Sumuisena aamuna

Sumuinen aamu järven rannassa on valtavan kiehtova. Maailma näyttää loppuvan tyhjyyteen. Sumun keskeltä näkyvät kohteet ovat sadunomaisia. Kuvasta ei juurikaan näy, mutta porraskaiteiden yläpuolella on pieni tumma piste. Siinä oli joku aamuvirkku veneellä ongella. Vene näytti kelluvan tyhjän päällä.

Osallistuin kesällä Kirstin Kapurin mysteerineulontaan. Siinä neulottiin kaksivärinen todella kaunis huivi. Mie kompastuin värien valintaan. Miusta netin kautta on vaikeaa valita yhteensopivia värejä, koska niitä ei pääse kokeilemaan vierekkäin. En päässyt käymään lankakaupassa, joten oli tyydyttävä niihin väreihin, joiden olin arvellut sopivan yhteen.

Värit eivät sopineet yhteen ollenkaan. Huiviin neulottiin leveä pää toisella värillä. Miulla oli toisena värinä harmaanruskea, jonka pitäisi sopia väriin kuin väriin. Mutta ei. Yhdistelmä sai molemmat värit näyttämään likaisilta. Olin jo neulonut aika paljon ja purkaminen harmitti. Mutta sitten ajattelin, että en pitäisi rumaa huivia enkä voisi antaa sitä lahjaksikaan. Hankin lisää keltaista lankaa ja neuloin huivista yksivärisen. Kyllä kannatti purkaa!

Lanka oli Isagerin Merliniä eli merinon ja pellavan sekoitusta - aivan ihanaa lankaa. Se on juuri sopivaa kesäneuleisiin. Miulla jäi useampi kerä ruskeaharmaata. Tajusin tänä aamuna, että siitä voisinkin neuloa Campside-huivin, joka on ollut suunnitelmissani useamman kuukauden ajan. Olin ajatellut neulovani sen jostain pehmeästä DK-langasta, mutta oikeastaan ei leiritulilla mitään paksua huivia tarvita. Kevyt, mutta lämmin riittää.

Olen siis tyytyväinen lopputulokseen. Ainut ongelma on se, etten ymmärrä, miten tuon muotoista huivia kannattaisi pitää kaulalla tai olkapäillä. Miten sie pitäisit?
Huivin tiedot löytyvät täältä.

Alkusyksyä

Syksy on hienoa patikointiaikaa. Ei ole liian kuumaa eikä kylmää. Yleensä ei ole ötököitäkään. Uimassakin voi vielä käydä sillä järvivedet viilentyvät hitaasti. Tällä kertaa retkikohteenamme oli meille uusi Heisanharju. Olen kyllä odotellut viileämpiä kelejä, sillä kesällä neuloin itselleni uuden retkipaidan.

Olin jo kauan miettinyt, että oikeastaan tarvitsisin retkeilypaidan, semmoisen ohuesta langasta neulotun, joka mahtuu hyvin takin alle. Viime kevään muovikeskustelun seurauksena päätin neuloa sellaisen. Miulla on 2 fleecepaitaa, joita olen käyttänyt retkillä. Niitä en heitä pois, sillä nehän olisivat muovijätettä. Mutta aion pääasiassa käyttää uutta paitaani enkä fleecepaitoja.

Ostin langat kesällä ompeluseurani kesäretkeltä. Värit toivat mieleen '70-luvun. Niinpä päätin neuloa paidasta muutenkin sen henkisen. Koko paita on neulottu kolme oikein - yksi nurin joustineuleella. Se oli yleistä seitsemänkymmentäluvulla. Se myös tekee paidasta lämpimämmän, koska neulos myötäilee paremmin vartaloa ja tuo siihen paksuutta.

Mitään ohjetta miulla ei ollut. Olin samaan aikaan neulomassa alempana esittelemääni villatakkia. Siinä oli silmämääräisesti samanvahvuista lankaa, joten otin sen ohjeesta pääntien silmukkamäärän. Molemmat neulottiin ylhäältä alas. Paitaan neuloin takaosan hiukan pidemmäksi lyhennetyillä kerroksilla. Oikeastaan takaosa olisi saanut olla reilusti pidempi, mutta en enää käy sitä korjaamaan.
Lanka oli neulottaessa todella karheaa ja tahmaisen oloista. Uskaltauduin pesemään paidan pesukoneen villapesuohjelmalla. Paita pehmeni huomattavasti, mutta on toki vieläkin karhea. Se ei minnuu haittaa. Tykkään kovasti retkipaidastani. Tämä tulee olemaan päällä useasti. Paidan tiedot on kirjattu Ravelryyn.

