Olen jo kertonut, että ennen joulua osallistuin kahteen joulukalenterineulontaan. Näiden lisäksi neuloin yhden "joulun pyhien jälkeen" -KAL:in. Huivin on suunnitellut saksalainen Monica, jonka malleja olen ennenkin neulonut. Huivista tuli viittamainen, semmoinen, jonka voi laittaa viileänä kesäiltana harteilleen lämmittämään. Kuvissani ei ole viileä kesäilta, vaan leuto helmikuun päivä Mäkrävaaralla, Kolin kansallispuistossa. Hiihdimme sinne melko huonossa kelissä, mutta maisemat olivat sen arvoiset.
Neuloin huivia yli kuukauden, mikä miulle on aika pitkä aika neuloa yhtään mitään. Huivista tuli melko suuri ja siinä oli paljon kierrettyjä silmukoita, joiden neulominen on hitaampaa kuin tavallisten silmukoiden. Lisäksi kipeytin käsivarteni kierrettyjä silmukoita vääntäessäni. En vaan voinut olla neulomatta, koska huivin kuviointi oli niin mielenkiintoinen. Aina piti neuloa seuraavaan raitaan saakka, jotta näkisi, millainen siitä tulee.
Yritin lankaa valitessani laajentaa väriskaalaani. Miusta värillä ei ole väliä, kunhan se on punainen. Päätin, että ostan jotain muuta kuin punaista. Valinta oli todella vaikea ja päädyin tähän miulle tuttuun vihreään, mutta josta en ole oikein varma. Jälkikäteen vähän harmittaa, olisin tykännyt enemmän punaisesta. Ostin samaan aikaan langat villatakkiin samalla periaatteella. Sen väri on vielä kummallisempi. Tämän vuoksi olenkin päättänyt, että tästä lähtien pysyn punaisessa, niin ettei tarvitse jälkikäteen harmitella.
En kylläkään luultavasti pidä huivia itse, vaan annan sen lahjaksi. Kaapissa on hyvä olla muutama huivi varalla varmuuden vuoksi syntymäpäivä- tai tuliaislahjoiksi.
Tässä vielä linkki ohje- ja lankatietoihin.