Huiveja

Viime vuoden Taito-lehdessä (6/2018) oli ihana, kaunis Leeni Hoin huivimalli. Ihmettelen kovasti, miksei sitä ole neulottu enemmänkin. Mie päätin neuloa huivin autralialaisesta langasta, josta olen kertonut tässä postauksessa enemmän.

Harmittaa vain, että neuloin langat alkoittaen vaaleanpunaisella ja lopettaen tummalla pätkävärjätyllä langalla. Nyt huivin leveän osan kaunis pitsi ei oikein erotu. Olisinpa älynnyt neuloa langat toisinpäin!

Joka tapauksessa huivi on ihanan pehmeä ja kaunis kaikesta huolimatta. Kuten kuvista näkyy, kuvasin huivin keväällä lumien vielä ollessa maassa Suomenlahden rannalla linturetkellä.
Tarkemmat tiedot huivista löytyvät Ravelrystä.

Osallistuin Susanna Winterin mysteerineulontaan Spring it on! Tilasin ensimmäistä kertaa myös huiviin tarkoitetut langat Saksasta. Ne tulivat melko nopeasti, eivätkä olleet kovin kalliitkaan.

Huivia neuloessa mietin koko ajan, puranko huivin vai en. Se näytti kummalliselta örvelöltä. Reunat tuntuivat tiukilta ja keskusta näytti löysältä ja epämääräiseltä. Mosaiikkineulonnalla tehdyt lumihiutaleet olivat oudon näköisiä. Kaiken lisäksi huivi meni koko ajan korkkiruuville.  Onneksi en purkanut. Kunnon kasteleminen ja pingoittaminen sai aikaan ihmeitä. Örvelöstä tulikin kaunis huivi. Oudoista lumihiutaleistakin tuli sieviä.

Kuvasin huivin Repoveden kansallispuistossa. Huivin tiedot löytyvät Ravelrystä. 

Vielä kisasukkia - ja talvea

 

Katselen vähän hämmentyneenä tämän postauksen kuvia. Luulin nimittäin kirjoittaneeni Sukka-Finlandian kisasukistani, sillä kuvat on otettu maalis-huhtikuussa. Täältä löytyi kuitenkin vain postauksen luonnos kuvineen, mutta ei tekstiä.

Muistan kuitenkin, että näitä kukkasukkia oli todella mukavaa neuloa. Oli koukuttavaa katsella sukkien pohjakuvion ja kärhöjen kukkien muodotumista neuleessa. Nämä sukat olivat täydellinen "vielä yksi kerros"-neule. Sen vuoksi ne valmistuivat nopeasti.
Kärhö-sukat

 

Olen näköjään neulonut nämä sukat maaliskuun alussa. Ne ovat olleet jalassanikin jo monta kertaa. Mutta mitään muuta sanottavaa niistä ei sitten olekaan. Vaikka en kilpaillutkaan nopeudesta, halusin pysyä ohjeiden julkaisutahdissa. Sukkia tuli neulotuksi aika nopeasti, eikä neulomiskokemuksesta näköjään jäänyt mitään mieleen.

Halo-sukat

 

Näistä sukista jäi sen  verran lankaa jäljelle, että päätin neuloa raidoittamalla tumman sinisellä vielä yhdet sukat, joihin neuloin kärjet, kantapäät ja sukan suun turkoosilla. Sukista tuki juuri sopivat Miehelle. Olen juuri nyt neulomassa raitasukkia, joista jää lankaa taas sen verran, että voin neuloa toiset samantyyliset sukat.

Hiihtolomasukat

Lumi oli juuri alkanut sulaa. Se paljasti talven aikana kuusista pudonneet neulaset hangella. Nyt samasta paikasta nousevat kielojen suipot kärjet.

Lisää lapasia

Näiden pikkukämmekkäiden neulomisesta on jo sen verran aikaa, etten kyllä muista niistä muuta kuin, että olin suunnitellut neulovani jotain muuta. Se ei onnistunut. Lohdutukseksi ostin Ravelrystä Sofia Kammebornin kämmekkäohjeen ja neuloin ne. Ihanat!

