5.retki Lieksa

Kesken:
Starflake
Norwegian Fir
Skog Mittens

Valmiina:
Silmitön talvi
Kukkalapaset
Danish Mittens
Ambereye
Pipo
Anaashah

Ompelua

Making-lehdessä oli  keväällä kivan puikkopussin ohje. Ostin kesällä Pietarista tilkkukangaspakkauksen, josta ompelin puikkopussin. En ole aiemmin ommellut englanniksi (youtube-videon avulla kylläkin), mutta ohjeet olivat niin seikkaperäiset, että selvisin. Tosin, eihän tämä nyt mikään vaikea ommeltava ollut.

Kangaspaketissa oli 2 eri kangasta. Ne eivät ihan riittäneet, joten pussin taskuun käytin vanhoista varastoistani löytynyttä kangasta. Paketissa oli myös pieni merkki, jossa lukee käsintehty venäjäksi. Ompelin sen läpän reunaan muistoksi Pietarin matkastani.

Säilytän pussissani 2 mm sukkapuikkojani. Niitä käytän kaikkein useimmin neuloessani sukkia.
Pussi on ollut käytössä muutaman kuukauden. Se toimii hyvin niin kauan kun en kuljettele sitä mukanani. Silloin puikot putoavat pussista helposti. Yläreunan läpän pitäisi olla pitempi, jotta puikot pysyisivät pussissa. Tästä huolimatta tykkään pussistani kovasti.

Muutama vuosi sitten sain ystävältäni lahjaksi ristipistopakkauksen, jossa oli punatulkkuja. Tykkään lintuaiheisista ristipistotöistä, joten olin todella innostunut. Tarvikepaketti oli nähtävästi tehty Kiinassa, ainakin Aidassa oleva kirjoitus oli luultavasti kiinaa.

Lintukuvio oli painettu kankaaseen, mutta ei lopputuloksen värisenä. Kankaan reunassa ja ohjeessa oli värikoodi, jonka avulla valittiin oikea lanka. Kun pistelyt olivat valmiit, työ pestiin ja painettu väri lähti pois. Hieman mietin pesua ja värejä. Kuinkahan haitallisia ne olivat ympäristölle?

Teen ristipistotöitä vain kesällä, koska silloin on enemmän aikaa ja valo on hyvä. En tarkalleen muista, milloin aloitin tekemään tätä työtä, mutta luultavasti olen tehnyt tätä kolmena kesänä. Vasta nyt syksyllä sain työn kehystettyä. Tykkään lopputuloksesta, mutta en tykännyt siitä, että kuva oli painettu kankaaseen. 

Neljäs retki

Esittelen kahdet lapaset ja yhdet sukat. Kesken kaiken huomaan jotain noloa, jota en ollut huomannut aiemmin, vaikka olin jo esitellyt neuleen täällä blogissani.

Sydänsukat
Danish Mittens
Puzzle Stripe Mittens
Silmitön talvi
Salpapolku

Lapasia

Olisihan miulla ollut puikoilla paljon muutakin neulottavaa, mutta oli niin kutkuttavaa aloittaa taas neulomaan lapasia. Nordic Craft Week sai miut innostumaan. Kun vielä sattui niin, että paikallisessa lankakaupassa vaihtui omistaja ja langat olivat alennuksessa, ostin etukäteen kassillisen lankoja lapasia varten. Tässä kohtaa olisin voinut tutkia Nordic Craft Weekin nettisivuja tarkemmin, jotta olisin välttynyt koko kassillisen ostamiselta.

Ensimmäisenä neuloin Halland-lapaset Ruotsista. Tykkäsin kovasti mallista. Se oli helppo muistaa eikä kaaviota tarvinnut tuijottaa koko aikaa. Sainkin lapaset valmiiksi muutamassa päivässä.

Seuraavaksi neuloin hiukan samantyylisen lapasmallin Färsaarilta. Näissä molemmissa perinnelapasissa on paljon samanlaista kuin suomalaisissa perinnemalleissa. Niissä on sama kuvio sekä kämmenen että kämmenselän puolella, pystyraita ei erota kämmentä kämmenselästä.

