Järvellä

 

Viikko sitten jäät olivat jo niin kestävät, että järvelle pystyi menemään pitemmällekin retkelle. Suuntasimme saaren niemeen laavulle paistamaan makkaraa. Potkuri luisti hyvin ja intouduimme tekemään pitemmänkin lenkin. 

Jämälankakassini ei näytä hupenevan, vaikka kuinka neulon. Käyköhän joku laittamassa sinne lisää lankaa vai ovatkohan neuleeni liian pieniä?  Jämälangat sopivat hyvin kirjoneuleisiin, joten Neulekirjasta löytynyt säärystimien malli sopi hyvin lankojen hävittämiseen.

 En ole täysin tyytyväinen värivalintoihini, jotka perustuivat "mikä kerä ensimmäisenä osuu käteen" -metodiin. Hieman suunnittelemalla olisin saanut kauniimmat. Värivalintoja vaikeutti se, että miulla on ihan hirveästi lankoja, jotka ovat melkein saman värisiä keskenään. Olen selvästikin värirajoittunut! En myöskään tykkää alaosan "ruohikosta", jonka tajusin ruohikoksi vasta kun se oli valmis. Sen olisin voinut jättää pois kokonaan ja neuloa tilalle jonkin toisen kukkaraidan. En nimittäin neulonut kaikkia kukkakaavioita, lankani oli luultavasti sen verran paksumpaa, että niitä ei tarvinnut neuloa.

Valitusten jälkeen voin kuitenkin sanoa, että ihan hienot säärystimet niistä kuitenkin tuli. Mihinkähän seuraavaksi tunkisi jämälankoja?

Säärystimien vaikean nimen  voi käydä lukemassa Ravelrystä.

Milli-mollit

Näissä maisemissa oli tarkoitus kuvata uudet villahousuni. Oli kuitenkin liian kylmä ja sitten aurinkokin laski ja valo väheni. Oli pakko tyytyä kotipihan pyykkinaruihin.

Vuosi sitten eräänä kylmänä pakkasaamuna kävellessäni töihin mietin, että vanhanajan villahousut olisivat hameen alla ihanat. Sitten hoksasin, että onhan nykyaikaisiakin villahousuja ja voisinkin neuloa sellaiset. Neulekirjasta löytyikin pirteä malli.

 Neulomaan ehdin vasta loppusyksystä. Näitä olikin kivaa neuloa! Sai neuloa oikeaa pitkät matkat ilman sen kummempia kommervenkkejä. Käytin Hot Socksin 2 eri väriä, jotka raidoitin. Välillä unohdin vaihtaa lankaa, mutta sekään ei haitannut langan omien raitojen vuoksi.

 

Nyt tarkenee! 

Tarkemmat tiedot on kirjattu Ravelryyn.

 

Loppiaisen lapasia

Joululomalla ulkovaatekaappia penkoessani käteeni sattuivat nämä lapaset. Niiden inspiroimana halusin neuloa toisetkin tumput, jotka olisivat kuin peltiä. Ohuilla puikoilla paksusta langasta neuloen saa lapaset, joista viima ei puhalla läpi.

 

Eeva Haaviston Sata kansanomaista kuviokudinmallia -kirjassa olevaa perhoslapasmallia olen katsellut ihaillen jo vuosia. Olen säästänyt sitä ihanaan lankaan ja sopivaan neulomismielialaan. Nyt kuvittelin näiden molempien koittaneen. Langaksi valitsin Pirtin kehräämön liukuvärjätyn karstalangan ja puikoiksi 2 mm metalliset puikot. En uskonut bambuisten kestävän ehjinä näin paksussa langassa. 

 

Lopputulokseen olen toisaalta oikein tyytyväinen - lapset ovat kuin peltiä ja taatusti lämpimät. Mutta perhoskuvioon olisi kyllä ohuempi lanka ollut parempi. Vielä mie ne joskus neulon.