Talventörröttäjä-lapasten ohje löytyy  Taito 1/2019 -lehdestä. Näitä lapasia oli mukavaa neuloa. Aina piti tehdä vielä yksi mallikerta loppuun asti, joten lapaset valmistuivat joutuisasti. Muutin ohjetta hieman peukaloiden takaosassa, johin en saanut kukkakuviota kauniisti asettumaan. Miulla oli muistaakseni ohjetta enemmän silmukoita peukalossa.

 

Huhtikuussa alkoi Ravelryn Fingerless Mittens -ryhmässä mysteerineulonta. Tavoilleni uskollisena ryntäsin mukaan. Langaksi hankin kaunista Pirkanmaan kotityön ohutta Pirkkalankaa. Kämmekkäistä tuli kauniit, mutta toisenlainen, pyöreämpi lanka olisi taannut paremman lopputuloksen. Malli on kaunis. Ohje oli hieman hämmentävä, miusta toisen lapasen kaavio alkoi väärästä kohdasta - tai sitten olin itse aloittanut toisen lapasen eri kohdasta kuin ohjeessa.

Samoihin aikoihin Ravelryssa alkoi muutama pääsiäiseen liittyvä mysteerilapasneulonta. Kaikki olivat norjalaisten järjestämiä. Se tarkoittaa sitä, että lapasista oli tulossa mukavaa neulottavaa ja että lopputulos olisi kaunis. Harmitti, kun en ehtinyt osallistua vielä yhteen, sillä sekin olisi ollut ihana. Yllä oleviin lapasiin neulottiin pääsiäiseen liittyviä symboleja. Sieltä löytyy palmunoksa, viinimalja, risti ja nouseva aurinko.

Näitä lapasia oli erityisen mukavaa neuloa, sillä rannetta lukuunottamatta niissä ei ollut mitään säännönmukaisuutta. Tykkään kovasti!
Lankana käytin näissä molemmissa pääsiäislapasissa Novitan Muumilankaa. Olen jo aiemmin kertonut, etten oikein tykkää Muumilankojen väreistä. Kun olin valitsemassa tuskaisena lankaa näihin lapasiin, tajusin mistä oli kyse. Lankojen värihän on tietysti peräisin vanhoista muumikirjoista. Miulla oli joskus Kuinkas sitten kävikään. Lankojen värit ovat kuin suoraan siitä - tietystikin! (Miun oli siis "pakko" ostaa Muumilankaa, koska en siihen kiireeseen ehtinyt hankkia muuta lankaa kuin mitä paikallisessa osuuskaupassa oli. Muumilanka ainakin tuntuu laadukkaammlta kuin muut Novitan langat.) En ole koskaan tykännyt muumeista, enkä siten näistä väreistäkään.

Lapasintoilu ei ota laantuakseen. Puikoilla on yhdet murheengryynit, joita epäilen kovasti. Suunnitelmissa on useammat. Kivaa!

Bits and Pieces Mittens
Talventörröttäjä-lapaset
Phytomitts
Påskesamstrikk
En Fugl in Hånden

Kylmää

Muutama viikko sitten menimme kävelemään järven rantaan. Samalla halusin kuvata juuri valmistuneen Kuru-villatakin. Valitettavasti rannalla tuuli pohjoisesta todella kovaa. Ei tullut mieleenkään ottaa tuulen pitävää takkia pois. Kävelimme niemen taakse, jossa tuuli ei ollut niin hyytävää. Kuvat piti kuitenkin ottaa nopeasti, sillä en tarennut pelkässä villatakissa.

Kuru-villatakki oli ollut pitkän aikaa neulejonossani. Kun viime kesänä näin Neulefestareilla Kässäkerho Pom Pomin Donegal Tweediä, palaset loksahtivat yhteen. Aloitin innoissani neulomaan heti vuoden alussa. Takki neulottiin ylhäältä alaspäin.

