Joululahjoja

 

Sain hyvältä ystävältäni joululahjaksi kirjan, jota olinkin katsellut useasti kaupassa. Mukana tuli mieluista lankaa ja huivisolki. Kiitos, Katri!!!!

Haapsalun shaalit-kirjaa olen selaillut myös usein kaupassa ja netissä. Muutaman kerran olen ollut ostamaisillanikin sen, mutta hyvä etten tehnyt niin, sillä nyt sain sen lahjaksi. Kiitos Helena!!

Äiti antoi miulle yllätyslahjan, 2 kiloa norjalaista villalankaa. Innoissani olen jo etsinyt langoille ohjeetkin. Sininen lanka pääsee tänään puikoille. Mutta en kerro vielä näistä suunnitelmista enempää.

Suurin yllätys oli Kristiinalta saatu kaunis neulottu joululiina. Käyn usein Kristiinan blogissa lukemassa hänen seikkailujaan Helsingissä ja ihailemassa hänen kauniita käsitöitään. Kiitos Kristiina, olen sanaton ihastuksesta.

Valoa pimeyteen

 

Blogi on jäänyt päivittämättä kiireiden, flunssan, lauluharrastusten ja väsymyksen vuoksi. Koko syksyn yritin päästä päivityksissäni ajan tasalle, mutta joulukuu pudotti miut taas kelkasta. En ole myöskään päässyt lukemaan muiden blogeja, sillä miun Feedlyssä on jotain vikaa, enkä ole jaksanut perehtyä siihen. Onneksi tunnelin päässä on valoa, vuoden pimein päivä on mennyt ja siirrytään kohti kevättä ja parempia aikoja.

Vuosi sitten koiralenkillä ihailin naapurin verannalla roikkuvaa suurta himmeliä. Kyselin häneltä, mistä hän on sen saanut. Selvisi, että hän oli sen itse tehnyt Taika 8/2015 -lehdessä olleen ohjeen mukaan. Ehdotin ompeluseurassani, että tekisimme porukalla himmelit. Tuumasta toimeen! Valmistimme himmelit syksykauden alkajaisiksi. Himmeliin on käytetty sähköputkea ja valkoista muovinarua. Sitä oli todella hauskaa tehdä. 

Himmeliin kuuluu myös pienempi alaosa, mutta silloin himmelistäni olisi tullut niin suuri, etten löytänyt sille sopivaa paikkaa. Irrotin alaosan ja laitoin sen roikkumaan huvimajaan. Valitettavasti ikkunat olivat kuvan ottamisen aikoihin niin kuurassa, ettei pieni himmeli näy, mutta se on oikein kaunis siellä. Täältä voi käydä katsomassa, miltä kokonainen himmeli näyttää.

Himmelihuumaan sain lisäpotkua, kun kävin Pulsan asemalla katsomassa ihanan himmelinäyttelyn. Olisi niin ihanaa saada muutama isompi himmeli jouluksi roikkumaan keittiön ja olohuoneen kattoon! En tiedä, olisiko miulla kärsivällisyyttä tehdä itse oljista isoa himmeliä. Opiskellessani aikoinaan OKL:ssä kokeilimme hiukan himmelin tekoa ja siitä jäi huonot muistot.  Tämän postauksen lopussa on kuva lasihimmelistä, jonka tein muutama vuosi sitten.

Lopuksi laitan tähän kuvan valopurkista, jonka sain ystävältäni alkusyksystä. Siihen on paperinarusta neulottu  verhoilu ja sisällä on pienet paristokäyttöiset valot. Se on tuonut valoa pimenevään syksyyni. 

Rauhaisaa joulunaikaa kaikille!

Lankakokeiluja

Olin aikeissa neuloa Syyssukat, mutta en halunnut neuloa niitä Seiska veikasta. Paikallisessa Taito käsityökeskuksessa oli Alli-sukkalankaa, jota päätin kokeilla. En päässyt alkua pitemmälle. Paksusta langasta neulottuna kirjoneule ei ollut miusta kaunista. Purin tekeleen ja niin miulla oli muutama kerä paksua villalankaa. Mitä mie niillä tekisin? Päätin kokeilla, millaisia lapasia Alli-langasta tulisi.

