Villapaita Sannille

 Äitini pieni Sanni-koira ei pärjää hyvin pakkasessa, joten lupasin neuloa sille villapaidan. Olin viikonloppuna lapsuudenkodissani ja neuloin paidan - kahteen kertaan, kuten tapoihini kuuluu. Sanni on kissaakin pienempi koira, joten jouduin soveltamaan ohjetta. Ensin siis sovelsin liikaa ja paidasta tuli liian pieni.

 Paita olisi kylä saanut olla vieläkin hieman väljempi, mutta kyllä Sanni tälläkin pärjää. Pikkasen jäi kaivelemaan hampaan koloon, joten saatan neuloa vielä yhden version.

Neuleen tiedot on kirjattu Ravelryyn.

Puikot järjestykseen!

Olen säilyttänyt puikkojani piirongin isossa peililaatikossa, joka on kai alunperin tarkoitettu kauneudenhoitotarvikkeille. Sukkapuikot olivat suht'koht järjestyksessä, mutta pyöröt olivat aina sekamelskana. Viime viikonloppuna ostin sukkapuikoille säilytyspussin. Katsotaan toimiiko se miunlaisella huithapelilla. Ainakin nyt tykkään siitä kovasti.

Pyöröpuikot lajittelin millimetreittäin Ziploc-pusseihin. Nyt on helpompaa löytää oikean kokoiset pyöröt.

Neulomassa Saimaan rannalla

 Lappeenrannan neulojat kokoontuivat viikonlopuksi neulomaan Saimaan rannalle. Perjantain myrskyaallot löivät saareen johtavan tien yli ja muodostivat rantapensaistoon upeita jääpuikkoja. Onneksi olimme varautuneet sähkökatkoksiin, sillä pystyimme neulomaan otsalamppujen, kynttilöiden ja lyhtyjen valossa sen pienen hetken, kun valoja ei ollut.

Mikä voi olla mukavampaa, kun saada neuloa kaikessa rauhassa ilman mitään keskeytyksiä hyvässä seurassa! Lisäksi meitä hemmoteltiin kahdella lankaesittelyllä, Tuuliviiri ja Villanne toivat ihania herkkuja meille hypisteltäväksi.

Hyvä ruoka, mukava seura, ihqulangat ja neulomista - tällä sitä jaksaa taas kaamoksessa eteenpäin.

(Alempi kuva on Hepsin - kiitos siitä hänelle. Miun kamera hyytyi tuon myrskykuvan jälkeen.)

Sukkia

Olen neulonut sukkia, villatakkia, huivia, peittoa - anteeksi peittoja - ja haaveillut lapasista. Valmista ei vain tahdo tulla, paitsi näistä:

Neuloin synttärisukat nopeasti Seiskaveikasta. Olisi ehkä pitänyt vähän suunnitella mallia paremmin, mutta hyvin kuulemma lämmittävät jalkoja.

Osallistuin mysteerisukka-KAL:iin. Harmitti vain, että valitsin tympeät värit sukkiini ja enkä tympääntymisen vuoksi malttanut lukea ohjetta loppuun saakka. Olisi pitänyt käydä lankakaupasta ostamassa kauniit, toisiinsa sointuvat värit eikä käyttää piirongin loputtomia, mutta tylsiä lankavarastoja. Tosin, kauneus on katsojan silmissä. Mies ihaili sukkien väritystä ottaessaan niistä kuvia.

 Oli siis kiire saada neule pois käsistä, enkä oikein keskittynyt ja jalkaterästä jäi joustinneule osittain neulomatta. Tällä kertaa en pura! Jätin myös osan jalkaterän kirjoneuleesta pois, koska sukista olisi tullut muuten liian isot.

Täällä voi käydä ihastelemassa kauniimpia versioita näistä sukista. Sieltä löytyy myös sukkien ohje. Ohje on hyvin kirjoitettu ja malli on kaunis.

Kuinka vaikeaa on ottaa piposta kuva?

Hyvin vaikeaa ja jopa tuskallista. Sen vuoksi ette näe, miltä nämä pipot näyttävät edestäpäin. Takaa, sivusta ja ylhäältä päin olisi kylläkin kuvia vaikka kuinka paljon. Koiran kanssa ja ilman koiraa -kuvia riittää myös.

Valmistauduin kahteen eri otteeseen kuvaukseen näyttämällä kuvaajalle muiden ottamia hienoja kuvia hatuista. Asia varmaan tuli selväksi helposti, sillä kuvaaja ei niitä kauaa tutkinut. Hän sanoi ottaneensa samanlaisia kuvia aina ennenkin. Ilmeisesti olen saman näköinen edestä ja takaa, kun edestä ei tullut yhtään kuvaa. Perheriitaa emme sentään saaneet aikaiseksi, joten kaiketikin kuvaaminen sujui hyvin.

