Pehmeä synttärilahja

Tuttavani täytti äskettäin 70-vuotta ja piti isot synttärit, joihin oli kutsuttu sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet. Kuulun tuohon kylänmiehet joukkoon, vaikken mies olekaan. Neuloin lahjaksi huivin, kuinkas muuten! Kaikessa kiireessä en malttanut kaivella Ravelryä ja niinpä päädyin aloittamaan huivin "omasta päästä".

Aikani sitä neulottuani huomasin, että huivista on väkisinkin tulossa Alina. Se ei haitannut, sillä sainpahan huiviin kauniin reunapitsin ja muutenkin jonkinmoisen suunnan neulomiseeni.

Harmittaa vaan, kun huiviin tuli muutama aloittelijan "virhe". Jatkoin lankaa keskellä kerrosta niin, että päätellyt langanpätkät näkyvät, kun huivia katsoo läpi. Laitoin huivin pingottumaan patjalle, jonka nostin nojaamaan saunan lauteita vasten, lauteen reunan painauma näkyy poikkiviivana keskellä huivia. Kumpikaan näistä asioista ei ole suuren suuri, mutta kun mie osaisin paremmin, miksi sitten sählään???

Lankana huivissa on ihanan pehmoinen ja lämmin Adriafil Sierra Andina.

Huivi on kuvattu vanhassa linnoituksessa pari viikkoa sitten. Kylläpä siinä ajassa on ehtinyt luonto vihertyä.

Käsityötä nämäkin

 Rannekoru

Sain Moskovasta tulleelta vieraaltamme lahjaksi hänen sisarensa tekemiä venäläisiä koruja. Korut ovat suuria ja näyttäviä ja prameita, kauniita, mutta eivät miun tyylisiä. Tällaisia on käytetty ennen kansan- / kansallispukujen kanssa. Nykyään niitä käytetään muulloinkin.

Korut on tehty todella taitavasti ja pikkutarkasti. Perinnekäsityöt ja niistä vaikutteita saaneet työt ovat aina olleet lähellä sydäntäni, joten ihailen suuresti myös näitä koruja. En vain tiedä, mitä niillä tekisin.

Vanhalla maatilalla

Tykkään katsella vanhoja työkaluja ja tarvikkeita. Muistan mummolan navetan ja Tuisku-lehmän, joka oli lempilehmäni. Mummo ja kummitäti lypsivät lehmät. Maito kaadettiin tonkkiin ja vietiin maitokärryillä puolen kilometrin päähän maitolaiturille, josta maitoauto kävi hakemassa tonkat.

Päivän paras hetki oli lehmien vieminen lypsyn jälkeen takaisin laitumelle. Serkulleni se oli pakollista työtä, mutta miulle siihen liittyi hauskuutta ja vähän pelkoa isoja lehmiä kohtaan.

Sen sijaan heinäpellolla ei ollut kivaa. Oli kuuma ja hiki ja heinänsänki raapi jalkoja. Selkää koski, tottumaton kun olin työhön. Oli epäreilua, että pojat saivat ajaa traktorilla, mutta meidän tyttöjen piti nostaa heinää hangoilla seipäälle. Katselin mäenrinteellä aaltoilevaa viljaa ja haaveilin sen olevan viileän järven, johon olisi voinut pulahtaa virkistymään.

Odotin hartaana metsän takaa kuuluvaa pillin vihellystä, joka tarkoitti, että ruoka oli valmista. Sai jättää heinähangon nojaamaan traktorin peräkärryjä vasten ja lampsia kuusikon läpi syömään. Ehkäpä matkalla voisi silittää vasikoita ja Ville-kissaa ja antaa kanoille vesiheinää.

Kuvat eivät ole mummolastani, vaan edellisessä postauksessa kertomastani lappeenrannan neulojien viikonlopun viettopaikasta.

Kämmekkäät neuloin lahjaksi Ravelryn Jane Austen -vaihtoon. Kaiken kiireen keskellä en näköjään olekaan laittanut neuleen tietoja Ravelryyn muistiin. Ohje on kuitenkin Jane Austen Knits-lehdestä. Mitähän lankaa käytin? Täytyy kaivella käsityöpusseista vyöte esille.

Neulojat navetassa

Lappeenrannan neulojat viettivät rentouttavan ja mukavan viikonlopun navetassa. Ohjemassa oli hyvää seuraa, neulomista, herkullista ruokaa, neulomista ja naurua - neulomista unohtamatta.