Syyslomalle lähtiessäni otin mukaan langat, sopivat puikot, yhden Ravelry-ohjeen ja Mittens of Latvia -kirjan. Ensin neuloin kuvassa keskellä olevat tumput. Näiden Movie Night Mittens ohje löytyy Ravelrystä. Ne ovat niin nopeat neuloa, että valmistuvat elokuvaillan aikana - no ei ihan, mutta melkein.
Sinisiin ja keltaisiin lapasiin valitsin Mittens of Latvia -kirjasta mallit, jotka voisi neuloa paksummasta langasta, jolloin mallikertoja voisi vähentää. Kaikki lapaset olivat niin joutuisia tehdä, että ehdin vielä kuvatakin ne syyslomalla Patvinsuolla.
Keltaisten lapasten tiedot. Sinisten lapasten tiedot. 

 

 Alli-sukkalanka sopi hyvin tällaisiin yksinkertaisiin tumppuihin. Neuleesta tuli ohuilla puikoilla juuri sopivan jämäkkää. Tuuli ja viima ei mene näistä lapasista läpi.Lanka voisi olla hieman pehmeämpää, jotta se tuntuisi lapasissa miellyttävältä. Langassa on raikkaita värejä, jotka houkuttelevat neulomaan. Mutta monimutkaisempiin kirjoneuleisiin täytyy valita ohuempi lanka, jottei lapasista tulisi valtavan suuria.

Lankaa jäi vielä lapasista jäljelle. Päätin kokeilla sukkien neulomista. Kirjoneulesukkia en tästä langasta neuloisi, mutta raidat tai pintaneule sopivat hyvin. Sukista tuli saapassukiksi sopivat. Karkea lanka ei tunnu jalassa miellyttävältä, joten näiden sukkien alla täytyy pitää toisia sukkia.

Joka sään kämmekät

Kaunis, paksu köysi auttoi nousemaan liukasta ja jyrkkää Repoveden kansallispuiston rinnettä ylöspäin.  Tästä löytyi myös sopiva paikka kämmekkäiden kuvaamiseen. Olen syksyn mittaan neulonut useammat kämmekkäät (yhdet taitavat olla vieläkin kesken). Ne ovat käteviä viileällä ilmalla, nyt on jo liian kylmää. Kämmekkäät voi laittaa myös sormikkaiden päälle.

Olen tänä syksynä antanut myöten innolleni neuloa mysteerineuleita. Enpä ole tainnut juuri muuta neuloakaan. Tämä malli on hakenut innoitustaan sääilmiöistä. Kämmeköihin sai valita kuvioiksi tornadon, lumi- ja vesisadetta ja auringonpaistetta. Valitsin auringonpaisteen ja vesisateen. Lumihiutaleet neuleissa ovat liian tavallisia ja tornado näytti kummalliselta möykyltä, eikä täällä Suomessa ole kuin trombeja. Jäin kaipaamaan kämmeköiden keskivaiheille pilviä, mutta niitä ei sitten tullutkaan.

Näitä oli ihanaa neuloa ja tykkään lopputuloksestakin. Nyt onnistuin mielestäni myös valitsemaan itselleni epätyypillisen, mutta onnistuneen väriyhdistelmän. Neuleen tiedot löytyvät täältä.

Mysteerineulonnat eivät ole loppuneet, sillä nythän alkaa olla mysteerien kulta-aika käsillä. Joulukalenterineulontoja löytyy Ravelrystä useitakin. Näihin olen suunnitellut osallistuvani:
- Kirjonnan salaisuus
- Vinterkyla
- Julevotten
- Frankensocks Advent MKAL
- Satakieli
Nyt kun katson tuota listaa, huomaan, että sehän on täysin  epärealistinen. Miunhan pitää ehtiä käydä töissäkin ja nukkua. Höh!

