sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Järvellä

Helmi-maaliskuun vaihteessa olikin yllätävän hyvät järvikelit. Lumi oli haihtunut pois, jää oli kovaa ja aurinko paistoi. Edellisissä postauksissa kerroin retkistämme saareen. Mukana yhdellä retkellä oli myös kaksi huivia, joista toinen pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa.
 Ihastuin huivimalliin viime syksynä, kun katselin islantilaista Hiphipbarbaknitstories-podcastia.  Siinä Linda haastatteli islantilaista neulesuunnittelijaa  Auður Björt Skúladóttiria, jolla oli toinen toistaan upeampia neulemalleja. Erityisesti pidin huivista, jonka reunassa oli palmikko molemmilla puolilla huivia. 
Syyslomalla käväisin Helsingissä Snurressa ja ostin sieltä ohjeen mukaista lankaa, Madelinetoshin Tosh Merino Lightia. Tein vain sen virheen, että ostin liian kirjavaa lankaa. Palmikko ei erotu kunnolla huivin reunasta. Harmittaa, sillä juuri se on tämän neuleen juju.

 Huivista neulottiin ensin reunapitsi edestaikaisin neuleena. Mietin kovasti, miksi sen tekeminen tuntui pitkältä ja tympeältä kuin nälkävuosi. Saman työnhän sitä olisi tehnyt, jos reunapitsi olisi neulottu viimeisenä. Silloin neulomista olisi vielä ollut hankaloittamassa vieressä roikkuva huivin ainaoikea osa. Ei mitään logiikkaa! Mutta silti miulta meinasi motivaatio loppua reunan neulomisessa. Kun pitsi oli valmis, loppuhuivin tekeminen sujui nopeasti.
Sain äidiltä pussillisen alpakkalankaa. Tiesin heti, mitä siitä neuloisin. Olin jo pitkään katsellut Ravelryssä Alicia Plummerin Campside-huivia. Minnuu viehätti mallissa sen kaunis yksinkertaisuus ja erityisesti sen liittyminen retkeilyyn. Täältä pääsee lukemaan, mistä Alicia on saanut inspiraationsa huiviinsa.

Neuloin huivin innoissani muutamassa viikossa. Hämmästyin kylläkin kovasti, kun huivin edetessä huomasin, etteivät langat äidin antamassa pussissa olleetkaan samanvärisiä. Olin kylläkin huomannut, että pussissa oli muutama kerä vihreää, mutta muut näyttivät hämärässä valossa ruskealta, semmoiselta  männyn kaarnan väriseltä. Mutta siellä ei ollutkaan kuin muutama kerä ruskeaa, 2 kerää violettia ja 2 vihreää. Päädyin käyttämään vihreät langat ruskean jälkeen. Reunaan tuli vielä violetti raita. Huivista tuli näinkin kaunis, semmoinen metsän värinen. Se sopii hyvin, sillä tästä tulee miun uusi retkeilyhuivi.


1 kommentti:

  1. Harmi jos palmikot eivät näy hyvin, mutta kaunis huivi kuitenkin on. Retkeilyhuivi on hyvä olla olemassa ja tuo näyttääkin just hyvältä, kokoakin on sopivasti.
    Ihana nuotiopaikka! Noin lähellä rantaa :)

    VastaaPoista