Miten ihanaa olikaan mennä uimaan helteisen työpäivän jälkeen! Töissä oli hikistä ja kuumaa, olo oli nuutunut. Järvessä kaikki huuhtoutui pois ja virkistyin. Ei haittaa, vaikka kesäkelit alkoivat vasta loman loputtua, uiminen maittaa nytkin.
Olin nähnyt Hepsin blogissa kivat pannulaput, joiden nimi oli vielä Tyyne. Erikoinen virkkauspinta ja erikoinen tekniikka kiinnittivät huomioni. Ihastuin ja oli pakko käydä heti virkkaamaan. Hepsi sattui käymään samoihin aikoihin meillä ja neuvoi pannulapun toisen vaiheen virkkaamisen - kiitos Hepsi!
Tyyne oli miun mummoni nimi.Tyyne-mummo kuoli, kun olin 11-vuotias, enkä muista hänestä paljoakaan. Hän oli Karjalan evakko, nauravainen ja iloinen, aina kiireinen. En tiedä, tekikö hän käsitöitä muuten kuin pakon edestä. Lapsuudenkodissani on hänen rukkinsa, mutta itse en nähnyt hänen koskaan kehräävän.
Olisin halunnut virkata patalapuista railakkaan väriset, vaikka oranssi-vihreät, mutten löytänyt sopivia lankoja, enkä malttanut odottaa nettikauppojen paketteja. Tuo keltainen patalappu edustaa toivomaani railakkuutta.
Tyyne-patalappujen ohje löytyy täältä. Omien Tyyne-patalappujen tiedot olen kirjannut Ravelryyn.
lauantai 22. elokuuta 2015
sunnuntai 2. elokuuta 2015
Vastaan haasteeseen
Sain Ingiltä jo aikaa sitten haasteen. Lupasin vastata siihen, mutta sitten unohdin koko jutun. Tänään blogeja lukiessani muistin sen.
1. Paras lapsuusmuistosi?
Näin kesällä tulee mieleen järvissä uiminen. Aamulla mentiin uimaan ja illalla tultiin pois. Muistan myös äidin ja tätini virkkaamassa pitsipeittoja hellepäivinä uimarannalla.
Muistan mummolan heinänteon. Minnuu ärsytti, kun pojat saivat ajaa traktorilla. Heidän tehtävänsä oli jakaa heinäseipäitä. Me tytöt sen sijaan nostimme heinää seipäille. Onneksi pääsimme aikaisemmin pellolta pois ruokkimaan lehmiä.
2. Harrastettiinko perheessäsi/suvussasi käsitöitä?
Äitini äiti oli kuulemma todella taitava kehräämään, tätä en itse koskaan nähnyt. Toiselta mummolta on meillä jäljellä rukki.
Äitini oli ammatiltaan käsityöneuvoja. Hän kutoi kangaspuilla, virkkasi ja yhä vieläkin neuloo.
3. Onko kodissasi vanhempiesi/ mummojen-vaarien käsin tekemiä esineitä? Laita muutama kuva.
Miulla on kummitätini virkkaama sängynpeitto vierashuoneessa. Sen alla on äitini kutoma poppana. Lattioilla on äidin kutomat matot. En edes tiedä, mistä mattoja saisi, jos nämä menevät rikki.
Olohuoneen seinällä on äidin kutoma ryijy.
1. Paras lapsuusmuistosi?
Näin kesällä tulee mieleen järvissä uiminen. Aamulla mentiin uimaan ja illalla tultiin pois. Muistan myös äidin ja tätini virkkaamassa pitsipeittoja hellepäivinä uimarannalla.
Muistan mummolan heinänteon. Minnuu ärsytti, kun pojat saivat ajaa traktorilla. Heidän tehtävänsä oli jakaa heinäseipäitä. Me tytöt sen sijaan nostimme heinää seipäille. Onneksi pääsimme aikaisemmin pellolta pois ruokkimaan lehmiä.
