Joka sään kämmekät

Kaunis, paksu köysi auttoi nousemaan liukasta ja jyrkkää Repoveden kansallispuiston rinnettä ylöspäin.  Tästä löytyi myös sopiva paikka kämmekkäiden kuvaamiseen. Olen syksyn mittaan neulonut useammat kämmekkäät (yhdet taitavat olla vieläkin kesken). Ne ovat käteviä viileällä ilmalla, nyt on jo liian kylmää. Kämmekkäät voi laittaa myös sormikkaiden päälle.

Olen tänä syksynä antanut myöten innolleni neuloa mysteerineuleita. Enpä ole tainnut juuri muuta neuloakaan. Tämä malli on hakenut innoitustaan sääilmiöistä. Kämmeköihin sai valita kuvioiksi tornadon, lumi- ja vesisadetta ja auringonpaistetta. Valitsin auringonpaisteen ja vesisateen. Lumihiutaleet neuleissa ovat liian tavallisia ja tornado näytti kummalliselta möykyltä, eikä täällä Suomessa ole kuin trombeja. Jäin kaipaamaan kämmeköiden keskivaiheille pilviä, mutta niitä ei sitten tullutkaan.

Näitä oli ihanaa neuloa ja tykkään lopputuloksestakin. Nyt onnistuin mielestäni myös valitsemaan itselleni epätyypillisen, mutta onnistuneen väriyhdistelmän. Neuleen tiedot löytyvät täältä.

Mysteerineulonnat eivät ole loppuneet, sillä nythän alkaa olla mysteerien kulta-aika käsillä. Joulukalenterineulontoja löytyy Ravelrystä useitakin. Näihin olen suunnitellut osallistuvani:
- Kirjonnan salaisuus
- Vinterkyla
- Julevotten
- Frankensocks Advent MKAL
- Satakieli
Nyt kun katson tuota listaa, huomaan, että sehän on täysin  epärealistinen. Miunhan pitää ehtiä käydä töissäkin ja nukkua. Höh!

Hiiala hiiala hei!

Huiveja siellä ja huiveja täällä, siellä huivi, täällä huivi, joka puolella huivi, huivi! Hiiala hiiala hei!
Tämmöinen mukaeltu laulunpätkä soi korvamatona viikko sitten Repovedellä, jossa olimme patikoimassa kauniissa talvisessa metsässä.

Pari vuotta aloin neuloa huivia, johon olisi pitänyt tulla pitsiä, intarsiaa ja raitoja. En tykännytkään mallista ja purin huivin alun. Huivimalli oli suuri, joten lankaa jäi monta kerällistä. Keväällä päätin, että nyt neulon kerät. Aloin kerätä Ravelryyn sopivia huivimalleja.

 Sinistä huivia neuloin kuukausikaupalla. Tein siitä ohjetta suuremman, koska halusin neuloa siihen kaikki siniset langat. Toisaalta neulominen oli nopeaa, koska ennen reunapitsiä ei ohjetta tarvinnut juurikaan seurata. Huivin tiedot löytyvät täältä.

Sinisten lankojen jälkeen oli vuorossa vaaleanpunainen kerä. En ole vaaleanpunaisen ystävä, mutta yllätyksekseni sitä olikin mukavaa neuloa. Ravelryssä alkoi juuri sopivasti KAL, johon tarvittiin yksi kerä pitsilankaa. Osallistuin siihen ja huivi valmistui nopeasti. Valitettavasti lumi teki tepposet ja kuvassa kaunis kuvio ei oikein erotu. Tästä pääsee katsomaan lanka- ja ohjetiedot.

