lauantai 30. marraskuuta 2019

Ihana Ukonsärkkä

Pääsin syyslomallani käymään yhdessä lempiretkikohteissani, Lieksan Ukonsärkällä. Sääkin sattui kohdalleen, oli täydellinen päivä! Tapani mukaan miulla oli reppu täynnä neuleita, jotka kuvasin ja joista olen myöskin kertonut podcastissani.

Neuloin alkusyksystä Tiina Kuun kauniit Rakkautesi jäljet -sukat. Tykkään kovasti siitä, että varren sydänkuvio jatkuu jalkaterään toisenlaisena sydänkuviona. Vaaleansininen väri sopi miusta tähän herkkään malliin hienosti.

Silmitön talvi -sukat neuloin lahjaksi kummitytölle, mutta epäilen, etteivät niistä tuli liian pienet. Kävin eilen ostamassa lisää paksua sukkalankaa ja neulon varmuuden vuoksi toiset sukat. Taito-lehden joulunumerossa oli kauniit Aattoaamun sukat, jotka yritän ehtiä neulomaan ennen aattoaamua.

Neuloin Niina Laitisen suunnittelemat Kukkalapaset, koska en voi vastustaa mysteerilapasneulontoja. Tällä kertaa kyllä kannattikin osallistua! Lapasista tuli todella mieluisat. Niitä oli mukavaa neuloa, koska etukäteen ei voinut arvata, mitä seuraavaksi tulee, eikä niissä ollut kuviointia raidoittain.
Lomalla sain vihdoinkin valmiiksi pipon, jonka olin aloittanut vuosi sitten lomalla. En oikein ole innostunut neulomaan pipoja, en tiedä miksi. Niinpä tämäkin oli jäänyt loppumetreillä kesken. Innostuksen puutteesta huolimatta olen alkanut suunnitella pipojen neulomista, sillä Ravelryssä on meneillään Year of hats, jossa on toinen toistaan mukavampia pipomalleja. Lankaakin löytyisi ihan omasta takaa piirongin laatikoista. 
Ravelryssä "kaikki" halusivat osallistua Stephen Westin 10-vuotismysteerihuivin neulomiseen. Miekin olisin halunnut, mutta katselin lankoja ja ajattelin, että aika kalliiksi tulee ja päätin olla osallistumatta. Lohdutukseksi osallistuin toiseen mysteerineulontaan, Amber Eye -huivin neulomiseen. Lankaakaan ei tarvinnut ostaa, koska se löytyi omista varastoista. Huivista tuli suloinen. Hyvä, että neuloin.
Kerran koiraa lenkittäessäni tajusin, etteihän Stephen Westin huivin lankojen tarvitse olla kalliita. Voin ihan hyvin ostaa edullisempia lankoja. Niin tein. Ostin Roosa nauha sukkalankaa ja neuloin huivin niistä. En ole vielä kuvannut huivia, joten siitä kerron myöhemmin.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Pietarissa

Kävin pari viikkoa sitten päiväseltään Pietarissa. Yksi reissun kohteista oli Pietarin etnografinen museo, jossa oli meneillään tsaarin ajan Venäjän pohjoisosissa elävien kansojen vaatetus. Siellä oli paljon myös suomalaista esineistöä. Minnuu kiinnostivat erityisesti suomalaiset neuleet.
Ensimmäisenä näin hevosen jouhista tehdyt neulakintaat. Valitettavasti kuva yllä on huono. Näiden yhteydessä oli kalastukseen liittyviä esineitä. Jos oikein ymmärsin, nämä olivat kalastajan kintaat. Tällaisistä kuulimme, kun teimme Sukupolvien silmukat kirjaa, oli hienoa nähdä nämä ihan oikeasti.
 Lisää neulakintaita - nämä olivat myös suomalaisosastolla.


