Kevättalvea

Palmusunnuntaiviikonloppuna oli mitä mainioimmat kelit järven jäälle menemiseen. Heräsin aikaisin aamulla, otin eväät mukaan ja lähdin  jäälle. Kelkka luisti ja aurinko paistoi. Ensimmäiset joutsenet huutelivat lentäessään pääni yli. Pienen kallioniemen rantaan oli hyvä tehdä nuotio ja syödä aamupala.

Olin ostanut Lappeenrannan joulutorilta virolaista lankaa huivia varten. Ohjeeksi löysin Dropsin mallin, joka muistuttaa Revontulta. Ohje oli todella huonosti ja puutteellisesti kirjoitettu. Jos en olisi neulonut niin paljoa kuin olen, en olisi Dropsin ohjeella tätä huivia saanut neulottua. Virheitä tuli paljon, mutta onneksi lanka ja malli ovat sellaiset, etteivät virheet näy mitenkään.

Neuloin huivia yleensä reissussa. Huivista tuli iso, koska olin päättänyt neuloa koko vyyhdin. Siinä onnistuinkin hyvin, sillä lankaa jäi vain pieni nöttönen.

Huomasin vasta kuvaa katsellessani, että olenpa osannut valita potkurin värin huiviin sopivaksi (tai toisin päin). Kun aurinko alkoi porottaa jäälle , se alkoi kumahdella laajentuessaan. Luoteistuuli pakotti lähtemään kotiin. Tuuli selän takana potkuri viiletti jäätä pitkin kovaa vauhtia. Olisipa tällaisia aamuja useammin!

Ohje- ja lankatiedot löytyvät täältä.

Nuotiotulilla

Mikään ei ole niin ihanaa kuin nuotitulilla istuminen.  Uskokaa tai älkää, ei edes neulominen (paitsi nuotiotulilla neulominen)! Ympäröivä hiljaisuus, tulen räiskintä ja liekit rauhoittavat ja antavat voimaa tulevaan. Hiihtolomalla Kolilla hiihdimme erääseen Pielisen saareen juuri tätä varten. Niin kuin aiemmassa postauksessa kerroin, olin ollut kipeänä, enkä sen vuoksi ollut jaksanut hiihtää ollenkaan. Tämä retki tuntui sen vuoksi sitäkin mukavammalta.

Yleensä neulon sukkia ohuesta langasta, jotta niitä voi pitää jalassa kuin tavallisisa sukkia. Jokin aika sitten ihastuin kuitenkin paksujen sukkien malliin. Yllätin itseni ja ostin Seiska veikkaa ja neuloin paksut sukat. Koska niiden nimi Fireside Fair Isle Socks oli itsestään selvää kuvata ne saaressa nuotiotulen loimutessa.

Sukkien malli innoitti minnuu valitsemaan miulle epätavalliset värit. Tällä kertaa onnistuin ja olen tyytyväinen värivalintoihini. Monta kertaa käy niin, että kun yritän ostaa muuta kuin punaista, päädyn kummalisiin väreihin. Nyt onnistuin välttämään sen.

Neuloin siis saapassukat. Harmittaa laittaa kirjoneulesukkia saappaisiin, mutta ehkäpä voisinkin pitää näitä talvipakkasilla sisäsukkina ja hiihdellä pitkin kylmiä lattioita ja muistaa Pielisen saaren ja nuotiotulet.

Täältä pääsee Ravelryyn, josta löytyvät ohje- ja lankatiedot.

Sukkia

 

Kun on "jäänyt jälkeen" näissä postauksissa ja valmistuneiden neuleiden pino sen kun kasvaa, alkaa olla hankalaa muistaa niistä mitään sen kummempaa kerrottavaa. Tänä talvena olen neulonut sukkia ja lapasia. Niitä tarvitaan aina. Ne ovat kivoja lahjoja ja tuliaisia ja mie itsekin käytän villasukkia joka päivä.

Nämä sukat neuloin niiden nimen vuoksi. Joskus mallilla on niin mukava nimi, että se on neulottava nimen vuoksi. Näiden sukkien nimi oli Bertie Wooster Faux Pas. Ohjeen löysin Ravelryn Solid Socks-ryhmän tammikuun mysteerineulonnasta. Bertie Wooster on yhden miun lempitelkkarisarjan, Kyllä Jeeves hoitaa, toinen päähenkilö. Sarjaa ei enää esitetä, mutta sen muistaminen jaksaa aina naurattaa.

