Se valmisti sittenkin!

Noin kaksi vuotta sitten aloitin suurella innolla virkkaamaan Kalevala-peittoa, joka oli yksi Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Oli ihanaa, että peiton malli oli saanut inspiraationsa kansalliseeppoksestamme. Olin todella innoissani. Tilasin jopa peittoon tarkoitetut langat Menitasta, valitsin Keto-lankapaketin.

Pysyinkin hyvin alussa Cal-virkkauksen tahdissa. Ilmestyikohän paloja kerran viikossa vai kaksi kertaa kuussa? Joka tapauksessa aloin syksyn mittaan jäädä jälkeen. Lopulta en enää virkannut yhtään palaa. Vielä viime vuoden vaihteessa miulta puuttui muutama pala. Tavallaan uuden vuoden lupauksena päätin, että peitto on saatava valmiiksi. Tykkäsin yhä vielä peiton ideasta, Kalevala-aiheesta ja siitä, miltä valmiit peitot netissä näyttivät. Mutta virkkaaminen ei vain maistunut.

Kevään mittaan sain kuin sainkin palat virkattua. Aloitin yhdistelemään paloja. Ennen kesäloman alkua puolet paloista oli yhdistetty. Päätin, että kesällä peitto valmistuu. Heinäkuun loppuun mennessä mitään ei ollut tapahtunut ja arvelin jo, ettei tule tapahtumaankaan.
Sitten päätimme mennä eräälle mökille viettämään loman loppua. Viime tingassa otin peitontekeleen kassiin. Ja hups! Eihän valmistumiseen kauhean kauaa mennytkään.

Keto-lankapaketissa oli paljon turkoosia. Se ei vastannut miun mielikuvaa kukkakedoista. Suomessa on aika vähän turkooseja niitynkukkia. Niinpä käytin aika paljon varastoista löytyviä Seiskaveikkoja. Palamalleissa oli pari, joista en oikein pitänyt, joten niiden tilalle tein lisäoheista muutaman palan. Taisin myöskin virkata jonkun palan 2 kertaa, jotta saisin mieluisat palat peittoon.
Olen virkannut ja neulonut useita peittoja. Ne kaikki ovat menneet lahjoiksi. Tämän peiton pidän itse. Sen alla onkin ollut mukavaa ottaa päivätirsat.
Peiton tiedot löytyvät täältä.