Kesän sukkia

Vaikka syksy on jo pitkällä, mie sain vasta äsken kesällä neulomani sukat valmiiksi. Harmaat sukat odottelivat päättelyä ja siniset eivät meinanneet millään valmistua. Lähestyvä syysloma sai vihdoin puikkoihin vauhtia ja sukat valmistuivat.

 Innostuin neulomaan pitsisukkia, joita voisi pitää yhden kesähameeni kanssa. Lanka ei vain suostunut muuttumaan pitsiksi. Se oli liian kirjavaa, jotta hieno kuvio olisi erottunut. Lukuisten yritysten ja purkamisten jälkeen päädyin neulomaan perussukat, joihin tein kiilakavennukset ylös. Kesähametta en enää tarkene pitää, sukat saavat odottaa ensi kesää.

 Näitä sukkia oli tarkoitus neuloa kesän melonta- sun muilla reissuilla, joita ei sitten sateen vuoksi tehtykään. Siitäkö johtui se, etten innostunut näitä neulomaankaan. Tiedot täällä.

Istuin paljon kesällä huvimajassa neulomassa. Samalla kuuntelin CD:ltä Jane Austenin kirjoja. Tunnelmaan sopi hyvin myös Jane Austen-neule, Lydia Bennet Socks.

Lisätietoja saa täältä .

Syyslomaa on ihanaa viettää metsässä samoillen ja mökillä neuloen. Toivottavasti nämä neuleet valmistuvat nopeammalla aikataululla.

Sumuinen päivä

Huivi oli ollut valmiina jo viikon. Se lojui yläkerran aulassa  patjan päälle pingotettuna, en vain jaksanut töiden jälkeen poistaa nuppineuloja ja kuvata sitä. Sunnuntaiksi oli luvattu aurinkoista päivää, silloin olisi hyvä päivä kuvata uusi huivi.

 Aamu kuitenkin koitti hyvin sumuisena, eikä se hälvennyt ennen kuin vähän ennen  auringonlaskua. Silloin piti kiireesti mennä ulos ja etsiä mukava kuvauspaikka. Se löytyikin kävelyreitin varrelta, keskeltä peltoja, pienen kummun päältä. Aurinko porotti sen seinään ja seitinohut huivi loi siihen hienon varjon.

 Kyseessä on jälleen kerran mysteerihuivi. En voi vastustaa mysteeri-KAL:hin osallistumista, niitä on vaan niin hauskaa neuloa! En jaksaisi neuloa tällaista huivia, jos etukäteen tietäisin, millainen siitä tulee. En myöskään valitsisi tällaista mallia neulottavaksi, se tuntuisi liian monimutkaiselta. Mutta pieni pala kerrallaan menee mukavasti.

Lankaa olin säilönyt piirongin laatikossa jo monta vuotta. Se on itseasiassa miun ensimmäinen nettiostos, en ollut vaan raaskinut neuloa sitä. Lanka osoittautui ihanaksi, sitä oli hyvä neuloa ja se on silkkisen tuntuista, pehmeää ja kiiltävää.

Neuleen tiedot ovat kliks täällä.

 Pian kuvaamisen jälkeen sumu alkoi auringon laskiessa taas nousta. Tulisi kylmä yö.

Kurpitsoita

Kun viitisen vuotta sitten löysin netin ihmeellisen neulemaailman, yksi ensimmäisistä ihastuksista oli tämä. Tulostin ohjeen ja laitoin sen kansioon talteen. Samoin tein monille muillekin ohjelöydöille. Osan niistä neuloin, osa ei koskaan päätynyt puikoille, koska en myöhemmin ymmärtänyt, miksi ohje oli ihastuttanut. Kurpitsaohje pysyi kansiossa, kunnes muuton vimmassa laitoin kaikki vähänkin turhat paperit keräykseen.

Alkusyksystä näin Novitan uuden värikartan, josta huomasin oranssin Huopasen - juuri sopivaa kurpitsalankaa! Kaivelin Knittyn ohjeen esille, hankin langat ja ryhdyin neulomaan. Ohje oli helppo ja kurpitsat joutuisia neuloa. Jouduin huovuttamaan  kurpitsat kahteen kertaan, koska en ensimmäisellä kerralla saanut tarpeeksi syviä uria kurpitsan pintaan.

 Olen ihastunut. Kurpitsoista tuli juuri sellaiset kuin olin halunnutkin. Kuvissa ne näyttävät vähän epämuodostuneilta, muttei sitä huomaa elävässä elämässä.

Neuleen tarkemmat tiedot ovat jälleen täällä.

Äidin puutarhassa

Kävin viikonloppuna lapsuudenkodissani. Vaikka syksy on jo pitkällä, oli äidin puutarhassa vielä paljon kaunista katseltavaa. Ilokseni huomasin, että neulomastani huivista löytyi samoja värejä kuin äidin kukista.