2. Harrastettiinko perheessäsi/suvussasi käsitöitä?
Äitini äiti oli kuulemma todella taitava kehräämään, tätä en itse koskaan nähnyt. Toiselta mummolta on meillä jäljellä rukki.
Äitini oli ammatiltaan käsityöneuvoja. Hän kutoi kangaspuilla, virkkasi ja yhä vieläkin neuloo.
3. Onko kodissasi vanhempiesi/ mummojen-vaarien käsin tekemiä esineitä? Laita muutama kuva.
Miulla on kummitätini virkkaama sängynpeitto vierashuoneessa. Sen alla on äitini kutoma poppana. Lattioilla on äidin kutomat matot. En edes tiedä, mistä mattoja saisi, jos nämä menevät rikki.
Vierashuoneen ikkunoissa roikkuvat äidin kutomat verhot, olisivatkohan '70- ja '80-lukujen vaiheesta.
Olohuoneen seinällä on äidin kutoma ryijy.
tiistai 28. heinäkuuta 2015
Tildan ja Oskarin luona
Melontaretkellä Linnansaaren kansallispuistossa vierailimme myös Linnansaaren torpassa. Pihamaan laajat niityt ihastuttivat ja entisajan elämänmenoon tutustuminen oli antoisaa. Torppa oli myös mitä parhain Saniassukkien kuvauspaikka.
Olin aloittanut neulomaan sukkia jo maaliskuussa, mutta koska en neulonut yli 2 kuukauteen keväällä, sukat valmistuivat vasta äskettäin. Koska paussi kesti niin pitkän ajan, olin unohtanut, että vaihdoin kantapään jälkeen ohuempiin puikkoihin, jotta sukista tulisi sopivat jalkoihini. Kun siis sain ensimmäisen sukan valmiiksi, jatkoin toiseen sukkaan pienemmillä puikoilla. Ihmettelin kovasti, kuinka käsialani on muuttunut tiukemmaksi sinä aikana kun en neulonut. Pääsin kantapäähän saakka. Sukan varsi oli aika paljon pienempi ja tiukempi kuin ensimmäisessä sukassa. Päätin purkaa ja tehdä suuremmilla puikoilla. Ihmeekseni löysin ne käsityöpussista, jossa pidin tätä sukkaneulettani. Vasta silloin muistin, miten olin neulonut ensimmäisen sukan.
Tämä kuva ei ole Linnasaaresta, vaan eräältä iltamelontaretkeltä lähijärvelle. Olin juuri aloittanut toisen sukan uudelleen isommilla puikoilla.
Linnansaaren torpan asukkaina olivat noin sata vuotta sitten Tilda ja Oskari. Elämä saaressa on varmasti ollut ankaraa. Onkohan Tilda koskaan pysähtynyt aitan rappusille ihailemaan maisemaa? Olikohan hänellä koskaan aikaa istua siinä ja vaikkapa neuloa Oskarin sukkia?
Olisin viihtynyt torpan pihapiirissä pitempäänkin, mutta järvi kutsui. Oli jatkettava matkaa, mutta tänne haluaisin tulla uudelleen pitemmäksi ajaksi ja istahtaa aitan rappusille neulomaan. Mihinkähän laittaisin Miehen siksi ajaksi?
Linnansaaren lehdoissa kasvaa tiheästi saniaisia. Olen aina pitänyt niistä ja se olikin yksi syy siihen, että valitsin tämän mallin neulottavaksi. Sukkien tarkemmat tiedot on kirjattuna Ravelryyn.
