Susien jäjillä

Olimme lumikenkäilleet polkua pitkin, jonka edelliset kulkijat olivat olleet susia. Juuri ennen jokea niiden jäljet kääntyivät toiseen suuntaan. Me jatkoimme joen rantaan kohti laavua. Suuren kuusen juurelta löytyi viehättävä paikka, jossa oli hyvä pysähtyä evästelemään. Mies hakkasi klapit ja minä kuvasin huivin, neuleassistentti juoksenteli liiterin ja laavun väliä osallistuen molempiin toimiin.

 Osallistuin ennen joulua Kaarne-huivin MKAL-neulontaan. Sain sen mökillä valmiiksi. Valitettavasti miulla ei ollut kunnon pingoitusvälineitä mukanani, vaan kastelin huivin ja levitin sen saunan lauteille. Tätä kirjoittaessani huomaan, ettei huivi ole kauniin muotoinen. Kunhan saan postauksen kirjoitettua, pingotan huivin uudelleen.

Ohjeessa huivi oli neulottu kahdella värillä. Mie käytin piirongin laatikoista löytyneitä jämälankoja. Harmaata miulla oli kokonainen vyyhti, joka oli jäänyt tästä villatakista. Mitään muuta väriä ei ollut riittävästi, joten päädyin käyttämään useampaa väriä, mikä itse asiassa olikin hyvä asia. Huivista tuli miusta kaunis. Jäin vain miettimään harmaata vyyhtiä. Milloinkahan uskon, että miulle riittää villapaitaan tai -takkiin 3vyyhtiä fingeringvahvuista lankaa? En uskalla olla ostamatta neljättä vyyhtiä.

Ohjeessa vuorottelivat raita- ja pitsiosuudet ainaoikein neulotulla raidalla. Huivi oli siis helppo. Siitä huolimatta onnistuin sössimään raitaosuuksia. Tai ehkä syynä oli ohjeen helppous. En lukenut ohjetta, vaan ajattelin että ai nyt tulee raitaosuus. Neulotaanpas se. Myöhemmin huomasin, että se olikin erilainen raitaosuus. Hauskaa muuten, että näin oli käynyt muillekin neulojille. Ravelrystä löytyy useampi Laarne tai Kaarneehko.

Huivi jää omaan käyttöön. Se on ihanan kevyt ja suuri. Sitä voi pitää kaulan ja harteiden ympärille käärittynä tai sen voi laittaa harteille perinteisen kolmiohuivin tapaan - kunhan saan sen uudelleen pingotettua.
Kauheasti tekisi mieli aloittaa neulomaan uutta huivia, mutta sukka-Finlandia ja villatakin neulominen vievät neulomisajan kokonaan. Ehkä sitten hiihtolomalla. Kuvittelin, että voisin tässä samalla esitellä toisenkin valmistuneen huivin, mutta en ollutkaan kuvannut sitä vielä.

Jälleen lapasia

Kun pääsee erämaahan talvella, voi nauttia täydellisestä hiljaisuudesta. Lumiset puut ovat lumoavan kauniita. Kaukaa alkaa kuulua kosken kohinaa, kohta päästään istumaan nuotion ääreen evästauolle. Juuri ennen laavua, huomaan polun ylitse menevät suden jäljet. Ihana erämaa!

 

Ennen joulua innostuin jouluisista mysteerineulonnoista, joissa tehtiin lapasia.  Minnuu kiehtoo nähdä, miten kirjoneule muotoutuu ja miten värit sointuvat yhteen. Mysteerineulontoja oli välillä jo liikaakin, mutten pystynyt vastustamaan niiden kutsua. Ja sainhan mie kaikki valmiiksi joulukuussa. Winter Surprise Mittens-MKAL neulottiin onneksi jo marraskuussa. Olin saanut syyslomalla ystävältäni Virtain Villan villalankapaketin, joka oli värjätty kasviväreillä. Se oli juuri sopivaa kirjoneuleeseen. Jonkin verran jouduin käyttämään kesällä ostamaani venäläistä lankaa, sillä Virtain villa loppui kesken. Lapasia oli mukavaa neuloa, sillä jokainen mysteerin vihje oli erilainen. Näistä lapasista tuli miulle liian isot, muttei se haittaa. Ne menevät lahjalaatikkoon.

 

Suositun Skeindeer Knitsin  joulumysteerilapasiin käytin toiselta ystävältä saamiani virolaisia lankoja. Näissä lapasissa tykkään kämmenpuolesta ja ranteista. Lumiosa oli hankala, sillä siihen tuli pitkiä langanjuoksuja. "Pakollisen" poron olisi voinut jättää kuvioista pois. Lapasten muoto ei sovi miun käsiin. Niissä on peukalokiila, mutta ylimääräisiä silmukoita ei kavenneta pois peukalon jälkeen. Näin kämmenosasta peukalon yläpuolella tulee liian iso miun käsiin.

 Ravelrystä näkee tarkemmat tiedot Julenatt-lapasista.

 

Julevotten-lapasissa  oli viehättävä pirtanauhakuvio - sitä voisi käyttää myöhemmin enemmänkin! Täytyy joskus neuloa lapaset, joissa tätä kuviota voisi olla enemmänkin. 

