Uimarin sukat

Osallistuin jälleen Ravelryssä mysteerineulontaan, jossa neulottiin uimari Gertrude Ederlen innoittamat sukat. Gertrude Ederle ui ensimmäisenä naisena Englannin kanaalin yli vuonna 1926. Gertruden huokaus "Olen onnellisin aaltojen lomassa" inspiroi sukkien suunnittelijaa Phyll Lagermania. Mie taas toivoisin, että meloessa ei olisi suuria aaltoja. Ylläoleva kuva Repoveden kansallispuistosta kuvaa hyvin miun lempimelontakeliä.

Olen osallistunut tänä syksynä 2 mysteerineulontaan, joissa molemmissa oli miusta sama vika. Kun 2 ensimmäistä vihjettä oli neulottu, ohjeeseen ei ilmestynyt mitään uutta. Ohjeita oli venytetty vähän turhaan usean vihjeen pituiseksi, vaikka mitään uutta ei ohjeessa ilmennyt. Sinällään nämä sukat ovat kyllä kauniit, mutta olisin kaivannut jotain uutta tai erilaista uusiin vihjeisiin. Mysteerineulontojen viehätys on siinä, että ei tiedä, millainen neuleesta tulee uuden vihjeen myötä. Nyt tätä viehätystä ei ollut.

Toisaalta sukkien malli on sellainen, ettei siihen mitään muuta olisi luontevasti saanutkaan. Tämän ohjeen olisi voinut julkaista muussa yhteydessä kuin mysteerineulonnassa. Mutta olisinkohan sitten neulonut nämä? Joka tapauksessa olen tyytyväinen lopputulokseen, tykkään väristä ja sukista.

Sukkien ohje- ja lankatiedot on kirjattu tänne.

Lankakaupassa Wienissä

Pari viikkoa sitten kävin Wienissä. Matkan tarkoituksena oli ystävien tapaaminen, mutta ehdin myös piipahtaa lankakaupassa.  Laufmasche löytyi helposti Knitmapin avulla. Kauppias oli ystävällinen ja puhui englantia. Lankaa kaupassa ei ollut kovinkaan paljon ainakaan esillä. Ostin yhden vyyhdin itävaltalaista käsinvärjättyä lankaa, 2 vyyhtiä skotlantilaista lankaa ja Jane Austin Knits -lehden.

Lankakauppiaan tyttärellä on muuten Kiasman näyttelyssä töitä esillä. Kauaa en kaupassa ehtinyt olla, sillä halusin käydä vielä Kärtner strassella ennen ystävien tapaamista.

Ystäväni on taitava tilkkupeittojen ompelija. Sain ihailla hänen töitään ja sain lahjaksi muutaman työn.

Kierrätysperiaatteellä tehdyt patakintaat ja pienen pöytäliinan. Pidän kukkakuoseista, joten lahja on mieluinen.

Itävallassa oli vielä kesäistä. Kukkalaatikoiden loisto ja runsaus sai miut huokailemaan, onnistuisipa joku kesä miultakin kesäkukat noin ihanasti.

Kylmenee

Havahduin siihen, että alkusyksyn lämpimät säät ovat ohi. Viime talvena hukkasin useat käsineeni eikä miulla juuri mitään, millä pitäisin käteni lämpiminä. Ensi hätään kämmekkäät auttaisivat hyvin.

Työkiireet ja niistä johtuva väsymys ovat pitäneet miut poissa täältä blogista. En ole myöskään saanut kuvattua neuleitani. Viikko sitten sunnuntaina menimme Repovedelle melomaan ja pakkasin reppuun usean neuleen kuvattavaksi. Nyt lomalla on rauhallista aikaa päivittää myös blogiani.

Kuvat ovat lavastettuja, sillä oikeasti en laittaisi uusia kämmeköitä käteen meloessani. Villa luistaa melassa liikaa ja ainakin kovemmalla tuulella ei tuntuisi mukavalta meloa, jos mela luistaa kädestä koko ajan.