Vanhan navetan lehmien ruokakaukalo oli hyvä paikka säilyttää neuletta (ei miun). Tilat sopivat muutenkin hienosti neuleviikonloppua varten. Oli tilaa levittäytyä kimpuineen ja kampsuineen ja lankoineen:

(Valitettavasti kuva on epätarkka.) Saimme nauttia Tuuliviirin ja Villannen ihanista langoista. Kanssaneulojille kiitokset mukavasta viikonlopusta!

Patalappuja à la Carte Vol. 5

Äiti kävi lankakaupan loppuunmyynnissä ja osti miullekin kassillisen lankaa. Odotan kovasti, että pääsen noihin käsiksi.

 

 Tämän patalapun virkkaamista olin odottanut kirjan alusta lähtien. Miusta malli on söpö. Sen tekeminen oli kyllä melko tylsää ja kaduin heti alussa värivalintojani. Miten voi olla mahdollista, että ihminen, jolla on piirongit ja kaapit täynnä lankaa, ei löydä pieneen patalappuun sopivaa väriä? Koska ei raaski käyttää ihkulankoja mihinkään...

Mekon tiedot löytyvät Ravelrystä.

Tästä ei tullutkaan  patalappua, vaan pannunalunen teepannulle.  Alla olevassa kuvassa on sen toinen puoli. Tarkemmat tiedot patalapusta löytyvät täältä.

Käsi ei oikein tykkää virkkaamisesta. Teenkin näitä aina muutaman kerroksen kerrallaan ennen töihin lähtöä tai ruuan laittamisen lomassa.

Synttärilahjaksi

Saimme kutsun pitkäaikaisen ystävän ja naapurin synttäreille.  Onneksi kutsu tuli hyvissä ajoin, jotta ehdin neuloa lahjaksi sukat. En löytänyt lankoihin sopivaa ohjetta, joten sävelsin mallin itse. Kaivelin Eeva Haavistot ja Mary Oljet, mutta mikään ei oikein tuntunut mukavalta. Lisäksi aikaa oli niukasti, joten piti keksiä malli, johon ei menisi kauheasti aikaa.

Halusin sukkiin myös jotakin, joka liittyisi lahjan saajaan. Lopulta päädyin köyttämään Parikkalan lapasen kuviointia. En vain saanut mallikertaa sopimaan silmukkamäärään. Miun sisäinen neuloja ei kestä sitä, että mallikerta ei mene tasan. Niinpä oli keksittävä jokin muu ratkaisu.

Pilpuslehtoset! Nehän kuuluvat karjalaisiin neuleisiin. Sukan etuosaan tuli siis Parikkalan lapasen kuviointia ja taakse pilpuslehtosia. Tumma lanka näytti loppuvan kesken. Terään oli kehiteltävä jokin yksinkertainen kuvio toisilla väreillä. Piluslehtoset olisivat olleet kivoja siinäkin, mutta kiire pakotti turvautumaan yksinkertaisempaan ratkaisuun.

Takemmat tiedot ovat Ravelryssä.

Patalappuja á la Carte Vol. 4

Vaikka olisi kuinka kiire muiden käsitöiden kanssa, patalappuja ei voi vastustaa. Jos en ehdi muuta, niin ainakin selailen kirjaa ja sitten onkin pakko ottaa langat ja koukku esille.

Iltateellä ja Aamukahvilla -patalaput tuntuivat kirjasta katsottuina kivoilta, mutten tykännytkään niiden tekemisestä. Virkkaaminen sujui, mutta tuo ompelu oli tylsää ja miusta läheltä katsottuna rumaakin. (Iltateellä ja Aamukahvilla ja kyllä, miulla on Ravelryssä näiden kahden kuvat vaihtaneet paikkaa.)

Isoäidin keittiössä on ensimmäinen isoäidinneliöistä virkkaamani työ, jonka olen saanut valmiiksi. Kaikki muut yritykset ovat olleet liian suuruudenhulluja, jotta olisivat koskaan valmistuneet.

Sain ensimmäisen Värien vuosi -klubipakettini. Langat ja ohjeet ovat Louhittaren luolasta ja Hopeasäikeestä. Ihania väreja ja kauniita ohjeita, joita kutkuttaisi päästä neulomaan, kun vain ehtisi.