Martta-nukke

Olin marraskuussa kolmena lauantaina paikallisessa Taito-käsityökeskuksessa Martta-nukkekurssilla. Martta-nukkeja tehtiin 1900-luvun alusta 1970-luvulle asti. Nuken nimi ei suinkaan ole Martta, vaan Martat kehittivät nuken kotiäideille lisätulojen saamiseksi. Miulta meni nuken tekemiseen n. 18 tuntia, eikä työn jälki ole sellainen, että nuken voisi myydä, joten ei lisätienesti helpolla Martoille tullut.

Olin jo kauan haaveillut Martta-nuken tekemisestä, mutta myöhästyin aina kaupungin kurssien ilmoittautumisesta. Kun kurssi järjestettiinkin omalla kylällä, sinne oli pakko mennä. Kyllä kannatti! Nuken tekemiseen kuului monta eri vaihetta, jotka olisivat jääneet kotiolissa tekemättä.

Nukkeni on malliltaan Repro Pula-Bebe. Jotta sitä voitaisiin kutsua tällä nimellä, oli ohjeita seurattava tarkasti. En olisi halunnut maalata suuhun hampaita näkyviin, mutta Pula-Bebellä pitää olla hampaat, joten maalattava ne oli.

Kurssin lopulla ehdin vielä ommella nukelle mekonkin. Yllätyksekseni löysin tilkkukassistani juuri sopivaan kangasta mekkoon. Olen aloittanut neulomaan nukelle sukkia. Haluaisin myös neuloa sille villatakin. Katsotaan saanko aikaiseksi.

Nukkeni on ihana! Sillä ei ole vielä nimeä. Marttaa, Mariaa ja Auroraa on jo ehdotettu.  Mitä sie ehdottaisit?

Vuoden lyhyin päivä

Ankeudesta ja kaamoksesta pääsee hyvin eroon menemällä metsään. Me menimme vuoden lyhyimpänä päivänä Valkmusan kansallispuistoon. Näin lyhyiden päivien aikana siellä on sopivan pituisia polkuja. Vaikka Valkmusa on suosittu päiväretkikohde, saimme patikoida kaikessa rauhassa. Autiotupa tarjosi hyvän evästelypaikan ja siellä oli myös oiva paikka valokuvaukselle.

Olen syksyn mittaan neuloskellut lapasia. Viime talvena hukkasin useamman lapasparin, joten nyt on pitänyt täydentää varastoja. Lapaset ovat myös hyviä lahjoja. Oikeastaan kaikista eniten tykkään lapasten neulomisesta. Lapasten pitää myös olla kirjoneuletta tai huovutettuja, sillä muuten ne eivät lämmitä.

 Näihin lapasiin ostin langat Wienin reissullani lankakaupasta. Shilasdairin lanka on ihanaa ja upean värisiä. Ostin langat tarkoituksenani neuloa niistä lapaset, mutta lanka oli niin ihanaa, että rupesin miettimään huivin neulomista. En kuitenkaan löytänyt mieluista mallia, joten palasin alkuperäiseen suunnitelmaani lapasista. Ohjeen löysin Anna-Karoliina Tetrin Perinteisistä lapasista.  Onneksi lankaa on sen verran jäljellä, että saan neulottua toisetkin lapaset.

Pingviini-lapaset ovat Ravelryn Lapasryhmän marraskuun mysteerimalli. Näitä oli todella mukavaa neuloa, sillä joka vihjeessä tuli jotain uutta. Neuloin lapasia yhtaikaa, sen vuoksi on kummallista, että toisesta lapasesta tuli pienemmät. Huomasin tämän vasta, kun viimeistelyvaiheessa kastelin lapaset ja laitoin ne pyyhkeen päälle vierekkäin kuivumaan. En keksi muuta syytä kuin sen, että neuloin toiset lapaset bambuisilla puikoilla ja toiset ruusupuisilla.