En vain ollut ihan varma, mikä olisi oikea koko. Seikkailin S- ja M-kokojen välillä. Kun olin neulonut vartalon ja toisen hihan, miun oli pakko myöntää, että takista oli tulossa liian suuri. Oli pakko purkaa hiha ja vartalo kainalohin saakka. Purin vielä sen jälkeen muutaman sentin. Tulipahan tehtyä tarpeeksi iso mallitilkku =)

Takista tuli lopulta juuri sopiva. Löysin varastoistani siihen sopivat napitkin. Tykkään siitä valtavasti! Ehdin käyttää sitä töissä muutaman kerran ennen sään lämpenemistä. Lankaa jäi sen verran, että pitää varmaan hankkia lisää Pom Pom Donegal Tweediä - vaikka jossain toisessa värissä ja neuloa jokin kirjoneule.

Järvellä

Helmi-maaliskuun vaihteessa olikin yllätävän hyvät järvikelit. Lumi oli haihtunut pois, jää oli kovaa ja aurinko paistoi. Edellisissä postauksissa kerroin retkistämme saareen. Mukana yhdellä retkellä oli myös kaksi huivia, joista toinen pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa.

 Ihastuin huivimalliin viime syksynä, kun katselin islantilaista Hiphipbarbaknitstories-podcastia.  Siinä Linda haastatteli islantilaista neulesuunnittelijaa  Auður Björt Skúladóttiria, jolla oli toinen toistaan upeampia neulemalleja. Erityisesti pidin huivista, jonka reunassa oli palmikko molemmilla puolilla huivia. 

Syyslomalla käväisin Helsingissä Snurressa ja ostin sieltä ohjeen mukaista lankaa, Madelinetoshin Tosh Merino Lightia. Tein vain sen virheen, että ostin liian kirjavaa lankaa. Palmikko ei erotu kunnolla huivin reunasta. Harmittaa, sillä juuri se on tämän neuleen juju.

 

 Huivista neulottiin ensin reunapitsi edestaikaisin neuleena. Mietin kovasti, miksi sen tekeminen tuntui pitkältä ja tympeältä kuin nälkävuosi. Saman työnhän sitä olisi tehnyt, jos reunapitsi olisi neulottu viimeisenä. Silloin neulomista olisi vielä ollut hankaloittamassa vieressä roikkuva huivin ainaoikea osa. Ei mitään logiikkaa! Mutta silti miulta meinasi motivaatio loppua reunan neulomisessa. Kun pitsi oli valmis, loppuhuivin tekeminen sujui nopeasti.

Sain äidiltä pussillisen alpakkalankaa. Tiesin heti, mitä siitä neuloisin. Olin jo pitkään katsellut Ravelryssä Alicia Plummerin Campside-huivia. Minnuu viehätti mallissa sen kaunis yksinkertaisuus ja erityisesti sen liittyminen retkeilyyn. Täältä pääsee lukemaan, mistä Alicia on saanut inspiraationsa huiviinsa.

Neuloin huivin innoissani muutamassa viikossa. Hämmästyin kylläkin kovasti, kun huivin edetessä huomasin, etteivät langat äidin antamassa pussissa olleetkaan samanvärisiä. Olin kylläkin huomannut, että pussissa oli muutama kerä vihreää, mutta muut näyttivät hämärässä valossa ruskealta, semmoiselta  männyn kaarnan väriseltä. Mutta siellä ei ollutkaan kuin muutama kerä ruskeaa, 2 kerää violettia ja 2 vihreää. Päädyin käyttämään vihreät langat ruskean jälkeen. Reunaan tuli vielä violetti raita. Huivista tuli näinkin kaunis, semmoinen metsän värinen. Se sopii hyvin, sillä tästä tulee miun uusi retkeilyhuivi.

