Olympianeule

Koska kesä vihdoinkin säiden puolesta alkoi, en malttanut istua telkkarin ääressä kisoja
tuijottamassa, vaan nautin lämmöstä, järven selälle tuijottamisesta, uimisesta ja luonnon rauhasta.  Neule oli tietysti mukana. Alkuhankaluuksien jälkeen neuleenikin oli nautinnollinen.

Mitä siis neuloin? Olin yli viikonpituisella reissulla Etelä-Savossa ja -Karjalassa. Samaan aikaan alkoivat olympialaiset. Olin ilmoittautunut Ravelryn kisoihin kahteen lajiin, huivi- ja lapasneulontaan. Huiviin olin päättänyt käyttää piirongista löytämäni suomenlampaan villasta kehrättyä pitsilankaa, koska Ravelryssä suomalaisten ryhmässä on meneillään perinnelanka-KAL. Halusin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Koska istuisin paljon junissa ja linja-autoissa sekä viettäisin aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa, en voisi neuloa mitään monimutkaista huivia, jossa pitää seurata ohjetta. Päätin keksiä huivin mallin itse sitä mukaa, kun huivi etenisi. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen pääsinkin vauhtiin.

Neuloin huivin itselleni. Aion jättää sen töihin varalämmittäjäksi. Olen vilukissa ja tarvitsen aika lämpimälläkin kelillä ainakin aamuisin lämmintä. Asuin ennen ihan työpaikan vieressä ja pystyin kesken päivän hakemaan lisää vaatetta päälle, mutta nyt täytyy varautua etukäteen. Toisaalta - katselin huivia ja siitä tuli niin kaunis, että raskinkohan jättää sitä töihin?

Lämmintä kesää ei tällä erää kauaa kestänyt, villahuivia siis tarvitaan. Sitä käyttäessäni muistan varmasti lämpimän uimaveden, auringonlaskun ja kuunsillan, ystävät ja rakkaat ihmiset. Nämä kaikki on neulottu huiviini.