Hellepäivänä

 

Hellepäivänä pitää päästä järvenrantaan. Paras paikka olisi jossain Saimaan vesistön lukuisista syrjäisistä hiekkarannoista, jonne harva eksyy. Tällä kertaa olimme Pielisen Kaunislahdessa, jossa meidän lisäksemme oli vain muutama ihminen, mutta se ei haitannut, sillä tilaa riitti.

 Uimisen ja eväiden syömisen lomassa oli hyvä hetki valokuvata juuri valmistunut virkattu peitto. Yksi tämän vuoden käsityötavoitteeni on käyttää mahdollisimman paljon varastossa olevia lankoja ja niistä erityisesti jämälankoja. Miulla oli kassillinen Seiska veikkaa ja muita suunnilleen samanpaksuisia lankoja. Niitä oli hyvä käyttää tilkkupeittoon.

Ihastuin joulun jälkeen Ravelryssä alkaneeseen virkkaus-KAL:iin, jossa sai 2 kertaa kuukaudessa uuden palaohjeen. Innostuin niin, että joululomalla virkkasin Ravelrystä löytyineitä muitakin paloja. Kesäloman alussa halusin saada peiton heti valmiiksi, enkä jaksanut odottaa KAL-paloja vuoden loppuun saakka. Niinpä etsin taas Ravelrystä muita palamalleja ja taisinpa keksiä yhden palan itsekin. 

Olen todella tyytyväinen peittooni. Tajusin, että isoistakin paloista voi tulla kaunis peitto. Sitä paitsi sen saa helpommin valmiiksi. Miulla on nimittäin kesken 2 peittoa, joita virkkaan ohuesta langasta ja pienistä paloista - ne eivät taida valmistua ikinä. Kunhan saan neulottua keskeneräiset peitot, aloitan varmasti virkkamaan uutta tällä samalla tyylillä. Niin, ja kyllä! Laskit oikein, miulla on kesken neljä peittoa...

Ukkonen pakotti meidät pois rannalta. Onneksi ehdin uida sitä ennen oikeassa reunassa näkyvään pieneen saareen ja takaisin. Sain nautiskella oikein kunnolla.
Peiton tarkemmat ohjetiedot löytyvät täältä.

Paluumatkalla pysädyimme nuotiopaikalle paistamaan makkaraa - ja mie ehdin neuloa sukkaa. Kyllä lomalla on ihanaa!

Tykkään - en tykkää

 Tykkään:
- Takista tuli kaunis.
- Daalia-kuvio on hieno.
- Pesun jälkeen sain tasaisen ja siistin neulepinnan.
- Takki on kuin onkin sopiva, enkä joutunut purkamaan ja neulomaan uudelleen.

 En tykkää:
- Malliltaan takki on kummallinen örvelö.
- Edessä roikuu oudot lärpäkkeet.
- Hihat eivät istu olkapäistä.
- Pellavalanka ei ollut mukavaa neulottavaa. Se oli aika kovaa ja halkeili helposti.  Silmukat jäivät epätasaisiksi. Onneksi pesukoneessa pesu tasoitti silmukat.

 Lisätiedot löytyvät Ravelryn sivultani.

Haaste nro 5

Pakkaaminen ennen reissuun lähtöä on tarkkaa puuhaa. Mitä neulottavaa otan mukaan? Matkaneule on erikseen. Perinteisesti neulon sukkaa, jotain melko yksinkertaista, mutta kuitenkin semmoista, johon ei kyllästy. Yksi matkaneulesukkapari on kesken, mutta se valmistunee ennen perille pääsyä. Täytyy kaivaa langat ja ohje toiselle parille.
Pakkaan mukaan keskeneräisiä neuleita riittävästi - ainakin toivottavasti. On kurjaa, jos neulottava loppuu kesken. Jos niin käy, kyläkaupasta ehkä saa Seiskaveikkaa, mutta se ei innosta kauheasti. Taidanpa vielä pakata villatakkineuleen. Sen hihoissa riittää neulomista pitemmäksikin aikaa.

Haaste nro 4

Päivä on kulunut MKAL-intoilussa. Kahden eri mysteerineulonnan uudet vihjeet julkaistiin toissapäivänä. Tulostin Salainen puutarha -huivin toisen vihjeen ja Sherlock Holmes -peiton viidennen vihjeen. Nautinnollista neulomista.