Mie olin niin varma, että muistaisin tarkasti, mitkä lapaset olivat suomalaisia, mutta näistä yllä olevista en olekaan varma. Ainakin nuo alimmaiset vaikuttavat venäläisiltä.
Tähän pysähdyin pitkäksi aikaa. Siis lapas- ja sormikasblokkerit eivät olekaan mikään nykyajan keksintö! Näitä esiteltiin huovutettujen käsineiden yhteydessä.
Latvialaislapasten yhteydessä kerrottiin, miten tärkeää lapasten ja sukkien myyminen markkinoilla oli. Siitä sai moni lisätienestiä. Myös tämä tuli tutuksi Sukupolvien silmukat -kirjaa tehdessä. Samalla tavalla toimivat Suomenlahden saarien asukkaat.
Harmi, kun yllä oleva kuva taidokkaista kirjoneulesukista on epäonnistunut. Nämä taisivat olla myös Latviasta.

Seiskarilta peräisin olevat sormikkaat ihastuttivat.

Lapaset ja sukat olivat venäläistä alkuperää.

Näyttely oli laaja ja todella mielenkiintoinen. Museossa oli vaatetusta myös Venäjän muista osista. Todella mielenkiintoista!
Pahoittelen sitä, etten tehnyt museossa muistiinpanoja. Toivottavasti en muistanut asioita väärin.


sunnuntai 13. lokakuuta 2019

Ompelua


Making-lehdessä oli  keväällä kivan puikkopussin ohje. Ostin kesällä Pietarista tilkkukangaspakkauksen, josta ompelin puikkopussin. En ole aiemmin ommellut englanniksi (youtube-videon avulla kylläkin), mutta ohjeet olivat niin seikkaperäiset, että selvisin. Tosin, eihän tämä nyt mikään vaikea ommeltava ollut.


Kangaspaketissa oli 2 eri kangasta. Ne eivät ihan riittäneet, joten pussin taskuun käytin vanhoista varastoistani löytynyttä kangasta. Paketissa oli myös pieni merkki, jossa lukee käsintehty venäjäksi. Ompelin sen läpän reunaan muistoksi Pietarin matkastani.



Säilytän pussissani 2 mm sukkapuikkojani. Niitä käytän kaikkein useimmin neuloessani sukkia.
Pussi on ollut käytössä muutaman kuukauden. Se toimii hyvin niin kauan kun en kuljettele sitä mukanani. Silloin puikot putoavat pussista helposti. Yläreunan läpän pitäisi olla pitempi, jotta puikot pysyisivät pussissa. Tästä huolimatta tykkään pussistani kovasti.
Muutama vuosi sitten sain ystävältäni lahjaksi ristipistopakkauksen, jossa oli punatulkkuja. Tykkään lintuaiheisista ristipistotöistä, joten olin todella innostunut. Tarvikepaketti oli nähtävästi tehty Kiinassa, ainakin Aidassa oleva kirjoitus oli luultavasti kiinaa.
Lintukuvio oli painettu kankaaseen, mutta ei lopputuloksen värisenä. Kankaan reunassa ja ohjeessa oli värikoodi, jonka avulla valittiin oikea lanka. Kun pistelyt olivat valmiit, työ pestiin ja painettu väri lähti pois. Hieman mietin pesua ja värejä. Kuinkahan haitallisia ne olivat ympäristölle?

Teen ristipistotöitä vain kesällä, koska silloin on enemmän aikaa ja valo on hyvä. En tarkalleen muista, milloin aloitin tekemään tätä työtä, mutta luultavasti olen tehnyt tätä kolmena kesänä. Vasta nyt syksyllä sain työn kehystettyä. Tykkään lopputuloksesta, mutta en tykännyt siitä, että kuva oli painettu kankaaseen. 

sunnuntai 6. lokakuuta 2019

Neljäs retki

Esittelen kahdet lapaset ja yhdet sukat. Kesken kaiken huomaan jotain noloa, jota en ollut huomannut aiemmin, vaikka olin jo esitellyt neuleen täällä blogissani.

Sydänsukat
Danish Mittens
Puzzle Stripe Mittens
Silmitön talvi
Salpapolku

sunnuntai 22. syyskuuta 2019

Lapasia


Olisihan miulla ollut puikoilla paljon muutakin neulottavaa, mutta oli niin kutkuttavaa aloittaa taas neulomaan lapasia. Nordic Craft Week sai miut innostumaan. Kun vielä sattui niin, että paikallisessa lankakaupassa vaihtui omistaja ja langat olivat alennuksessa, ostin etukäteen kassillisen lankoja lapasia varten. Tässä kohtaa olisin voinut tutkia Nordic Craft Weekin nettisivuja tarkemmin, jotta olisin välttynyt koko kassillisen ostamiselta.

