Linturetkellä

Varhain lankalauantaina suuntasimme Siikalahdelle, yhdelle Suomen parhaista lintujärvistä. Ilma oli mitä parhain, ei tuullut eikä ollut kylmä. Ei tarvinnut hytistä lintutornissa. Näimme laulujoutsenia, nokikanoja, ruskosuohaukkoja, punasotkia, taveja, mustakurkku-uikkuja, silkkiuikkuja, haapanoita, tundra- valkoposki- ja kanadanhanhia. Kaulushaikara puhalteli ruovikossa ja naurulokit kirkuivat pesimäpaikoista kiistellessään.

Pitkospuiden varteen on rakennettu levennyksiä, joissa voi istahtaa penkille kiikaroimaan ruovikkoa tai vaikka kuuntelemaan öisiä laulajia tai viitasammakon pulputusta. Levennyksen penkki soveltui myös hyvin näin lankalauantaina sukkien valokuvaamiseen. Aamuaurinko teki tepposet, se loi kuviin jyrkät varjot ja haalisti värejä, kun en älynnyt muuttaa kameran asetuksia.

 

Neuloin sukat paksummasta langasta (348 m / 100 g) kuin yleensä (420 m / 100 g) neulon. Tämän vuoden tavoitteenanihan on neuloa mahdollisimman paljon varastolangoista. Olin ostanut Lana Gatto -lankaa muutama vuosi sitten jostain messuilta tms. Sen jälkeen olen aina piirongin laatikoita penkoessani paijaillut keriä, mutten ole raaskinut neuloa niistä mitään.

Halusin myös käyttää sukkiin kaiken langan. Vaikka sukat neulottiin varresta alaspäin, onnistuin aika hyvin. Kerästä jäi vain 8 g jäljelle. Jämälankakassini ei juurikaan näistä nöttösistä täyttynyt.

Lisätietoja sukista löytyy täältä.

Pääsiäisiloa!

Etsin kuukausi sitten vanhoista ristipistolehdistäni kanaohjetta. Aloitinkin pistelemään isoa kukkoa, mutta muutaman piston tehtyäni tajusin, että kukosta tulisi valtavan suuri. Lopulta löysin haluamani kanat vuoden 1990 Country Stitch -lehdestä.
Kanoja oli hauska pistellä. Ne muotoutuivat kankaalle melko nopeasti. Melkein pilasin koko työn viimeistelyllä, sillä en millään meinannut saada kanoja asettumaan kauniisti kehyksiin. Olin ommellut kanojen alle pitsin, jonka lopulta purin pois ja sain kanat keskelle kehyksiä. Aida ehti kuitenkin jo vähän vahingoittua. Keskimmäisen kanan yläpuolella näkyy pieni ryppy kankaassa ja takaa taulu on hirveän näköinen, mutta sitä ei näytetä.
Pääsiäismuna on 35 vuotta sitten Kiovasta lahjaksi saatu aito tyhjäksi puhallettu kananmuna. Pidän sitä vanhassa venäläisessä munakupissa, jonka otan esille aina pääsiäisenä.

Navettaneulontaa

Vietin viime viikonlopun navetassa neuloen. Lappeenrannan neulojat kokoontuivat jo neljännen (vai kolmannen?) kerran viettämään yhteistä neulomisviikonloppua. Mukana oli neulojia myös Pohjanmaalta, Pohjois-Karjalasta ja Uudeltamaalta. Ihania lankoja esitteli Tuuliviiri ja Villanne (joka muuten juuri sai vuoden Taitaja-tunnustuksen - onnea Annelle!)

Neuloimme, söimme hyvin, neuloimme, nauroimme, olimme hiljaa, nauroimme, neuloimme, kehräsimme, hypistelimme lankoja, ostimme lankoja, neuloimme, saimme korvamadon, neuloimme, saunoimme (muistaakseni kukaan ei neulonut löylyssä), nauroimme ja taas neuloimme.

Marjoja keräämässä

Tämän viikonlopun linturetki tehtiin perjantai-iltana. Ilta olikin mitä kaunein, lämmin, hiljainen, seesteinen. Kuvan kyhmyjoutsenet olivat retken suurin anti, lintuja ei ollut paljoakaan liikkellä, mutta ei se mitään. Rankan työviikon jälkeen sielu lepäsi maisemassa ja myöhemmin illalla nuotiotulen loimussa.

Yhtenä tämän vuoden neuletavoitteistani on  käyttää mahdollisimman usein joko jämä- tai varastolankoja. Tähän sopi mainiosti Ravelryn mysteerisukka-KAL. Sukkien nimi tulee pienistä marjoista, joita on varressa ja joita olisi pitänyt olla myös sukan terässä. Mie kuuntelin neuloessani niin keskittyneesti Välskärin kertomuksia, etten huomannut neuloa terään kuviointia. Tavoistani poiketen en purkanut, vaan tyydyin vähempään marjasaaliiseen.

En ole vuoteen neulonut itselleni sukkia, sukkavarastoni onkin huvennut niin, että täytyy laittaa puikot heilumaan, jotta saan sukkia jalkaani. Etenkin nilkkasukista on puute. Ihanaa! Saan neuloa sukkia! Olenkin kerännyt innoissani Ravelrystä ohjeita. Samalla on löytynyt useampi "pakko tehdä" peitto-ohjekin - mutta niistä sitten joskus myöhemmin.

