Melkein unohdin

On ollut kiirettä. En ole ehtinyt kuvaamaan valmistuneita neuleita - neuloa nyt sentään aina ehtii. Eilisiltana muistin Ravelryä selatessani muistin, että kyllähän mie olin kuvannut yhden valmistuneen neuleen. En vain ollut muistanut koko asiaa. Olimme siis käyneet marraskuun lopulla metsässä aamiaisella. Maan peitti ohut lumiharso ja lampi oli jo paksussa jäässä (jouduin nimittäin hakkaamaan avannon kirveellä saadakseni nuotiopannuun vettä).

Olin näköjään myös unohtanut lumessa kuvaamisen hankaluudet. Värit katoavat. Nyt olen myöskin kadottanut huivin. Ensin luulin, että olen jo antanut sen lahjaksi, mutta olinkin antanut toisen huivin. Merkillistä. En jättänyt sitä laavullekaan, koska tarkistin lähtiessämme, ettemme jättäneet sinne mitään. Hohhoijaa!

Birds of a Feather-huivin ohje löytyy Laine 2:sta. En alussa lämmennyt mallille, mutta kun näin siitä erilaisia toteutuksia, halusinkin neuloa sen.
Kun löysin neulomisen ilon uudelleen vuonna 2005, mohairlangat olivat muodissa. Miekin virkkasin salomoninsolmuhuiveja siitä kaikille sukulaisille. Kyllästyin kuitenkin karvaisiin lankoihin ja siihen, että huiveista irtosi karvoja, jotka päätyivät suuhun. Olen seurannut nykyistä mohairvillitystä vierestä, kulmakarvat hieman pystyssä.

Tähän huiviin tuli kuitenkin mohairia harmaisiin ja valkoisiin  raitoihin. Ensin epäröin, mutta sitten päätin suostua siihen. Jospa nykyajan mohair olisi parempilaatuista, eikä karvoja joutuisi kakistelemaan kurkusta. Tätä en pääse testaamaan, jos en löydä huivia. Tätä kirjoittaessani pohdin, että laitoinkohan mie huivin kuitenkin postissa lahjaksi eräälle ystävälleni??? Kuten jo kerroin, miulla on ollut kiireettä ja monet asiat olen joutunut tekemään lennossa.

Neuleen tiedot löytyvät täältä.

P.S. Löysin huivin retkirepustani.

Täydellisen tyytyväinen

Kerrankin kävi niin, että kun näin juuri julkaistun, ihanan villapaitamallin Ravelryssä, miulla oli siihen lankaa eikä puikoilla ollut ruuhkaa ja pääsin heti neulomaan. Olin ostanut kesän Neulefestareilta Walcot Yarnsin Opusta. Olin päättänyt neuloa siitä villatakin. Ohjekin oli valmiina Ravelryn suosikeissa, mutta jostain syystä neuleen aloittaminen aina vain siirtyi ja siirtyi. Vaikka malli oli kaunis, jokin siinä kaiveli - ei huvittanut aloittaa. Sitten lokakuun alussa Ravelryyn ilmestyi uusi, aivan ihana villapaitamalli, ja miun suunnitelmat villatakin neulomisesta muuttuivat silmänräpäyksessä. Aloitin heti neulomaan puseroa.

Ihastuin mallissa helman ja hihansuiden palmikkoihin.  Niistä tuli mieleen kuusimetsä. Paita aloitettiin neulomaan ylhäältä. Miulla oli vaikeuksia valita oikea koko - tein jopa mallitilkun. Niinpä päätien ja olkapäiden kohdalla seilasin kahden koon välillä. Pääntien resori jää valmiissa puserossa hieman liian korkealle, joten olisi ehkä pitänyt sittenkin valita suurempi koko. Tästä huolimatta taas kerran näin, miten kätevää ylhäältä alaspäin neulominen on. Paitaa voi koko ajan sovittaa ja katsoa, tuleeko siitä oikean kokoinen.

Mie olen aina mieltänyt villapaidan hieman karheaksi, todella lämpimäksi paidaksi, jonka alle täytyy karheuden takia laittaa poolopaita. Sen vuoksi miulle tulee aina niin kuuma villapaidoissa, etten juurikaan niitä käytä, muuten kuin ulkoillessa ja retkillä. Opus-lanka on niin suloisen pehmeää, ettei alle tarvitse laittaa pooloa. Paitaa voi pitää ihoa vasten. Tämä on miulle vallankumouksellista ja olenkin joutunut muuttamaan ajatuksiani siitä, millainen villapaita voi olla. Se voi olla myös ihan tavallinen pusero, jonka voi vetää päälle ilman aluspaitaa. Olen innoissani.

Miulla puikoilla toinen villapusero, josta puuttuu enää yksi hiha. Myös sitä voi pitää ilman alla olevaa paitaa. Se tosin ei valmistu lähiaikoina, sillä olen jälleen kerran haksahtanut täysin adventtineulontoihin. Kahteen muuhun paitaan on jo langat odottamassa. Ihanaa!!! Yllä olevan paidan tiedot löytyvät täältä.

Walcot Yarnsin Opus on ihanan pehmeää, laadukasta lankaa. Se näyttäisi olevan värjätty harmaalle tai ruskealle villalle, sillä värin alta pilkistää toinen väri. Se tekee neulepinnasta elävän ja väristä upean. Pisteenä i:n päälle vyötteessa on lupaus, joka ainakin miun kohdalla toteutui:

Lankaa jäi vielä yksi vyyhti. Jospa hankkisin lisää Opusta ja neuloisin siitä kirjoneulepuseron.

Paita kuvattiin iki-ihanan Pulsan aseman lumihiutalenäyttelyssä.

P.S. Melkein unohdin. Ompelin ystävälle nimipäivälahjaksi kässäpussin.  Näitähän ompelin kesällä pilvin pimein. En vieläkään saa vetoketjua mieleisekseni, mutta ohjeen mukaan se ommellaan näin - kai.

Osallistuin kesällä Dingo Dyeworks-podcastin arpajaisiin ja voitin kässäpussin. Ajattelin, että samalla kun sieltä lähetetään miulle kässäpussipaketti, voi sieltä laittaa lankaakin. Niinpä tilasin huivilangat. Petah värjää australialaista lampaan villaa. Hän saa inspiraationsa paikallisista niittyjen ja metsien kukista. Olen oppinut paljon hänen podcastista värien yhdistämisestä, josta hänellä on pitempi sarja viime talvelta.