Lisää sukkia

Matkalla edellisen postauksen kuvauspaikalle näimme kallioon louhittuja bunkkereita ja luolia. Niin kuin sanoin, lapaskuvat onnistuivat, mutta sukkakuvat eivät. Marraskuussa kuvaaminen on haasteellista.

 

Aloitin alkukesästä neulomaan veljelleni joululahjaksi sukkia. Olin ostanut paksumpaa raitalankaa ja ajattelin, että sukat valmistuvat nopeasti. Neuloin sukkia reissun päällä autossa, rantasaunan portailla ja junassa. Ensimmäinen sukka oli jo melkein valmis. Sitten tapahtui kummia. Käsityöpussi, jossa sukkaneule oli, katosi. Ensin luulin jättäneeni sen lapsuuden kotiini, sitten sinne rantasaunalle, sitten veljentyttöni autoon. Kässäpussia ei ole löytynyt mistään. Olisinko unohtanut sen junaan?

Syyskuun lopulla aloitin  uudet sukat. Jos käy niin onnekkaasti, että kässäpussi löytyy, veljeni saakin kahdet sukat. 

Ystäväni oli halunnut neuloa kielosukat, mutta malli oli osoittautunut liian vaativaksi. Hän pyysi miuta auttamaan ja neulomaan sukat hänelle. Lupauduin, sillä olin joskus itsekin katsellut mallia. En useinkaan moiti ohjetta, mutta nyt teen poikkeuksen. Ohje oli selvästikin keskeneräinen tai sitten en saanut ystävältäni kaikkia ohjeen sivuja.

Varren kielokuvioinnin tekemiseen ehdotettiin kolmea tapaa: sen sai tehdä kirjoneuleena, intarsiana tai jälkeenpäin kirjottuna. Päädyin viimeiseen, mikä oli varmaankin virhe. Paras tapa olisi varmaankin ollut kirjoneule tikapuutekniikalla. Ohjeessa ei ollut kuin oikean sukan kielokaavio. Vasemman sukan kuviointi piti itse kääntää peilikuvaksi. Tätä vastaan mie protestoin. Jos ohje on maksullinen, pitää siinä olla kaikki kunnossa! Miun avaruudellinen hahmotuskyky ei riittänyt siihen. En millään saanut vasemman sukan kieloa samanlaiseski oikean sukan kielon kanssa. Onneksi se tuntunut haittaavan ystävääni. Sukkien tiedot löytyvät täältä.

Osallistuin Facebookissa Niina Laitisen Isänpäiväsukat -mysteerineulontaan. Halusin neuloa joululahjasukat. En kuitenkaan halunnut neuloa sukkia 7 veljeksestä, vaan kaupunkilangasta, mutta en löytänyt sitä mistään lähikaupungin kaupasta. City Marketistä löytyi Pirta-lankaa. Vuosikymmeniä sitten Pirta oli hyvää villalankaa. Muistan itsekin neuloneeni siitä villapuseron. Tämä nykyinen Pirta ei kuitenkaan ole samaa, vaan Kiinassa tehtyä halpislankaa. Olin kuitenkin jo ihan kypsä langan metsästämiseen ja päätin ostaa Pirta-langat. Tulikohan tehtyä virhe? Ei alle 4 euron lanka voi olla hyvää. Olisi varmaan sittenkin pitänyt tyytyä Seiskaveikkaan.

Alussa jouduin purkamaan vartta hieman, koska harmaa olikin sen verran vaaleaa, ettei lumihiutalekuvio erottunut selkeästi valkoisesta pohjasta. Sukista tuli liian pienet. Olisi pitänyt valita isompi koko. Lanka ei myöskään oikein istunut kirjoneuleseen. Edes pingoittaminen ei tasoittanut neulepintaa. Sukat eivät luultavasti päädykään pukinkonttiin, vaan omiksi saapassukiksi.