Tänään aloitan neulomaan uusia mysteerisukkia, kunhan kaivelen varastoistani sopivan langan. Se on vaikeaa. Miulla on liikaa semmoisia lankoja, joita en raaski käyttää, vaan odottelen jotain superihanaa ohjetta niille. Mysteerisukasta ei etukäteen tiedä, onko se superihana vai ei.

Sukkien tiedot löytyvät Ravelrystä.

Enkö mie milloinkaan opi?

Teimme eilen kevään ensimmäisen linturetken Virolahdelle Suomenlahden rantaan. Jäätä oli enää vain rannassa, kauempana näkyivät navakassa tuulessa kuohuvat vaahtopäät. Emme viihtyneet hyytävässä tuulessa kovinkaan kauaa, vain sen verran, että ihailimme jäänreunalla kalaa syövää merikotkaa ja otimme kuvia kauniista rannasta ja miun villapaidasta.

Neuloin jälleen kerran tämän paidan kaksi kertaa. Toiset neulovat mallitilkun (niin tein muuten miekin), mie neuloin mallipaidankin. En vain osaa  tehdä oikean kokoista paitaa pelkän mallitilkun avulla. Onneksi osaan purkaa!

Paita neulottiin saumattomana ylhäältä alaspäin. Tämä mahdollistaa sen, että neuletta voi sovittaa jo varhaisessa vaiheessa ja jos se ei ole sopiva, ei tarvitse purkaa paljoakaan. Paitsi jos neuloo lyhyillä pyöröpuikoilla ja on niin laiska, ettei jaksa laittaa silmukoita toiselle pyöröpuikolle sovittamisen ajaksi eikä sovita lainkaan. Enkö mie ikinä opi!

Sain ensimmäisen version valmiiksi tammikuussa ja olin todella iloinen. Paitaa oli ollut mukavan joutuisaa neuloa ja lopputuloskin näytti hienolta. Iloa riitti ensimmäiseen sovittamiseen saakka. Yläosa oli aivan liian suuri, alaosa sen sijaan oli sopiva. Neulekin näytti peltimäiseltä eli liian tiukkaan neulotulta. Ensin ajattelin, että olkoon, en pura! Käytän puseroa ulkoilupuserona takin alla. Yön yli nukuttuani päätin kuitenkin purkaa. Miksi näen vaivan, että neulon puseron, jota ei voi pitää päällä? Valitsin pienemmän koon ja ½ numeroa suuremmat puikot ja aloitin alusta. Tällä kertaa sovittelin monta kertaa - hyvältä näytti.

Perjantaina pusero sitten viimein valmistui. Se on pehmeää silkkivillaa ja tuntuu todella hyvältä päällä. Olen iloinen, että purin, mutta samalla harmittelen hölmöyttäni, jonka seurauksena jouduin neulomaan saman paidan kahdesti.

Mereltä käyvä kylmä tuuli hätisti meidät pois rannalta ja viimeinen kuva puserosta piti ottaa kotona.
Neuleen ohje- ja lankatiedot ovat täällä.

Pohjoisen taivas

Kuva on marraskuiselta aamulta, mutta voisi ihan hyvin olla jokin tämän viikon upeista auringonnousuaamuista. Kuva tuli mieleen, kun mietin tätä postausta. Sain toissa viikonloppuna valmiiksi huivin, jonka nimi on Northern Sky. Sen suunnittelija oli lomaillut Islannissa ja ihaillut taivaan värejä, joista oli saanut inspiraation huiviin.

 Miulta karkasi mopo käsistä erilaisiin KALeihin osallistumisessa joulun jälkeen. Ilmoittauduin todella moneen, Northern Sky oli yksi niistä. Yhtenä kannustimena osallistumiseen oli se, että sain tähän myös käytettyä lankavaraston lankoja, mikä oli todella mukavaa.

 

Huivi neulottiin lyhennetyillä kerroksilla sivuittain. Lisäksi raidat ja vaaleanpunaiset pilvenhattarat neulottiin myös lyhennetyin kerroksin. Viimeisenä neulottiin pitsireunus.

Huivi oli aikamoisena myttynä puikoilla, joten hämmästyin kovasti, kun siitä tulikin näin iso - kiva!
Huivin tiedot löytyvät täältä.

Perjantaina sain iloisen yllätyksen postissa. Olin maininnut aiemmin täällä blogissa, että haluaisin tehdä harakka-aiheisen ristipistotyön, mutten ollut löytänyt hyvää mallia. Rakas ystäväni yllätti miut ja lähetti mallin - Kiitos Helkky! Nyt on kesäksi pistelymalli valmiina. Helkky on muutes aloittanut blogin, käykääpä vierailemassa!

Mie voitin!

Voitin Kristiinan silmukoiden kevätarpajaisista kauniin pääsiäisliinan ja -tipun. Olen aivan äimistynyt, sillä miulla on yleensä huono onni arpajaisissa, mutta ehkä hyvä niin, sillä nyt voitin todella mieluisan palkinnon. Kiitos Kristiina!!

 

Sain myös oivalluksen. Virkkasin nimittäin muutama vuosi sitten pääsiäistipuja, joihin en ollut täysin tyytyväinen. Luultavasti siksi, että niistä tuli mieleen painajainen, jossa pääosassa on pääsiäistipuja. Kristiina oli virkannut samalla mallilla paljon ohuemmasta langasta ja saanut aikaan siron ja söpön eikä ollenkaan pelottavan näköisen tipun. Näitä täytyy kokeilla!

Liina on todella kaunis - aivan ihana.