Ensimmäisenä neuloin Halland-lapaset Ruotsista. Tykkäsin kovasti mallista. Se oli helppo muistaa eikä kaaviota tarvinnut tuijottaa koko aikaa. Sainkin lapaset valmiiksi muutamassa päivässä.

Seuraavaksi neuloin hiukan samantyylisen lapasmallin Färsaarilta. Näissä molemmissa perinnelapasissa on paljon samanlaista kuin suomalaisissa perinnemalleissa. Niissä on sama kuvio sekä kämmenen että kämmenselän puolella, pystyraita ei erota kämmentä kämmenselästä.

Kolmannet lapaset ovat Tanskasta. ihastuin niissä kauniiseen ja erilaiseen rannekkeeseen. Ohje oli tanskaksi. Kouluruotsilla ja Google-kääntäjällä selvitin, mitä pitää tehdä. Ehkä olisi kannattanut käyttää Googlea koko ohjeen kääntämiseen, sillä en saanut rannekkeesta ihan samanlaista kuin ohjeen kuvassa. Se ei minua haittaa, mutta silti... Muutin ohjetta myöskin niin, etten tehnyt rannekkeen loppuun kahta kerrosta punosta, koska sain tarpeekseni kieputtamisesta ja halusin päästä neulomaan kirjoneuletta.

Kun ostin langat lapasiin, ajattelin, että islantilaisilta tulee tietysti Lettlopi-malli. Ei tullut. Sen sijaan heidän mallinsa oli tällainen ihanuus. En kuitenkaan neulonut niitä, sillä miulla ei ollut malliin sopivia lankoja. Nyt miulla oli turhaan ostettua Lettlopia. Päätin neuloa niistä lapaset, jottei lanka jäisi käyttämättä. Ravelrysta löysin sopivan mallin. Näissä lapasissa neulottiin ensin i-cord, josta nostettiin silmukat ranneketta varten. Rannekkeesta tuli tavanomaista pitempi. Nyt kun sovitan lapasia, peukalon yläpuolinen osa tuntuu hivenen lyhyeltä. Miulla on pienet kädet, joten lapaset sopivat hyvin miulle, mutta täytyy muistaa, etten voi antaa näitä lahjaksi kenellekään.

Tällä erää olen neulonut kaikki haluamani Nordic Craft Week -lapaset. Kunhan löydän sopivaa lankaa, neulon vielä virolaiset lapaset. Niissä pitää olla hyvin ohutta lankaa. Keski-Pohjanmaan lapasiin miulla on langat, mutta nyt ne odottamaan jääneet neuleet kutsuvat takaisin. Neulon ensin niitä ja sitten palaan asiaan. Sitä on mukavaa odotella.

sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Sukkia


Muutama päivä ennen kesäloman loppua menimme eräälle mökille kerämään voimia ennen töiden alkua. Oli ihanaa vai olla ja virkata tai neuloa ja tuijotella yllä näkyvää maisemaa. Se tuli todella tarpeeseen.

Niin kuin moni muukin, ihastuin alkukesästä Tiina Kuun kirjaan Tuhansien villasukkien maa.
Päätin neuloa kirjasta mieluisia malleja kirjan lopusta alkaen. Samalla muistelin kummitätiäni, joka aina luki lehdet lopusta alkuun.
Kirjan viimeisenä ohjeena ovat Yksi pysyy kuitenkin -sukat.Ne neulotaan varpaista varteen. Jalkaterässä ja varressa on salmiakkikuivoita, jotka on tehty nurjilla silmukoilla. Sukan suuhun tulee kaunis lintuaiheinen, karjalaistyylinen kirjoneule. Siis kerrassaan kaunis malli!