Nämä lapaset sopivat käsiini parhaiten näistä neljästä parista, sen vuoksi ne päätyvätkin omaan käyttöön.

 

Olin muutamana viime jouluna katsellut Järbo Garnin sivuilta heidän joulumysteereitään ja päättänyt, että joskus mie vielä osallistun niihin. Heidän mysteerineulontansa ennen joulua ovat olleet lyhyempiä ja lankana on ollut jokin paksumpi lanka. Tällä kertaa se oli Lett Lopi, mutta mie käytin Novitan Naturaa. Vihjeitä ei ollut monia ja lapaset valmistuivat nopeasti. Myös nämä jäävät omaan käyttöön, sillä töpeksin toiseen lapaseen suun letityksen. Unohdin siitä yhden nurjan kerroksen, eikä letitys sen vuoksi oikein näy hyvin. 

Lapasten tarkemmat tiedot löytyvät täältä.

 

Huomasin, että näissä kuvissa näkyy kaikista lapasista vain selkäpuoli. Kämmenpuolet näkyvät Ravelryssa olevista kuvista, joita pääsee katsomaan, kun klikkaa  linkkejä, jotka vievät neuleiden tarkempiin tietoihin. 

Kuvauspaikkana oli Ruunaan Haapavitja.

Sukkia ja joululahjoja

 

Osallistuin Naamakirjassa Niina Laitisen joulumysteerisukkaneulontaan, sillä halusin neuloa sukat joululahjaksi. Miulla oli viime vuoden Sukka-Finlandiasta jäänyt Regian 6-säikeistä lankaa, jota käytin näihin sukkiin. En neulonut ihan kaikkia vihjeitä, koska muuten jalkaterästä olisi tullut liian pitkä. Niinan sukkia on mukavaa neuloa lahjaksi.

Sukkien tiedot on kirjattu tänne.

Toiset lahjasukat neuloin Unelmien käsityöt lehden 2/2018 ohjeella. Tykkäsin tästä mallista, koska siinä on kirjoneuletta vain varressa. Jalkaterässä on kylläkin pientä ja helppoa kirjoneuletta, mutta siinä ei tarvinnut seurata kaavioita, joten sukat valmistuivat melko nopeasti. Syksyisten sukkien tiedot löytyvät täältä.

Juuri ennen joulua sain neulottua Miehelle lahjasukat. Valmistumista edesauttoi koulutuspäivä, jonka aikana sain neulottua toisen sukan kokonaan. Neuleassistentti on tuhonnut hänen sukkiaan niin, ettei jäljellä ole enää kuin yksi pari sukkia, joka ei kylläkään ole pari, sillä molemmat sukat ovat erilaiset. Myös tähän neuleeseen lanka löytyi omista varastoista. Valitettavasti lankakerästä on kadonnut vyöte, joten en tiedä, mistä langasta on kyse.

Osallistuin Taito-lehden jouluiseen mysteerineulontaan. Lankana on jo kauan piirongin laatikossa marinoitunut Handun paksusukkis. Väri on ihanan pirteä. Neulottaessa lanka tuntui hyvältä. Myös malli on kaunis. Olisin kylläkin toivonut pitempää vartta, sillä nyt lankaa jäi jäljelle aika paljon. Pitemmät varret olisivat muutenkin olleet miun mieleen. Mutta kun neuloo mysteerin, tähän on tyydyttävä.
Sitten saamiini lahjoihin:

 

Äidiltä sain kivat villasukat. Hän ei enää itse neulo, mutta naapuri kuulemma neuloo jatkuvasti sukkia. Äiti oli ostanut niitä kassillisen. Meillä on tapana, että aattona jouluruuan jälkeen otamme neulekassit esille, kaadamme pinon neuleita pöydälle. Siitä kaikki paikalla olevat saavat ottaa mitä haluavat. Sinne katoavat monet miun neulomat lapset, huivit ja sukat.

 

Mieheltä sain lahjaksi syksyn Making-lehden sekä kaikki vuoden 2019 lehdet (=4 kpl). Making on amerikkalainen julkaisu, hieman Laineen tyylinen, mutta siinä on myös ompelu-, virkkaus- ja kudontaohjeita neuleiden lisäksi. Mie kiinnostuin lehdestä, kun näin Ravelryssä syksyn lehden villatakkeja ja -lapasia. Kesällä aijon ommella lehdestä kassin ja pussin. Ohjeet näyttävät tarpeeksi seikkaperäiset. Kaavet saa tulostettua heidän nettisivuiltaan.

Sain 3 neulekirjaa, jotka ovat kaikki mielenkiintoisia. Viikinkineulekirjasta voisi neuloa jotain Miehelle. Saumatonta neulontaa kirjassa oli muutama mielenkiintoinen paitamalli. Haapsaluhuivit ovat kaikki kauniita. Sellaisen vielä neulon!

Valitettavasti en millään saanut hyvää kuvaa neulovasta hiirestä, jonka sain lahjaksi ystävältäni. Hiiri on Beatrix Potter -hahmo ja todella suloinen.