Blogihiljaisuuteni johtuu siitä, etten edelleenkään pysty kipeän käteni vuoksi neulomaan. Se harmittaa valtavasti, jopa niin paljon, etten ole myöskään vieraillut muissa neuleblogeissa. Niiden lukemisesta tulisi vain paha mieli, koska en itse pystyisi kuitenkaan neulomaan mitään. Asia myös huolettaa, entä jos en enää koskaan pysty neulomaan?
Neulomisen sijaan olen tehnyt ristipistotöitä. Tämä enkeli on ollut valmiina jo yli kuukauden, mutta motivaatio blokkaamiseen on ollut kadoksissa. Ristipistotyöt ovat kyllä kauniita, mutta mitä niillä oikein tekee? Miulla on jo seinillä useita töitä, ei sinne enää montaa mahdu.
Tämän mallin löysin jo yli vuosi sitten Joulun askartelut 2014 -lehdestä. Kankaan ja ripustimen tilasin muistaakseni Emmulin loppuunmyynnistä heti mallin löydettyäni. Siitä on kuitenkin niin pitkä aika, etten ole ihan varma, mistä ne ovat peräisin.
Onnistuin tekemään työhön typeriä virheitä, kun laskin lankoja väärin, mutta eivätpä nuo kovin hyvin näy valmiista työstä. En kuitenkaan voi antaa tätä lahjaksi, koska virheet pistävät omaan silmääni liian räikeästi. Kankaan raitojen vuoksi en ole löytänyt työlle sopivaa paikkaa. Ensin se roikkui olohuoneen seinällä, muttei sopinut sinne. Nyt kokeilen verannan seinää.
Virheistä huolimatta olen tyytyväinen työhöni. Olin haaveillut tästä pitkän ajan ja sain kuin sainkin sen valmiiksi.
maanantai 22. kesäkuuta 2015
sunnuntai 26. huhtikuuta 2015
Ristipistoilua
Nyt oli hyvä hetki tehdä ristipistotöitä. Käsi on kipeä eikä sillä neulota, valoa on riittävästi pienen tihrustamiseen ja kaapista löytyi keskeneräinen työ. Miun kirjailulangat ovat olleet sikin sokin muovipussissa. Löysin ison värikynälaatikon, jossa on sisällä lokerikko - juuri sopiva kirjontalankavyyhdeille.
Toissa kesänä etsin aakkoskirjontaa, ja löysinkin kaksi kivaa mallia. Aloitin heti pistellä molempia, muistan, että oli myöhäinen kesäyö, enkä millään olisi malttanut mennä nukkumaan. Toinen näistä valmistui viime syksynä. Tästä loppui lanka kesken viime kesänä. Pääsin enkeleiden alla olevaan kukkakuvioon, enkä voinut jatkaa ennen kuin sain lisää lankaa ja sitten olikin kaamosaika alkanut, enkä silloin tee ristipistoja. Siihen tarvitaan valoa.
Yläosan aakkoskirjonta ja alareunan pitsikuvio ovat Kirjo punaista, valkoista, sinistä -kirjasta. Pikkusydämet löysin Création Point de Croix (Juillet/Août 2011) -lehdestä, alareunan pienet aakkoset olivat saman lehden tammi-helmikuun numerossa. Alaosan iso aakkossydämen malli on jostain netin syövereistä. Olin laittanut linkin ylös, mutta siinä oli jokin virhe, enkä löydäkään sitä uudelleen. Kaivelin Googlet ja Pinterestit ja sitä ei vain löytynyt. Kuitenkin ennen pääsiäistä olen tuon mallin jostain kaivanut esille.
Nyt ovat langat järjestyksessä!
