Kevätretkellä

Huhtikuun alku merkitsee linturetkien alkua. Suuntasimme auton nokan kohti Suomenlahden rantoja. Sieltä oli hyvä tarkkailla muuttolintujen saapumista. Suurin muutto, Arktika, on kylläkin vielä edessä, mutta muuttajia riitti huhtikuun alkuunkin.

Sitä paitsi rantakallioilla ja -kivillä on hyvä kuvata valmistuneita sukkia. Micromitra -sukat
olivat Ravelryn Solid socks-ryhmän maalis-huhtikuun malli. Tykkäsin kovasti neuloa näitä sukkia. Niissä on kivoja yksityiskohtia kantapäissä ja kiilakavennuksissa, mutta en tainnutkaan kuvata niitä. Jos ne kiinnostavat, ne saa selville neulomalla!

 Muistaakseni jouduin tekemään joitain säätöjä sukkien koossa. Taisin luoda vähemmän silmukoita kuin alkuperäisessä mallissa oli. Sen vuoksi jätin jokun kuvion pois. Siitä huolimatta tykkään lopputuloksesta kovasti. Olen jo pitänyt sukkia jalassa, ne ovat oikein somat hameen kanssa.

Tummansiniset sukat hyppäsivät puikoille hetken mielijohteesta ja "pakosta". Sukkien nimi on Downton Farewell. Downton Abbeyn ihailijana en voinut olla neulomatta näitä sukkia. Etenkin kun ohjeen lopussa oli sitaatti Violet Crawleylta: At my age one must ration one's excitement. Kuvittelin heti, että leskikreivitärelle puetaan aamuisin ihanat sukat jalkaan, mutta hän ei innostu, vaan säilyttää arvokkuutensa joka hetki.

Nimittäin eihän tällaisia sukkia voi pitää jalassaan kukaan muu kuin leskikreivitär. Nuo pahuksen nyppyläthän painavat kengissä niin, että ei näitä voi pitää jalassa! Niitä oli myös ikävää ja todella hidasta neuloa, eivätkä ne onnistuneet joka kohdassa mitenkään erinomaisesti.

Hoksasin juuri, että leskikreivittären sukat olivat kuvattavina arvoisissaan maisemissa, sillä myös tsaari  Nikolai II viihtyi perheineen tällä alueella. Ties vaikka keisarinna olisi nojaillut tähän samaan kiveen sata vuotta sitten.

Navettaneulonnat

Lappeenrannan neulojien Navettaneulonnat pidettiin huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna Tarinatalon navetassa. Olen ollut mukana monissa neuleretriiteissä, mutta Navettaneulonnat ovat miusta mukavimmat. Olen huomannut, että viihdyn paremmin, jos porukka on pienempi.

Navettaneulonnoissa on runsaasti aikaa neulomiseen tai muihin käsitöihin, siellä syödään hyvin ja kohokohtana on yllätyslahjavaihtopeli, jossa noppaa heittämällä lahjat vaihtuvat vauhdikkaasti.

 Istuin neulomassa paikkassa, jossa ennen lypsettiin lehmää. Lehmien syöttökaukalo on hyvä paikka levittää keskeneräiset neuleet. Siihen oli myös mukavaa suoristaa jalat, jotta saisi rennomman neulomisasennon. Kuvassa näkyy aarre, jonka ostin Ritvikseltä - 178 lapasmallia!!!

Varhain sunnuntaiaamuna hipsin ulos. Peipposet lauloivat koivikossa ja yön pakkasten jälkeen oli hieno hankiainen. Halusin kuvata juuri valmistuneen huivin. Neuloin sen tämän huivin jämälangoista. Lankaa jäi vieläkin jäljelle, kolmas ja toivottavasti viimeinen huivi tästä langasta on puikoilla.

Tämmöisiä ohuita huiveja on ihanaa neuloa, mutta olen huomannut, että niitä on hankala pitää. Ne ovat niin kevyitä, että eivät laskeudu hyvin olkapäille. Paksumpi huivi on hyvä olkapäillä.

Huivin malli on peräisin Ravelryn mysteerineulonnasta, kuinkas muuten! En voi vastustaa neulemysteereitä, nytkin on useampi puikoilla. Huivin tarkemmat tiedot ovat täällä.

Navettaneulonnoissa on inspiroivaa nähdä toisten käsitöitä, ihania virkattuja peittoja ja sytytysruusuja. Mitä väriterapiaa! Navettaneulonnoista kiinnostuneille löytyy lisätietoa seuraamalla Ravelryn Lappeenrannan neulojien ryhmän keskusteluja.

Teinpä sittenkin!

Sain Seijasiskolta haasteen neuloa turvalelu pakolaislapselle. Kiitin ja sanoin, etten ehdi. Kun olin kirjoittanut kommentin Seijasiskon blogiin, suljin tietokoneen ja menin tonkimaan piirongin laatikoita. Sopivia jämälankoja löytyi. menin takaisin tietokoneelle, tulostin ohjeen, etsin puikot ja aloin neulomaan.

Evakon lapsena ymmärrän, millaiset vaikutukset pakolaisuudella on lapsiin ja jopa heidän lapsiinsa. Itse en ole joutunut lähtemään evakkoon, enkä ole asunut Karjalan kannaksella, mutta olen itkenyt menetettyä Kannaksen kotia, sukulaisia, kulttuuria ja juuria. Kyllä miulta löytyy aikaa lelun neulomiseen.