Hiiala hiiala hei!

Huiveja siellä ja huiveja täällä, siellä huivi, täällä huivi, joka puolella huivi, huivi! Hiiala hiiala hei!
Tämmöinen mukaeltu laulunpätkä soi korvamatona viikko sitten Repovedellä, jossa olimme patikoimassa kauniissa talvisessa metsässä.

Pari vuotta aloin neuloa huivia, johon olisi pitänyt tulla pitsiä, intarsiaa ja raitoja. En tykännytkään mallista ja purin huivin alun. Huivimalli oli suuri, joten lankaa jäi monta kerällistä. Keväällä päätin, että nyt neulon kerät. Aloin kerätä Ravelryyn sopivia huivimalleja.

 Sinistä huivia neuloin kuukausikaupalla. Tein siitä ohjetta suuremman, koska halusin neuloa siihen kaikki siniset langat. Toisaalta neulominen oli nopeaa, koska ennen reunapitsiä ei ohjetta tarvinnut juurikaan seurata. Huivin tiedot löytyvät täältä.

Sinisten lankojen jälkeen oli vuorossa vaaleanpunainen kerä. En ole vaaleanpunaisen ystävä, mutta yllätyksekseni sitä olikin mukavaa neuloa. Ravelryssä alkoi juuri sopivasti KAL, johon tarvittiin yksi kerä pitsilankaa. Osallistuin siihen ja huivi valmistui nopeasti. Valitettavasti lumi teki tepposet ja kuvassa kaunis kuvio ei oikein erotu. Tästä pääsee katsomaan lanka- ja ohjetiedot.

Viimeiseen kerään oli hiukan hankalaa löytää ohjetta. Sitten keksin! Citron!   Citron on yksi Ravelryn suosituimmista huivimalleista, se on neulottu yli 12700 kertaa ja yli 7000 neulojalla se on jonossa. En yleensä innostu siitä, mistä "kaikki" muutkin, mutta nyt halusin tuhota viimeisen kerän. Jo neuloessani ymmärsin, miksi malli on niin suosittu. Huiviin tulee kivoja raitoja silmukoita lisäämällä ja kaventamalla. Huivi valmistui muutamassa päivässä, mutta ei ilman harmistusta. Lanka loppui kesken päättelyn! Onneksi varastoista löytyi samanväristä lankaa, jolla sain huivin pääteltyä. Lanka oli erilaista kuin ihanan pehmeä Rowan Fine Lace, mutta valmiista huivista eri lankaa ei huomaa. Kerrankin suuresta lankavarastosta oli hyötyä.

Puolukoita

Kuukausi sitten Patvinsuolla  puolukat olivat vielä suuria, mehukkaita ja makeita. Olisipa ollut aikaa pysähtyä poimiaan niitä! Napsin niitä suuhun ja etsin sopivaa kuvauspaikkaa taskussani kulkeville Puolukoille.

Piirongin laatikot tursuavat jämälankoja, jotka unohtuvat sinne vuosikausiksi. Niinpä päätin, että yritän neuloa aina langat loppuun. Tästä hatusta jäi sen verran lankaa, että pystyin käyttämään  loppulangan kämmekkäisiin. Halusin harmaaseen väriin jotain piristystä ja löysinkin pienen kerän Pirtin kehräämön punaista lankaa. Siitä sain idean neuloa lapasiini pieniä puolukoita.

 Kun olin neulomassa Puolukoitani, eräs ystäväni ihastui niihin. Päätin antaa kämmekkäät hänelle. Onneksi lankaa oli jäänyt sen verran, että pystyin neulomaan toiset. Tällä kertaa jatkoin ranteen puolukkakuviota koko ajan. Taidan kuitenkin pitää ensimmäisestä versiosta enemmän. Se on jotenkin rauhallisempi.

Patvinsuolle en saanut mukaan ensimmäistä paria, sillä se lämmitti jo ystäväni käsiä. Vanha palokangas oli punaisenaan puolukoista ja marjastaja minäni oli harmissaan siitä, että puolukat jäivät metsään. Lohtua toi vanha, metsäpalossa vahingoittunut männyn runko, johon neulomani Puolukat asettuivat kauniisti.