Vaikka tämän huivin neulominen on ollut suunnitelmissa jo kauan, se jotenkin hiipi odottamatta puikoille. Tarkoituksenani oli neuloa vain jo aloitettuja töitä, mutta yht'äkkiä olinkin neulonut tämän huivin. Sen neulominen oli niin joutuisaa ja helppoa, että sitä pystyi neulomaan keittiössä ruuanlaiton lomassa. (Olen joskus aiemmin tunnustanut, että miulla on keittiöneule, jota neulotaan silloin, kun potut kiehuvat tai sämpylät paistuvat.)

Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät taas täältä.  Lanka on peräisin piirongin kätköistä ja luultavasti olen ostanut sen Tampereen messuilta jokunen vuosi sitten. Olen tyhjentänyt neulomalla piirongin laatikoita kohta melkein vuoden. Langat ovat kyllä vähentyneet, mutta pohjaa ei vielä näy. Hohhoijaa!

Hästar

Silloin tällöin kävelyreittini kulkee vanhan linnoituksen halki. Linnoituksen vallien suojassa on puisen katoksen alla vanha kirkkovene ja ruuhi. Tällä viikolla oli ihania aurinkoisia syyspäiviä, jolloin oli mukavaa mennä pitkille kävelyille ja jopa ottaa valmistunut neule mukaan.

 Kun näin Solveigs vantar  -kirjan ensimmäistä kertaa, olin myyty. Kirja sisältää toinen toistaan ihanampia lapasmalleja. Niitä oli pakko päästä neulomaan! Kirjassa on vanhoja perinteisiä ohjeita sekä niistä inspiraation saaneita uudempia - kuten nämä Hästar-lapaset.

Yleensä valitsen kirjoneulelapasiin ohutta lankaa, jotta lapasista ei tulisi liian isoja. Niinpä kaivelin piirongin syövereistä pari kerää Tico ticoa ja 2 mm puikot. Olisi pitänyt valita paksumpi lanka, lapasista olisi saanut tulla hieman suuremmat. Muuten kyllä tykkään neuloa ohuesta langasta ohuilla puikoilla. Se on jotenkin niin retouttavaa ja rauhoittavaa.

Ärsyynnyin ohjeesta. Sen silmukkamäärillä mallikerta ei mennyt tasan kerroksen lopulla. Pienet kuviot loppuivat ärsyttävästi väärään kohtaan. No, onneksi sitä ei huomaa valmiista lapasesta,  mutta jos myy kalliilla hinnalla neuleohjeita, voisivat ohjeet olla loppuun asti viimeisteltyjä. (Itse en ole ostanut tätä kirjaa.)

Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät taasen täältä.

Mietin, että voiko ruuhi olla tehty useammasta laudasta. Nettitutkailun jälkeen opin, että uudemmat ruuhet valmistettiin useammasta laudasta kun taas vanhemmat kaiverrettiin yhdestä puunrungosta. Mutta onkohan tämä ruuhi vai jotain muuta?

Vain keskeneräistä

Kyllä mie olen neulonut, mutta mikään ei valmistu, koska aloitan koko ajan uusia töitä. Lankaakin olen ostanut - uusia töitä varten. Tietääkö kukaan, mistä saisin ostaa lisää aikaa neulomiseen? Toinen vaihtoehto olisi hankkia varaminä, joka menisi miun puolesta töihin ja mie saisin jäädä kotiin neulomaan.

Kesän viime huomen

Vietimme kesän viimeistä päivää nauttien nuotiotulilla istumisesta, luonnon hiljaisuudesta, uimisesta ja saunasta, upeasta kuutamosta ja lepakoiden lentelystä. Kesä näytti vielä kerran parhaat puolensa. Syksyyn on kuitenkin varauduttava.

Osallistuin kesällä Ravelryssä Stephen Westin huivi-KAL:iin. Innoissani aloitin neulomaan kahta huivia, joista toista emme tule koskaan näkemään. Miulle käy harvoin niin, etten neulo aloittamaani työtä loppuun, mutta nyt kävi. Usko meinasi loppua kesken kaiken.

Stephen on mestari suunnittelemaan yksinkertaisia, mutta nerokkaita neuleita. En kuitenkaan ollut neuleen nerokkuudesta koko aikaa tätä mieltä. Toisen vihjeen jälkeen olin hämmästynyt. Huivi näytti oudon muotoiselta ja jotenkin typerältä. Pohdin huivineuleen purkamista. Tässä vaiheessa nro 2 päätyikin purkuun. Olin kuitenkin ostanut kalliit langat ja päätin sen vuoksi neuloa huivin loppuun. Hyvä, että päätin.

Kolmas ja neljäs vihje tekivät huivista todella hienon. Jos jotain ikävää pitää sanoa, niin tästä langasta neulottuna huivista tuli painavan oloinen (200 g). Lanka loppui kesken ja jouduin neulomaan sivuosat hieman ohjetta lyhyemmiksi.

Syksyn ensimmäisenä päivänä auringonpaiste muuttui illan suussa tihkusateeksi ja seuraavana päivänä rankkasateeksi.Jätimme hyvästit metsälle, nuotiotulille ja pienelle järvelle.

Huivin tarkemmat tiedot löytyvät täältä.