Valoa pimeyteen

 

Blogi on jäänyt päivittämättä kiireiden, flunssan, lauluharrastusten ja väsymyksen vuoksi. Koko syksyn yritin päästä päivityksissäni ajan tasalle, mutta joulukuu pudotti miut taas kelkasta. En ole myöskään päässyt lukemaan muiden blogeja, sillä miun Feedlyssä on jotain vikaa, enkä ole jaksanut perehtyä siihen. Onneksi tunnelin päässä on valoa, vuoden pimein päivä on mennyt ja siirrytään kohti kevättä ja parempia aikoja.

Vuosi sitten koiralenkillä ihailin naapurin verannalla roikkuvaa suurta himmeliä. Kyselin häneltä, mistä hän on sen saanut. Selvisi, että hän oli sen itse tehnyt Taika 8/2015 -lehdessä olleen ohjeen mukaan. Ehdotin ompeluseurassani, että tekisimme porukalla himmelit. Tuumasta toimeen! Valmistimme himmelit syksykauden alkajaisiksi. Himmeliin on käytetty sähköputkea ja valkoista muovinarua. Sitä oli todella hauskaa tehdä. 

Himmeliin kuuluu myös pienempi alaosa, mutta silloin himmelistäni olisi tullut niin suuri, etten löytänyt sille sopivaa paikkaa. Irrotin alaosan ja laitoin sen roikkumaan huvimajaan. Valitettavasti ikkunat olivat kuvan ottamisen aikoihin niin kuurassa, ettei pieni himmeli näy, mutta se on oikein kaunis siellä. Täältä voi käydä katsomassa, miltä kokonainen himmeli näyttää.

Himmelihuumaan sain lisäpotkua, kun kävin Pulsan asemalla katsomassa ihanan himmelinäyttelyn. Olisi niin ihanaa saada muutama isompi himmeli jouluksi roikkumaan keittiön ja olohuoneen kattoon! En tiedä, olisiko miulla kärsivällisyyttä tehdä itse oljista isoa himmeliä. Opiskellessani aikoinaan OKL:ssä kokeilimme hiukan himmelin tekoa ja siitä jäi huonot muistot.  Tämän postauksen lopussa on kuva lasihimmelistä, jonka tein muutama vuosi sitten.

Lopuksi laitan tähän kuvan valopurkista, jonka sain ystävältäni alkusyksystä. Siihen on paperinarusta neulottu  verhoilu ja sisällä on pienet paristokäyttöiset valot. Se on tuonut valoa pimenevään syksyyni. 

Rauhaisaa joulunaikaa kaikille!