Neuloin kämmekkäät ohuilla puikoilla, jotta neuloksesta tulisi semmoista peltiä, ettei tuuli ja viima pääse läpi. Miun käsiä kylmää helposti ja halusin lämpimät kämmekkäät. Näistä kylmä tuuli ei pääse läpi.

Onneksi Repovedellä ei viime sunnuntaina tuullut yhtään, vaan järven pinta oli peilityyni. Lokakuussakin voi nauttia melomisesta, etenkin kun melkein koko kesän tuuli ja satoi. Vielä on edessä yksi melontaretki, sitten laitetaan kanootti talviteloille. Onneksi puikoille ei tarvitse tehdä samoin, vaan neulomista voi jatkaa ympäri vuoden.

Kirjakämmekkäiden ohjetiedot löytyvät täältä.

Lankakaupan avajaisissa

Pirtin kehräämön uudistetun lankakaupan avajaisia vietettiin eilen ja tänään. Ennen kauppaan piti mennä haisevan villavaraston läpi. Nyt varastosta oli tehty tilava ja valoisa kauppa.

 Langat olivat pääasiassa hyvin esillä. Olisin kylläkin toivonut, että vahvistetut sukkalangat olisivat olleet erikseen, jotta niitä ei olisi tarvinnut kaivella esiin muiden lankojen seasta.

Kauppa oli tilava ja kauniisti sisustettu. Ilahduin myös neulakinnaslangasta. Ostin nimittäin kesällä kinnasneulan, nyt ostin lankaa. Enää ei puutu kuin aikaa opetella tekniikka. Nähtävästi nyt syksyllä ilmestyy uusi kirja neulalla tehdyistä kintaista. Jospa opettelisi sen avulla, nyt kun on se neula ja lankaakin. Ostin muutakin lankaa, mutta niistä sitten joskus toiste.

Reissu Pirtin kehräämöön oli mukava, kiitos Lappeenrannan neulojille!

Neuleita on valmistunut, mutten ole ehtinyt kuvaamaan mitään. Viikko sitten olisin ollut kauniissa kuvausmaisemissa. Neuleet olivat mukana, mutta kamera jäi kotiin.

Neulomassa Linnansaaren kansallispuistossa

Sateiseen ja koleaan heinäkuuhun mahtui myös hienoja kesäpäiviä, jolloin päästiin melomaan. Tänä kesänä retki suuntautui Linnansaaren kansallispuistoon. Melomisen lomassa aikaa jäi myös neulomiseen.

Tyyni järven pinta heijasteli saarien rantametsiä samaan tapaan kuin sukkalankani värit. Melomisessa on jotain samaa kuin neulomisessakin. Melan ja puikkojen yksitoikkoinen, toistuva liike rauhoittaa. Parasta on tietenkin, jos voi yhdistää molemmat.

Istuin saaren rantakalliolle neulomaan. Hiljaisuuden rikkoi vain tiirojen satunnainen huutelu. Tuli kuuma, oli mentävä uimaan. Sitten taas neuloin. Välillä unohduin tuijottamaan järven selkää. Mies toi teekupin. Kalanpoikaset uivat ihan rannassa. Sudenkorento pörisi kaislikossa. Aika pysähtyi. Voisipa olla tässä iäisyyden!

Tällä kertaa emme telttailleet, vaan yövyimme kansallispuiston aitassa. Sen portailla oli saunan jälkeen ihanaa istua ja neuloa. Heinäkuun lopulla ei ollut enää itikoita häiritsemässä, joten sain nauttia kesäillasta pitkään, kunnes silmukoita ei enää erottanut hämärässä. Lepakoiden lento erottui kirkasta taivasta vasten. Hiivin aittaan nukkumaan. Seuraavana aamuna taas melottaisiin.