Eräässä Wooster-kirjassa Bertie Wooster sai päähänsä, että violetit sukat ovat viimeisintä huutoa herrasmiesten pukeutumisessa. Tästä ohjeen kirjoittaja oli saanut innoituksensa. Koska miulta löytyi juuri sopivaa violettia lankaa piirongin kätköistä, oli sukat pakko neuloa. Nimen lisäksi sukissa ei ollut mitään ihmeellistä. Niissä on perin tavallinen miesten sukkien salmiakkikuvio neulottu nurjilla silmukoilla. Lisätietoja löytyy täältä.

Vihreiden sukkien innoitus on myös peräisin Ravelrystä. Siellä Lankalaatikko-ryhmässä järjestettiin Lumisota, jossa kisailtiin siitä, kuinka nopeasti sai neulottua sukat. Kisa oli maksullinen, sukkaohjeita tuli muistaaksi viisi.

Kisasta saaduilla rahoilla tuettiin Planin kautta tyttöjen koulutusta. Mie en osallistunut kisaan, vaan olin mukana pasifistina. Toistaiseksi olen neulonut viidestä ohjeesta vain yhdet sukat, mutta koska ohjeet olivat niin kivoja, neulon varmasti muutkin.

Ravelrystä löytyy tiedot sukkien ohjeesta. Lumisodan loputtua ohje on ilmainen.

P.S. Vielä on pakko lisätä tänne loppuun yksi kuva:

Tumppuja kansallismaisemissa

Viime postauksesta on jo kuukausi. Mitään dramaattista ei ole tapahtunut. Kirjoitan blogiani yleensä vain viikonloppuisin. Ensin miut tainnutti kova kuume, sitten olenkin ollut viikonloput huitelemassa muualla, enkä ole ehtinyt päivittää blogiani. Tästä on seurauksena se, että neuleita on kertynyt vino pino esiteltäväksi.
Mysteerihuivikin löytyi. Kummallista, miten sitä joskus voi olla niin sokea! Huivi löytyi repusta istuinalustan välistä, kuten  Kristiina sen arvasikin=)

Hiihtoloman alotin kuumeessa, enkä sitten jaksanut Kolilla retkeillä juuri ollenkaan. Sen verran hiippailin vaaroilla, että sain nauttia upeista maisemista ja kuvata lapasia.

Ravelryn lapasryhmässä oli mysteerineulonta vuoden alussa. Tykkäsin kovasti mallista ja lapasten neulomisesta. Harmittaa vain, että valitsin värit huonosti. Ohjeessa kerrottiin, että värikontrasti olisi tärkeä. Ostaessani lankoja pidin tämän mielessä, mutta kun neuloin lapasia, huomasinkin, että värit eivät kuitenkaan erotu riittävän hyvin. Kuvassa värit erottuvat paremmin kuin oikesti. Mutta ainakin ne sopivat hienosti Kolin maisemiin.

Lapasten tiedot löytyvät täältä. Lankaa lapasista jäi sen verran, että aloitin neulomaan niistä kauluria.

Näistä lapasista jäi sen verran lankaa jäljelle, että päätin neuloa toisetkin lapaset. Ohjeena käytin Anna-Karoliina Tetrin Perinteiset lapaset -kirjasta löytyvää Lehtikirjat-mallia. Valitsin tämän mallin, koska samanlainen kuvio on Parikkalan lapasissa.

Kuvasin näitä lapasia Kolin itärinteillä, enkä huomannut valon muuttuneen. Suurimmassa osassa kuvia lapaset jäävät varjoon. Lumen kirkkaus vielä vaikeutti kuvaamista. Maisemat onneksi ovat hienot.

Lapasten tiedot löytyvät Ravelryn. Lankaa jäi vielä jäljelle. Aloitin jo neulomaan kämmekkäitä, mutta purin ne, koska niistä oli tulossa liian suuret.

Mysteerihuivi

Tammikuun pakkasten jälkeen halusin käydä katsomassa voisiko jäällä kävellä vai olisiko siellä vettä. Jäällä pystyi kävelemään, mutta siellä oli vettä sen verran, että kauemmaksi olisi ollut hankalaa kävellä. Onneksi rannalla voi kuvata juuri valmistuneen huivin.

Vuosi sitten hiihtoloman tienoilla aloitin neulomaan mysteerihuivia. Huivi oli suorakaiteen muotoinen ja siinä oli intarsiaa. En tykännytkään. Tämä on miulle todella harvinaista, yleensä neulon valmiiksi kaiken, minka olen aloittanutkin. Tämä huivi jäi kesken ja lopulta päätin purkaa sen kokonaan. Näistä langoista neuloin loppusyksystä toisen mysteerihuivin.