Olen siis neulonut pipoja uudesta Pipo on pääasia-kirjasta.  Yleensä joudun muuttamaan pipo-ohjeita, koska paksujen hiusten takia useat pipot kiristävät ikävästi. Tässä kirjassa on pipoja moneen kokoon. Tämä vihreä Ulrika on myöskin aika kevyt, semmoinen leudompien säiden päähine.

Ihastuin heti ensi selaamisella Lokki-pipoon. Se on neulottu paksummasra langasta, on tukevan oloinen ja varmasti lämmin. Lisäksi tykkään kovasti sen väristä, joka ei tule oikeana kummassakaan kuvassa.











Kirjasin molempien pipojen tiedot Ravelryyn: Ulrika ja Lokki.

Ystäväni Mary Olki

Äitini osti 70-luvulla Mary Oljen Kauneimmat käsityöt -kirjan. Siitä tuli heti miun selailusuosikki. Selaillessa oli mukavaa haaveilla, mitä neuloisi, virkkaisi tai millaisia kirjontatöitä tekisi. En muista, että äiti olisi käyttänyt kirjan ohjeita, mutta mie neuloin kirjan ohjeilla sormikkaita 80-luvulla.

 Noin vuosi sitten olin retkellä. Pakkanen kiristyi eikä miulla ollut kädessä kuin ohuet neulotut sormikkaat. Onneksi repusta löytyi paksut kämmekkäät. Huomasin, miten lämpimät ja mukavat ne olivat sormikkaiden päällä. Väriyhdistelmä ei vain ollut silmiä hivelevä. Päätin, että neulon yhdistelmän, jossa sormikkaiden ja kämmekkäiden kuvioinnin värit olisivat samat. Sormikkaat olisi neulottu ohuesta langasta ja kämmekkäät paksummasta.

Miun neulesuunnitelmat edistyvät yleensä hitaasti, koska en osaa suunnitella paperille, vaan teen sen päässäni. Sen vuoksi joudun purkamaan (kämmekkäitä purettu pariin otteeseen) ja yrittämään uudelleen.

Mary Oljen kirjasta löysin vanhan tutun ohjeen sormikkaiden neulomiseen. Tykkään  ohjeesta, koska siinä neuvotaan, miten yleensä ottaen sormikkaat neulotaan. Ohjetta voi soveltaa langalle kuin langalle. Kämmekkäiden kuviointi on samasta kirjasta kirjontaohjeista. Kuvio on nimeltään kannuksen pyörä.

Ravelrystä löytyvät sinne kirjaamani lanka- ja puikkotiedot.

Kesän kukkia

Olimme syyslomalla Kolilla patikoimassa. Mikään ei irrota arjesta samalla tavalla kuin metsässä samoilu ja nuotiotulilla istuskelu - niin paitsi neulominen tietysti. Saimme nauttia sumuisesta, salaperäisestä metsästä ja kirkkaasta auringonpaisteesta. Repussa miulla kulki juuri valmistunut villatakkini, jota yritimme kuvata usein. Kuvat eivät meinanneet onnistua mitenkään. Kun lopulta luulin saaneeni mukiinmeneviä kuvia, olikin villatakki ehtinyt rypistyä reissussa.

Aloitin neulomaan Wildfloweriani jo kesäkuussa suurella innolla. Jo perinteiseksi muodostuneella tavalla neuloin ensin mallitakin, joka oli liian pieni. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin purkanut liian suuren takakappaleen. En tiedä johtuiko purkamisesta vai mistä, mutta villatakki ei sitten meinannutkaan valmistua. Sitä oli kyllä kiva neuloa, mutta taskujen jälkeen pelkkä oikean neulominen oli vähän tylsää. Ja sitten piti neuloa se toinenkin hiha - puh!

Ohjeen mukaan olisi pitänyt neuloa kaikki kappaleet erikseen tasona. Liian suuren takakappaleen jälkeen päätin, että miksi ihmeessä pitää neuloa niin, että joutuu ompelemaan ja saa aikaiseksi rumia saumoja? Niinpä neuloin niin, että ainoat saumat sain hihojen istutukseen.

Jos neuloisin Wildflowerin uudestaan (mitä en kylläkään tee), ottaisin pienemmät puikot, jotta saisin napakampaa neuletta. Nyt miusta taskujen kukkaset jäivät vähän lörtsyköiksi. Muuten villatakista tuli hieno. Opin uuttakin, helman ja hihojen pitsi on nimittäin neulottu, eikä virkattu.

Hihat neuloin pitemmiksi kuin ohjeessa. Nyt mietin, että tarkenekohan kuitenkaan noin lyhyissä hihoissa?

Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät jälleen kerran Räveltämöstä.

Kolilla patikointia olisi ollut mukavaa jatkaa pitempäänkin. Polkuja ja hienoja maisemia olisi kyllä riittänyt, lomapäiviä sen sijaan ei. Ihmettelin viimeisenä iltana, että miksi olin ottanut mukaan 6 neuletta, vaikka aikaa neulomiseen ei juuri ollut. Jotain pääsin kyllä neulomaankin - ja purkamaan.