Ennen pääsiäistä

Osallistuin Paastonajan haasteeseen hyvän tekemiseen, jonka aloitti MariJ Heivatut kudelmat blogista. Päätin neuloa 2 syto-myssyä ja yllätin itseni saamalla ne aikaiseksi hyvissä ajoin ennen haasteen päättymistä. Koska Etelä-Karjalasta ei löytynyt keräystä, lähetän myssyt Kuopion keskussairaalaan.

Myssyjen ohje löytyy Ullaneuleesta, mie olen kirjannut tiedot Ravelryyn.

 

Tämän viikon ilon aihe on uusi vyyhdinpuu, jonka olin tilannut Handusta. Entinen metallinen hajosi talvella ja olen käyttänyt äitini ikivanhaa ja huonossa kunnossa olevaa vyyhdinpuuta. En tykännyt metallisesta vyyhdinpuustani ja olin oikeastaan tyytyväinen, kun se hajosi. Jotenkin metalli ei tuntunut hyvältä villaiseen vyyhtiin. Tämä uusi vaikuttaa ihanalta. Kerittävänä kuvassa on viimeinen vyyhti neuleeseen, jonka toivottavasti pääsen piakkoin esittelemään.

Lumikenkäilyä Ryläykselle

Hiihtolomasta on jo tovi, mutta kuvia on kiva katsella ja muistella ihania retkiä Kolin vaaroilla. Olimme jo kesällä päättäneet, että lumikenkäilemme Ryläykselle, jos menemme Kolille talvella. Maisemat olivat henkeäsalpaavia, Ryläykselle johtikin lumikenkäpolku ja repussa oli jälleen kuvattavia neuleita.

Ravelryn Mummot lumessa -ryhmässä on meneillään KAL, jossa neulotaan 15 neuletta vuonna 2015. Omana haasteenani on neuloa ohjeita, joita miulla jo on. Fuego-myssy on ollut miulla jo vuoden päivät Ravelryn kirjastossa odottamassa otollista hetkeä. Hiihtolomalle Kolille pakkasin valtavan ison kassin lankaa, puikkoja ja ohjeita, Fuegon tarvikkeet mukaanlukien. Myssy valmistui nopeasti, vaikka muistaaksi jouduin purkamaankin, koska tiheys oli väärä.

Vanha Leevi-koirakin jaksoi tulla mukaan, vaikka muina päivinä se jäi makaamaan sohvalle helpottuneena siitä, ettei tarvinnut lähteä  minnekään.

Menomatkalla Kolille pysähdyimme Joensuussa. Siellä pitää käydä aina lankakaupassa. Lankojen lisäksi ostin vempaimen, jolla voi tehdä tupsuja. Valitettavasti en saanut muhkeaa tupsua aikaiseksi, sillä lanka loppui kesken. Sitten vielä sohvallamakaajakoirakin oli kiinnostunut uudesta vempaimesta, jota se oli tutkinut lähemmin eräänä päivänä yksin ollessaan. Onneksi sille riitti paketin repiminen ja itse vempain oli suurimmaksi osaksi ehjä.

Joulun jälkeen...

Olen jo kertonut, että ennen joulua osallistuin kahteen joulukalenterineulontaan. Näiden lisäksi neuloin yhden  "joulun pyhien jälkeen" -KAL:in. Huivin on suunnitellut saksalainen Monica, jonka malleja olen ennenkin neulonut. Huivista tuli viittamainen, semmoinen, jonka voi laittaa viileänä kesäiltana harteilleen lämmittämään. Kuvissani ei ole viileä kesäilta, vaan leuto helmikuun päivä Mäkrävaaralla, Kolin kansallispuistossa. Hiihdimme sinne melko huonossa kelissä, mutta maisemat olivat sen arvoiset.