Netissä on ollut useampia neuleaiheisia joulukalentereita. Olenkin neulomassa kaksia joulukalenterisukkia (niistä enemmän myöhemmin), joten joulukalenterilapasia oli myös pakko aloittaa neulomaan. Alku olikin kiva, mutta niin kuin jo sanoin, lapasten on oltava joko huovutetut tai kirjoneuletta. Näiden ohje ei ollutkaan, joten päädyin hylkäämään joulukalenterin ja keksimään kuvion itse. Koska yhdessä joulukalenterissa on paljon kirjoneuletta, neuloin näihin lapasiin yksinkertaista kuviota.

Kaamoksen lyhyt päivä päättyy jo iltapäivällä. Suon yllä taivas on hennon vaaleanpunainen, melkein saman värinen kuin Tähtilapasteni kuvioväri. kaunista voi olla tähänkin aikaan vuodesta, vaikka kyllä olisi mukavampaa, jos olisi lunta.

Kapallinen neulottavaa

Kaupunkireissulla on ihanaa käväistä Linnoituksessa, nauttia rauhallisesta ilmapiiristä ja kauniista ympäristöstä. Siellä voi myös piipahtaa idylliseen kahvilaan teelle ja kakulle. Tällä kertaa miulla oli mukana kuvaamista varten Kappani. Maisemat olisivat olleet kauniimmat Saimaan puolella, mutta järveltä tuuli niin kylmästi, että piti mennä Ratsuväkimuseon taakse värjöttelemään.

Ravelryssä on neulottu Huivileikin Kappaa suurella innolla. Osalla neulojista on valmiina useampikin Kappa. Mie en ensin innostunut ollenkaan. Miusta Kappa näytti epäkäytännölliseltä ja kummalliselta. Olin varma, että en ikinä osaisi pitää sitä päällä. Mutta kun olin nähnyt useamman Kapan ja lukenut kehuja, päätin miekin neuloa sen.

Kappa on pitkä, levenevä putki, jota neulotaan ja neulotaan ja neulotaan ja huh huh neulotaan vielä lisää ja eikötämäikinävalmistu ja neulotaanvieläyksivyyhdillinen -neule. Mutta vaiva kannattaa. Se on ihana! Ja yllättävää kyllä, sitä on hyvä pitää päällä.

Neulontaurakka oli kylläkin semmoinen, etten ihan heti aloita toista! Ymmärrän kyllä, miksi monet ovat neuloneet useamman.

Teeteen Elegant oli ihanaa neulottavaa. Silkki saa langan tuntumaan pehmeältä ja näyttävän kiiltävältä. Neuloin Kappaan 3 kokonaista vyyhdillistä. Olen viime postauksissani valitellut värivalintojani, mutta nyt olen täydestä sydämestäni ihastnut väreihinkin.

Neuleen tiedot löytyvät täältä. Miulle tuli todella kylmä, vaikka olinkin museon takan tuulensuojassa. Oli ihanaa päästä sisään lämmittelemään ja juomaan hyvää teetä ja syömään herkullista kakkua.

Lopuksi ihan toista asiaa. Neuloin syksyn mittaan kolmet sukat Seiskaveikasta turvapaikanhakijoille.

Kotitakki

Aloitin viime helmikuussa innoissani neulomaan Rocky Coast -villatakkia, joka on Ravelryssä ollut todella suosittu. Se on neulottu 1700  kertaa.  Alunperin en ollut kovin innostunut takista, koska se jää edestä auki, mutta sitten keksin, että voinhan mie lisätä leveyttä edessä.

Tilasin langat Titityystä, jossa on hyvä valikoima Cascade Yarnsin lankoja. Jälkikäteen harmittaa värin valinta. Yritin taas valita jonkin itselleni uuden värin, enkä omasta mielestäni onnistunut siinä kovin hyvin. En oikein tykännyt neuloa tätä väriä, mutta nyt kun katson kuvia ja villatakkia päälläni, väri näyttää ihan hyvältä. Langan väri oli sänkipelto tms. Lokakuun puolessa välissä vielä oli sänkipelloilla samaa väriä kuin takissani.

 

Takki neulottiin ylhäältä alaspäin. Lisäsin edessä silmukoita, mutta silti takki jää hiukan liian avonaiseksi edestä. Neuloin takin kotikäyttöön. Haluaisin, että viileinä aamuina takki lämmittäisi kunnolla myös edestä. Takki ei myöskään pysy kunnolla päällä. Sitä joutuu vähän väliä kiskomaan ylös olkapäiltä. 