Neuloin sukkia linja-autossa matkalla Jyväskylän neulefestareille. Olin niin innoissani! Ihana neule ja festarit! Niinpä sitten neuloin  vartta pitemmäksi kuin ohjeessa oli. Kun pääsin kirjoneuleeseen, huomasin, että olin sittenkin ottanut mukaan värit, joissa ei ollut riittävää kontrastia. Varsista oli tulossa liian pitkät. Resorista olisi tullut liian kireä. Päätin purkaa osan kirjoneuleesta. Tämä oli paras ratkaisu, sillä vaikka olin menossa neulefestareille, en halunnut ostaa näihin sukkiin uutta kuviolankaa.
Sukkien kirjoneulemalli oli kuitenkin niin kaunis, että ne oli neulottava uudelleen. Tällä kertaa olin tarkkana varsien pituudesta ja sainkin mahdutettua mukaan myös koko kirjoneuleen.
Festareilta ostin lankaa kirjan sukkia varten, sillä olin huomannut, että miun sukkalangat olivat vääränlaisia näihin malleihin. Ne olivat joko liian tummia tai kirjavia, jotta kuviointi näkyisi hyvin. Oli hankittava vaaleita sukkalankoja. Sellainen oli Koukuttamon Allegro fingering, jolla neuloin toisen parin. Punainen ja musta lanka ovat samaa kuin pieleen menneissä sukissa. No, eiväthän sukat pieleen menneet, en vain saanut niihin ohjeen mukaista kuviointia.

Seuraavaksi neuloin kirjasta Sumuisena aamuna-sukat. Ajattelin, että ne olisivat hitaat neuloa, sillä niissä on kirjoneuletta koko ajan. Mutta malli olikin niin helppo, että opin sen nopeasti ulkoa. Sukat valmistuivat melko nopeasti.

Aloitin neulomaan niitä mökillä. Sainkin toisen siellä valmiiksi.
Viimeisenä aamuna heräsin varhain ja huomasin auringon juuri nousevan. Järven päällä leijaili usvaa. Nouseva aurinko värjäsi kaiken kultaiseksi. Isokoskelot lennähtivät rantaheinikkoon. Oli viileää. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin lämpimään kesäaamuun.



sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Kolmas retki

Ravelrylinkit:
En ole vielä ehtinyt laittamaan kuvia Ravelryn projekteihin. Yritän ehtiä ottamaan niistä kuvat mahdollisimman pian.
Sumuisena aamuna
Halland
Faroe Island Mittens in Two Colours
Tulppaani
Piitu
Retkipaita

lauantai 31. elokuuta 2019

Se valmisti sittenkin!

Noin kaksi vuotta sitten aloitin suurella innolla virkkaamaan Kalevala-peittoa, joka oli yksi Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Oli ihanaa, että peiton malli oli saanut inspiraationsa kansalliseeppoksestamme. Olin todella innoissani. Tilasin jopa peittoon tarkoitetut langat Menitasta, valitsin Keto-lankapaketin.
Pysyinkin hyvin alussa Cal-virkkauksen tahdissa. Ilmestyikohän paloja kerran viikossa vai kaksi kertaa kuussa? Joka tapauksessa aloin syksyn mittaan jäädä jälkeen. Lopulta en enää virkannut yhtään palaa. Vielä viime vuoden vaihteessa miulta puuttui muutama pala. Tavallaan uuden vuoden lupauksena päätin, että peitto on saatava valmiiksi. Tykkäsin yhä vielä peiton ideasta, Kalevala-aiheesta ja siitä, miltä valmiit peitot netissä näyttivät. Mutta virkkaaminen ei vain maistunut.
Kevään mittaan sain kuin sainkin palat virkattua. Aloitin yhdistelemään paloja. Ennen kesäloman alkua puolet paloista oli yhdistetty. Päätin, että kesällä peitto valmistuu. Heinäkuun loppuun mennessä mitään ei ollut tapahtunut ja arvelin jo, ettei tule tapahtumaankaan.
Sitten päätimme mennä eräälle mökille viettämään loman loppua. Viime tingassa otin peitontekeleen kassiin. Ja hups! Eihän valmistumiseen kauhean kauaa mennytkään.