Neuloin huivia yli kuukauden, mikä miulle on aika pitkä aika neuloa yhtään mitään. Huivista tuli melko suuri ja siinä oli paljon kierrettyjä silmukoita, joiden neulominen on hitaampaa kuin tavallisten silmukoiden. Lisäksi kipeytin käsivarteni kierrettyjä silmukoita vääntäessäni. En vaan voinut olla neulomatta, koska huivin kuviointi oli niin mielenkiintoinen. Aina piti neuloa seuraavaan raitaan saakka, jotta näkisi, millainen siitä tulee.

Yritin lankaa valitessani laajentaa väriskaalaani. Miusta värillä ei ole väliä, kunhan se on punainen. Päätin, että ostan jotain muuta kuin punaista. Valinta oli todella vaikea ja päädyin tähän miulle tuttuun vihreään, mutta josta en ole oikein varma. Jälkikäteen vähän harmittaa, olisin tykännyt enemmän punaisesta. Ostin samaan aikaan langat villatakkiin samalla periaatteella. Sen väri on vielä kummallisempi. Tämän vuoksi olenkin päättänyt, että tästä lähtien pysyn punaisessa, niin ettei tarvitse jälkikäteen harmitella.

En kylläkään luultavasti pidä huivia itse, vaan annan sen lahjaksi. Kaapissa on hyvä olla muutama huivi varalla varmuuden vuoksi syntymäpäivä- tai tuliaislahjoiksi.

Tässä vielä linkki ohje- ja lankatietoihin.

Peukut pystyyn!

Hiljaiseloni johtuu työharmeista, jotka ovat vieneet ajatukseni ja suuresta neuleesta, jota neuloin pitkään ja hartaasti. Nyt se on valmis ja kuvattukin, mutta tällä kertaa en esittele sitä, vaan miulle harvinaista korjausneuletta.

Harmikseni huomasin, että lempisormikkaistani oli peukut puhki. Muuten sormikkaat olivat hyvässä kunnossa, olisi harmillista heittää ne pois. Viitsisinköhän neuloa uudet peukalot? Koska piirongin kätköistä löytyi melkein oikeanväristä lankaa, ryhdyin toimeen. Yhdessä illassa sain peukalot neulottua. Kyllä kannatti!

Tässä on vielä linkki sormikkaiden sivulle Ravelryyn. Yllä olevassa kuvassa näkyy hieman suota ja metsän reunaa. Olimme lumikenkäilleet paikalle kuvaamaan näitä:

Suden jälkiä! Olimme edellisenä päivänä nähneet mökin ikkunasta, kuinka 4 suden lauma jolkotteli lammen vastarannan suolla. Näimme sudet 2 kertaa, sillä vähän myöhemmin ne palasivat takaisin. Olin haaveillut susien näkemisestä luonnossa vuosia ja nyt siitä tuli totta!!!  Olen myös ihmetellyt, miten monet ihmiset ovat kauhistelleet havaintoamme. Kunpa vielä kohtaisin karhun, niin olisin nähnyt kaikki Suomen suurpedot luonnossa.

Sukupolvien silmukat Etelä-Karjalassa

Tänään alkoi Sukupolvien silmukat -kirjan sukkien ja lapasten näyttely Luumäen kirjastossa. Täältä se siirtyy Lappeenrantaan Tasihinin talon galleria Lauraan maaliskuuksi. Parikkalassa sukat ja lapaset nähdään huhtikuussa Taitokeskuksessa.

Kiiruhdin heti töiden jälkeen kirjastoon katsomaan näyttelyä. Oli ihanaa nähdä neuleet pitkästä aikaa. Osaahan en ollutkaan aiemmin nähnyt livenä.

Sukkien ja lapasten toiset parit ovat Turussa Taitokeskus Juseliuksessa helmikuun 13. päivään saakka.

Wippailua

Monella innokkaalla neulojalla on käsityökorin pohjalla keskenjääneitä neuleita. Miulle käy niin, että joku toinen, entistäkin kivempi neule kiilaa keskeneräisen työn ohi. Neuleita unohtuu korin pohjalle. Yhdessä Ravelryn ryhmässä päätimme uuden vuoden kunniaksi käydä näiden keskeneräisten neuleiden eli wip (work in process) -neuleiden kimppuun. Mie päätin muutaman neulojan kanssa, että pyhitän maanantain wippailulle. Tulostakin on jo tullut.

