Sainko auringonpistoksen?

Olin ihaillut kauan blogeissa ja podcasteissa erilaisia käsityöpusseja. Niitä voisi ostaa Etsystä, mutta mie ajattelin, että kai semmoisia voi itsekin tehdä, vaikkei ompelu aina sujukaan. Viime kesänä sitten ryhdyin toimeen. Lainasin äidiltä ompelukoneen, etsin Youtubestä helpon ohjeen ja ryhdyin innoissani ompelemaan. Jostain syystä ryhdyn aina nimenomaan innoissani ompelemaan. Into laantuu todella nopeasti vastoinkäymisten kohdatessa.
Tällä kertaa kaikki alkoi hyvin. Ohje oli selkeä ja helppoa ymmärää. Miulla oli koossa kankaat ja vetoketju. Ompelukone oli verannan pöydällä. Ohje oli keittiön pöydällä. Olin jo ommellutkin osan työstä. Sitten piti taas mennä keittiöön katsomaan ohjetta. Yht'äkkiä verannalta kuului, kun ompleukone ompeli täysillä. Ajattelin, että koiranpentu oli mennyt makaamaan polkimen päälle. Mutta ei. Kone ompeli itsekseen täysillä ja siitä nousi mustaa savua. Säikähdin ihan hirveästi.

Koska äidin kone oli peräisin '80-luvulta, sitä ei enää kannattanut korjata. Pähkäilyjen jälkeen päädyin ostamaan ompelukoneen. Enpä olisi koskaan uskonut, että sorrun semmoiseen! Ompeluhan ei kuulu miun lempiharrastuksiin, koska siinä menee aina jokin asia pieleen.

Kone seisoi kammarin lattialla koko talven pakkauksessaan. Lomalla otin sen esille ja päätin ommella kesken jääneen käsityöpussin valmiiksi. Sitten päätin harjoitella koneen käyttöä enemmänkin ja opetella käsityöpussien tekemistä. Koko juttu karkasi vähän lapasesta. Puolustuksekseni on sanottava, että näistä alla olevista pusseista yksikään ei ole jäänyt miulle itselleni. Oma käsityöpussi on vielä ommeltava.

 

Oikeanpuoleinen pussi on viime kesänä aloitettu kässäpussi. Siinä olen erityisen ylpeä siitä että sekä vuori että kukallinen päällikangas ovat samanlaisia, mutta erivärisiä. Sisältä löytyy punaisia kukkia. 

 Jokaiseen pussiin ompelin erilaisen vuorin kuin päällikankaat olivat. Miulla on siis kangasvarasto, koska jossain vaiheessa elämääni kuvittelin alkavani tekemään tilkkutöitä. Suurin osa kankaista on matkamuistoja jopa vuosien takaa. Yhdessä kankaassa oli hinta punnissa. Kävin viimeksi Britanniassa joskus 10 vuotta sitten.

Kangasyhdistelmiä oli hauskaa valita. Miulla on myös nauhavarasto, koska nauhat ovat niin kauniita. Nyt sain käyttää niitä pussien lenksuihin.

Harjoittelin myös penaalin tekemistä - tai voisivathan nuo olla myös puikkopusseja. Vielä pitää hioa tekniikkaa. Pienemmässä pussissa tuli pohjasauma väärään paikkaan.

Jokaiseen pussiin tuli "Handmade with love" - nauha tai metallinen sydän.

Tässä linkki Hue Locon ohjevideoon.

Rannalla

Oli ihanaa levittää riippumatto varjoon mäntyjen väliin, kaivella neule käsityöpussista esiin, tuijottaa tyynelle järvelle ja neuloa. Mikä ihana lomapäivä Saimaan rannalla!

Ystäväni pyysi neulomaan morsiammelle huivin. Malliksi valitsin viime kesänä neulomani Combinatorics Shawlin, koska siinä oli kauniita, erivärisiä pitsiraitoja. En yleensä neulo mitään mallia toistamiseen , mutta tämä sopi ystävältäni saamiin lankoihin (Dropsin Baby Alpapacaa) hyvin. Sen lisäksi tämmöinen huivi neuloutuu nopeasti, koska aina oli saatava yksi raita valmiiksi ja sitten katsottava, millainen seuraavasta raidasta tulee.

Valitettavasti huivin värit ovat kuvissa haalistuneet. Morsian ei halunnut vitivalkoista huivia, joten siinä on valkoisen lisäksi harmaata ja beigeä. Huivin tiedot löytyvät täältä.

