lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pitkäperjantain retkillä

Pitkänperjantain linturetki suuntautui Siikalahdelle. Voimakas pohjoistuuli teki pikkupakkasen niin purevaksi, että retki jäi lyhyeksi. Lintuja lahdella kuitenkin oli runsaasti.
Kun näin Escalator-sukat Ravelryssä, oli pakko kaivella lankavarastoa ja ryhtyä neulomaan. Miulla ei ollut ihan oikean paksuista lankaa, mutta se ei intoa haitannut. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut odotella sopivaa lankaa, jotta sukista ei olisi tullut niin tiukkoja.
Sukat neulottiin lyhennetyillä kerroksilla osittain edestakaisinneuleena. Tykkään kovasti vinksin vonksin menevistä raidoista. Tämmöiset voisi joskus neuloa uudestaankin!
Iltapäivällä suuntasimme Punkaharjun Metsäntutkimuslaitokselle kävelemään. Kylmä tuuli oli yltynyt entisestäänkin ja rannassa oli hyytävää. Oli pakko pysyä metsän siimeksessä, jonne tuuli ei yltänyt. Kälyni ei kuitenkaan kaihtanut arktisia oloja, vaan suostui sukkamalliksi Puruveden rantaan.

Törmäsin helmikuussa Ravelryssä Prairie-sukkiin. Sukkien mallin inspiraationa on Laura Ingalls Wilderin kirjat, joita ahmin tyttönä ja joita olen lukenut myöhemminkin. Sukissa on yksinkertainen kuvio, joissa voi nähdä preerioiden vehnäpellot. Olimme juuri lähdössä hiihtolomareissulle Posiolle, tämä malli olisi oiva automatkaneule. Sainkin ensimmäisen sukan melkein valmiiksi menomatkalla. Neuloin maisemia katsellessani hiukan liian pitkän varren. Resori on melkein liian tiukka, koska se ylettyy ylemmäksi pohkeeseen.
 Käly sai sukat kuvauspalkaksi, mutta mie tahtoisin neuloa tämänkin mallin uudelleen. Harmittelin neuloessani koko ajan, että miksi valitsin vaaleanpunaisen langan sukkiin (no, kun sitä sattui olemaan piirongin laatikossa). Olisi kivaa neuloa nämä sukat jostain kauniista langasta.


Escalator ja Prairie -sukkien tiedot löytyvät Ravelryn sivuilta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Jäällä


Muutama viikko sitten päätimme lähteä vielä kerran järven jäälle potkureilla. Ajattelimme, että pian jäät heikkenevät niin, ettei sinne voi enää mennä. Aamu olikin ihana, aurinkoinen ja pilvetön. Pian kuitenkin tuuli yltyi ja taivaalle alkoi kertyä pilviä.
Oli etsittävä saaresta lahdenpoukama, johon tuuli ei olisi yltänyt. Halusin nimittäin kuvata kahdet mysteerisukat. Se oli hankalaa, sillä tuuli yltyi ja kiersi joka paikkaan. Tämä näkyy yllä olevasta kuvasta. En tarennut enkä ehtinyt vetää sukkaa kunnolla jalkaan, vaan kantapää on jäänyt jalan alle.
Nämä olivat ystävänpäivämysteerisukat. Tykkäsin neuloa näitä, koska sain upotettua sukkiin piirongin laatikossa kauan marinoitunutta sinistä sukkalankaa. Sukan suussa on keltainen käännetty pitsireunus, josta en ole täysin varma. Pysyyköhän se noin?
Jää kumahteli ja paukkui näitä sukkia kuvatessamme. Oli ollut lämmintä ja nyt kylmeni. Jään koostumus muuttui ja samalla se piti ääntä. Pian kuitenkin tuuli niin kovaa, ettei kumahtelua kuullut. Rantaan oli hankalaa päästä. Potkuri oli kulkenut alkumatkasta vauhdikkaasti, mutta vastatuuleen oli työlästä mennä.
Olen ihan koukussa Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteereihin. Näitä oli todella mielenkiintoista ja mukavaa neuloa ja lopputuloskin on hieno. Mysteerisukista myös oppii uutta. Näissäkin on miulle uudenlainen kantapää, josta emme tulleet ottaneeksi kuvaa. Kiilakavennukset ovat jalkapohjassa ja muodostavat kivan näköisen kolmion.