Toissa kesänä etsin aakkoskirjontaa, ja löysinkin kaksi kivaa mallia. Aloitin heti pistellä molempia, muistan, että oli myöhäinen kesäyö, enkä millään olisi malttanut mennä nukkumaan. Toinen näistä valmistui viime syksynä. Tästä loppui lanka kesken viime kesänä. Pääsin enkeleiden alla olevaan kukkakuvioon, enkä voinut jatkaa ennen kuin sain lisää lankaa ja sitten olikin kaamosaika alkanut, enkä silloin tee ristipistoja. Siihen tarvitaan valoa.
Yläosan aakkoskirjonta ja alareunan pitsikuvio ovat Kirjo punaista, valkoista, sinistä -kirjasta. Pikkusydämet löysin Création Point de Croix (Juillet/Août 2011) -lehdestä, alareunan pienet aakkoset olivat saman lehden tammi-helmikuun numerossa. Alaosan iso aakkossydämen malli on jostain netin syövereistä. Olin laittanut linkin ylös, mutta siinä oli jokin virhe, enkä löydäkään sitä uudelleen. Kaivelin Googlet ja Pinterestit ja sitä ei vain löytynyt. Kuitenkin ennen pääsiäistä olen tuon mallin jostain kaivanut esille.
Nyt ovat langat järjestyksessä!
sunnuntai 19. huhtikuuta 2015
Sukupolvien silmukat Parikkalassa
Sukupolvien silmukat -näyttelykierros Etelä-Karjalassa lähenee loppuaan. Näyttely on tällä hetkellä Parikkalassa taitokeskuksessa (entinen Käsityökeskus). Mie en itse päässyt näyttelyä katsomaan mutta hyvä ystäväni Repoliinin räpellyksistä kävi kuvaamassa näyttelyä puolestani. Täältä voi käydä lukemassa Parikkalan - Rautjärven sanomien jutun (s. 6 ).
Seuraavan kerran Sukupolvien silmukoiden neuleisiin pääsee tutustumaan Kenkäveron kesänäyttelyssä.
Neulerintamalla on hiljaista. Parantelen yhä kättäni - nyyh!
maanantai 6. huhtikuuta 2015
Pakko neuloa lapaset
Hiihtolomalle lähtiessäni huomasin, että miulla ei ole kunnon retkeilylapasia, eikä oikein muitakaan. Olen tänä talvena onnistunut hävittämään useammasta parista ainakin toisen lapasen. Mm. nämä hävisivät junaraissulla. Koska piirongin kätköistä löytyi ennen joulua ostamaani virolaista hahtuvaa, päädyin neulomaan huovutetut lapaset.
Paksuilla puikoilla sain neulottua lapaset alkulomasta. Mökin pesukone huovutti lapasia enemmän kuin kotikone, joten etenkin peukalot tulivat hiukan liian pieniksi. Mutta ei se mitään! Huovutetuissa lapasissa ei palella, vaikka olisivatkin tiukat.
Huovutin hiihtolomalla muutakin. Laskimme pyllymäkeä Räsävaaralta alas
ja nämä huopuivat nuoskalumessa semmoisiksi kuin lapsena lapaset olivat, hiukan muotopuoliksi pyöreiksi tumpeloiksi. Miun siis pitäisi neuloa lisää lapasia itselleni, mutta tällä hetkellä en neulo mitään, sillä käteni on kipeytynyt ja yritän parannella sitä lepuutamalla. Käsi luultavasti kipeytyi tämän huivin kierrettyjä silmukoita neuloessa.Lapaset tiedot löytyvät Ravelrystä.
lauantai 28. maaliskuuta 2015
Ennen pääsiäistä
Osallistuin Paastonajan haasteeseen hyvän tekemiseen, jonka aloitti MariJ Heivatut kudelmat blogista. Päätin neuloa 2 syto-myssyä ja yllätin itseni saamalla ne aikaiseksi hyvissä ajoin ennen haasteen päättymistä. Koska Etelä-Karjalasta ei löytynyt keräystä, lähetän myssyt Kuopion keskussairaalaan.
