Kesän kukkia

Olimme syyslomalla Kolilla patikoimassa. Mikään ei irrota arjesta samalla tavalla kuin metsässä samoilu ja nuotiotulilla istuskelu - niin paitsi neulominen tietysti. Saimme nauttia sumuisesta, salaperäisestä metsästä ja kirkkaasta auringonpaisteesta. Repussa miulla kulki juuri valmistunut villatakkini, jota yritimme kuvata usein. Kuvat eivät meinanneet onnistua mitenkään. Kun lopulta luulin saaneeni mukiinmeneviä kuvia, olikin villatakki ehtinyt rypistyä reissussa.

Aloitin neulomaan Wildfloweriani jo kesäkuussa suurella innolla. Jo perinteiseksi muodostuneella tavalla neuloin ensin mallitakin, joka oli liian pieni. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin purkanut liian suuren takakappaleen. En tiedä johtuiko purkamisesta vai mistä, mutta villatakki ei sitten meinannutkaan valmistua. Sitä oli kyllä kiva neuloa, mutta taskujen jälkeen pelkkä oikean neulominen oli vähän tylsää. Ja sitten piti neuloa se toinenkin hiha - puh!

Ohjeen mukaan olisi pitänyt neuloa kaikki kappaleet erikseen tasona. Liian suuren takakappaleen jälkeen päätin, että miksi ihmeessä pitää neuloa niin, että joutuu ompelemaan ja saa aikaiseksi rumia saumoja? Niinpä neuloin niin, että ainoat saumat sain hihojen istutukseen.

Jos neuloisin Wildflowerin uudestaan (mitä en kylläkään tee), ottaisin pienemmät puikot, jotta saisin napakampaa neuletta. Nyt miusta taskujen kukkaset jäivät vähän lörtsyköiksi. Muuten villatakista tuli hieno. Opin uuttakin, helman ja hihojen pitsi on nimittäin neulottu, eikä virkattu.

Hihat neuloin pitemmiksi kuin ohjeessa. Nyt mietin, että tarkenekohan kuitenkaan noin lyhyissä hihoissa?

Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät jälleen kerran Räveltämöstä.

Kolilla patikointia olisi ollut mukavaa jatkaa pitempäänkin. Polkuja ja hienoja maisemia olisi kyllä riittänyt, lomapäiviä sen sijaan ei. Ihmettelin viimeisenä iltana, että miksi olin ottanut mukaan 6 neuletta, vaikka aikaa neulomiseen ei juuri ollut. Jotain pääsin kyllä neulomaankin - ja purkamaan.