Haaste nro 3

Viimeinen pisto ja päättely nurjalle puolelle.  Vuosi sitten aloitettu ristipistotyö on kehystämistä vaille valmis. Nurja puoli on sotkuisen näköinen. Ennen muinoin pidettiin tärkeänä, että nurjakin puoli olisi siisti tai jopa saman näköinen kuin oikea puoli.
Milloinhan pääsen käymään kaupungissa? Muistaakseni kehystämö on heinäkuun kiinni.

Haaste nro 2

Onneksi oli viileähkö aamupäivä. Sain akuutin endiitin ja painavaa peittoa oli kätevintä pitää jalkojen päällä toisen peiton päällä. Uskollinen assistenttini piti myös huolta lämmityksestä. Peitto valmistui ja on kuivumassa yläkerran kylpyhuoneen lattialla.

Haaste nro 1

Sain Äipän touhut - blogista huhtikuussa haasteen, joka muistaakseni meni niin, että viitenä päivänä piti kertoa jotain. Mie en silloin millään ehtinyt enkä jaksanut vastata haasteeseen, enkä nyt löydä sitä haastetta mistään, joten arvailen haasteen sisältöä. Blogini on käsityöblogi, joten vastaan haasteeseen tästä näkökulmasta.

Eilen Hepsi piipahti miun luona kesälomareissullaan. Ehdittiin kahvitella, neuloa, vaihtaa kuulumiset ja vertailla tabletteja.

Oli todella mukavaa, kiitos Hepsi!

Valmistuipas!

Olin aina kuvitellut, että yksi hyvä puoli jalan satuttamisessa olisi se, että ainakin olisi runsaasti aikaa neuloa. En olisi voinut olla enempää väärässä! Miun jalka on ollut kipeä melkein koko kesän (hiusmurtuma). Tämä ei ole iso juttu, jalkaan ei laitettu kipsiä, mutta kepeillä olen köpötellyt. Tämä puolestaan on saanut aikaan sen, että kaikki muut askareet vievät hirveän kauan aikaa, niin ettei neulomiseen siltikään ole sen enempää aikaa. Epäreilua!

 

Ullaneuleen kalenterin ilmestyttyä aloin heti neulomaan ihania Tifara-säärystimiä.  Palmikkokuvion kierteiset silmukoiden neulominen oli kuitenkin niin hidasta, että välillä into säärystimien neulomiseen hyytyi kokonaan. Tammikuussa aloitettu neule valmistui vasta heinäkuussa.

 

Hellepäivän uintiretken päätteeksi vedin kuvausrekvisiitan päälleni, mutta valitettavasti aurinko haalistaa värit ja kuviot.

Neuleen tiedot on kirjattu Ravelryyn.

 

Kintaita kesällä

Neulominen on ihanaa, ihan kaikenlainen neulominen. Siksi on kummallista, että joskus se ei ole kivaa. Joskus se tuntuu pakkopullalta. Silloin ihmettelen, miksi mie pakotan itseäni neulomaan, koska tämähän on harrastus ja saan itse päättää, neulonko vai en.

Syy voi tietenkin olla siinä, että olin neulonut niin paljon pelkästään vanhoja kansanomaisia neuleita, että yhdet Haavistot olivat jo liikaa. Mutta miehän tykkään kaikesta kansanomaisesta. Outoa! Alotin talvella neulomaan Ravelryn Suomalaisia perinteitä -ryhmän talviolympialaishaasteen perinnelapasia. Niin kuin kilpahiihtäjilläkin, miulla oli heti vastoinkäymisiä. Keltainen lanka loppui. Seuraavaksi loppui into kuljettaa kolmea eri väriä, joten punainen lanka sai jäädä pois. Sitten muut mielenkiintoisemmat neuleet veivät voiton ja nämä unohtuivat sohvan selkänojan taakse käsityöpussiin. Kesäloman alussa sitten pakotin itseni neulomaan nämä valmiiksi. Eipä noista kummoiset tulleet, mutta sainpahan käytettyä niihin jämälankoja.

Talvella pidän aina ulkona lapasia. Yhdet eivät riitä pakkasessa ja viimassa, joten usein miulla on kahdet tumput päällekkäin. On kurjaa laittaa hienoja kirjoneulelapasia piiloon, joten neuloin tähän tarkoitukseen aluslapaset.

 Haavisto nro 54 ja aluslapaset