sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Sainko auringonpistoksen?

Olin ihaillut kauan blogeissa ja podcasteissa erilaisia käsityöpusseja. Niitä voisi ostaa Etsystä, mutta mie ajattelin, että kai semmoisia voi itsekin tehdä, vaikkei ompelu aina sujukaan. Viime kesänä sitten ryhdyin toimeen. Lainasin äidiltä ompelukoneen, etsin Youtubestä helpon ohjeen ja ryhdyin innoissani ompelemaan. Jostain syystä ryhdyn aina nimenomaan innoissani ompelemaan. Into laantuu todella nopeasti vastoinkäymisten kohdatessa.
Tällä kertaa kaikki alkoi hyvin. Ohje oli selkeä ja helppoa ymmärää. Miulla oli koossa kankaat ja vetoketju. Ompelukone oli verannan pöydällä. Ohje oli keittiön pöydällä. Olin jo ommellutkin osan työstä. Sitten piti taas mennä keittiöön katsomaan ohjetta. Yht'äkkiä verannalta kuului, kun ompleukone ompeli täysillä. Ajattelin, että koiranpentu oli mennyt makaamaan polkimen päälle. Mutta ei. Kone ompeli itsekseen täysillä ja siitä nousi mustaa savua. Säikähdin ihan hirveästi.

Koska äidin kone oli peräisin '80-luvulta, sitä ei enää kannattanut korjata. Pähkäilyjen jälkeen päädyin ostamaan ompelukoneen. Enpä olisi koskaan uskonut, että sorrun semmoiseen! Ompeluhan ei kuulu miun lempiharrastuksiin, koska siinä menee aina jokin asia pieleen.

Kone seisoi kammarin lattialla koko talven pakkauksessaan. Lomalla otin sen esille ja päätin ommella kesken jääneen käsityöpussin valmiiksi. Sitten päätin harjoitella koneen käyttöä enemmänkin ja opetella käsityöpussien tekemistä. Koko juttu karkasi vähän lapasesta. Puolustuksekseni on sanottava, että näistä alla olevista pusseista yksikään ei ole jäänyt miulle itselleni. Oma käsityöpussi on vielä ommeltava.

Oikeanpuoleinen pussi on viime kesänä aloitettu kässäpussi. Siinä olen erityisen ylpeä siitä että sekä vuori että kukallinen päällikangas ovat samanlaisia, mutta erivärisiä. Sisältä löytyy punaisia kukkia. 
 Jokaiseen pussiin ompelin erilaisen vuorin kuin päällikankaat olivat. Miulla on siis kangasvarasto, koska jossain vaiheessa elämääni kuvittelin alkavani tekemään tilkkutöitä. Suurin osa kankaista on matkamuistoja jopa vuosien takaa. Yhdessä kankaassa oli hinta punnissa. Kävin viimeksi Britanniassa joskus 10 vuotta sitten.
Kangasyhdistelmiä oli hauskaa valita. Miulla on myös nauhavarasto, koska nauhat ovat niin kauniita. Nyt sain käyttää niitä pussien lenksuihin.
Harjoittelin myös penaalin tekemistä - tai voisivathan nuo olla myös puikkopusseja. Vielä pitää hioa tekniikkaa. Pienemmässä pussissa tuli pohjasauma väärään paikkaan.

Jokaiseen pussiin tuli "Handmade with love" - nauha tai metallinen sydän.
Tässä linkki Hue Locon ohjevideoon.

7 kommenttia:

  1. Ou jees! Hyvä hyvä, oot selättänyt ompelukoneen! Kiva se on jotain aina silloin tällöin ommella. Pussukat varsinkin on aina helppoja tehdä ja niitä on kiva antaa vaikka tuliaisena tai lahjapakkauksena.

    VastaaPoista
  2. Iiihania!! Kiitos. Tykkään omastani hurjasti!

    VastaaPoista
  3. Ihania pussukoita. Nostan olematonta hattua, mullakin on nimittäin ollut ompelukone pitkään ja mun ompelu on jäänyt niihin suoriin saumoihin. (jos niitä voi edes suoriksi sanoa :))

    VastaaPoista
  4. Onnea uudesta, vanhasta, koneesta. Ompelun mukavuus piilee kivoissa kankaissa, tarpeesta saada omaperäistä ja näppäristä ohjeista.

    VastaaPoista
  5. Sait auringonpistoksen :)

    VastaaPoista
  6. Et sitten ihan yhteen pussiin tyytynytkään! Noille on aina käyttöä ja ovat kivoja pikkulahjoja.

    VastaaPoista
  7. ps. Megan tykkää kans omastaan. Hän käyttää sitä kosmetiikkapussina.

    VastaaPoista