Mitään tarkempaa ohjetta kämmekkäille ei ole. Lanka- ja puikkotiedot olen kirjannut tänne.

 

Huivi karuilta seuduilta

Shetlandissa on ainakin kuvien ja telkkarisarjojen perusteella karua, mutta kaunista. Niin on myös Ukonsärkällä. Kapea harju jää soiden ja kirkasvetisten lampien väliin. Metsää on täältä ollut hankalaa kaataa, joten se on saanut olla satoja vuosia rauhassa. Tämmöisiä paikkoja ei Suomessa enää ole paljoakaan.

 Shetlandissa on kylmää ja tuulista. Naiset ovat suojautuneet kylmältä kääriytymällä perinteisiin lämpimiin huiveihin. Ukonsärkällä oli melko tyyntä, mutta lämpöasteita ei ollut kuin muutama. Täällä oli hyvä kuvata myös shetlantilainen huivi. 

Shetlantilaisessa huivissa neulotaan ensin keskuskolmio. Sen reunoilta nostetaan silmukat ja neulotaan kolmion reunoille leveä, raidallinen pitsi. Lopuksi päätellään silmukat myös pitkältä sivulta.

Huivi oli yllättävän nopea neuloa. Mie neuloin ohuesta Wetterhoffin Sivillasta, mutta tähän huiviin sopisi myös paksumpi lanka. Kolmion raitojen kohdalla lankaa jatkettiin miulle uudella tavalla huovuttamalla langanpäät yhteen. En vain heti hoksannut, ettei Sivilla huovu hyvin, sillä siinä on silkkiä. Nyt jännitän purkautuvatko miun langan vaihdot - toivottavasti eivät.

Ravelrystä löytyvät ohje-, lanka ja puikkotiedot.

Syysloman sukkia

Vietimme syysloman patikoiden Ilomantsin ja Lieksan erämaissa. Ruska oli ohi, mutta metsässä oli silti kaunista, rauhoittavaa ja seesteistä. Väriä toivat repussa kulkeneet neuleet.

Olen neulonut ja täällä blogissa esitellyt Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerisukkia. Syys-lokakuun mysteerisukkiin valitsin ensin ohuen ohutta Handun sukkalankaa, mutta palmikkokuvio ei tullut esille tällä langalla neulottuna. Lanka oli kuitenkin niin ihanaa, että oli suorastaan pakko ruveta  neulomaan sillä pitsisukkia.

Tällaiseen kuvioon lanka olikin omiaan. Ohuet puikot ja ohut lanka - voiko sen ihanampaa neulottavaa ollakaan! Sukista tuli todella somat ja kauniit. Harmi vain, että kylmässä syyssäässä patikoidessa täytyy olla päällä monta vaatekerrosta. Kalsarit eivät ole täydellinen pari romanttisille sukille.

Kuvauspaikaksi löytyi nuotiopaikan läheltä suo, jonka poikki menivät ajan harmaannuttaneet pitkospuut, jotka olivat juuri oikean väriset sukkien kuvaukseen. Kuvaamisen jälkeen menin joen rantaan, istahdin nuotion äärelle ja katselin edessä avautuvaa maisemaa, jokea ja suota.

Silloin tuossa joen vastarannalla mäntyjen lomassa jolkutteli suuri susi! Olin niin innoissani, etten saanut kameraa käteeni. Jokainen hetki oli niin kallisarvoinen, ettei sitä voinut tuhlata kameralla sähläämiseen. Jos en olisi juuri tullut nuotion ääreen sukkia kuvaamasta, olisin varmaankin keskittynyt eväiden syöntiin ja susi olisi jäänyt näkemättä. Taas yksi neulomisen hieno puoli!

Entäs ne mysteerisukat? Sain nekin neulottua langasta, jossa palmikot näkyvät hyvin. Lanka loppui kesken, joten jouduin lyhentämään viimeisen vihjeen sukan suuta.