Olin aloittanut neulomaan sukkia jo maaliskuussa, mutta koska en neulonut yli 2 kuukauteen keväällä, sukat valmistuivat vasta äskettäin. Koska paussi kesti niin pitkän ajan, olin unohtanut, että vaihdoin kantapään jälkeen ohuempiin puikkoihin, jotta sukista tulisi sopivat jalkoihini. Kun siis sain ensimmäisen sukan valmiiksi, jatkoin toiseen sukkaan pienemmillä puikoilla. Ihmettelin kovasti, kuinka käsialani on muuttunut tiukemmaksi sinä aikana kun en neulonut. Pääsin kantapäähän saakka. Sukan varsi oli aika paljon pienempi ja tiukempi kuin ensimmäisessä sukassa. Päätin purkaa ja tehdä suuremmilla puikoilla. Ihmeekseni löysin ne käsityöpussista, jossa pidin tätä sukkaneulettani. Vasta silloin muistin, miten olin neulonut ensimmäisen sukan.
Tämä kuva ei ole Linnasaaresta, vaan eräältä iltamelontaretkeltä lähijärvelle. Olin juuri aloittanut toisen sukan uudelleen isommilla puikoilla.
Linnansaaren torpan asukkaina olivat noin sata vuotta sitten Tilda ja Oskari. Elämä saaressa on varmasti ollut ankaraa. Onkohan Tilda koskaan pysähtynyt aitan rappusille ihailemaan maisemaa? Olikohan hänellä koskaan aikaa istua siinä ja vaikkapa neuloa Oskarin sukkia?
Olisin viihtynyt torpan pihapiirissä pitempäänkin, mutta järvi kutsui. Oli jatkettava matkaa, mutta tänne haluaisin tulla uudelleen pitemmäksi ajaksi ja istahtaa aitan rappusille neulomaan. Mihinkähän laittaisin Miehen siksi ajaksi?
Linnansaaren lehdoissa kasvaa tiheästi saniaisia. Olen aina pitänyt niistä ja se olikin yksi syy siihen, että valitsin tämän mallin neulottavaksi. Sukkien tarkemmat tiedot on kirjattuna Ravelryyn.
keskiviikko 22. heinäkuuta 2015
Hiiri se kissalle takkia ompeli...
Olin kirjomassa jo kauan haaveilemaani mansikkapistelyä, kun serkkuni tuli kyläilemään. Serkku lukee paljon ja hänen nimipäivänsä oli lähestymässä. Siinä kirjoessani mietin, että tästä tulisikin hyvä kirjanmerkki serkulle nimipäivälahjaksi. Vaan ei tullut.
Serkku kyllä saa lahjansa, mutta ei kirjanmerkkiä, vaan tämmöisen seinälle ripustettavan mikätämänytsittenonkaanpistelyn. Sadussa hiiri leikkasi kankaan koko ajan väärin. Miulle niin ei käynyt, mutta lisäsin työhän taustan, jolloin siitä tulikin liian paksu kirjamerkiksi.
Alkukesän Maalla-lehdessä oli vanha puutarjotin saatu uuteen kukoistukseen maalaamalla ja liimaamalla siihen kaunis ruusukangas. Koska miulla oli vanha, likainen puutarjotin ja luppoaikaa, marssin kauppaan ostamaan ruusukangasta, maalia, pari pensseliä ja liimaa. Tässäpä tulos:
Ennen:
Jälkeen:
Serkku kyllä saa lahjansa, mutta ei kirjanmerkkiä, vaan tämmöisen seinälle ripustettavan mikätämänytsittenonkaanpistelyn. Sadussa hiiri leikkasi kankaan koko ajan väärin. Miulle niin ei käynyt, mutta lisäsin työhän taustan, jolloin siitä tulikin liian paksu kirjamerkiksi.
