lauantai 30. marraskuuta 2019

Ihana Ukonsärkkä

Pääsin syyslomallani käymään yhdessä lempiretkikohteissani, Lieksan Ukonsärkällä. Sääkin sattui kohdalleen, oli täydellinen päivä! Tapani mukaan miulla oli reppu täynnä neuleita, jotka kuvasin ja joista olen myöskin kertonut podcastissani.

Neuloin alkusyksystä Tiina Kuun kauniit Rakkautesi jäljet -sukat. Tykkään kovasti siitä, että varren sydänkuvio jatkuu jalkaterään toisenlaisena sydänkuviona. Vaaleansininen väri sopi miusta tähän herkkään malliin hienosti.

Silmitön talvi -sukat neuloin lahjaksi kummitytölle, mutta epäilen, etteivät niistä tuli liian pienet. Kävin eilen ostamassa lisää paksua sukkalankaa ja neulon varmuuden vuoksi toiset sukat. Taito-lehden joulunumerossa oli kauniit Aattoaamun sukat, jotka yritän ehtiä neulomaan ennen aattoaamua.

Neuloin Niina Laitisen suunnittelemat Kukkalapaset, koska en voi vastustaa mysteerilapasneulontoja. Tällä kertaa kyllä kannattikin osallistua! Lapasista tuli todella mieluisat. Niitä oli mukavaa neuloa, koska etukäteen ei voinut arvata, mitä seuraavaksi tulee, eikä niissä ollut kuviointia raidoittain.
Lomalla sain vihdoinkin valmiiksi pipon, jonka olin aloittanut vuosi sitten lomalla. En oikein ole innostunut neulomaan pipoja, en tiedä miksi. Niinpä tämäkin oli jäänyt loppumetreillä kesken. Innostuksen puutteesta huolimatta olen alkanut suunnitella pipojen neulomista, sillä Ravelryssä on meneillään Year of hats, jossa on toinen toistaan mukavampia pipomalleja. Lankaakin löytyisi ihan omasta takaa piirongin laatikoista. 
Ravelryssä "kaikki" halusivat osallistua Stephen Westin 10-vuotismysteerihuivin neulomiseen. Miekin olisin halunnut, mutta katselin lankoja ja ajattelin, että aika kalliiksi tulee ja päätin olla osallistumatta. Lohdutukseksi osallistuin toiseen mysteerineulontaan, Amber Eye -huivin neulomiseen. Lankaakaan ei tarvinnut ostaa, koska se löytyi omista varastoista. Huivista tuli suloinen. Hyvä, että neuloin.
Kerran koiraa lenkittäessäni tajusin, etteihän Stephen Westin huivin lankojen tarvitse olla kalliita. Voin ihan hyvin ostaa edullisempia lankoja. Niin tein. Ostin Roosa nauha sukkalankaa ja neuloin huivin niistä. En ole vielä kuvannut huivia, joten siitä kerron myöhemmin.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Pietarissa

Kävin pari viikkoa sitten päiväseltään Pietarissa. Yksi reissun kohteista oli Pietarin etnografinen museo, jossa oli meneillään tsaarin ajan Venäjän pohjoisosissa elävien kansojen vaatetus. Siellä oli paljon myös suomalaista esineistöä. Minnuu kiinnostivat erityisesti suomalaiset neuleet.
Ensimmäisenä näin hevosen jouhista tehdyt neulakintaat. Valitettavasti kuva yllä on huono. Näiden yhteydessä oli kalastukseen liittyviä esineitä. Jos oikein ymmärsin, nämä olivat kalastajan kintaat. Tällaisistä kuulimme, kun teimme Sukupolvien silmukat kirjaa, oli hienoa nähdä nämä ihan oikeasti.
 Lisää neulakintaita - nämä olivat myös suomalaisosastolla.


Mie olin niin varma, että muistaisin tarkasti, mitkä lapaset olivat suomalaisia, mutta näistä yllä olevista en olekaan varma. Ainakin nuo alimmaiset vaikuttavat venäläisiltä.
Tähän pysähdyin pitkäksi aikaa. Siis lapas- ja sormikasblokkerit eivät olekaan mikään nykyajan keksintö! Näitä esiteltiin huovutettujen käsineiden yhteydessä.
Latvialaislapasten yhteydessä kerrottiin, miten tärkeää lapasten ja sukkien myyminen markkinoilla oli. Siitä sai moni lisätienestiä. Myös tämä tuli tutuksi Sukupolvien silmukat -kirjaa tehdessä. Samalla tavalla toimivat Suomenlahden saarien asukkaat.
Harmi, kun yllä oleva kuva taidokkaista kirjoneulesukista on epäonnistunut. Nämä taisivat olla myös Latviasta.

Seiskarilta peräisin olevat sormikkaat ihastuttivat.

Lapaset ja sukat olivat venäläistä alkuperää.

Näyttely oli laaja ja todella mielenkiintoinen. Museossa oli vaatetusta myös Venäjän muista osista. Todella mielenkiintoista!
Pahoittelen sitä, etten tehnyt museossa muistiinpanoja. Toivottavasti en muistanut asioita väärin.