Sukkia, sukkia

Ihana auringonpaiste houkutteli vielä kerran loman lopuksi järvelle. Saimme nauttia kauniista kevättalvesta. Retken lopulla pilvet peittivät taivaan todella nopeasti. Tuli hyvä hetki kuvata kasa sukkia.

 

Näistä joululahjasukista jäi niin paljon jämälankaa, että halusin neuloa ne pois. 3,5 mm puikoilla sukat valmistuivatkin nopeasti. En niitä monta kertaa neulonut vajaan 3 viikon aikan, kun ne olivat puikoilla. Sukkien tiedot löytyvät täältä.

 Halusin taas osallistua Niina Laitisen ystävänpäiväsukkamysteeriin, koska niin saisin taas neulottua joululahjasukkia. Ohjeen lanka olisi ollut Novitan nallea, mutta mie halusin kokeilla Novitan uutta Muumilankaa. Ainakin neulottaessa se tuntui ihan hyvältä. Tulen varmasti käyttämään sitä tulevaisuudessakin. En vain oikein tykännyt Muumilangan värivalikoimasta. Miulla oli vaikeuksia löytää sukkiin mieluiset värit.
Huomasin sukkakuvaa katsellessani, että olenkin laittanut sukat vääriin jalkoihin. Kerroksen vaihtumiskohta pitäisi olla säären sisäsivulla. Ohjeessa se taisi olla takana, mutta mie laitan sen aina sisäsivulle. Sieltä sitä ei kukaan näe.
Sukkien tiedot löytyvät täältä.

Alkuvuosi on mennyt Sukka-Finlandian parissa. Aloitin neulomalla viime vuoden kisan Andante Festivot, jotka olivat jääneet silloin neulomatta. Olin nähtävästi saanut sukkaähkyn, enkä enää jaksanut innostua niitä silloin neulomaan mallin ihanuudesta huolimatta. Näin saattaa muuten käydä nytkin. En ole varma, jaksanko loppuun saakka, vai neulonko jotkut sukat sitten joskus.

Lämmittelysukat neulottiin Tukuwoolin Sockista. Miulla sattui olemaan sitä kauniissa vihreässä värissä. Tykkäsin mallista kovasti. Se ja lanka olivat hyvä pari.

 Aaveisiin käytin Regian Pairfectiä. Sukista tulikin todella suloiset. Pitkä värivaihtelu ei peittänyt kaunista pitsikuviota. Näissä taisin tehdä sukkien kärjet jotenkin erilailla kuin ohjeessa oli. Olisikohan pitsin pitänyt jatkua pitemälle?

Harmoniat unohtuivat kotiin, eivätkä siis päässeet retkelle mukaan. Näissä sukissa oli kaunis pisikuvio, joka oli helppo oppia ulkoa. Harmi, etten huomannut kuvata kantapäitä, sillä ne olivat miulla täysin uudenlaiset. Niissä neulottiin varren alaosaan kiilalevennykset ja sitten kantapää vain käännettiin ja levennykset kaventuivat pois. Kätevää.

Olin ostanut joululomalla Joensuusta Opalin Sinfonie der Träume -lankaa, joka oli niin kaunista, että siitä oli heti pakko aloittaa neulomaan sukat. Nämä ovat tavalliset perussukat, jotka olivat miulla reissu- ja luennonkuunteluneuleena. Lankaa jäi sen verran, että käytin sitä toisiinkin sukkiin, mutta niistä kerron joskus myöhemmin.

Myötä- ja vastoinkäymisiä

 

 Lapasinnostukseni ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin. Olen viime päivinä miettinyt, miksi lapasia on niin mukavaa neuloa. Syy ei ole käytännöllinen, sillä lapasia tarvitaan huomattavasti lyhyemmän ajan kuin sukkia. Pidän villasukkia melkein vuoden ympäri, lapasia tai kämmekkäitä noin puoli vuotta. Syy on siis muualla.

 

Pienet kirjoneuletyöt - joihin lasken lapaset - ovat todella kivoja neulottavia. Saa nopeasti kaunista aikaiseksi. On motivoivaa katsoa kuvion muotoutumista neuleessa.