Häähuivista jäi lankaa aika paljon, joten päätin neuloa jämälangoista toisen huivin Villapesuohjelman kevään huivi-KAL:in innoittamana. Sehän oli pitkä huivi, mutta tähän tuli kolmioon erilaisia pintoja, raitojen väliin tuli yksinkertainen pitsi. Neuloin aina kerällisen yhteen raitaan.

Tässä kuvassa näkyvät värit paremmin. Pitsihuivissa on vihreätä lukuunottamatta kaikkia samoja värejä. Tykkään tästä huivista enemmän kuin ensimmäisestä. Morsiammella on varaa valita mieleisensä. Huivin tiedot on kirjattu Ravelryyn.

Aivan loman alussa aloitin neulomaan huivia. Halusin neuleen, jota olisi helppoa neuloa reissussa, eikä tarvitsisi kaivella ohjetta esille hankalissa paikoissa. Halusin myös käyttää piirongin laatikoissa marinoituja lankoja. Sieltä löytyikin Schoppel-Wollen Laceball, jossa oli pitkät väriliu'ut. Aloitin neulomaan ilman mitään sen kummempaa mallia. Kun lanka itsessään antaa kuvion, tässä tapauksessa raidat, ei miusta siihen juuri muuta tarvitse lisätä.

Neuloin huivia jonkin matkaa, mutten tykännytkään. Mietin, miten muuttaisin neuletta, pohdin erilaisia vaihtoehtoja. Sopisiko enemmän pitsinen malli lankaan kuitenkin paremmin? Tulin siihen tulokseen, että vika oli kovissa väreissä. Sitten muistin, että viime aikoina Ravelryssä ja podcasteissa on ollut esillä "marled knitting", jossa neulotaan yhtä aikaa kahta eriväristä lankaa. Miulla oli  valkoista Austermannin Merino Lacea useampi kerä. Kokeilin ja ihastuin. Sain merinot ja Schoppel-wollit kaikki upotettua huiviin ja siitä tuli kaunis. Valitettavasti hellepäivän aurinko haalistaa kaikki värit, eikä valkoinen juurikaan kuvista näy.

Tähänkään huiviin ei siis ole mitään ohjetta. Posottelin ainaoikeaa 28 kerrosta ja sitten tein yksinkertaisen pitsiraidan. Valkoinen lanka loppui juuri ennen reunan tummansinistä raitaa. Väri tuli siihen sattumalta, mutta näyttää suunnitellulta. Tykkään! Huivin tiedot on kirjattu tänne.

Hellepäivänä

Helteisenä päivänä oli hyvä mennä järvenrantaan kuvaamaan valmistuneita sukkia. Itse asiassa olisin halunnut uidakin rannassa, mutten  voinut koiran (omani) takia mennä, koska rannassa oli muitakin ihmisiä. Mutta niemen kärjessä ei muita ollut, joten kun koira juoksi keppi suussa ympyrää, mie kuvasin sukat.

Hetkiä Heimolasta-podcastissa  on meneillään Ullaneule-KAL. Miulta oli jäänyt Sukka-Finlandiasta jäljelle Tukuwoolin sukkalankaa, jolle Ullasta löytyikin kiva sukkamalli, Unelias. Miulla ei ole moniakaan paksuja sukkia, joten nämä tulivat tarpeeseen.

Sukkien kuvio oli helppo, mutta silti piti neulomisen mielenkiintoisena. Minnuu jännitti hiukan vetääkö kuvio neuleen niin tiukaksi, etten saa sukkia jalkaan. Onneksi niin ei käynyt, vaan sukista tuli sopivan napakat.

Aiemmin neuloin kaikki Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerisukat. Viime talvi oli sen verran rankka ja käsikin oli kuukauden kipeänä, että mysteerit ovat jääneet vähemmälle. Kesän alussa päätin, että nyt on "pakko" osallistua. Langaksi löytyi viime talvena Kanadasta ostamani ihanaakin ihanampi brittiläinen sukkalanka (nimen voi katsoa alla llevasta linkistä), jota olisi mahtavaa saada lisääkin. Koska mallikin oli upea, tuli sukista aivan täysosumat.

Unelias-sukkien tiedot ja  Hidden Garden -sukkien tiedot on kirjattu Ravelryyn.