Myssyjen ohje löytyy Ullaneuleesta, mie olen kirjannut tiedot Ravelryyn.
Tämän viikon ilon aihe on uusi vyyhdinpuu, jonka olin tilannut Handusta. Entinen metallinen hajosi talvella ja olen käyttänyt äitini ikivanhaa ja huonossa kunnossa olevaa vyyhdinpuuta. En tykännyt metallisesta vyyhdinpuustani ja olin oikeastaan tyytyväinen, kun se hajosi. Jotenkin metalli ei tuntunut hyvältä villaiseen vyyhtiin. Tämä uusi vaikuttaa ihanalta. Kerittävänä kuvassa on viimeinen vyyhti neuleeseen, jonka toivottavasti pääsen piakkoin esittelemään.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Lumikenkäilyä Ryläykselle
Hiihtolomasta on jo tovi, mutta kuvia on kiva katsella ja muistella ihania retkiä Kolin vaaroilla. Olimme jo kesällä päättäneet, että lumikenkäilemme Ryläykselle, jos menemme Kolille talvella. Maisemat olivat henkeäsalpaavia, Ryläykselle johtikin lumikenkäpolku ja repussa oli jälleen kuvattavia neuleita.
Ravelryn Mummot lumessa -ryhmässä on meneillään KAL, jossa neulotaan 15 neuletta vuonna 2015. Omana haasteenani on neuloa ohjeita, joita miulla jo on. Fuego-myssy on ollut miulla jo vuoden päivät Ravelryn kirjastossa odottamassa otollista hetkeä. Hiihtolomalle Kolille pakkasin valtavan ison kassin lankaa, puikkoja ja ohjeita, Fuegon tarvikkeet mukaanlukien. Myssy valmistui nopeasti, vaikka muistaaksi jouduin purkamaankin, koska tiheys oli väärä.
Vanha Leevi-koirakin jaksoi tulla mukaan, vaikka muina päivinä se jäi makaamaan sohvalle helpottuneena siitä, ettei tarvinnut lähteä minnekään.
Menomatkalla Kolille pysähdyimme Joensuussa. Siellä pitää käydä aina lankakaupassa. Lankojen lisäksi ostin vempaimen, jolla voi tehdä tupsuja. Valitettavasti en saanut muhkeaa tupsua aikaiseksi, sillä lanka loppui kesken. Sitten vielä sohvallamakaajakoirakin oli kiinnostunut uudesta vempaimesta, jota se oli tutkinut lähemmin eräänä päivänä yksin ollessaan. Onneksi sille riitti paketin repiminen ja itse vempain oli suurimmaksi osaksi ehjä.
Ravelryn Mummot lumessa -ryhmässä on meneillään KAL, jossa neulotaan 15 neuletta vuonna 2015. Omana haasteenani on neuloa ohjeita, joita miulla jo on. Fuego-myssy on ollut miulla jo vuoden päivät Ravelryn kirjastossa odottamassa otollista hetkeä. Hiihtolomalle Kolille pakkasin valtavan ison kassin lankaa, puikkoja ja ohjeita, Fuegon tarvikkeet mukaanlukien. Myssy valmistui nopeasti, vaikka muistaaksi jouduin purkamaankin, koska tiheys oli väärä.
Vanha Leevi-koirakin jaksoi tulla mukaan, vaikka muina päivinä se jäi makaamaan sohvalle helpottuneena siitä, ettei tarvinnut lähteä minnekään.
Menomatkalla Kolille pysähdyimme Joensuussa. Siellä pitää käydä aina lankakaupassa. Lankojen lisäksi ostin vempaimen, jolla voi tehdä tupsuja. Valitettavasti en saanut muhkeaa tupsua aikaiseksi, sillä lanka loppui kesken. Sitten vielä sohvallamakaajakoirakin oli kiinnostunut uudesta vempaimesta, jota se oli tutkinut lähemmin eräänä päivänä yksin ollessaan. Onneksi sille riitti paketin repiminen ja itse vempain oli suurimmaksi osaksi ehjä.
lauantai 7. maaliskuuta 2015
Joulun jälkeen...
Olen jo kertonut, että ennen joulua osallistuin kahteen joulukalenterineulontaan. Näiden lisäksi neuloin yhden "joulun pyhien jälkeen" -KAL:in. Huivin on suunnitellut saksalainen Monica, jonka malleja olen ennenkin neulonut. Huivista tuli viittamainen, semmoinen, jonka voi laittaa viileänä kesäiltana harteilleen lämmittämään. Kuvissani ei ole viileä kesäilta, vaan leuto helmikuun päivä Mäkrävaaralla, Kolin kansallispuistossa. Hiihdimme sinne melko huonossa kelissä, mutta maisemat olivat sen arvoiset.
Neuloin huivia yli kuukauden, mikä miulle on aika pitkä aika neuloa yhtään mitään. Huivista tuli melko suuri ja siinä oli paljon kierrettyjä silmukoita, joiden neulominen on hitaampaa kuin tavallisten silmukoiden. Lisäksi kipeytin käsivarteni kierrettyjä silmukoita vääntäessäni. En vaan voinut olla neulomatta, koska huivin kuviointi oli niin mielenkiintoinen. Aina piti neuloa seuraavaan raitaan saakka, jotta näkisi, millainen siitä tulee.
Yritin lankaa valitessani laajentaa väriskaalaani. Miusta värillä ei ole väliä, kunhan se on punainen. Päätin, että ostan jotain muuta kuin punaista. Valinta oli todella vaikea ja päädyin tähän miulle tuttuun vihreään, mutta josta en ole oikein varma. Jälkikäteen vähän harmittaa, olisin tykännyt enemmän punaisesta. Ostin samaan aikaan langat villatakkiin samalla periaatteella. Sen väri on vielä kummallisempi. Tämän vuoksi olenkin päättänyt, että tästä lähtien pysyn punaisessa, niin ettei tarvitse jälkikäteen harmitella.
En kylläkään luultavasti pidä huivia itse, vaan annan sen lahjaksi. Kaapissa on hyvä olla muutama huivi varalla varmuuden vuoksi syntymäpäivä- tai tuliaislahjoiksi.
Tässä vielä linkki ohje- ja lankatietoihin.
Neuloin huivia yli kuukauden, mikä miulle on aika pitkä aika neuloa yhtään mitään. Huivista tuli melko suuri ja siinä oli paljon kierrettyjä silmukoita, joiden neulominen on hitaampaa kuin tavallisten silmukoiden. Lisäksi kipeytin käsivarteni kierrettyjä silmukoita vääntäessäni. En vaan voinut olla neulomatta, koska huivin kuviointi oli niin mielenkiintoinen. Aina piti neuloa seuraavaan raitaan saakka, jotta näkisi, millainen siitä tulee.
Yritin lankaa valitessani laajentaa väriskaalaani. Miusta värillä ei ole väliä, kunhan se on punainen. Päätin, että ostan jotain muuta kuin punaista. Valinta oli todella vaikea ja päädyin tähän miulle tuttuun vihreään, mutta josta en ole oikein varma. Jälkikäteen vähän harmittaa, olisin tykännyt enemmän punaisesta. Ostin samaan aikaan langat villatakkiin samalla periaatteella. Sen väri on vielä kummallisempi. Tämän vuoksi olenkin päättänyt, että tästä lähtien pysyn punaisessa, niin ettei tarvitse jälkikäteen harmitella.
En kylläkään luultavasti pidä huivia itse, vaan annan sen lahjaksi. Kaapissa on hyvä olla muutama huivi varalla varmuuden vuoksi syntymäpäivä- tai tuliaislahjoiksi.
Tässä vielä linkki ohje- ja lankatietoihin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