Tästä huivista tulikin todellinen mysteerihuivi, sillä mie olen hävittänyt sen. En löydä sitä mistään. Etten vain olisi jättänyt sitä kuvaamisen jälkeen rantaan?!? Sieltä se ei löydy ennen kuin keväällä lumien sulettua. Yleensä mie laitan valmistuneet neuleet samaan paikkaan komeroon, mutta huivi ei ole siellä eikä muuallakaan, missä säilytän käsityötarvikkeitani.

Onneksi sentään kuvat todistavat, että olen neulonut tämän huivin. Muuten voisin epäillä nähneeni unta sen neulomisesta. Myös Ravelrystä löytyy todisteet neulomisesta.Mutta missä on itse huivi?

Neulakirja

Viime kesänä vierailin Turun keskiaikamarkkinoilla. Siellä eräässä myyntikojussa oli myytävänä kauniita neulakirjoja. Ne oli tehty kirppareilta löydetyistä materiaaleista. Semmoinen oli pakko ostaa! Ihailin uutta neulakirjaani usein. Sitten sain idean! Miehän voisin tehdä neulakirjan, en semmoista hienoa samettista, mutta pellavaisen, jossa olisi ristipistokirjontaa. Ja koska neulakirja on niin pieni, niitä ehtisi ja jaksaisi tehdä useampia. Näitä valmistuisi nopeasti monta, kuin liukuhihnalta konsanaan. Saisin ihania joululahjoja ystäville.

Pian kuitenkin tajusin, että haaveet ja todellisuus eivät tälläkään kertaa kohdanneet. Tihrustin syksyn pimeinä iltoina pellavakankaan lankoja. Lopulta työ oli keskeytettävä ja jätettävä odottamaan joululoman päivänvaloa.

Kukaan ystävistäni ei saanut neulakirjaa joululahjaksi. Seuraava tavoite oli ystävän syntymäpäivä. Sekin meni ohitse. Lopulta tammikuun loppupuolella tuli valmista! Usean neulakirjan sijaan valmistui yksi ainoa kappale. Mutta se onkin niin soma, että katsotaas ensi kesänä...

Mustalta näyttävä neulakirja on keskiaikamarkkinoilta ostamani. Itse asiassa se on tummanvioletti.
Neulakirjani ristipistomallit ovat peräisin ihanasta Kirjo punaista, valkoista ja sinistä -kirjastani.

Käden lämmittimiä

Alkusyksystä päätin neuloa itselleni sormikkaat lämmittämään käsiäni sitten kun syksyn säät kylmenesivät. Olin ihaillut Ravelryssä Candy kane -sormikkaita ja päätin neuloa ne. Tykkäsin kovasti kauniista lehtikuviosta. Nämä olisivat ihanat kuulaisiin ja kylmiin syysaamuihin.

Aloitin neulomaan sormikkaita Wienin reissullani, mikä oli virhe. Huomasin nimittäin melkein heti, että lanka oli liian ohutta näihin sormikkaisiin. Mutta miulla ei ollut mukana muuta matkaneuletta, niinpä siis neuloin ja neuloin.

Kun palasin kotiin, en enää neulonutkaan. Syksyn kylmät tulivat ja menivät. Sormikaskelit loppuivat ja muuttuivat lapaskeleihin. Joululomalla vihdoin päätin, että koska olin neulonut sormikkaita niin pitkälle, neuloisin ne loppuun saakka.

Sormikkaista tuli napakat. Kuviot olisivat tulleet paremmin esille hiukan paksummasta ja pehmeämmästä langasta neulottuina. Kuvat otin tammikuun lopulla pakkasten laannuttua läheisin kosken partaalla.

 

Joululomalla neuloin hetken inspiraatiosta punaiset lapaset, joihin tuli intialainen peukalokiila. Nämäkin olivat matkaneuleena. Paksusta langasta neulottuina ne valmistuivat tuota pikaa. Intialainen peukalokiila oli miulle uusi tuttavuus. Sitä neuloessa en ensin tajunnut ollenkaan, mitä siinä tapahtuu, koska olen tottunut lisäämään silmukoita kiilaa varten. Näissä lapasissa lisättiinkin  kämmentä varten. 

Punaiset lapaset olivat mukana Repoveden kansallispuistossa joululoman lopussa. Oli sen verran kylmä, etten tarennut vaihtaa näitä käteen. Semmoisesta kuvasta peukalokiila olisi näkynyt paremmin.

Punaisten lapasten tiedot on kirjattu tänne ja sormikkaiden tänne.