Kotimekko

 

Tänä syksynä ruska on ollut poikkeuksellisen kaunis. Auringon valossa värit ovat loistaneet kirkkaina. Niinpä päätimme lähteä lauantaiaamuna Repoveden kansallispuistoon ihailemaan värejä. Aurinkoa emme nähneet, oli liian sumuista. Mukaan otin juuri parahiksi valmistuneen Lotta-mekon.

Lotan ohje on kirjoitettu Tukuwoolille, mutta koska halusin neuloa kotimekon ja Tukuwool on hieman karheaa, päätin etten neulo sitä Tukuwoolista. Valitsin edullisemman ja pehmeämmän Sisun. Sisu on Tukuwool Sockia ohuempaa lankaa, joten valitsin ohjeesta suuremman koon kuin muuten olisin valinnut. Sovitin yläosaa usein ja säätelin silmukkamääriä sen mukaan.

Helmaa neuloessa en enää sovittanut. Olisi ehkä kannattanut, sillä helmaosa olisi voinut olla leveämpi. Onneksi se ei haittaa kotioloissa.

Olin myöskin päättänyt neuloa kaikki ostamani langat mekkoon. Lotta ei ole ihan noin pitkä ohjeessa ja itsekin olisin oikeastaan tykännyt hieman lyhyemmästä mekosta, mutta eipä jäänyt jämälankoja piirongin laatikoihin pyörimään.
Mekko on aivan ihana. Se on mukava päällä, lämmin olematta kuuma. Lotan tiedot löytyvät täältä.

Huomasin, että olen unohtanut kertoa pikkumekosta, jonka neuloin kesällä kummitytölleni. Kuvaa ei miulla ole muualla kuin Ravelryssä, jonne sitä  pääsee katsomaan tuosta sinisestä klikkaamaalla. Itse mekko on jo lähetetty pikkuiselle tytölle. Mekko on neulottu pehmoisesta merinosta. Mekon väreiksi löytyi sopivasti vesimelonin sävyjä, onhan ohjeen nimi Watermelon Cardigan.

Kesän viimeiset

Syksy oli jo ehtinyt pitkälle kun sain kesähuivit valmiiksi. Toista tosin aloitinkin neulomaan vasta syksyllä. Kuvauspäivänä oli kaunis, aurinkoinen syyspäivä. Ruska ja hanhien syysmuutto oli aluillaan. Oli mitä parhain retkipäivä.

Haiku-huivi oli Jyväskylän neulefestareitten huivi-KAL. Ohjeen sai, jos kesäkuussa osti Tukuwoolia. Mie ostin langat tähän villatakkiin ja ohje tuli lankojen mukana. En kuitenkaan ehtinyt neuloa huivia ennen kuin alkusyksystä.

Kun näin ensimmäisiä kuvia huivista Facebookissa ja Ravelryssä, ihastuin. Huivissa vuorottelevat ainaoikeinkerrokset ja kaksivärinen patenttineule. Mie en tykkää patenttineuleesta. Olen sitä kokeillut ja huomannut, että menen aina sekaisin. Ajattelin kuitenkin, että jospa nyt onnistuisin. Kaikki sujuikin hyvin reunakuvioihin saakka. Sekoitin lisäys- ja kavennuskohdat. Purin muutaman kerran. Sitten päätin, että olkoon. Huivista on muutenkin tulossa kotihuivi. Ei sitä ole kukaan katsomassa ja tutkimassa. Virheet saivat jäädä huiviin.

 Väreinä huivissa on Tukuwoolin Anga ja Ujo. Neuloessa Ujo, joka on vaaleaa violettia, näytti ihan luonnon vaaleanruskealta tummanruskean Angan vieressä. Välillä miun piti ihan tarkistaa, että miulla oli oikea lanka käytössä.
Virheistä huolimatta huivista tuli todella mieluisa. Se on muhkea ja lämmin. Juuri sellainen, johon on kylminä syys- ja talvi-iltoina mukavaa kääriytyä sohvan nurkkaan neulomaan. Haikun tiedot löytyvät täältä.

Osallistuin kesällä Winter Raven Walks -MKAL:iin. Mysteerivihjeiden yhteydessä oli aina jokin tarina korpeista. Kovin talvinen miun huivista ei tullut, sillä käytin ohuen ohuta lankaa. Olin jo alkukesästä neulonut sinivihreän huivin, johon olin käyttänyt kerän samaa, jo kauan piirongissa marinoitunutta, lankaa erivärisenä. Halusin neuloa myös punaisen kerän pois  - olihan se jo ollut vuosia lankavarastossani.

Tämä huivi ei mainannut valmistua ollenkaan. Jotenkin tympäännyin sen neulomiseen. Kyseessä oli mysteerihuivi, joka neulottiin "siivestä siipeen". Keskiosa tehtiin lyhennetyillä kerroksilla. Kun oli päässyt puoliväliin, loppu olikin alkuosan kertausta - päinvastaisessa järjestyksessä tosin. Mitään kaipaamaani uutta ja yllätyksellistä ei puolen välin jälkeen tullut. Oli aika tylsää.
Lopputulos on siitä huolimatta mieluinen. Miulla on muutama mekko, joiden kanssa huivi sopii erinomaisesti.
Huivin tiedot löytyvät täältä.