Sukkien tiedot:
Valentine Sock KAL ja Pinnacles and Turrets Socks

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Hiihtoloma jatkuu

Viimeisenä lomapäivänä suuntasimme lumikenkäilemään Korouomaan. Olipa ihanaa! Maisemat olivat huikaisevia, lumi pehmeää ja jännitystäkin oli. Kuvassa olen ylittämässä Korojokea kapeaa siltaa pitkin. Sillan alla joki virtasi sulana. Pelotti, että astun kohtaan, jossa on vain pelkkää lunta eikä sillan lankkuja.
Olin hankkinut Kenkäverosta Lapasesta lähtöö Savossa -kirjasen aiemmin talvella ja ihastunut sen lapasmalleihin niin, että päätin neuloa kaikki mallit. Hankaluutena oli langat. Ohjeen mukainen lanka (paksu pirkkalanka) olisi tullut aika kalliiksi. Päädyin Pirtin kehräämön ja Schachenmayerin lankoihin, jotka ovat hivenen liian pksuja näihin malleihin. Olen oppinut olemaan hiukan varovainen lapaslankahankinnoissani. Ostin nimittäin kerran paksua Pirkkalankaa Kainuun lapasiin. Niiden jämälangoista sitten neuloin villapaidan.
Osan näistä lapasista olin saanut valmiiksi jo ennen lomaa, osa valmistui loman aikana ja viimeisen näistä neljästä parista aloitin lomalla. Kuvasin kolme paria Korouomassa lumikenkäreissun loppupuolella, mutta ilta alkoi jo hämärtää ja mustien lapasten värit eivät enää näkyneet hyvin. Niinpä kuvasin ne uudelleen tänä aamuna verannallamme.

 Värit eivät vieläkään oikein erotu. Lapasissa on kahta vihreää ja kahta sinistä. Kaikkia näitä lapasia oli ihanaa neuloa. Tuli sellainen "vielä yksi kerros" olo. Oli pakko nähdä, millaiseksi kuvio muotoutuu. Kirjasessa on vielä 11 mallia, joita en ole neulonut. Kahteen malliin olen päättänyt ostaa tarvikepaketin, jotta saan varmasti oikeat värit lapasiin. Muihin täytyy vielä metsästää sopivaa lankaa.
Yllä olevat lapaset eivät kuvassa näytä juuri miltään, värikin on hiukan väärä. Näissä käytin Pirtin kehräämön värjäämättömiä karstalankoja. Tykkään näistä kuitenkin kaikista eniten. Värit ovat harmoniset ja männynkävyt hienot.

 Korouomassa toiset kiipeilivät jääseinämiä, me rämmimme lumikengillä eteenpäin. Ilta hämärsi ja oli aika palata mökille pakkaamaan.
Lapasten tiedot:
Mansikka, Pihlaja, Mustikka-puolukka ja Männynkäpy.



lauantai 1. huhtikuuta 2017

Verenpisarat tunturissa

Tammikuussa Ravelryn Solid Socks-ryhmässä neulottiin mysteerisukkia, joiden inspiraationa oli Kotukutuku eli verenpisara. Miulla oli piirongin kätköissä verenpisaran kukkiin sopivaa Roosa nauha -sukkalankaa, joten pääsin neulomaan heti mysteerin alettua.
Ohjeessa sukat neulottiin kahdella pyöröpuikolla varpaista ylöspäin. Mie neuloin sukkapuikoilla ja sen vuoksi välillä oli hankalaa ymmärtää ohjetta. Niinpä miun sukat eivät ole ihan ohjeen mukaiset. Terässä on liian vähän verenpisaroita ja varressa liikaa. Lopputulokseen se ei tietenkään vaikuta, mutta olen sittemmin hankkinut kahdet lyhyet 2 mm pyöröpuikot, joilla voi neuloa sukkia. Pitkiä miulla on, mutta miusta on liian vaivalloista koko ajan kiskoa pitkää kaapelia.
Sukat pääsivät retkelle hiihtolomalla Riisitunturille. Lumikenkäilimme tunturin yli Uudenlammen laavulle. Tunturissa oli sumua, mutta maisemat olivat silti todella kauniit. Riisitunturin huipun jälkeen saimme edetä omia polkuja pitkin laavulle saakka. Sukat oli tarkoitus kuvata siellä, mutta paikalle pyrähti 8 koirarekeä, joten kuvaamisesta ei tullut mitään. Onneksi paluumatkalla Riisitunturin huipun kyltit tarjosivat hyvän kuvauspaikan ja samalla mahdollisuuden pieneen lepotaukoon rankan nousun jälkeen.
Sukkien tiedot löytyvät täältä.