Sukista tuli todella kivat. Olin halunnut neuloa sukat, joissa liukuvärjätty lanka tulee hyvin esille ja joissa olisi jokin pieni juju. Löysin ohjeen Ravelryn HC- neulojien ryhmästä, jossa on koottuna sukkaohjeita kirjaviin lankoihin.

Nämä sukat muistuttavat ihanasta retkestä Linnansaareen. Nämä vedän jalkaan marraskuun kamalassa kaamoksessa ja muistelen tätä:

Sukkien tiedot on kirjattu Ravelryyn.

Uimassa hellepäivänä

Miten ihanaa olikaan mennä uimaan helteisen työpäivän jälkeen! Töissä oli hikistä ja kuumaa, olo oli nuutunut. Järvessä kaikki huuhtoutui pois ja virkistyin. Ei haittaa, vaikka kesäkelit alkoivat vasta loman loputtua, uiminen maittaa nytkin.

Olin nähnyt Hepsin blogissa kivat pannulaput, joiden nimi oli vielä Tyyne. Erikoinen virkkauspinta ja erikoinen tekniikka kiinnittivät huomioni. Ihastuin ja oli pakko käydä heti virkkaamaan. Hepsi sattui käymään samoihin aikoihin meillä ja neuvoi pannulapun toisen vaiheen virkkaamisen - kiitos Hepsi!

Tyyne oli miun mummoni nimi.Tyyne-mummo kuoli, kun olin 11-vuotias, enkä muista hänestä paljoakaan. Hän oli Karjalan evakko, nauravainen ja iloinen, aina kiireinen. En tiedä, tekikö hän käsitöitä muuten kuin pakon edestä. Lapsuudenkodissani on hänen rukkinsa, mutta itse en nähnyt hänen koskaan kehräävän.

Olisin halunnut virkata patalapuista railakkaan väriset, vaikka oranssi-vihreät, mutten löytänyt sopivia lankoja, enkä malttanut odottaa nettikauppojen paketteja. Tuo keltainen patalappu edustaa toivomaani railakkuutta.
Tyyne-patalappujen ohje löytyy täältä. Omien Tyyne-patalappujen tiedot olen kirjannut Ravelryyn.

Vastaan haasteeseen

Sain Ingiltä jo aikaa sitten haasteen. Lupasin vastata siihen, mutta sitten unohdin koko jutun. Tänään blogeja lukiessani muistin sen.

1. Paras lapsuusmuistosi?
Näin kesällä tulee mieleen järvissä uiminen. Aamulla mentiin uimaan ja illalla tultiin pois. Muistan myös äidin ja tätini virkkaamassa pitsipeittoja hellepäivinä uimarannalla.
Muistan mummolan heinänteon. Minnuu ärsytti, kun pojat saivat ajaa traktorilla. Heidän tehtävänsä oli jakaa heinäseipäitä. Me tytöt sen sijaan nostimme heinää seipäille. Onneksi pääsimme aikaisemmin pellolta pois ruokkimaan lehmiä.

2. Harrastettiinko perheessäsi/suvussasi käsitöitä?
Äitini äiti oli kuulemma todella taitava kehräämään, tätä en itse koskaan nähnyt. Toiselta mummolta on meillä jäljellä rukki.
Äitini oli ammatiltaan käsityöneuvoja. Hän kutoi kangaspuilla, virkkasi ja yhä vieläkin neuloo.

3. Onko kodissasi vanhempiesi/ mummojen-vaarien käsin tekemiä esineitä? Laita muutama kuva.
Miulla on kummitätini virkkaama sängynpeitto vierashuoneessa. Sen alla on äitini kutoma poppana. Lattioilla on äidin kutomat matot. En edes tiedä, mistä mattoja saisi, jos nämä menevät rikki.

Vierashuoneen ikkunoissa roikkuvat äidin kutomat verhot, olisivatkohan '70- ja '80-lukujen vaiheesta.

Olohuoneen seinällä on äidin kutoma ryijy.