Leerviikissä

Vaikka kevät on ollut kylmä, on rannikolle saapunut runsaasti muuttolintuja.  Niiden myötä myös me olemme käyneet siellä linturetkillä. Samalla voin yhdistää kaksi rakasta harrastustani, retkeilyn ja neulomisen. Rantakivet ovat hyviä kuvausalustoja neuleille.

Tähän mysteerineulontaan ei ollut tarkoitus osallistua, mutta sitten tajusin, että se tarjoaisi hyvän mahdollisuuden käyttää lankavarastossa pitkään lojunutta lankaa. Kyse oli joulukalenterilapasteni (vihreitten) suunnittelijan mysteerihuivi.

Ohje oli aika yksinkertainen, siinä oli yksinkertaista pitsiä ja pintaneuletta nurjilla silmukoilla. Raidoittuva lankani sopi malliin täydellisesti. Tykkään lopputuloksestakin.

Viime vuoden alusta miut vallitsi palava halu virkata peitto. Osallistuin pariin Ravelryn mysteerivirkkaukseen, joissa ilmestyi uusi malli joka kuukausi. Yhdistin näiden peittojen paloja yhteen peittoon. Palat valmistuivat ajallaan, mutta niiden yhdistäminen oli tervanjuontia. Siihen kuluikin  muutama kuukausi aikaa.

Jämälankoja jäi niin paljon, että olen aloittanut uuden peiton virkkauksen. En oikein itsekään ymmärrä peittoviehätystäni. Miulla on kesken 4-5 peittoa ja langat vielä yhteen malliin. Tuo 4-5 tarkoittaa sitä, että olen pohtimassa puranko yhden peitonalun vai jatkanko sitä. Moneen peittoon ilmestyy palan ohje kerran kuussa. Yksi pala on melko nopeaa ja vaivatonta valmistaa. Ehkä siinä piilee viehätys. Iso työ on jaettu pieniin helppoihin osiin.

Tosin englanninkieliset virkkausohjeet ovat aika painajaismaisia. Mie olen oppinut virkkaamaan kaavioista, mutta nämä ohjeet on kirjoitettuja. Niissä on eri termit riippuen siitä onko kirjoittaja amerikkalainen vai englantilainen. Niissä on lauseita, joissa lukee: "Virkkaa puolipylväs edellisen kerroksen pylvään jälkeiseen ketjusilmukkaan. Tee piilosilmukka seuraavan pylvään alla olevaan puolipylvääseen." Onneksi eri vaiheista on yleensä hyvät kuvat, joista saa selvän, mitä pitää tehdä.