Suunnittelija oli saanut inspiraationsa koruista, mutta mie itse en oikein tykkää lopputuloksesta. Tulen toki käyttämään sukkia tai ehkä annan ne jollekin, mutta jotenkin korukuvio on miusta kömpelö.

Oranssit sukat kuvattiin vanhan savottakämpän pihamaalla. Kämpässä asui talvisaikaan kymmeniä miehiä, joiden tehtävänä oli leimata hakkuuseen menevät puut. Nykyään tupa on retkeilijöiden ja metsästäjien käytössä.

Pitsisukkien tiedot ovat täällä.
Oranssien sukkien tiedot ovat täällä.

Kansallispuvun sukkia

Tekisi mieli sanoa, että neuloin koko kesän kansallispuvun sukkia, mutta en mie niitä koko kesää neulonut. Aika pitkään niitä kuitenkin tein, sillä neuloin kahdet parit ja lisäksi vielä vikkelisukat.  Neuloin viisi vuotta sitten epäonnistuneen parin, siitä lähtien olen suunnitellut neulovani uudet. Syyt epäonnistumiseen löytyvät täältä. Kesällä vihdoinkin päätin ryhtyä toimeen, sillä olin luvannut neuloa ystävällenikin kansallispuvun sukat.

Tällä kertaa onnistuin paremmin. Sukat eivät ole karheat, eivätkä mene kieroon. Vikaa niistä silti löytyy, ne eivät pysy jalassa. Sukat eivät ole löysät, mutta niistä puuttuu yläreunaa kirirstävä resori. Miun täytyy vielä laittaa sukkien suuhun ohutta kumilankaa tai sitten niiden alla täytyy pitää sukkahousuja.

Jouduin muokkaamaan ohjetta aika paljon. Lankana miulla oli ohut sukkalanka (420 m /100 g), mutta silti jouduin luomaan paljon vähemmän silmukoita kuin ohjeessa oli. Tein myös levennyksiä ja kavennuksia ohjetta vähemmän.

Ystäväni sukat olivat hieman isommat kuin omani. Olin varannut niihin lankaa 2 kerää. Ensimmäinen kerä loppuikin toisen sukan terää aloittaessani. Kun olin neulonut jonkin aikaa, huomasin, että toisen kerän valkoinen olikin eriväristä kuin ensimmäisen kerän valkoinen. Minnuu harmitti hirvittävästi. Erivärinen terä jää piiloon kenkään, mutta silti suututtaa! Ystäväni vakuutti, ettei se haittaa, mutta miusta kansallispuvun osissa ei saisi olla virheitä.

Kuvat on otettu Suomenlahden rannalta. Olimme siellä seuraamassa lintujen syysmuuttoa. Hanhet olivat vielä sisämaan pelloilla, emmekä nähneet juuri muitakaan lintuja. Olipahan rauhallista aikaa kuvata sukkia, kun lintuja ei lennellyt häiritsemässä kuvaamista.

 Kansallispuvun sukkien kanssa samaan syssyyn neuloin Vantaan vikkelisukat. Vikkelihän on tuo kaksinkertaisilla nurjilla silmukoilla neulottu nilkkakuvio. Sitä oli hauskaa neuloa. Neuloessa näytti siltä, ettei kuvio oikein erotu, mutta  kastelun ja pingoituksen jälkeen se näkyy hyvin.

Vantaan vikkelisukat kuuluvat samaan hyväntekeväisyyssukkien sarjaan, josta olen kertonut aikaisemminkin. Sarjaan kuului 5 ohjetta, joista olen nyt neulonut kolme. Vaikka loput mallit ovat kauniita, ne eivät kuitenkaan ole tyyliäni, joten en niitä neulo.

Mereltä nousi sadekuuro. Oli kiiruhdettava katoksen alle suojaan. Olen kirjannut sukkien tiedot Ravelryyn: kansallispuvun sukat ja vikkelisukat.