Takki jäi keväällä kesken, koska käteni kipeytyi. Käden parannuttua ja ilmojen viilennyttyä alkusyksyllä kiirehdin saamaan sen valmiiksi. Pidän takkia päivittäin ja tykkään siitä. Ohje löytyy Coastal Knits (Dakos, Fettig) -kirjasta. Mie olen kirjannut neuleen tiedot tänne.

Ennen talviteloille menoa

Koska syksy oli niin lämmin ja kaunis, pääsimme vielä lokakuussakin melomaan. Kuukausi sitten teimme päiväretken Saimaan Kyläniemen maisemiin. Päivä olikin hieno. Aurinko paistoi, pieni tuulen vire heilutteli rannan kaislikkoa ja järvenselältä nousi sankka sumu.

Saaren ranta oli hyvä paikka kuvata valmistunutta huivia. Se oli mysteerineulontahuivi. Huivia oli mukavaa ja joutuisaa neuloa. Lopputuloskin on ihan mukiinmenevä. En vain tykkää huvin muodosta, se on nimittäin enemmänkin viitta kuin huivi.

 Olin ajatellut, että neulon huivin itselleni, mutta viittamaisuus ei ole miulle mieleen. Onneksi huivin voi antaa lahjaksi, saajakin on jo  mielessä. Olin ostanut kerrankin huippuihanaa lankaa, josta saisin itselleni huivin. Nyt ei niin käynyt. Toivottavasti seuraava huivi onnistuu, sillä kärsin huivipulasta - ihan totta!

Huivin nimi on Mountain Trails. Alkuperäisessä ohjeessa reunojen polkuihin neulottiin helmiä, mutta en ole niiden suuri ystävä, joten jätin ne pois.  Polkukuvion voi tuolla Saimaan saaressa ymmärtää myös järven aalloiksi. Siinä mielessä kuvauspaikka oli oikein sopiva.

Huivin tiedot löytyvät täältä. Retken jälkeen nostimme kanootin talviteloille odottamaan ensi vuoden retkiä. Niistä on mukavaa haaveilla näin talvella takkatulen ääressä jokin mukava neule käsissä.

Teepannumyssyjä

 

Eräänä unisena aamuna keväällä havahduin siihen, että keittiössä haisi palaneelle. Lieden päällä oleva teepannumyssy kärysi. Olin laittanut kuuman teepannun liedelle, laittanut pannumyssyn sen päällä ja ruvennut keittämään puuroa. Epähuomiossa laitoin väärän levyn päälle. Harmitti. Hyvä teepannumyssy  meni pilalle, eikä isolle teepannulle ollut enää myssyä.

Vihdoin syyslomalla neuloin uuden. Olin saanut taannoiselta Pirtin kehräämön reissulta kylkiäisenä hahtuvalankaa, joka sopi hyvin huovutettavaan neuleeseen. Vaaleanpunainen ei vain ole lempivärejäni, mutta ilmainen lanka on ilmainen lanka. Lankaa jäi sen verran jäljelle, että tein myssyn pienellekin teepannulle. Mallit ovat suoraan omasta päästä, muut tiedot olen kirjannut Ravelryyn.

Somat lapaset

Taannoisella melontaretkellä kuvasin useamman neuleen. Nyt esittelyvuorossa on viimeinen silloin kuvattu neule, MKAL-lapaset. Ravelryn lapasryhmässä oli alkusyksystä mysteerineulonta, jossa neulottiin samaa mallia hieman muunnellen lapaset, kämmekkäät tai niiden yhdistelmä. Konservatiivisena ihmisenä mie jätin kaikki krumeluurit pois ja neuloin peruslapaset.

Lapasista tuli miulle liian suuret, joten nämä menevät lahjaksi. Vähän harmittaa, sillä lapasista tuli somat, juuri sellaiset, joitsa mie tykkäisin pitää. Onneksi huomenna alkaa uusi MKAL, toivottavasti niistä lapasista tulee sopivat miun kätösiini.

Lapasten ohje- ja lankatiedot on jälleen kirjattu Ravelryyn.