Viimeiseen kerään oli hiukan hankalaa löytää ohjetta. Sitten keksin! Citron!   Citron on yksi Ravelryn suosituimmista huivimalleista, se on neulottu yli 12700 kertaa ja yli 7000 neulojalla se on jonossa. En yleensä innostu siitä, mistä "kaikki" muutkin, mutta nyt halusin tuhota viimeisen kerän. Jo neuloessani ymmärsin, miksi malli on niin suosittu. Huiviin tulee kivoja raitoja silmukoita lisäämällä ja kaventamalla. Huivi valmistui muutamassa päivässä, mutta ei ilman harmistusta. Lanka loppui kesken päättelyn! Onneksi varastoista löytyi samanväristä lankaa, jolla sain huivin pääteltyä. Lanka oli erilaista kuin ihanan pehmeä Rowan Fine Lace, mutta valmiista huivista eri lankaa ei huomaa. Kerrankin suuresta lankavarastosta oli hyötyä.

Puolukoita

Kuukausi sitten Patvinsuolla  puolukat olivat vielä suuria, mehukkaita ja makeita. Olisipa ollut aikaa pysähtyä poimiaan niitä! Napsin niitä suuhun ja etsin sopivaa kuvauspaikkaa taskussani kulkeville Puolukoille.

Piirongin laatikot tursuavat jämälankoja, jotka unohtuvat sinne vuosikausiksi. Niinpä päätin, että yritän neuloa aina langat loppuun. Tästä hatusta jäi sen verran lankaa, että pystyin käyttämään  loppulangan kämmekkäisiin. Halusin harmaaseen väriin jotain piristystä ja löysinkin pienen kerän Pirtin kehräämön punaista lankaa. Siitä sain idean neuloa lapasiini pieniä puolukoita.

 Kun olin neulomassa Puolukoitani, eräs ystäväni ihastui niihin. Päätin antaa kämmekkäät hänelle. Onneksi lankaa oli jäänyt sen verran, että pystyin neulomaan toiset. Tällä kertaa jatkoin ranteen puolukkakuviota koko ajan. Taidan kuitenkin pitää ensimmäisestä versiosta enemmän. Se on jotenkin rauhallisempi.

Patvinsuolle en saanut mukaan ensimmäistä paria, sillä se lämmitti jo ystäväni käsiä. Vanha palokangas oli punaisenaan puolukoista ja marjastaja minäni oli harmissaan siitä, että puolukat jäivät metsään. Lohtua toi vanha, metsäpalossa vahingoittunut männyn runko, johon neulomani Puolukat asettuivat kauniisti.

Mitään tarkempaa ohjetta kämmekkäille ei ole. Lanka- ja puikkotiedot olen kirjannut tänne.

 

Huivi karuilta seuduilta

Shetlandissa on ainakin kuvien ja telkkarisarjojen perusteella karua, mutta kaunista. Niin on myös Ukonsärkällä. Kapea harju jää soiden ja kirkasvetisten lampien väliin. Metsää on täältä ollut hankalaa kaataa, joten se on saanut olla satoja vuosia rauhassa. Tämmöisiä paikkoja ei Suomessa enää ole paljoakaan.

 Shetlandissa on kylmää ja tuulista. Naiset ovat suojautuneet kylmältä kääriytymällä perinteisiin lämpimiin huiveihin. Ukonsärkällä oli melko tyyntä, mutta lämpöasteita ei ollut kuin muutama. Täällä oli hyvä kuvata myös shetlantilainen huivi. 

Shetlantilaisessa huivissa neulotaan ensin keskuskolmio. Sen reunoilta nostetaan silmukat ja neulotaan kolmion reunoille leveä, raidallinen pitsi. Lopuksi päätellään silmukat myös pitkältä sivulta.

Huivi oli yllättävän nopea neuloa. Mie neuloin ohuesta Wetterhoffin Sivillasta, mutta tähän huiviin sopisi myös paksumpi lanka. Kolmion raitojen kohdalla lankaa jatkettiin miulle uudella tavalla huovuttamalla langanpäät yhteen. En vain heti hoksannut, ettei Sivilla huovu hyvin, sillä siinä on silkkiä. Nyt jännitän purkautuvatko miun langan vaihdot - toivottavasti eivät.

Ravelrystä löytyvät ohje-, lanka ja puikkotiedot.