Hästar

Silloin tällöin kävelyreittini kulkee vanhan linnoituksen halki. Linnoituksen vallien suojassa on puisen katoksen alla vanha kirkkovene ja ruuhi. Tällä viikolla oli ihania aurinkoisia syyspäiviä, jolloin oli mukavaa mennä pitkille kävelyille ja jopa ottaa valmistunut neule mukaan.

 Kun näin Solveigs vantar  -kirjan ensimmäistä kertaa, olin myyty. Kirja sisältää toinen toistaan ihanampia lapasmalleja. Niitä oli pakko päästä neulomaan! Kirjassa on vanhoja perinteisiä ohjeita sekä niistä inspiraation saaneita uudempia - kuten nämä Hästar-lapaset.

Yleensä valitsen kirjoneulelapasiin ohutta lankaa, jotta lapasista ei tulisi liian isoja. Niinpä kaivelin piirongin syövereistä pari kerää Tico ticoa ja 2 mm puikot. Olisi pitänyt valita paksumpi lanka, lapasista olisi saanut tulla hieman suuremmat. Muuten kyllä tykkään neuloa ohuesta langasta ohuilla puikoilla. Se on jotenkin niin retouttavaa ja rauhoittavaa.

Ärsyynnyin ohjeesta. Sen silmukkamäärillä mallikerta ei mennyt tasan kerroksen lopulla. Pienet kuviot loppuivat ärsyttävästi väärään kohtaan. No, onneksi sitä ei huomaa valmiista lapasesta,  mutta jos myy kalliilla hinnalla neuleohjeita, voisivat ohjeet olla loppuun asti viimeisteltyjä. (Itse en ole ostanut tätä kirjaa.)

Neuleen tarkemmat tiedot löytyvät taasen täältä.

Mietin, että voiko ruuhi olla tehty useammasta laudasta. Nettitutkailun jälkeen opin, että uudemmat ruuhet valmistettiin useammasta laudasta kun taas vanhemmat kaiverrettiin yhdestä puunrungosta. Mutta onkohan tämä ruuhi vai jotain muuta?

Vain keskeneräistä

Kyllä mie olen neulonut, mutta mikään ei valmistu, koska aloitan koko ajan uusia töitä. Lankaakin olen ostanut - uusia töitä varten. Tietääkö kukaan, mistä saisin ostaa lisää aikaa neulomiseen? Toinen vaihtoehto olisi hankkia varaminä, joka menisi miun puolesta töihin ja mie saisin jäädä kotiin neulomaan.

Kesän viime huomen

Vietimme kesän viimeistä päivää nauttien nuotiotulilla istumisesta, luonnon hiljaisuudesta, uimisesta ja saunasta, upeasta kuutamosta ja lepakoiden lentelystä. Kesä näytti vielä kerran parhaat puolensa. Syksyyn on kuitenkin varauduttava.

Osallistuin kesällä Ravelryssä Stephen Westin huivi-KAL:iin. Innoissani aloitin neulomaan kahta huivia, joista toista emme tule koskaan näkemään. Miulle käy harvoin niin, etten neulo aloittamaani työtä loppuun, mutta nyt kävi. Usko meinasi loppua kesken kaiken.

Stephen on mestari suunnittelemaan yksinkertaisia, mutta nerokkaita neuleita. En kuitenkaan ollut neuleen nerokkuudesta koko aikaa tätä mieltä. Toisen vihjeen jälkeen olin hämmästynyt. Huivi näytti oudon muotoiselta ja jotenkin typerältä. Pohdin huivineuleen purkamista. Tässä vaiheessa nro 2 päätyikin purkuun. Olin kuitenkin ostanut kalliit langat ja päätin sen vuoksi neuloa huivin loppuun. Hyvä, että päätin.

Kolmas ja neljäs vihje tekivät huivista todella hienon. Jos jotain ikävää pitää sanoa, niin tästä langasta neulottuna huivista tuli painavan oloinen (200 g). Lanka loppui kesken ja jouduin neulomaan sivuosat hieman ohjetta lyhyemmiksi.

Syksyn ensimmäisenä päivänä auringonpaiste muuttui illan suussa tihkusateeksi ja seuraavana päivänä rankkasateeksi.Jätimme hyvästit metsälle, nuotiotulille ja pienelle järvelle.

Huivin tarkemmat tiedot löytyvät täältä.

Mamma-Ellenin käsitöitä

Kävin Marttojen kanssa Kotkaniemessä, joka oli presidentti Svinhufvudin koti. Museossa oli esillä myös monia Ellen Svinhufvudin käsitöitä. Puhuttelevin työ oli kesken jäänyt sukkaneule.