Keto-lankapaketissa oli paljon turkoosia. Se ei vastannut miun mielikuvaa kukkakedoista. Suomessa on aika vähän turkooseja niitynkukkia. Niinpä käytin aika paljon varastoista löytyviä Seiskaveikkoja. Palamalleissa oli pari, joista en oikein pitänyt, joten niiden tilalle tein lisäoheista muutaman palan. Taisin myöskin virkata jonkun palan 2 kertaa, jotta saisin mieluisat palat peittoon.
Olen virkannut ja neulonut useita peittoja. Ne kaikki ovat menneet lahjoiksi. Tämän peiton pidän itse. Sen alla onkin ollut mukavaa ottaa päivätirsat.
Peiton tiedot löytyvät täältä.

sunnuntai 25. elokuuta 2019

Villatakki

Sain äidiltä muutama vuosi sitten kassillisen punaista ja sinistä norjalaista lankaa. Molempia värejä oli riittävästi paitaan. Valitettavasti heitin vyötteet pois, kun luulin että olen Ravelryyn kirjannut lankamerkin. Siellä kuitenkin lukee vain, että lanka on yläkerran paksua norjalaista lankaa, mikä tarkoittaa, että en ole viitsinyt kiivetä muutamaa rappusta yläkertaan katsomaan vyötteestä langan  merkkiä.
Sinisestä langasta olin neulonut Miehelle paidan , mutta punainen oli jäänyt odottamaan hyvää ohjetta. Olen varmaan aikaisemmin sanonutkin, että värillä ei ole väliä kunhan se on punainen, mutta juuri tämä punaisen sävy ei minnuu kauheesti miellytä. Niinpä lanka sai odottaa ja odottaa.

Yksi tämän kesän tavoitteistani oli selkeyttää lankavarastoani. Vein osan jämistä ja ne langat, joista en tulisi koskaan neulomaan, Konttiin. Päätin, että nyt norjalaisen langan on päästävä puikoille. Knittyssä oli viime syksynä ollut mukava villatakin malli, joten ryhdyin toimeen. Neuloin ensin hihat muutamassa päivässä. Hihoja on joskus tympeää neuloa, joten päätin tehdä ne ensin. Vartalo neulottiin alhaalta ylös, hihat neulottiin raglankavennuksilla vartalo-osaan.
Takkiin tuli leveä, lyhennetyillä kerroksilla neulottu kaulus ja nappilista. Jotenkin sössin ja neuloin kauluksen ihan väärään paikkaan, joten purkamiselta ei tässäkään neuleessa vältytty.
Podcastissa taisin sanoa, että odottelen kylmempiä kelejä, jotta pääsen pitämään takkia. Niin ei tulekaan käymään, sillä annoin takin lahjaksi.
Villatakki oin kuvattu retkeilijöille tarkoitetussa saaressa, jossa kävimme uimassa ja saunomassa. Valitettavasti kuvien valoitus ei ole ihan onnistunut ja takin kuviointi ei näy.
Täältä löytyvät villatakin tiedot.

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Mekkoja

Olen mekko- ja hameihminen, niissä on hyvä ja leppoisaa olla. Niinpä innostuin kovasti, kun huomasin, että Kässäkerho Pom pom julkaisi mekkokaavan. Se on sellainen, jonka osaa aloitteleva ompelijakin tehdä. Miun ei ehkä pitäisi enää olla aloitteleva ompelija, jos mietitään, kuinka kauan olen ommellut, mutta en vain ole siirtynyt taidoissa seuraavalle tasolle. Niinpä miekin uskaltauduin ostamaan kaunista pellavaa Pom pomista ja ompelemaan Monday-mekon.

Noudatin ohjeita melko tarkasti. Ohjeessa pääntie ja hiha-aukot käännetään ja ommellaan, mutta sellaisessa piilee miulle vaara, joten päätin toimia toisella tavalla. Ompelin päätiehen ja hiha-aukkoihin vinonauhan, joka ei näy oikealle puolelle. Näin sain niistä varmasti siistit.
Mekko on väljä. En ole vielä päättänyt, onko se liian väljä. Sitä ehkä pitäisi hiukan kaventaa. Joka tapauksessa mekko onnistui ja olen todella tyytyväinen. Olenkin rohkaistunut ja ostin toisen mekon kaavan. Kässäkerho Pom Pomissa on ihania pellavakankaita, joista pitäisi nyt valita sopivin.
Olin suunnitellut Väritys-mekon neulomista kirjaimellisesti vuosia. Malli julkaistiin jo vuonna 2014 ja olen siitä lähtien halunnut neuloa mekon. En vain löytänyt sopivaa lankaa. Viime talvena Lappeenrannan Pyöröpuikossa oli Sandnes garnin käsinvärjättyä lankaa, johon jostain syystä ihastuin.
Mekko onnistui muuten ihan hyvin, en vain pidäkään langasta. Se on miun silmissä liian levotonta.  Ohje on loistavasti kirjoitettu, mekosta tulee tällä ohjeella todella hyvä. En yleensä neulo mitään useampaan kertaan, mutta taidanpa haluta toisenkin Väritys-mekon jostain rauhallisemmasta langasta.
Kuvasin mekot lyhyellä melontaretkellä läheiseen saareen. Olen kertonut saaresta aiemminkin, ainakin vuosi sitten elokuussa. Siellä pitää käydä ainakin kerran kesässä uimassa ja saunomassa ja neulomassa.

