Joulukalenteri nro 4

On niin ihanaa, kun talvellakin pystyy retkeilemään. Kesäretkillä miulla on usein neulottavaa mukana, mutta talvella vain kuvattavaa. Melko lähellä kotiani on virta, joka yhdistää kahta järveä. Virran suussa on laavu, jonne yleensä johtaa talvella latu, mutta tänä talvena on liian vähän lunta.

 

Viime kesänä kävin Jyväskylässä Titityyssä. Sieltä tarttui mukaan useampikin vyyhti lankaa, mm. Tukuwoolia. Olen parina vuotena osallistunut jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Vuosi sitten järjestäjät kyselivät, kiinnostaisiko joulukalenterihuivi enemmän kuin sukat. Niinpä nyt neulottiin huivi, johon miulla oli prikulleen oikeat langat! Ne kesällä ostetut Tukuwoolit. No, jouduin turvautumaan yhteen siniseen vyyhtiin Pirtin kehräämön karstalankaa, koska en ollut ostanut riittävästi Tukuwoolia.

Kun huivi oli melkein valmis, huomasin että olin napannut käsityöpussista heti alussa väärän värin. Sininen ja vihreä vaihtoivat paikkaa. Sinisen piti olla kontrastiväri ja vihreällä oli tarkoitus neuloa pitsit. En käynyt purkamaan, huivista tuli ihan hyvä näinkin. 

Vaikka huivista tuli hieno ja sitä oli mukavaa neuloa, jäin kaipaamaan jämälankasukkakalenteria. Sellaiset neulon joulukuussa!

Huivin tiedot löytyvät täältä.

Joulukalenteri nro 3

Sää lauhtui aikalailla ja pilvet roikkuivat alhaalla. Siitä huolimatta oli mukavaa mennä metsään virran rannalle retkelle. Kuvaamista tosin haittasi hämärä keli. Sillalla oli sen verran avaraa ja valoisaa, että kuvat saatiin joten kuten otettua.

Vinterkyla -sukkien vihjeet tulivat neljänä adventtina. Etukäteistietojen perusteella odotin jotain haastavampaa. Sukista tuli kyllä ihan kivat, mutta jotenkin olin pettynyt niiden yksinkertaisuuteen. Kannattiko tästä mallista tehdä mysteerineulonta?

Tyrin kantapäävihjeen. Olin jo neulonut molemmat kantapäät, kun huomasin, että ai, olisikin pitänyt neuloa valkoisella langalla. En purkanut, koska ajattelin, että valkoinen kantapää näyttää helposti likaiselta.

Nyt, kun katselen kuvia, huomaan pitäväni sukista enemmän kuin alunperin. Mutta silti niistä puuttuu  jokin kiva juju. Olisinpa jättänyt nämä neulomatta ja neulonut joko nämä tai nämä. Toivottavasti olen ensi jouluna viisaampi (tuskin...)!

Eiiiiiiii!

Ei voi olla totta! Taas puran.

Joulukalenteri nro 2

Loppiaisen tienoilla pakkanen paukkui kahdenkymmenen asteen tienoilla. Tuuli lisäsi pakkasen purevuutta. Sää on aina vain pukeutumiskysymys, joten emme pelästyneet pakkasta vaan suuntasimme retkelle pienen kymenlaaksolaisen joen varteen.

Vaikka nuotiopaikka sijaitsi tuulensuojassa, kova viima kiersi kotaan eikä nuotionkaan lämpö meinannut riittää. Ajatus sukkien vaihtamisesta kuvattaviin sukkiin tuntui melkein ylivoimaiselta. Lopulta keräsin tahdonvoimani, riisuin kengät ja kahdet villasukat pois ja laitoin joulukalenterisukat jalkaan. Onneksi nuotion lämpö oli lähellä, siirsin jalat mahdollisimman lähelle tulta.

Joulukalenteri julkaistiin englanninkielisessä Ravelryn ryhmässä, jossa hullutellaan myöskin neulomalla. Sukkaan ilmestyi joka päivä eri suunnittelijan vihje, joka saattoi olla melkein mitä vain. Niinpä sukissa on raitaa, kirjoneuletta, pitsiä, kohokuviota ja kaikkea siltä väliltä. Osan merkillisimmistä osista jätin pois. En halunnut vasemman sukan suuhun pujotettua nauhaa, en saman sukan kantapäähän miulle tuntemattoman sarjakuvahahmon päätä, enkä oikeaan sukkaan joulupukin hohotuksia. Neuloessani sukkia suhtauduin epäilevästi neulepintojen holtittomaan vaihtuvuuteen. Kirjoneuleesta tulee pakostakin tiukempaa kuin pitsineuleesta. Onneksi  tämä ero ei näy sukkien ollessa jalassa, vaan sukat näyttävät aika hauskoilta.
Vaikka ne ovat samaa paria, niissä ei ole mitään samaa. Toinen sukka neulottiin varresta varpaisiin, toinen päinvastoin. Kantapäät tehtiin erilailla. Onneksi varret ovat samanpituiset.