Kun Ukko-Pekka oli valittu presidentiksi ja Svinhufvudit muuttivat Helsinkiin presidentinlinnaan, oli Ellen ollut huolissaan siitä, että siellä tulee aika pitkäksi. Niinpä hän otti kangaspuut mukaan ja kutoi linnassa oloaikanaan kangasta. Hämäläinen naisjärjestö lahjoitti hänelle tuolloin rukin, jolla Ellen kehräsi presidentinlinnassa.

Päiväpeitot oli virkattu todella ohuesta langasta. Kuinkahan kauan niiden virkkaamisessa on mennyt?

Onkohan muissa presidentin puolisoissa ollut käsityöihmisiä?

Kiitos!

Kiitos huivi-postaukseni kommenteista! Ne lämmittivät mieltä. Valitettavasti en ehdi kirjoittamaan ohjetta. Kynnys ohjeen kirjoittamiseen on liian korkea ja sen ylittäminen vaatisi paljon rauhallista aikaa ja sitä miulla on luultavasti vasta eläkkeellä.

Sateen jälkeen

Kesäinen viikko päättyi eilen ukkoskuuroon. Ukkonen ei tullut aivan päälle, mutta vettä satoi kuin saavista kaataen. Sateen jälkeen oli pakko mennä kuvaamaan puutarhaa. Tykkään vesipisaroista.

Lapasia sen sijaan oli hankala kuvata. En saanut millään värejä oikein. Ne jäävät jotenkin liian haalistuneiksi. Sininen on oikeasti turkoosimpaa ja oranssi tummempaa.

Neuloin Chickadee-lapaset Ravelryn olympianeuleena. Olin laittanut mallin suosikkeihin Ravelryyn jo kauan aikaa sitten ja sitten eräs neuleystäväni laittoi ohjeen yllättäen miulle. Tiaiset kuuluvat lempilintuihini, tykkään tarkkailla niiden touhuja lintulaudalla, joten tämä malli oli erityisen mieluinen neuloa.

Ohjeessa lapaset neulottiinkin ylhäältä alaspäin, mutta en jaksanut ruveta opettelemaan uutta, joten neuloin ne perinteiseen tapaan. Siinä samalla sitten tein virheen peukalon kanssa ja jouduin tekemään ohjeesta poikkeavan peukalon. Muuten olisi pitänyt purkaa melkein koko lapanen.

Ravelryn kisat ovat siitä mukavat, että kaikki ajoissa maaliin saapuneet saivat mitalin.

Lapasten tiedot löytyvät taas täältä.

Olympianeule

Koska kesä vihdoinkin säiden puolesta alkoi, en malttanut istua telkkarin ääressä kisoja
tuijottamassa, vaan nautin lämmöstä, järven selälle tuijottamisesta, uimisesta ja luonnon rauhasta.  Neule oli tietysti mukana. Alkuhankaluuksien jälkeen neuleenikin oli nautinnollinen.

Mitä siis neuloin? Olin yli viikonpituisella reissulla Etelä-Savossa ja -Karjalassa. Samaan aikaan alkoivat olympialaiset. Olin ilmoittautunut Ravelryn kisoihin kahteen lajiin, huivi- ja lapasneulontaan. Huiviin olin päättänyt käyttää piirongista löytämäni suomenlampaan villasta kehrättyä pitsilankaa, koska Ravelryssä suomalaisten ryhmässä on meneillään perinnelanka-KAL. Halusin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Koska istuisin paljon junissa ja linja-autoissa sekä viettäisin aikaa ystävien ja sukulaisten kanssa, en voisi neuloa mitään monimutkaista huivia, jossa pitää seurata ohjetta. Päätin keksiä huivin mallin itse sitä mukaa, kun huivi etenisi. Muutaman yrityksen ja erehdyksen jälkeen pääsinkin vauhtiin.

Neuloin huivin itselleni. Aion jättää sen töihin varalämmittäjäksi. Olen vilukissa ja tarvitsen aika lämpimälläkin kelillä ainakin aamuisin lämmintä. Asuin ennen ihan työpaikan vieressä ja pystyin kesken päivän hakemaan lisää vaatetta päälle, mutta nyt täytyy varautua etukäteen. Toisaalta - katselin huivia ja siitä tuli niin kaunis, että raskinkohan jättää sitä töihin?

Lämmintä kesää ei tällä erää kauaa kestänyt, villahuivia siis tarvitaan. Sitä käyttäessäni muistan varmasti lämpimän uimaveden, auringonlaskun ja kuunsillan, ystävät ja rakkaat ihmiset. Nämä kaikki on neulottu huiviini.