torstai 8. elokuuta 2019

Toinen retki

Toinen retki on valmis katsottavaksi.
Valmiit:
Punatulkkupistely
Puikkopussi, jonka ohje löytyy Making No 7

Kesken:
Tulppaanihuivi
Yksi pysyy kuitenkin -sukat

tiistai 30. heinäkuuta 2019

Pakko tehdä ensin!

Aloitin neulomaan Legato-sukkia jo keväällä, mutta aloituksen jälkeen ne eivät oikein edistyneet. Oli kaikenlaista muuta mukavaa neulottavaa. Neuloin näitä sukkia myös reissulla, jonka teimme Länsi-Uudellemaalle. Serkkuni ihaili sukkia ja lupasin antaa ne hänelle. Serkku toivoi samalla, että neuloisin sukat aloe vera-langasta.
 
Legato-sukat olivat Sukka-Finlandian bonusohje, jonka suunnitteli Merja Ojanperä. Tykkäsin mallista kovasti. Malli näyttää monimutkaiselta, mutta opin mallikerran ulkoa melko pian. 
Kuten jo sanoin, sukkien neulominen edityi hitaasti. Lopullisen innon niiden neulomiseen sain, kun Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa ilmestyi. Kirja on täynnä malleja, joita halusin päästä neulomaan mahdollisimman pian. Ensin piti kuitenkin saada Legatot ja muutamat muut sukat valmiiksi. Muuten ne jäisivät kokonaan neulomatta.

Viime talvena kävin ohikulkumatkalla Joensuun Kuitukeijun lankapuodissa ja ostin sukkalankoja. Ne piti neuloa ennen kuin sain aloittaa Tiina Kuun sukkia. Ensin puikoille pääsi Opalin Claude Monet'n lanka, joka on todella kaunista. Lanka itsessään antaa riittävän kuvioinnin, mutta halusin varsiin ja päkiän päälle jotain pientä. Käytin apuna Prairie Socks-sukkien kuviointia. Alunperin ajattelin, että nämä sukat pidän itse, mutta lahjaksi ne lopulta päätyivät.
Lankaa jäi jäljelle sen verran, että päätin neuloa toisetkin sukat. Varren resoriin, kantapäähän ja kärkiin käytin vanhaa Hotsocks-lankaa.

Vihreän langan olin myöskin ostanut Kuitukeijun lankapuodista. Aloitin neulomaan sukkia reissussa ja luulin tehneeni Ravelryyn projektisivun, mutten ollutkaan tehnyt sitä. Vyöte on hävinnyt, enkä muista, mitä lanka on. Lankaa riitti kaksiin sukkiin, kun neuloin toisiin jälleen resorit, kantapäät ja kärjet eri langalla.
Sitten pääsin neulomaan serkun pyytämiä aloe vera-sukkia. Mie itse en tykkää langasta, jossa on jojobaa tai aloe veraa. Sellainen tuntuu jotenkin tahmaiselta ja ikävältä. Mallin sukkiin löysin Suuri käsityölehdestä, joka oli ilmestynyt keväällä. Tarkempaa numeroa en tiedä. Päädyin malliin, koska miulla oli se lehti ja koska malli näytti somalta.
Ohje oli puutteellisesti tehty. Kaavio oli virheellinen eikä sen mukaan mallikerta mennytkään tasan annetun silmukkamäärän kanssa. En viitsinyt purkaa, vaan annoin olla.  Niin kiire oli päästä neulomaan Tiina Kuun ohjeita! Tosin jos olisin muuttanut silmukkamäärää, olisi sukista tullut joko liian isot tai pienet.