Samana päivänä, kun aloitin perhoslapasia, näin Raveryssä aivan ihanat Wintertide-kämmekkäät. Niitä oli ihan pakko aloittaa neulomaan heti. Onneksi miulla on kassillinen jämälankoja, joista löytyi nopeasti sopivat langat.

Ensin neuloin ohjeen mukaan 2,5 mm puikoilla, mutta kämmekkäästä tuli liian iso. Niinpä vaihdoin 2 mm puikkoihin ja sain niistä sopivan kokoiset.

Kuvauspäivän sää oli sopiva kämmekkäille. Ei vielä ollut pakkasta ja maassa oli vain hiukan lunta. Järven jäätkin olivat sulaneet. Pilvet roikkuivat alhaalla ja keskipäivälläkin oli niin hämärää, että kuvaaminen oli hankalaa.

Tiedot lapasiin on kirjattu tänne: Perhoslapaset

Tiedot kämmekkäisiin on kirjattu tänne: Wintertide

Kosken partaalla

Miun perhettä ei kiinnosta uutena vuotena rakettien ampuminen ja muu riehunta. Menemme mielellämme jonnekin luontoon retkelle, jos sää vain sen sallii. Ja tänä vuonnahan sää se salli. Ei ollut hankia, ei pakkasta, eikä ihme kyllä satanut vettäkään. Tällä kertaa suuntasimme ihan tähän lähelle, kosken partaalle. Lumien sulamisen vuoksi koski näyttikin parhaat puolensa, tuosta olisi ollut kivaa laskea kanootilla.

 

Kummityttöni oli pyytänyt miuta neulomaan hänelle pitsihuivin. Yhdessä etsimme Ravelrystä kesällä mieluisia malleja ja löysimme Golden Orchid - huivin. Neulomaan ehdin vasta loppusyksystä ja valmiiksi huivi tuli joulunpyhinä telkkaria katsellessa.

Huivia oli erityisen mukavaa neuloa. Peruspitsi oli helppo oppia, mutta se ei ollut kuitenkaan tylsää neulottavaa. Lanka, teeteen Etegant, on ihanaa ja ohuilla puikoilla oli nautinnollista tikutella.

 

Huivin kuvaaminenkin oli kerrankin helppoa, koska olin älynnyt ottaa mukaan 3 nuppineulaa. Yleensä joudun etsimään sopivia oksia tai karkeakaarnaisia mäntyjä, joihin voin ripustaa huivin kuvattavaksi, mutta tällä kertaa puiden varjossa olisi ollut liian hämärää .

 

Kosken partaalla on kalastajien pieni kota, jossa oli tunnelmallista juoda teetä ja paistaa makkaraa ja syödä vielä jouluherkkuja. Sai kuunnella kosken kohinaa ja tuijottaa tulen lepattavia liekkejä.

Joulusydämiä

 

Tykkään joulukoristeista, niiden asettelu varhain ennen joulua on lempipuuhiani. Loppiaisena  on yhtä ihanaa laittaa ne kaikki pois ja nauttia arjesta. Silloin tällöin ennen joulua olen innostunut tekemään joulukoristeita itse. Tänä jouluna huomasin, että jostain syystä ne ovat aina olleet sydämiä. Edessä olevassa kulhossa pilkottaa kauan sitten Huopasesta huovuttamani sydän. Muutama vuosi sitten ompelin ja kirjoin niitä kankaasta. Tänä vuonna neuloin kaksi joulusydäntä.

Sain Jujukerhosta syksyllä Sydämellisiä lahjoja neuloen -kirjan, josta oli suorastaan pakko neuloa kokeeksi muutama sydän. Olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka ne näyttivät päättelyn jälkeen epämääräisiltä mytyiltä. Kasteleminen ja venyttäminen tekivät taas ihmeitä!