Kevättalvea

Palmusunnuntaiviikonloppuna oli mitä mainioimmat kelit järven jäälle menemiseen. Heräsin aikaisin aamulla, otin eväät mukaan ja lähdin  jäälle. Kelkka luisti ja aurinko paistoi. Ensimmäiset joutsenet huutelivat lentäessään pääni yli. Pienen kallioniemen rantaan oli hyvä tehdä nuotio ja syödä aamupala.

Olin ostanut Lappeenrannan joulutorilta virolaista lankaa huivia varten. Ohjeeksi löysin Dropsin mallin, joka muistuttaa Revontulta. Ohje oli todella huonosti ja puutteellisesti kirjoitettu. Jos en olisi neulonut niin paljoa kuin olen, en olisi Dropsin ohjeella tätä huivia saanut neulottua. Virheitä tuli paljon, mutta onneksi lanka ja malli ovat sellaiset, etteivät virheet näy mitenkään.

Neuloin huivia yleensä reissussa. Huivista tuli iso, koska olin päättänyt neuloa koko vyyhdin. Siinä onnistuinkin hyvin, sillä lankaa jäi vain pieni nöttönen.

Huomasin vasta kuvaa katsellessani, että olenpa osannut valita potkurin värin huiviin sopivaksi (tai toisin päin). Kun aurinko alkoi porottaa jäälle , se alkoi kumahdella laajentuessaan. Luoteistuuli pakotti lähtemään kotiin. Tuuli selän takana potkuri viiletti jäätä pitkin kovaa vauhtia. Olisipa tällaisia aamuja useammin!

Ohje- ja lankatiedot löytyvät täältä.

Nuotiotulilla

Mikään ei ole niin ihanaa kuin nuotitulilla istuminen.  Uskokaa tai älkää, ei edes neulominen (paitsi nuotiotulilla neulominen)! Ympäröivä hiljaisuus, tulen räiskintä ja liekit rauhoittavat ja antavat voimaa tulevaan. Hiihtolomalla Kolilla hiihdimme erääseen Pielisen saareen juuri tätä varten. Niin kuin aiemmassa postauksessa kerroin, olin ollut kipeänä, enkä sen vuoksi ollut jaksanut hiihtää ollenkaan. Tämä retki tuntui sen vuoksi sitäkin mukavammalta.

Yleensä neulon sukkia ohuesta langasta, jotta niitä voi pitää jalassa kuin tavallisisa sukkia. Jokin aika sitten ihastuin kuitenkin paksujen sukkien malliin. Yllätin itseni ja ostin Seiska veikkaa ja neuloin paksut sukat. Koska niiden nimi Fireside Fair Isle Socks oli itsestään selvää kuvata ne saaressa nuotiotulen loimutessa.

Sukkien malli innoitti minnuu valitsemaan miulle epätavalliset värit. Tällä kertaa onnistuin ja olen tyytyväinen värivalintoihini. Monta kertaa käy niin, että kun yritän ostaa muuta kuin punaista, päädyn kummalisiin väreihin. Nyt onnistuin välttämään sen.

Neuloin siis saapassukat. Harmittaa laittaa kirjoneulesukkia saappaisiin, mutta ehkäpä voisinkin pitää näitä talvipakkasilla sisäsukkina ja hiihdellä pitkin kylmiä lattioita ja muistaa Pielisen saaren ja nuotiotulet.

Täältä pääsee Ravelryyn, josta löytyvät ohje- ja lankatiedot.

Sukkia

 

Kun on "jäänyt jälkeen" näissä postauksissa ja valmistuneiden neuleiden pino sen kun kasvaa, alkaa olla hankalaa muistaa niistä mitään sen kummempaa kerrottavaa. Tänä talvena olen neulonut sukkia ja lapasia. Niitä tarvitaan aina. Ne ovat kivoja lahjoja ja tuliaisia ja mie itsekin käytän villasukkia joka päivä.

Nämä sukat neuloin niiden nimen vuoksi. Joskus mallilla on niin mukava nimi, että se on neulottava nimen vuoksi. Näiden sukkien nimi oli Bertie Wooster Faux Pas. Ohjeen löysin Ravelryn Solid Socks-ryhmän tammikuun mysteerineulonnasta. Bertie Wooster on yhden miun lempitelkkarisarjan, Kyllä Jeeves hoitaa, toinen päähenkilö. Sarjaa ei enää esitetä, mutta sen muistaminen jaksaa aina naurattaa.

Eräässä Wooster-kirjassa Bertie Wooster sai päähänsä, että violetit sukat ovat viimeisintä huutoa herrasmiesten pukeutumisessa. Tästä ohjeen kirjoittaja oli saanut innoituksensa. Koska miulta löytyi juuri sopivaa violettia lankaa piirongin kätköistä, oli sukat pakko neuloa. Nimen lisäksi sukissa ei ollut mitään ihmeellistä. Niissä on perin tavallinen miesten sukkien salmiakkikuvio neulottu nurjilla silmukoilla. Lisätietoja löytyy täältä.

Vihreiden sukkien innoitus on myös peräisin Ravelrystä. Siellä Lankalaatikko-ryhmässä järjestettiin Lumisota, jossa kisailtiin siitä, kuinka nopeasti sai neulottua sukat. Kisa oli maksullinen, sukkaohjeita tuli muistaaksi viisi.

Kisasta saaduilla rahoilla tuettiin Planin kautta tyttöjen koulutusta. Mie en osallistunut kisaan, vaan olin mukana pasifistina. Toistaiseksi olen neulonut viidestä ohjeesta vain yhdet sukat, mutta koska ohjeet olivat niin kivoja, neulon varmasti muutkin.

Ravelrystä löytyy tiedot sukkien ohjeesta. Lumisodan loputtua ohje on ilmainen.

P.S. Vielä on pakko lisätä tänne loppuun yksi kuva: