Sukkia

Muutama päivä ennen kesäloman loppua menimme eräälle mökille kerämään voimia ennen töiden alkua. Oli ihanaa vai olla ja virkata tai neuloa ja tuijotella yllä näkyvää maisemaa. Se tuli todella tarpeeseen.

 

Niin kuin moni muukin, ihastuin alkukesästä Tiina Kuun kirjaan Tuhansien villasukkien maa.

Päätin neuloa kirjasta mieluisia malleja kirjan lopusta alkaen. Samalla muistelin kummitätiäni, joka aina luki lehdet lopusta alkuun.
Kirjan viimeisenä ohjeena ovat Yksi pysyy kuitenkin -sukat.Ne neulotaan varpaista varteen. Jalkaterässä ja varressa on salmiakkikuivoita, jotka on tehty nurjilla silmukoilla. Sukan suuhun tulee kaunis lintuaiheinen, karjalaistyylinen kirjoneule. Siis kerrassaan kaunis malli!

Neuloin sukkia linja-autossa matkalla Jyväskylän neulefestareille. Olin niin innoissani! Ihana neule ja festarit! Niinpä sitten neuloin  vartta pitemmäksi kuin ohjeessa oli. Kun pääsin kirjoneuleeseen, huomasin, että olin sittenkin ottanut mukaan värit, joissa ei ollut riittävää kontrastia. Varsista oli tulossa liian pitkät. Resorista olisi tullut liian kireä. Päätin purkaa osan kirjoneuleesta. Tämä oli paras ratkaisu, sillä vaikka olin menossa neulefestareille, en halunnut ostaa näihin sukkiin uutta kuviolankaa.

 

Sukkien kirjoneulemalli oli kuitenkin niin kaunis, että ne oli neulottava uudelleen. Tällä kertaa olin tarkkana varsien pituudesta ja sainkin mahdutettua mukaan myös koko kirjoneuleen.
Festareilta ostin lankaa kirjan sukkia varten, sillä olin huomannut, että miun sukkalangat olivat vääränlaisia näihin malleihin. Ne olivat joko liian tummia tai kirjavia, jotta kuviointi näkyisi hyvin. Oli hankittava vaaleita sukkalankoja. Sellainen oli Koukuttamon Allegro fingering, jolla neuloin toisen parin. Punainen ja musta lanka ovat samaa kuin pieleen menneissä sukissa. No, eiväthän sukat pieleen menneet, en vain saanut niihin ohjeen mukaista kuviointia.

Seuraavaksi neuloin kirjasta Sumuisena aamuna-sukat. Ajattelin, että ne olisivat hitaat neuloa, sillä niissä on kirjoneuletta koko ajan. Mutta malli olikin niin helppo, että opin sen nopeasti ulkoa. Sukat valmistuivat melko nopeasti.

Aloitin neulomaan niitä mökillä. Sainkin toisen siellä valmiiksi.
Viimeisenä aamuna heräsin varhain ja huomasin auringon juuri nousevan. Järven päällä leijaili usvaa. Nouseva aurinko värjäsi kaiken kultaiseksi. Isokoskelot lennähtivät rantaheinikkoon. Oli viileää. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin lämpimään kesäaamuun.

Kolmas retki

Ravelrylinkit:
En ole vielä ehtinyt laittamaan kuvia Ravelryn projekteihin. Yritän ehtiä ottamaan niistä kuvat mahdollisimman pian.
Sumuisena aamuna
Halland
Faroe Island Mittens in Two Colours
Tulppaani
Piitu
Retkipaita

Se valmisti sittenkin!

Noin kaksi vuotta sitten aloitin suurella innolla virkkaamaan Kalevala-peittoa, joka oli yksi Suomi 100 -juhlavuoden tapahtumia. Oli ihanaa, että peiton malli oli saanut inspiraationsa kansalliseeppoksestamme. Olin todella innoissani. Tilasin jopa peittoon tarkoitetut langat Menitasta, valitsin Keto-lankapaketin.

Pysyinkin hyvin alussa Cal-virkkauksen tahdissa. Ilmestyikohän paloja kerran viikossa vai kaksi kertaa kuussa? Joka tapauksessa aloin syksyn mittaan jäädä jälkeen. Lopulta en enää virkannut yhtään palaa. Vielä viime vuoden vaihteessa miulta puuttui muutama pala. Tavallaan uuden vuoden lupauksena päätin, että peitto on saatava valmiiksi. Tykkäsin yhä vielä peiton ideasta, Kalevala-aiheesta ja siitä, miltä valmiit peitot netissä näyttivät. Mutta virkkaaminen ei vain maistunut.

Kevään mittaan sain kuin sainkin palat virkattua. Aloitin yhdistelemään paloja. Ennen kesäloman alkua puolet paloista oli yhdistetty. Päätin, että kesällä peitto valmistuu. Heinäkuun loppuun mennessä mitään ei ollut tapahtunut ja arvelin jo, ettei tule tapahtumaankaan.
Sitten päätimme mennä eräälle mökille viettämään loman loppua. Viime tingassa otin peitontekeleen kassiin. Ja hups! Eihän valmistumiseen kauhean kauaa mennytkään.

