Pihlajan kukinnan aikaan

Odotan keväällä pihlajan kukintaa. Tiedän, että monet inhoavat sen tuoksua, mutta miulle se kertoo alkavasta kesästä, lomasta ja vapaudesta. Hajumuistot ovat kuulemma niitä voimakkaimpia muistoja. Luulen, että juuri tänä vuoksi pidän pihlajan tuoksusta. Tulee mieleen lapsuuden kesälomien alut. Vapaus ja ihana toimettomuus!

Sen vuoksi odotin, että pihapihlajamme alkaisi kukkia. Pihamme on kylmässä notkossa, jossa koivuihin tulee lehdet ja kukat alkavat kukkia myöhempää kuin naapureitten pihoilla. Nyt pihlaja vihdoinkin  kukkii (ja tuoksuu) ja sain kuvat myös villatakistani.

Villatakin neulomisessa meni varmasti jokin pieleen, sillä en tavoistani poiketen neulonutkaan tätä kahteen tai kolmeen kertaan, vaan onnistuin saamaan oikean kokoisen ensimmäisellä kerralla. Olen todella hämmästynyt. Mutta ei hätää, olen aloittanut neulomaan uutta villatakkia ja epäilen vahvasti, että joudun neulomaan sen toiseen kertaan. Olen jo kerran harkinnut sen purkamista, mutta entäpä jos hyvä onneni jatkuukin ja takista on tulossa heti oikean kokoinen. Hankalia päätöksiä!

Lankana miulla on pari vuotta sitten äidiltä saamani Araucania Botany Lace, joka on aivan ihanaa lankaa. Sitä on vaan jäänyt aika paljon jäljelle Wildflowerista ja nyt tästä villatakista. Pitää keksiä, mitä niistä voisi neuloa.

Neuleen tiedot löytyvät täältä.

Tervetuloa!

Tervetuloa kirjamme, Sukupolvien silmukat, julkaisutilaisuuteen Karjalaisille kesäjuhlille Lappeenrantaan lauantaina 14.6. Tilaisuus järjestetään Kimpisen koululla karjalaisella torilla klo 10.00. Tämän jälkeen myymme kirjaa singeerattuna myyntikojussa numero 14 (lauantaina klo 10-18 ja sunnuntaina klo 9.00 - 15.00).

Mie pystyn olemaan paikalla vain lauantaina, mutta olisi mukavaa tavata. Tule tervehtimään

Kannet

Kirja on painossa! Julkaisujuhla pidetään Lappeenrannassa Karjalaisilla kesäjuhlilla lauantaina 14.6. Tervetuloa! (Mie ilmoitan tarkemman ajan myöhemmin.) Kirja on myös siellä myynnissä. Kirjaa saa myös kirjakaupoista ja Maahengestä.

Neiti Batesin huivit

Neiti Bates on eräs hahmo Jane Austenin romaaneissa. Osallistuin Ravelryssä vaihtoon, jossa neulottiin huivi Neiti Batesille eli vaihtoparille. Halusin neuloa espanjalaiselle parilleni suomalaisesta langasta suomalaisen suunnittelijan huivin. Onnistuin vain toisessa (ohjeessa), langaksi valikoitui ulkolainen lanka.

Austermann Caleido Lace -langassa on ihanat, pitkät värivaihtelut. Ei tullut mitään värien sekasotkua tai lätäköitymistä. Tykkään myös voimakkaan hehkuvista väreistä.

Mie puolestani sain todella kauniin virkatun huivin, jonka reunapitsissä on helmiä. En ole aiemmin ollut virkattujen huivien ystävä, mutta tämä ohuesta langasta virkattu huivi on ihana. Se sopii myös hyvin juhlakolttuuni, jonka laitan päälle kevään ja kesän ylioppilas- ja rippijuhliin.

Thank you Xabet for the lovely shawl! I love it!

Vihdoinkin!

Vihdoinkin voin kertoa, mitä olen puuhaillut viimeisen 1½ vuoden ajan. Loppuvuodesta 2012 miut pyydettiin mukaan työryhmään, joka ryhtyi valmistelemaan kirjaa vanhoista kansanomaisista karjalaisista neuleista. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä esiäitimme ovat neuloneet. Eeva Haaviston ja Mary Oljen kirjat ovat kuluneet käsissäni. Olin monesti harmitellut sitä, että miksei meillä Suomessa kukaan tee nykyaikaista kirjaa meidän perinneneuleistamme, kun Virossa julkaistaan vähän väliä toinen toistaan upeampia neulekirjoja heidän vanhoista neuleistaan.

Jossain salaisessa sydämen syövereissä miulla oli ollut haave, että tekisin se itse, mutta en uskonut sen koskaan toteutuvan, sillä aika ei riittäisi enkä uskaltaisi enkä osaisi. Nyt miut siis pyydettiin mukaan, enkä epäröinyt hetkeäkään. Muut työryhmän jäsenet löytyvät Väriä elämään -, Leenan käsityöt - ja Käspaikkakerholaiset -blogien takaa. Lisäksi ryhmäämme kuuluu Anne, jolla ei ole blogia.