Joululahjoja ja muuten saatuja

Onneksi vielä on Nuutin päivään saakka joulu, joten en ole vielä myöhässä käsityöjoululahjojen esittelyn kanssa.

Sain Katrilta sanomattoman ihanaa lankaa, pehmeää ja viehkosti kiiltävää merino -silkkisekoitetta. Miun piti heti etsiä langalle ohje, vaikka en ihan heti ehdikään aloittaa neulomista. Langasta tulee kauluri. Vaaleanpunaisen pannunalustan kutoi 9-vuotias kummityttöni - se oli erityisen mieluinen lahja.

Iloinen yllätys oli Neuleyhdistys Ullan lahjoittama neulekalenteri, jossa on joka kuukaudelle ihana pakkoneuloa-neuleohje. Ulla täyttää tänä vuonna 10 vuotta ja antoi kalenterin jäsenilleen joululahjaksi.

Islantilaisia neuleita on Juju-kerhon joulukuun kuukauden kirja. Sormet syyhyävät päästä neulomaan kirjasta villapaitoja ja mekkoja.

Kotilieden joulukirjassa on myös kivoja käsitöitä, vaikkakin siinä on kaikkea muutakin jouluun liittyvää.

Yhtä jäin kaipaamaan. Yhdestäkään paketista ei tullut lisää neuleaikaa...

Kaamosretkellä

 

Vuosi sitten aloitin hiihtokauden, nyt voisi aloittaa melontakauden. Pimeys ja lumettomuus ahdistaa, mutta siihen auttaa kaksi asiaa: retkeily luonnossa ja neulominen. Toissa päivänä menimme järven rantaan katsomaan jäätilannetta ja istuskelemaan nuotiotulilla laavulla. Jäätilannetta ei juurikaan ollut, mutta nuotiotulet olivat ihanat.

Tämä vuodenaika on haasteellinen valokuvaamiseen. Värejä ei saa millään aidoiksi. Jostain syystä tällä kertaa kaikki neulekuvat ovat liian oranssisia. Nämäkin sukat ovat oikeasti ruskeat.

 

Neuloin Miehelle joululahjaksi sukat. Ihastuin Raverystä löytämääni malliin kiilakavennusten vuoksi. Silti onnistuin tekemään toiseen sukkaan virheen, kun en katsonut ohjetta. Toisesta sukasta jäi nurjat silmukat pois kuvion reunoista. Kuvittelin, että malli on niin helppo, että osaan ilmankin. En purkanut, koska Mies ei kuitenkaan huomaa virhettä. Nämä sukat neulottiin  kärjestä lähtien, mikä oli hieno juttu, sillä sain käytettyä koko kerän sukkiin.

Tarkemmat tiedot neuleesta löytyvät Ravelrystä .

 

Jostain syystä myös tarkennuksen kanssa oli hankaluuksia eilen. Olen pahoillani epätarkoista kuvista. Onkohan kyse kuitenkin kuvaajan ruostuneista taidoista, koska hän ei ole pitkään aikaan ottanut kuvia blogiini? Nämäkin sukat ovat kuvissa liian oranssisia, vaikka olenkin neulonut oranssia ja punaista lankaa näihin sukkiin.

 

Miulla on kassillinen ohuita jämälankoja, joita on jäänyt yli neulomistani sukista. Tämän vuoden tavoitteenani on päästä eroon neulomalla kassillinen tyhjäksi tai ainakin melko tyhjäksi. Langan määrästä kertoo jo sekin, että kun olin saanut nämä sukat valmiiksi, ei kassi näyttänyt yhtään tyhjemmältä.

Malli on peräisin Neulekirjasta, joka on yksi lempikirjoistani. Olen neulonut siitä jo aika monta mallia ja vieläkin siinä riittää neulottavaa.

Sukkien tarkemmat tiedot löytyvät Ravelrystä.

Viimeisen kuvan myötä toivotan kaikille mukavaa uutta vuotta!