sunnuntai 15. syyskuuta 2019

Sukkia


Muutama päivä ennen kesäloman loppua menimme eräälle mökille kerämään voimia ennen töiden alkua. Oli ihanaa vai olla ja virkata tai neuloa ja tuijotella yllä näkyvää maisemaa. Se tuli todella tarpeeseen.

Niin kuin moni muukin, ihastuin alkukesästä Tiina Kuun kirjaan Tuhansien villasukkien maa.
Päätin neuloa kirjasta mieluisia malleja kirjan lopusta alkaen. Samalla muistelin kummitätiäni, joka aina luki lehdet lopusta alkuun.
Kirjan viimeisenä ohjeena ovat Yksi pysyy kuitenkin -sukat.Ne neulotaan varpaista varteen. Jalkaterässä ja varressa on salmiakkikuivoita, jotka on tehty nurjilla silmukoilla. Sukan suuhun tulee kaunis lintuaiheinen, karjalaistyylinen kirjoneule. Siis kerrassaan kaunis malli!

Neuloin sukkia linja-autossa matkalla Jyväskylän neulefestareille. Olin niin innoissani! Ihana neule ja festarit! Niinpä sitten neuloin  vartta pitemmäksi kuin ohjeessa oli. Kun pääsin kirjoneuleeseen, huomasin, että olin sittenkin ottanut mukaan värit, joissa ei ollut riittävää kontrastia. Varsista oli tulossa liian pitkät. Resorista olisi tullut liian kireä. Päätin purkaa osan kirjoneuleesta. Tämä oli paras ratkaisu, sillä vaikka olin menossa neulefestareille, en halunnut ostaa näihin sukkiin uutta kuviolankaa.
Sukkien kirjoneulemalli oli kuitenkin niin kaunis, että ne oli neulottava uudelleen. Tällä kertaa olin tarkkana varsien pituudesta ja sainkin mahdutettua mukaan myös koko kirjoneuleen.
Festareilta ostin lankaa kirjan sukkia varten, sillä olin huomannut, että miun sukkalangat olivat vääränlaisia näihin malleihin. Ne olivat joko liian tummia tai kirjavia, jotta kuviointi näkyisi hyvin. Oli hankittava vaaleita sukkalankoja. Sellainen oli Koukuttamon Allegro fingering, jolla neuloin toisen parin. Punainen ja musta lanka ovat samaa kuin pieleen menneissä sukissa. No, eiväthän sukat pieleen menneet, en vain saanut niihin ohjeen mukaista kuviointia.

Seuraavaksi neuloin kirjasta Sumuisena aamuna-sukat. Ajattelin, että ne olisivat hitaat neuloa, sillä niissä on kirjoneuletta koko ajan. Mutta malli olikin niin helppo, että opin sen nopeasti ulkoa. Sukat valmistuivat melko nopeasti.

Aloitin neulomaan niitä mökillä. Sainkin toisen siellä valmiiksi.
Viimeisenä aamuna heräsin varhain ja huomasin auringon juuri nousevan. Järven päällä leijaili usvaa. Nouseva aurinko värjäsi kaiken kultaiseksi. Isokoskelot lennähtivät rantaheinikkoon. Oli viileää. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin lämpimään kesäaamuun.



3 kommenttia:

  1. Kauniita sukkia taasen. Mä alan nyt kyllästyä niihin kirjan ohjeisiin kun en osaa tehdä oikean kokoisia. Taas nuo kohta valmiit kiristävät, siis nilkan kohdas kun niitä jalkaan laittaa. Purinkin varret jo kerran ja vaihdoin isompaan puikkoon mutta . . . Arrgh. Mä vaan en osaa.

    VastaaPoista
  2. Kauniita ovat sukkasi. Varhaisessa kesä-aamussa mieli oikein lepää ja rauhoittuu.

    VastaaPoista
  3. Kauniita kuvia niin sukista kuin maisemistakin! Minä olen "hulluna" noihin TiiQ:n sukkamalleihin, pian pitäisi päästä taas niitä tekemään.

    VastaaPoista