Myötä- ja vastoinkäymisiä

 

 Lapasinnostukseni ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin. Olen viime päivinä miettinyt, miksi lapasia on niin mukavaa neuloa. Syy ei ole käytännöllinen, sillä lapasia tarvitaan huomattavasti lyhyemmän ajan kuin sukkia. Pidän villasukkia melkein vuoden ympäri, lapasia tai kämmekkäitä noin puoli vuotta. Syy on siis muualla.

 

Pienet kirjoneuletyöt - joihin lasken lapaset - ovat todella kivoja neulottavia. Saa nopeasti kaunista aikaiseksi. On motivoivaa katsoa kuvion muotoutumista neuleessa.

 

Haldir-kämmeekkäät olivat mysteerineulonta, johon alun pitäen en aikonut osallistua. Mutta kun huomasin, että ohjeessa oli käytetty Tukuwool fingeringiä, päätin osallistua. Olin nimittäin juuri ostanut kirpparilta halvalla vihreän ja keltaisen vyyhdin Tukuwoolia. Keltaisesta tulisi kevääksi pirteät kämmekkäät. En tiedä, mihin olin keskittynyt, mutta seuraavaksi havahduin siihen, että olin neulonut ensimmäisen vihjeen vihreästä langasta, enkä keltaisesta. En viitsinyt purkaa, vaan jatkoin vihreällä. Pelkäsin tummanruskean kuviovärin loppuvan, joten käytin yläkämmeneen kuviovärinä harmaata. Valitettavasti se ei erotu kuvissa.

Jossain vaiheessa päätin, etten teekään kämmekkäitä vaan lapaset. Neuloin toiseen kärjen, mutten ollutkaan siihen tyytyväinen. Se oli liian kapea. Lopulta päädyin purkamaan ja seuraamaan ohjetta. 

Käytin eilen näitä kämmekkäitä ensimmäisen kerran koiralenkillä. Ne olivat todella hyvät tämmöiseen lämpimään kevättalven keliin.

 

Voitin yli vuosi sitten Ravelryn I Make Mittens-ryhmän vuotuisista arpajaisista Sanquhar-sormikkaiden tarvikepakkauksen. Malli oli todella kaunis, juuri sellainen ihana pikkutarkka tikutettava, josta tykkään. Aloitin neulomaan sormikkaita kesähelteillä heinäkuussa. Miten nautinkaan! Puikot olivat 1,5 mm, mutta työ edistyi aluksi hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että vihreän langan värjäys oli epäonnistunut. Langasta lähti väriä käsiin ja valkoinen lanka värjäytyi vihertäväksi kirjoneuleessa. Sinnittelin toisen lapasen ranteeseen saakka.  Sitten päätin, että olkoon. Tiedän, että olisin voinut kiinnittää värin itsekin sormikkaisen valmistuttua, mutten tykännyt siitä, että valkoinen lanka oli jo tuhraantunut.

 

Samaan aikaan kun aloitin neulomaan vihreitä kämmekkäitä, aloitin myös toisen mysteerineulonnan, Shetland Peerie lapaset.  Nämä juuttuivat siihen vaiheeseen, jossa olisi pitänyt tehdä jälkijättöinen peukalo. Miusta ohjeessa oli virhe ja päätin jäädä odottamaan. Odotellessa pohdin lapasen alkua. En tykännyt väriyhdistelmästäni. Musta ja oranssi eivät miusta sovi yhteen. Tulee liikaa mieleen ´70-luku. Se tulee myös mieleen Shetlannin kirjoneuleista. ´70-luvulla oli myynnissä akryylipaitoja, joissa oli tällaista kirjoneuletta. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, etten tuhlaa neuleaikaani näihin lapasiin.

 

Karsin Shetlannin lapasiin varaamistani lankakeristä toisiinsa sopimattomat värit pois ja aloitin Pia Kammebornin suunnittelemat kämmekkäät, joiden ohje olikin jo lojunut Ravelryn kirjastossa luvattoman pitkään käyttämättömänä. Se oli hyvä päätös. Sain haluamani iloisen väriset kämmekkäät. Nämä sopivat hyvin sellaiseen kevään vaiheeseen, jolloin on jo lämpimämpää, mutta vielä ei tarkene ihan ilman mitään käsineitä.

Bits and Pieces -kämmekkäiden tiedot on kirjattu Ravelryyn.

Lapaset kuvattiin viikonloppuna eväsretkellä läheiseen saareen.
Nyt voin huokaista helpotuksesta. Kämmekkäät ovat valmiit ja voin alkaa neuloa uusia lapasia - kivaa!!