Ruunaan vaara

 

Kesäiselle melontaretkelle oli saatava mukaan jokin neule, jota olisi helppoa neuloa ilman ohjettakin ja sen kummempaa miettimistä. Piirongin kätköistä löytyi 2 kerää sukkalankaa, jossa oli kaunis raidoitus. Ruunaan vaaran nuotiopaikalla oli aikaa istuskella riippumatossa ja pohtia, mitä neuloisin. Sukkiin oli liikaa lankaa. Jossain isommassa neuleessa langan raidoitus menisi hukkaan. Päätin neuloa yksinkertaisen huivin. Oli aika mennä uimaan ja pohtia, miten saisin raidoituksen säilymään, kun kerroksista tulisi huivin levetessä liian pitkiä.

Ruunaan vaara sijaitsee eteläisen Suomen laajimmassa tiettömässä erämaassa Ruunaan järven itäpuolella. Hiekkaisen niemen päässä seisoo vanha kelo, jota vasten oli hyvä kuvata huivin alkua. 

Siellä riippumatossa istuessani, kaunista järvimaisemaa katsellessani keksin, miten saan langan raidoituksen esille myös pitemmillä kerroksilla. Neuloinkin loppuosaan poikittain leveän reunapitsin. 

 

Muiden kiireiden vuoksi huivin neulominen oli hidasta. Neuloin sitä autossa ja junassa ja kokeita valvoessani. Syksyn ja arjen koittaessa muistelin neuloessani ihanaa erämaata ja sen hiekkarantaa. Myöhemmin talvella voisin kietoa huivin mukana hiekkarannan lämmön ympärilleni.

Tähän aikaan vuodesta en pääse Ruunaan vaaralle kuvaamaan valmista huivia, mutta Repoveden kansallispuiston näköalatorni oli melkein yhtä hieno paikka. Päivä oli hämärä ja huivin värit jäivät vaisuiksi.

 

Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät Raverystä.

Vanhaa ja uutta

Sain äskettäin  kummitätini vuosia sitten virkkaaman sängynpeiton äitini kaappien kätköistä vierashuoneen sängyn peitoksi. Muistan lapsuudestani, kun heinäkuun helteillä äitini ja hänen sisarensa (kummitätini) istuivat rannalla ja virkkasivat Mary Oljen mallien mukaan pitsipeittoja. Tämä on luultavasti virkattu myöhemmin, mutta muistot vievät kauemmaksi.

Pitsipeiton alle laitoin äitini parikymmentä vuotta sitten kutoman poppanan, joka vasta tänä kesänä saatiin kantattua. Ompelu ei onnistunut ennen kuin päätimme viedä peiton ompelijalle.

Ylemmässä kuvassa näkyy miun kirjailemani tyyny, joka oli vuosia kesken. Kymmenisen vuotta sitten alkoi valtava hinku neuloa, mutta kun oli tuo kirjontatyö kesken. Tyyny valmistui nopeasti, kun päätin, etten ota puikkoja esiin ennen kuin saan sen valmiiksi.

Tykkään nyt kovasti suvun käsityöperinteen peittämästä sängystä. Saisinpa vielä tuon puisen päädyn maalattua!

Kesäpäivä huvimajassa

Syksy värjää jo pihan puita, ja huvimajassa alkaa olla liian viileää istuskeluun. Toisin oli heinäkuussa, jolloin otin nämä kuvat. Istuin huvimajassa päivittäin, neuloin, kuuntelin CD-kirjoja, tuijottelin ikkunasta ulos, heitin koiralle palloa ja tein ristipitotöitä.

Käyn silloin tällöin Emmulin blogissa ja verkkokaupassa ihailemassa kauniita käsityötarvikkeita. Viime talvena sitten oli "pakko" tilata kaunis ristipistokehys.

Siihen löytyi passeli malli Kirjo punaista, valkoista, sinistä -kirjasta, jonka hankin muutama kesä sitten. Oli mukavaa pistellä jotain, joka valmistui yhdessä iltapäivässä ja jota tehdessä ei aivoja juuri tarvinnut käyttää.

Toisin oli sinitiaispistely, jota tein kuin Iisakin kirkkoa useamman kesän. Malli on peräisin jostain englantilaisesta ristipistolehdestä. En voi vastustaa sinitiaisia. Ne ovat jotenkin niin sirpsakoita lintuja. Nyt tekisi mieli tehdä ristipistotyö harakoista, jotka lentelevät ja loikkivat pihassamme, mutten ole löytänyt mistään kivaa harakkamallia. Onko kellään ehdotuksia?

Pistelyn kangas on jäännöspala äitini kutomasta kirkon alttarikankaasta. Siihen pitäjän naiset kirjoivat
kristillisiä symboleja, mie Luojan luomia sinitiaisia.

Viime keväänä blogeja selaillessani löysin ihanan pupupistelymallin, jonka heti laitoin tietokoneen suosikkeihin. Kesällä sitten ostin langat, jotka kyllä olivat oikean värisiä, mutta eivät käsinvärjättyjä niin kuin alkuperäisessä pistelyssä oli. Pistelystä tuli jotenkin kovan värinen - ei ihan sellainen kuin olin toivonut. Muuten kyllä olen työhöni tyytyväinen ja oikeastaan aika ylpeäkin - mie ompelin ompelukoneella!

Tosin, niin kuin kuvasta näkyy, jotenkin onnistuin saamaan kankaan menemään kieroon, mutta sekään ei haittaa. Kaiken kaikkiaan tykkäsin tehdä tätä, eivätkä hihat palaneet edes ompelukoneella ommellessa. Pupuohje löytyy täältä.