Villatakkeja ei voi olla liikaa. Sen sijaan niitä voi olla liian vähän. Siihen havahduin keväällä. En ollut pitkään aikaan juurikaan neulonut villatakkeja. Vanhat alkoivat olla jo aikansa eläneitä. Se keväällä neulomani pitsinen olikin miulle liian iso ja päätyi ystävälle. Punainen takki on oikeastaan ainut vielä siisti takki.  Oli ryhdyttävä toimeen. Ensimmäisenä puikoille päätyi ihana Sammal, joka oli miulla suunnitelmaissa jo pitkään.

(Kuvassa yritän pitää märkää koiraa sopivan etäisyyden päässä. Se innostui polskimaan purossa.) Lanka on ihanaa, värjäämätöntä Tukuwoolia. Ajattelin, että väri sopisi monen vaatteen kanssa. Lanka tuntui sen verran mukavalta, että nyt haaveilen tummankeltaisesta Tukuwool-villapatkista. Pitäisi löytää sopiva malli. Takista tuli kevyt, mutta kuitenkin lämmin.

Sammal-villatakin on suunnitellut Joji Locatelli juuri tälle langalle. Olipa mukavaa neuloa, kun ei tarvinnut miettiä silmukkamääriä tai soveltaa yhtään mitään. Sen kun vain seurasi ohjetta ja hyvä tuli!
Takin tiedot löytyvät Ravelrystä.

Kansainvälisiä kädenlämmittimiä

Loppukesän iltapäivänä oli hienoa meloa vielä kerran lähisaareen saunomaan ja uimaan. Ukkospilvet olivat hajoamassa ja illasta oli tulossa hieno. Aurinko laski salmen taa, takaisin meloimme kuunsiltaa pitkin.

Heinäkuun alussa Ravelryssä alkoi brittiläisen suunnittelijan mysteerineulonta, jossa tehtiin kämmekkäät oman koulun väreissä. Meillä Suomessa ei kouluilla ole omaa väriä, joten ohitin tämän kohdan ja valitsin piirongin kätköistä aiemmin kesällä hankkimani lapaslangat. Ohjeessa oli kaksi vaihtoehtoa, lyhyet ja pitkät kämmekkäät. Valitsin pitkät. Ranteen harmaa osuus kuvaa koulupuvun hametta, turkoosi bleiseriä. En innostunut tekemään solmioita, taskuja enkä muitakaan tilpehöörejä. Näin jälkikäteen olisin ehkä pitänyt enemmän lyhyemmästä mallista, mutta eipähän ranteita palele.

 

Vuosi sitten tilasin Kanadasta käsinvärjättyä lankaa, josta kerroin tarkemmin tässä postauksessa.  Viime kesänä suunnittelin neulovani langasta vielä sormikkaat, mutten sitten saanutkaan niitä aikaan. Loppukesästä tänä vuonna sitten loin silmukat. En käyttänyt mitään ohjetta enkä mallia, koska langassa on riittävästi kuviointia. Pitsit tai palmikot häviäisivät langan kirjavuuteen.

Kevään ja kesän Pietarin matkoilla kävin myös käsityökaupoissa etsimässä venäläistä lankaa. Kaupoissa oli pääasiassa tuontilankoja Turkista tai Italiasta. Löysin myös venäläistä lankaa, jonka nimi oli Maalaislanka (Деревенская Пехорка). Se oli 100% villaa, melko löyhäksi kaksisäikeiseksi kehrättyä, melko paksua lankaa. Se oli sopivaa lapasiin. Malliksi löytyi sopiva Maatuska-lapaset -ohje. Saa nähdä, miten lanka tulee kestämään. Lapasten tiedot löytyvät täältä.

 Kesällä Ravelryn I Make Mittens -ryhmässä alkoi heinäkuun alussa mysteerineulonta, jossa opeteltiin neulomaan lapaset kärjestä ranteeseen. Ensin neulottiin  peukalot, jotka jätettiin odottamaan. Seuraavaksi tehtiin lapasten kärki ja yläkämmen, johon peukalo liitettiin. 

 Ajattelin, että näin voisin neuloa myös yllä esittelemäni sormikkaat. Mutta sitten kymmenen sormen neulominen ensin tuntui tylsältä. Peukaloiden neulominen ensin kyllä kiinnostaa, sillä niiden neulominen viimeiseksi on myös tylsää. Kun tekee tylsimmän osuuden heti, onkin loppulapasten neulominen pelkästään nautintoa.
Lankana lapasissa on sama venäläinen lanka kuin Maatuskoissa. Lapasten tiedot löytyvät täältä.