Alkukesän Maalla-lehdessä oli vanha puutarjotin saatu uuteen kukoistukseen maalaamalla ja liimaamalla siihen kaunis ruusukangas. Koska miulla oli vanha, likainen puutarjotin ja luppoaikaa, marssin kauppaan ostamaan ruusukangasta, maalia, pari pensseliä ja liimaa. Tässäpä tulos:
Ennen:
Jälkeen:
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Sherlock Holmesin peitto
Muutaman vuoden odottelun jälkeen pionini vihdoinkin kukkivat. Niitä piti ehdottomasti kuvata! Samalla voisinkin kuvata jo muutaman kuukauden sitä odottaneen peiton. Ravelryssä oli KAL, jossa neulottiin peitto.Tarkoituksena oli, että kerran kuussa luettaisiin jokin Sherlock Holmes -kirja ja neulottaisiin peiton pala, joka oli suunniteltu kirjan teemaan sopivaksi. Mie ehdin vain neuloa palat, mutten lukea mitään.
Lankana miulla oli Pirtin kehräämön paksuhkoa villalankaa, joten paloista tuli kookkaita ja peitosta mukavan suuri.
Lankana miulla oli Pirtin kehräämön paksuhkoa villalankaa, joten paloista tuli kookkaita ja peitosta mukavan suuri.
Palaohje tuli kerran kuussa. Sen neuloi melkein yhdessä illassa. Vuoden kuluttua kasassa oli 12 palaa ja peitto kokoamista ja reunoja vaille valmis. Mie en malttanut odottaa reunaohjetta, vaan neuloin reunan oman pään mukaan.
Peiton tarkemmat tiedot on kirjattu jälleen Ravelryyn. Ihanaa saada yksi keskeneräisistä peitoista valmiiksi! Miulla on vielä 3 muuta peittoa kesken ja yhteen langat ja ohje valmiina. Ideat on pariin muuhun peittoon. Mutta mistä saisin aikaa niiden tekemiseen - huokaus!
Kiitos kaikille rohkaisun sanoista käsiongelmani kanssa. Ne lämmittivät mieltäni. Olen jo neulonut onnessani ja tänään saankin taas purkaa, mutta ei se mitään.
torstai 9. heinäkuuta 2015
Hip, hip hurraa
Ja meloa ja kaivaa lapiolla maata ja heittää vaikka kärrinpyöriä (no, niitä en osaa), mut mie saan neuloa.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
Juhannushame
Ihmeiden aika ei ole ohi! Mie ompelin hameen!! Muistelen, että viimeksi olen ommellut hameen n. 30 vuotta sitten. Silloin asuin talven Tohmajärvellä. Miulla ei ollut iltaisin mitään tekemistä. Niinpä ostin Burdan, menin paikalliseen palakauppaan, ostin kankaita ja ompelin illat pitkät. Neuloin myös villatakkeja.
Tänä keväänä käytin töissä Joka tyypin kaavakirjaa ja huomasin, että ehkä osaisin ommella sen ohjeilla itselleni hameen. Olin myös nähnyt kangaskaupassa kaunista kangasta, joten rohkaisin mieleni ja ryhdyin toimeen. Ihmeellistä! Osasin ommella hameen, jota olen käyttänytkin jo paljon.
En vain ymmärrä, miten näin voi käydä. Leikkasin etu- ja takakappaleen päällekkäin ja silti toisesta tuli pitempi. Saksilla tästä selvittiin, mutta miulle käy aina ommellessa jotain kummallista ja ärsyttävää. Vetoketjun yläosasta tuli myös ruma, mutta se ei haittaa, koska se jää aina puseron alle. Haluaisin tehdä siistiä ja kaunista jälkeä, mutta ommellen en osaa.
Vaikka nuo asiat ärsyttivät ja turhauttivat, säästin kaavat, jotta ehkä ompelen toisenkin hameen. Olen myös haikaillut Mekkotehdas aikuisille -kirjan perään. Rohkaistuisinko ompelemaan mekon? Se olisi jo aika hurjaa... Mieli tekisi mennä johonkin isoon kangaskauppaan etsimään mekkokankaita. Voiko tavallisella ompelukoneella ommella trikoota?
Vaikka juhannus olikin ihanan lämmin, olin varautunut reissuun vain villasukilla. Siksi kuvissa on "tyylikkäät" sukat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