Miulla olisi ollut toinenkin joulukalenterisukkapari kuvattavana, mutta siihen eivät rahkeet enää riittäneet. Kuvaajan sormet olivat jäässä ja mie halusin mitä pikimmin laittaa kahdet villasukat ja kengät jalkaan.
Neuleen tiedot löytyvät täältä.

Joulukalenteri nro 1

Kuvista sen huomaa. Aurinko ei nouse tammikuun alussa keskipäivälläkään kovin korkealle ja näyttää enemmänkin illalta kuin päivältä. Puruveden jää kumisi ja mourusi pakkasen kiristyessä. Vaikka keskellä selkää oli pilkkijöitä, en uskaltautunut jäälle rantaa pidemmälle. Mutta se riitti lapasten kuvaamiseen.

Intoutumiseni neulejoulukalentereihin karkasi käsistä joulukuun alussa. Osallistuin useampaan ja harmittelin, etten ehtinyt osallistumaan kaikkiin, joihin olisin halunnut osallistua. Neuloin suomeksi, englanniksi, norjaksi ja saksaksi. Norjaa en osaa ja saksanikin on heikkoa, mutta onneksi on Google Translator ja Ravelryn ryhmien ystävälliset neulojat, jotka auttoivat ymmärtämään, mitä piti neuloa.

Yllä olevat lapaset olivat norjalaisen, miulle jo ennestään tutun lapassuunnittelijan, joulukalenterista. Näitä oli hauskaa neuloa, sillä päivän vihje oli useinkin vain pari kerrosta. Huomasin vasta nyt, että olen kuvannut lapaset huonosti, sillä kämmenselän ja peukalon kuviointi ei ole aivan samanlainen molemmissa tumpuissa.

Nämä kämmekkäät olivat hienoinen pettymys. Lupaavan alun jälkeen näissä ei tapahtunut juuri mitään.  Lumisadetta kuvaa eri tiheydellä neulotut nurjat silmukat. Mutta sainpahan kulutettua kauan piirongin laatikossa marinoituneen kerän lankaa.

 Kämmekkäiden ohje julkaistiin adventtikalenterina eli neljänä adventtina. Ne olivat helppoa sunnuntaineulottavaa.

Koska en ole saanut kaikkia joulukalenterineuleitani kuvattua, esitelen niitä useammassa tulevassa postauksessa. Yhden esittelen sitten vasta kesällä, sillä nyt on liian hämärää tarkan kirjontatyön tekemiseen.

Neljä varista

Pyhien välissä oli hyvä hetki vierailla talvisella lintulahdella. Suurin osa lumista oli sulanut pois, mutta talvi alkoi jälleen kiristää otettaan. Keskipäivän aurinko ei noussut juurikaan horisontin yläpuolelle. Lahdella oli hiljaista. Vain neljä varista uskaltautui lentelemään ruovikon yllä.

Emme mekään juuri meteliä lahdelle tuoneet. Nuotiolla istuskeleminen on hiljaista puuhaa, samoin neuleiden kuvaaminen. Neuloin myssyn marraskuussa. Olin aiemmin löytänyt myssyn ohjeen jostain blogista, mutta mistä? En muista. Miun vanhemmat myssyt alkavat olla aika kulahtaneita, joten oli aika neuloa uusi. Neuleen tiedot olen merkinnyt tänne.

Marraskuussa neuloin myös nämä sukat. Piti ihan kaivella Ravelryn muistiinpanojani löytääkseni tiedon mitkä sukat nämä nyt olivatkaan. Paljastui, että olin jälleen kerran neulonut Solid Socks -ryhmän mysteerisukat Midnight Sky Socks. Olen nähtävästi neulonut näitä todella väsyneenä ja stressin lievittäjinä, sillä olen aika ihmeissäni siitä, että olen tällaisetkin neulonut.

Neljää varista ei enää näkynyt missään. Miunkin oli aika lähteä kotiin istumaan sohvan nurkkaan ja neulomaan.