 

Haldir-kämmeekkäät olivat mysteerineulonta, johon alun pitäen en aikonut osallistua. Mutta kun huomasin, että ohjeessa oli käytetty Tukuwool fingeringiä, päätin osallistua. Olin nimittäin juuri ostanut kirpparilta halvalla vihreän ja keltaisen vyyhdin Tukuwoolia. Keltaisesta tulisi kevääksi pirteät kämmekkäät. En tiedä, mihin olin keskittynyt, mutta seuraavaksi havahduin siihen, että olin neulonut ensimmäisen vihjeen vihreästä langasta, enkä keltaisesta. En viitsinyt purkaa, vaan jatkoin vihreällä. Pelkäsin tummanruskean kuviovärin loppuvan, joten käytin yläkämmeneen kuviovärinä harmaata. Valitettavasti se ei erotu kuvissa.

Jossain vaiheessa päätin, etten teekään kämmekkäitä vaan lapaset. Neuloin toiseen kärjen, mutten ollutkaan siihen tyytyväinen. Se oli liian kapea. Lopulta päädyin purkamaan ja seuraamaan ohjetta. 

Käytin eilen näitä kämmekkäitä ensimmäisen kerran koiralenkillä. Ne olivat todella hyvät tämmöiseen lämpimään kevättalven keliin.

 

Voitin yli vuosi sitten Ravelryn I Make Mittens-ryhmän vuotuisista arpajaisista Sanquhar-sormikkaiden tarvikepakkauksen. Malli oli todella kaunis, juuri sellainen ihana pikkutarkka tikutettava, josta tykkään. Aloitin neulomaan sormikkaita kesähelteillä heinäkuussa. Miten nautinkaan! Puikot olivat 1,5 mm, mutta työ edistyi aluksi hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että vihreän langan värjäys oli epäonnistunut. Langasta lähti väriä käsiin ja valkoinen lanka värjäytyi vihertäväksi kirjoneuleessa. Sinnittelin toisen lapasen ranteeseen saakka.  Sitten päätin, että olkoon. Tiedän, että olisin voinut kiinnittää värin itsekin sormikkaisen valmistuttua, mutten tykännyt siitä, että valkoinen lanka oli jo tuhraantunut.

 

Samaan aikaan kun aloitin neulomaan vihreitä kämmekkäitä, aloitin myös toisen mysteerineulonnan, Shetland Peerie lapaset.  Nämä juuttuivat siihen vaiheeseen, jossa olisi pitänyt tehdä jälkijättöinen peukalo. Miusta ohjeessa oli virhe ja päätin jäädä odottamaan. Odotellessa pohdin lapasen alkua. En tykännyt väriyhdistelmästäni. Musta ja oranssi eivät miusta sovi yhteen. Tulee liikaa mieleen ´70-luku. Se tulee myös mieleen Shetlannin kirjoneuleista. ´70-luvulla oli myynnissä akryylipaitoja, joissa oli tällaista kirjoneuletta. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, etten tuhlaa neuleaikaani näihin lapasiin.

 

Karsin Shetlannin lapasiin varaamistani lankakeristä toisiinsa sopimattomat värit pois ja aloitin Pia Kammebornin suunnittelemat kämmekkäät, joiden ohje olikin jo lojunut Ravelryn kirjastossa luvattoman pitkään käyttämättömänä. Se oli hyvä päätös. Sain haluamani iloisen väriset kämmekkäät. Nämä sopivat hyvin sellaiseen kevään vaiheeseen, jolloin on jo lämpimämpää, mutta vielä ei tarkene ihan ilman mitään käsineitä.

Bits and Pieces -kämmekkäiden tiedot on kirjattu Ravelryyn.

Lapaset kuvattiin viikonloppuna eväsretkellä läheiseen saareen.
Nyt voin huokaista helpotuksesta. Kämmekkäät ovat valmiit ja voin alkaa neuloa uusia lapasia - kivaa!!