Kolmannet lapaset ovat Tanskasta. ihastuin niissä kauniiseen ja erilaiseen rannekkeeseen. Ohje oli tanskaksi. Kouluruotsilla ja Google-kääntäjällä selvitin, mitä pitää tehdä. Ehkä olisi kannattanut käyttää Googlea koko ohjeen kääntämiseen, sillä en saanut rannekkeesta ihan samanlaista kuin ohjeen kuvassa. Se ei minua haittaa, mutta silti... Muutin ohjetta myöskin niin, etten tehnyt rannekkeen loppuun kahta kerrosta punosta, koska sain tarpeekseni kieputtamisesta ja halusin päästä neulomaan kirjoneuletta.

Kun ostin langat lapasiin, ajattelin, että islantilaisilta tulee tietysti Lettlopi-malli. Ei tullut. Sen sijaan heidän mallinsa oli tällainen ihanuus. En kuitenkaan neulonut niitä, sillä miulla ei ollut malliin sopivia lankoja. Nyt miulla oli turhaan ostettua Lettlopia. Päätin neuloa niistä lapaset, jottei lanka jäisi käyttämättä. Ravelrysta löysin sopivan mallin. Näissä lapasissa neulottiin ensin i-cord, josta nostettiin silmukat ranneketta varten. Rannekkeesta tuli tavanomaista pitempi. Nyt kun sovitan lapasia, peukalon yläpuolinen osa tuntuu hivenen lyhyeltä. Miulla on pienet kädet, joten lapaset sopivat hyvin miulle, mutta täytyy muistaa, etten voi antaa näitä lahjaksi kenellekään.

Tällä erää olen neulonut kaikki haluamani Nordic Craft Week -lapaset. Kunhan löydän sopivaa lankaa, neulon vielä virolaiset lapaset. Niissä pitää olla hyvin ohutta lankaa. Keski-Pohjanmaan lapasiin miulla on langat, mutta nyt ne odottamaan jääneet neuleet kutsuvat takaisin. Neulon ensin niitä ja sitten palaan asiaan. Sitä on mukavaa odotella.

Sukkia

Muutama päivä ennen kesäloman loppua menimme eräälle mökille kerämään voimia ennen töiden alkua. Oli ihanaa vai olla ja virkata tai neuloa ja tuijotella yllä näkyvää maisemaa. Se tuli todella tarpeeseen.

 

Niin kuin moni muukin, ihastuin alkukesästä Tiina Kuun kirjaan Tuhansien villasukkien maa.

Päätin neuloa kirjasta mieluisia malleja kirjan lopusta alkaen. Samalla muistelin kummitätiäni, joka aina luki lehdet lopusta alkuun.
Kirjan viimeisenä ohjeena ovat Yksi pysyy kuitenkin -sukat.Ne neulotaan varpaista varteen. Jalkaterässä ja varressa on salmiakkikuivoita, jotka on tehty nurjilla silmukoilla. Sukan suuhun tulee kaunis lintuaiheinen, karjalaistyylinen kirjoneule. Siis kerrassaan kaunis malli!

Neuloin sukkia linja-autossa matkalla Jyväskylän neulefestareille. Olin niin innoissani! Ihana neule ja festarit! Niinpä sitten neuloin  vartta pitemmäksi kuin ohjeessa oli. Kun pääsin kirjoneuleeseen, huomasin, että olin sittenkin ottanut mukaan värit, joissa ei ollut riittävää kontrastia. Varsista oli tulossa liian pitkät. Resorista olisi tullut liian kireä. Päätin purkaa osan kirjoneuleesta. Tämä oli paras ratkaisu, sillä vaikka olin menossa neulefestareille, en halunnut ostaa näihin sukkiin uutta kuviolankaa.