Joulukuussa 2012 vierailin Lappeenrannassa Etelä-Karjalan museossa tutkimassa sukkia ja lapasia, jotka ovat peräisin menetetyn Karjalan alueelta. Muut työryhmämme jäsenet vierailivat Kansallismuseossa, Suomalaisen kirjallisuuden seurassa, Pohjois-Karjan museossa, Käsityömuseossa Jyväskylässä ja lukuisissa menetetyn Karjalan pitäjien pienissä museoissa. Saimme lapasmalleja myös yksityiskokoelmista. Neuloimme, keskustelimme netin välityksellä, kirjoitimme, lähettelimme sähköposteja ja tapasimmekin kerran tai pari.  Ja nyt, yli vuoden aherruksen jälkeen, noin kuukauden päästä, kirja julkaistaan. Olen niin tohkeissani, etten osaa  sanoin kuvata.

Kirjan nimi: Sukupolvien silmukat
Kustantaja: Maahenki 
(Kirja ei vielä näy heidän sivuillaan, koska kirjan kansi ei ole vielä valmis.)

Kirjassa on yli 40 neulottua tai virkattua lapas- ja sukkaohjetta menetetyn Karjalan alueelta sekä taustatietoa sukista ja lapasista ja perinteestä, joka niihin liittyy.

Kansallispuistossa

Heräsin aamulla varhain käen kukuntaan ja teerien pulputukseen. Kodassa oli viileää ja viipyilin hetken lämpimässä makuupussissa ennen kuin maltoin nousta ylös. Kupponen teetä ja voileipä. Kamera ja kuvattava neule reppuun ja ulos raikkaaseen kevätaamuun! Kodan takana kohosi korkea kallio, jonka päältä olisi kaunis näkymä järvelle ja metsiin.

Kalliosta aikoinaan lohjeenneen kivilohkareen kylkeen oli hyvä levittää äskettäin valmistunut huivi. Olen aiemmin kertonut, että tavoitteenani tänä vuonna on neuloa kassillinen jämälankoja. Siihen Modern Quilt Wrap sopi mainiosti. Sain monta pientä nöttöstä käytettyä loppuun. Silti kassi näyttää yhtä täydeltä kuin aloittaessani neulomaan tätä huivia.

Huomasin myös, että olen erittäin ihastunut tiettyyn murrettuun punaiseen väriin. Kassissa on monta melkein samanväristä kerää. Seuraavassa jämälankaneuleessa se tulee olemaan hyvä asia, tässä se välillä hankaloitti neulomista, koska oli hankalaa löytää väri, joka erottuisi.

Tämmöinen huivi voi olla langanpäättelyn painajainen. Mie ratkaisin asian niin, että päättelin langat aina, kun yksi kokonainen ruutu oli valmis. Kun kaikki palat ja reunus oli neulottu, huivi oli valmis, eikä tarvinnut ryhtyä kauheaan lankojen päättelyyn.

En ole vielä varma, miten käytän tätä huivia. Pidänkö sen itse, vai annanko lahjaksi? Jos pidän itse, käytänkö sitä hartiahuivina vai laitanko sen  keinutuolin peitoksi?

Viimeisenä aamuna eivät käet kukkuneet, sillä yöllä oli satanut ja aamu oli sumuinen. Aurinko kuitenkin haihdutti sumun pian pois. Oli uskomattoman kaunista!

Kevään kukkia

Ennen pääsiäistä haaveilin, että saisin nähdä lomalla sinivuokkoja. Kauniit ja lämpimät kevätsäät olivatkin saaneet sinivuokot aukaisemaan nuppunsa ja kuusikon pohja loisti sinisenä kukkamerenä.

Osallistuin Ravelryssä Bloom, Bloom - mysteerihuivin neulontaan. Huiviin piti tulla joka vihjeessä erilaisia kevään kukkia: lumikelloja, krookuksia, tulppaaneita, narsisseja ja voikukkia. Kukat kuitenkin pysyivät melkolailla samanlaisina vihjeestä toiseen. Olisin toivonut enemmän vaihtelevuutta, mutta tähän on tyydyttävä, jos osallistuu mysteerineulontoihin. Ei voi etukäteen tietää, millainen lopputulos on.

 Itse kukkia oli hauskaa neuloa. Terälehdet tehtiin neulomalla kahdesta silmukasta yhdeksän silmukkaa ja sitten muutaman kerroksen jälkeen ne kavennettiin kolmen ryhmissä pois.Vaikka malli on miusta saman aiheen toistamista, olen silti tyytyväinen lopputulokseen. Huivista tuli ihanan kevyt ja henkevä.

Lanka on piirongin kätköistä löytynyttä jostain toisesta huivista jäljelle jäänyttä teeteen Eleganttia. Ties kuinka kauan se oli siellä laatikossa muhinut. Hyvä, että sain senkin käytettyä! Piirongissa on kohta enää jäljellä kummallisia turalankoja, joita en kyllä aijo käyttää. Sitten on ihqulankoja, joita en raaskisi käyttää.

 

Tarkemmat tiedot neuleesta löytyvät täältä.  Näsiä kukki sinivuokkojen lähellä ja sopii värinsä puolesta hyvin huiviini. Merkillistä muuten, miten näsiän kukka jää helposti huomaamatta ruskeassa kevätmaastossa.