 

Viime keväänä Navettaneulonnoissa aloitin teepannumyssyä. Miulla oli päässä mielikuva ja tarkka suunnitelma teepannumyssystä. Halusin neuloa sen Pirtin kehräämön hahtuvalangasta. Halusin huovuttaa neuleen pesukoneessa. Halusin kirjoa teepannumyssyyni jotain peittokirjontaa.

Alku sujuikin hyvin. Neulominen vei Navettaneulontojen ensimmäisen illan. Kotiin tultuani laitoin pannumyssyn pesukoneeseen. Sitten ei tapahtunutkaan moneen kuukauteen yhtään mitään. En osannut siirtää peittokirjontakuviota huovutettuun, mutta vielä aika pehmeään neulepintaan. Wippailun myötä otin itseäni niskasta kiinni ja etsin tiedot omistamastani peittokirjontakirjasta ja netistä.

En kuitenkaan saanut kuviota piirrettyä pehmeään pintaan. Piirsin kuvion silkkipaperille ja ompelin sen harsimapistoilla neuleeseen. Mutta kun revin silkkipaperia pois, harsimapistot venyivät ja menivät piloille. Miun oli luovuttava haaveestani kirjoa  peittokirjontakuvio teepannumyssyyni. Kirjoin pyöreän kuvion omasta päästäni ilman sen kummempaa mallia. Opettelin tekemään solmupiston. Katselin lopputulosta - ihan hirveä!
Sieluni silmillä olin nähnyt kauniit peittokirjontakuviot pannumyssyni kyljessä ja nyt katselin pettyneenä epämuotoista myssyrää. Harmitti!
On sunnuntaiaamu. Pettymys on väistynyt ja näen pannumyssyni toisin silmin. Ihan kiva siitä kuitenkin tuli. Kannatti wippailla!

Huomenna yli vuosi sitten aloittamani, mutta alkutekijöihin jääneen peiton kimppuun!

P.S. Olisin kiinnostunut kuulemaan taivammalta ja tietävämmältä, kuinka olisin saanut kirjontakuvion siirrettyä pehmeään neulepintaan.

Bergweihnacht

Loppiaisen koskiretkellä miulla oli sukkien lisäksi mukana juuri valmistunut huivi, jonka olin neulonut ennen joulua yhtenä joulukalenterineuleena. Vaikka lopputulos näyttää hienolta, huivissa ei kaikki mennyt ihan niin kuin olisi pitänyt.

Mies ottaa yleensä hyviä kuvia. Hän on vuosien varrella oppinut myös kuvaamaan neuleita. Siksi oli hämmentävää nähdä tämä kuva. Ennen kuvan ottamista kysyin, että onko huivi suorassa ja hyvin... Oli kuulemma. Samoin tuossa seuraavassa kuvassa. Huokaus.

 Ylläolevassa kuvassa näkyy hyvin neulomani virhe. Oranssilla pohjalla on pilkkuraita. Olin unohtanut neuloa siihen kolmannen pilkkukerroksen. Huomasin sen vasta, kun huivi oli valmis. Myös huivin reuna on erilainen kuin ohjeessa. Miulta loppui lanka ja jouduin säveltämään reunan hieman erilaiseksi.

Osallistuin tähän KAL:iin, koska huivissa on kirjoneuletta ja halusin nähdä, kuinka sitä oli toteutettu tasoneuleessa kauniisti. Kirjoneule loppuu ennen reunasilmukoita, joten reuna on ohuempi kuin muu osa neuletta. Reunasilmukat piti neuloa löysästi, koska huivi levenee koko ajan. Niinpä reunasta tuli miusta lerpakka verrattuna kirjoneuleeseen. Näiden seikkojen vuoksi miusta huivin reuna ei ole onnistunut. Jos neuloisin huivin uudelleen, tekisin kirjoneuletta reunoihin saakka.

 Huivin tiedot löytyvät täältä.