 

Sukkien kirjoneulemalli oli kuitenkin niin kaunis, että ne oli neulottava uudelleen. Tällä kertaa olin tarkkana varsien pituudesta ja sainkin mahdutettua mukaan myös koko kirjoneuleen.
Festareilta ostin lankaa kirjan sukkia varten, sillä olin huomannut, että miun sukkalangat olivat vääränlaisia näihin malleihin. Ne olivat joko liian tummia tai kirjavia, jotta kuviointi näkyisi hyvin. Oli hankittava vaaleita sukkalankoja. Sellainen oli Koukuttamon Allegro fingering, jolla neuloin toisen parin. Punainen ja musta lanka ovat samaa kuin pieleen menneissä sukissa. No, eiväthän sukat pieleen menneet, en vain saanut niihin ohjeen mukaista kuviointia.

Seuraavaksi neuloin kirjasta Sumuisena aamuna-sukat. Ajattelin, että ne olisivat hitaat neuloa, sillä niissä on kirjoneuletta koko ajan. Mutta malli olikin niin helppo, että opin sen nopeasti ulkoa. Sukat valmistuivat melko nopeasti.

Aloitin neulomaan niitä mökillä. Sainkin toisen siellä valmiiksi.
Viimeisenä aamuna heräsin varhain ja huomasin auringon juuri nousevan. Järven päällä leijaili usvaa. Nouseva aurinko värjäsi kaiken kultaiseksi. Isokoskelot lennähtivät rantaheinikkoon. Oli viileää. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin lämpimään kesäaamuun.

Kolmas retki

Ravelrylinkit:
En ole vielä ehtinyt laittamaan kuvia Ravelryn projekteihin. Yritän ehtiä ottamaan niistä kuvat mahdollisimman pian.
Sumuisena aamuna
Halland
Faroe Island Mittens in Two Colours
Tulppaani
Piitu
Retkipaita

Se valmisti sittenkin!

Noin kaksi vuotta sitten aloitin suurella innolla virkkaamaan Kalevala-peittoa, joka oli yksi Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Oli ihanaa, että peiton malli oli saanut inspiraationsa kansalliseeppoksestamme. Olin todella innoissani. Tilasin jopa peittoon tarkoitetut langat Menitasta, valitsin Keto-lankapaketin.

Pysyinkin hyvin alussa Cal-virkkauksen tahdissa. Ilmestyikohän paloja kerran viikossa vai kaksi kertaa kuussa? Joka tapauksessa aloin syksyn mittaan jäädä jälkeen. Lopulta en enää virkannut yhtään palaa. Vielä viime vuoden vaihteessa miulta puuttui muutama pala. Tavallaan uuden vuoden lupauksena päätin, että peitto on saatava valmiiksi. Tykkäsin yhä vielä peiton ideasta, Kalevala-aiheesta ja siitä, miltä valmiit peitot netissä näyttivät. Mutta virkkaaminen ei vain maistunut.

Kevään mittaan sain kuin sainkin palat virkattua. Aloitin yhdistelemään paloja. Ennen kesäloman alkua puolet paloista oli yhdistetty. Päätin, että kesällä peitto valmistuu. Heinäkuun loppuun mennessä mitään ei ollut tapahtunut ja arvelin jo, ettei tule tapahtumaankaan.
Sitten päätimme mennä eräälle mökille viettämään loman loppua. Viime tingassa otin peitontekeleen kassiin. Ja hups! Eihän valmistumiseen kauhean kauaa mennytkään.

Keto-lankapaketissa oli paljon turkoosia. Se ei vastannut miun mielikuvaa kukkakedoista. Suomessa on aika vähän turkooseja niitynkukkia. Niinpä käytin aika paljon varastoista löytyviä Seiskaveikkoja. Palamalleissa oli pari, joista en oikein pitänyt, joten niiden tilalle tein lisäoheista muutaman palan. Taisin myöskin virkata jonkun palan 2 kertaa, jotta saisin mieluisat palat peittoon.
Olen virkannut ja neulonut useita peittoja. Ne kaikki ovat menneet lahjoiksi. Tämän peiton pidän itse. Sen alla onkin ollut mukavaa ottaa päivätirsat.
Peiton tiedot löytyvät täältä.