Hyytävän kylmää!

 

Vietimme joululoman Miehen sukulaisten luona Kanadassa. Koko Pohjois-Amerikka kärvisteli paukkupakkasten kourissa. Pakkasen purevuutta lisäsi ainakin Etelä-Ontariossa kova tuuli. Vierailimme heti joulun jälkeen Niagaran putouksilla. Kauniista maisemista huolimatta kävely jäi lyhyeksi, emmekä suunnitelmista huolimatta patikoineet ollenkaan kanjonin reunaa pitkin.

 

Osallistuin taas intopinkeänä erilaisiin joulukalenterineulontoihin. Alotin etsiä niitä jo marraskuun alussa ja silti muutama tosi kiva jäi huomaamatta. Ihan kaikkein suosituimpiin en osallistunut, eikä miulla olisi ollut aikaakaan neuloa jokaista mielenkiintoista joulukalenteria.

 Yksi mukavimmista kalenterineuleista oli kauluri, jota neulottiin vain muutama kerros päivässä. Alussa ajattelin, ettei se riitä ja että kaulurista tulee varmaan liian kapea. Onneksi arveluni osoittautuivat vääriksi ja kaulurista tuli juuri sopiva. Ohje oli sekä pitemmälle että lyhyemmälle kaulurille. Mie neuloin lyhyemmän, mikä olikin miulle sopivampi ratkaisu.

 Ennen ensimmäistä vihjettä huiviin tehtiin väliaikainen aloitus, joka purettiin lopussa pois ja sitten silmukoitiin yhteen viimeisen kerroksen kanssa. Vai pääteltiinkö se sittenkin kolmella puikolla? En muista. Neuloin nimittäin kaulurin loppuun aamuyöllä, sillä aikaerosta johtuen heräsin ennen neljää pirteänä kuin peipponen monena aamuna. Onneksi neulojan ei tarvitse pitkästyä tai harmitella sitä, ettei voi tehdä mitään. Aina voi ottaa neuleen esiin ja nauttia siitä, että kerrankin neuloa tuntikausia kenenkään häiritsemättä.
Neuleen tiedot löytyvät Ravelryn projektisivultani.

 Toinen varhaisen aamun neule oli kirjoneulekauluri, jonka olin aloittanut melkein 2 vuotta sitten. En alkuinnostuksen jälkeen ollut päässyt kovinkaan pitkälle. Tässä neulottiin 160 cm pitkä putki, joka sitten silmukoitiin yhteen päistään. Jos olisin muistanut marraskuun lopussa tämän neuleen, en olisi aloittanut joulukalenterikauluria, sillä nehän ovat kovin samantapaiset. Toinen näistä menee lahjalaatikkoon.

 Inspiraation tämän jo ufoutuneen kaulurin neulomiseen sain Maikin kontti-podcastista, jossa on meneillään Ufo-KAL. Mikähän siinä oikein on, että sitä tarvitsee jonkun tällaisen ulkoisen potkun, jotta saa itsestään irti jonkin jo unohtuneen neuleen loppuunneulomisen? Eikö sitä voisi itsekin päättää, että nyt neulon tätä? Etenkin kun tätä oli todella mukavaa neuloa. Erilaiset kuvioraidat toivat niin paljon vaihtelua neulomiseen, että senttimetrit karttuivat nopeasti. Lankojen päättelykin sujui melkein huomaamattomasti anopin kanssa jutustellessa.
Tätä kauluria ei kuvattu Niagaralla, sillä se ei ollut vielä silloin valmis. Sää oli kuitenkin samanlainen pakkasta parikymmentä astetta ja tuuli tunkeutui luihin ja ytimiin.
Neuleen tiedot on kirjattu Ravelryyn projektisivulleni.

Niagaran putoukset ovat kaamea turistirysä. Putoukset toki ovat upeat, mutta muuten se ei ole meidäntyylinen paikka. Putouksilta alavirtaan kaupungin ulkopuolella on kaunista puistoaluetta, jossa voi patikoida, hiihtää ja käydä piknikeillä. Kun ensimmäisen kerran kävin putouksilla yli 30 vuotta sitten, oli talvipakkaset. Mieleen jäivät joen rannan jäätyneet puut. Ne halusin nähdä uudelleen. Putouksesta nouseva vesihöyry jäätyy rannan puihin. Näky on satumaisen kaunis.