Patalappuja à la Carte Vol. 6

Salaiset kiireet ovat jatkuneet, tietokone hajosi lopullisesti, kameraan tuli vika ja se lähetettiin korjattavaksi ja Itellan kuljettavaksi ja loma loppui. Siinä liuta syitä hiljaiseloon Piirongin puikoissa. Tänään vihdoin ehdin ottaa uudet kuvat jo keväällä ja alkukesästä virkkaamistani patalapuista.

Kaksi vasemmalla olevaa patalappua kuuluvat sarjaan "harjoittelua", nuo muut onnistuivat ihan hyvin. Asettelin nuo epäonnistuneet kuvausta varten niin, etteivät virheet näkyisi kovin selvästi.

Minnuu harmittaa, kun en ole ehtinyt käydä blogeja lukemassa. Mitähän ihania neulekuulumisia miulta on mennyt ohi?

Neitikosken partaalla

Ostin keväällä Lappeenrannan neulojien neuleviikonlopun myyntipöydältä iloisen aurinkoista lankaa. Olin väsynyt ja huhtikuu masensi. Keltainen lanka oli kuin lupaus kesästä ja auringosta. Tämmöiset lankaostokset jäävät usein kuukausiksi tai vuosiksi piirongin laatikkoon odottelemaan inspiraatiota, mutta tämän kerän kaivoin esille kuukausi sitten. Tarvitsin lankaa sukkiin, joita voisin neuloa reissussa ollessani.

 

Sukkaneule onkin matkustanut kanssani Helsinkiin, Parikkalaan, Repovedelle, Rantasalmelle ja Lieksaan. Mitään ohjetta miulla ei ollut, vaan etenin mielialan mukaan. Halusin kuitenkin käyttää koko kerän sukkiin, joten jaoin kerän kahteen osaan ja aloitin neuloa molempia sukkia yhtä aikaa pyöröpuikoilla kärjestä. 

 

Sukat valmistuivat Lieksan melontaretkellä. Kun muut kuvailivat Neitikosken kuohuja ja koskenlaskijoita, mie pakotin Miehen kuvaamaan sukkiani. Tosin Mies on jo tottunut neuleiden kuvaamisiin, joten kovasti ei täytynyt pakottaa. 

 

Takana oli viiden päivän ihana melontareissu ja oli mukavaa nauttia vielä muutama hetki jylhän luonnon kauneudesta. Itse emme kömpelöllä kanootillamme koskiin uskaltautuneet, vaan meloimme rauhallisimmilla vesillä.

 

Olen kirjannut neuleen tiedot Ravelryyn.

Lammen rannalla

Kiipesimme jyrkkää kallion rinnettä ylös ja napsimme samalla maukkaita mustikoita suuhun. Ylhäältä avautui jylhä maisema mustanpuhuvalle kapealle lammelle. Jossain alhaalla olisi nuotiopaikka, jonka tulilla evästelisimme.

Eväiden syönnin jälkeen oli aika kaivaa repusta neule ja etsiä hieno kuvauspaikka. Laavun vieressä kalliojyrkänne pullistui kohti vettä. Siinäpä olisi hieno tausta neulomalleni kaulurille.

Kevään kiireiden lomassa osallistuin Värien vuosi lanka- ja ohjeklubiin, jossa kaksi värjäriä ja suunnittelijaa (Pirre ja Tuulia) olivat tehneet sukka- ja kauluriohjeen toistensa langoille. Klubin sukat jo neuloinkin. Nyt halusin neuloa kaulurin, koska langan väri sopii täydellisesti ystävälleni, joka täyttää tänä kesänä 50 vuotta.

Langassa on mukana kultainen säie, joka ei näy kuvasta, eikä ole muutenkaan häiritsevän kimalteleva. Säikeen kuitenkin huomaa sieltä täältä ja se antaa kaulurille ylellisyyden tunnetta.  Hopeasäikeen lanka oli uusi tuttavuus, joka varmasti jatkuu myöhemminkin.

Neuleen tiedot löytyvät Ravelrystä.

Pihasaunassa

Saunominen on ihanaa. Voisin saunoa vaikka joka ilta, etenkin jos makoisten löylyjen välissä pääsee uimaan viileään veteen tai vilvoittelemaan ulos tähtitaivaan alle. Kun vuosi sitten muutimme uuteen kotiimme, ihastuimme erityisesti pihasaunaamme. Sieltä saa maailman parhaat löylyt!

Olen pikkuhiljaa hankkinut saunaamme pellavaisia laudeliinoja, poppanaistuinalustoja pukuhuoneeseen, räsymaton ja käsitehtyä palasaippuaa. Jokin aika sitten hoksasin, että jotain vielä puuttuu - pesulappu! Olin nimittäin käynyt Lappeenrannan linnoituksessa Majurskan talon saunapuodissa ja nähnyt siellä kauniita pesusieniä ja -lappuja. En ostanut, koska osaisin itsekin neuloa pesulappuja.

Samalla kaupunkireissulla kävin Pyöröpuikossa ja ostin pellavaista lankaa, etsin Ravelrystä ohjeen ja ryhdyin neulomaan. Halusin pesulappuun hieman karkeutta kohokuviolla, jota en ollut neulonut aiemmin. Semmoisen löysin Little Tent Dishcloth - ohjeesta. Tykkään lopputuloksesta, näitä voisi neuloa lisääkin!