Keto-lankapaketissa oli paljon turkoosia. Se ei vastannut miun mielikuvaa kukkakedoista. Suomessa on aika vähän turkooseja niitynkukkia. Niinpä käytin aika paljon varastoista löytyviä Seiskaveikkoja. Palamalleissa oli pari, joista en oikein pitänyt, joten niiden tilalle tein lisäoheista muutaman palan. Taisin myöskin virkata jonkun palan 2 kertaa, jotta saisin mieluisat palat peittoon.
Olen virkannut ja neulonut useita peittoja. Ne kaikki ovat menneet lahjoiksi. Tämän peiton pidän itse. Sen alla onkin ollut mukavaa ottaa päivätirsat.
Peiton tiedot löytyvät täältä.

Villatakki

Sain äidiltä muutama vuosi sitten kassillisen punaista ja sinistä norjalaista lankaa. Molempia värejä oli riittävästi paitaan. Valitettavasti heitin vyötteet pois, kun luulin että olen Ravelryyn kirjannut lankamerkin. Siellä kuitenkin lukee vain, että lanka on yläkerran paksua norjalaista lankaa, mikä tarkoittaa, että en ole viitsinyt kiivetä muutamaa rappusta yläkertaan katsomaan vyötteestä langan  merkkiä.
Sinisestä langasta olin neulonut Miehelle paidan , mutta punainen oli jäänyt odottamaan hyvää ohjetta. Olen varmaan aikaisemmin sanonutkin, että värillä ei ole väliä kunhan se on punainen, mutta juuri tämä punaisen sävy ei minnuu kauheesti miellytä. Niinpä lanka sai odottaa ja odottaa.

Yksi tämän kesän tavoitteistani oli selkeyttää lankavarastoani. Vein osan jämistä ja ne langat, joista en tulisi koskaan neulomaan, Konttiin. Päätin, että nyt norjalaisen langan on päästävä puikoille. Knittyssä oli viime syksynä ollut mukava villatakin malli, joten ryhdyin toimeen. Neuloin ensin hihat muutamassa päivässä. Hihoja on joskus tympeää neuloa, joten päätin tehdä ne ensin. Vartalo neulottiin alhaalta ylös, hihat neulottiin raglankavennuksilla vartalo-osaan.
Takkiin tuli leveä, lyhennetyillä kerroksilla neulottu kaulus ja nappilista. Jotenkin sössin ja neuloin kauluksen ihan väärään paikkaan, joten purkamiselta ei tässäkään neuleessa vältytty.

Podcastissa taisin sanoa, että odottelen kylmempiä kelejä, jotta pääsen pitämään takkia. Niin ei tulekaan käymään, sillä annoin takin lahjaksi.
Villatakki oin kuvattu retkeilijöille tarkoitetussa saaressa, jossa kävimme uimassa ja saunomassa. Valitettavasti kuvien valoitus ei ole ihan onnistunut ja takin kuviointi ei näy.

Täältä löytyvät villatakin tiedot.

Mekkoja

Olen mekko- ja hameihminen, niissä on hyvä ja leppoisaa olla. Niinpä innostuin kovasti, kun huomasin, että Kässäkerho Pom pom julkaisi mekkokaavan. Se on sellainen, jonka osaa aloitteleva ompelijakin tehdä. Miun ei ehkä pitäisi enää olla aloitteleva ompelija, jos mietitään, kuinka kauan olen ommellut, mutta en vain ole siirtynyt taidoissa seuraavalle tasolle. Niinpä miekin uskaltauduin ostamaan kaunista pellavaa Pom pomista ja ompelemaan Monday-mekon.

Noudatin ohjeita melko tarkasti. Ohjeessa pääntie ja hiha-aukot käännetään ja ommellaan, mutta sellaisessa piilee miulle vaara, joten päätin toimia toisella tavalla. Ompelin päätiehen ja hiha-aukkoihin vinonauhan, joka ei näy oikealle puolelle. Näin sain niistä varmasti siistit.

Mekko on väljä. En ole vielä päättänyt, onko se liian väljä. Sitä ehkä pitäisi hiukan kaventaa. Joka tapauksessa mekko onnistui ja olen todella tyytyväinen. Olenkin rohkaistunut ja ostin toisen mekon kaavan. Kässäkerho Pom Pomissa on ihania pellavakankaita, joista pitäisi nyt valita sopivin.

Olin suunnitellut Väritys-mekon neulomista kirjaimellisesti vuosia. Malli julkaistiin jo vuonna 2014 ja olen siitä lähtien halunnut neuloa mekon. En vain löytänyt sopivaa lankaa. Viime talvena Lappeenrannan Pyöröpuikossa oli Sandnes garnin käsinvärjättyä lankaa, johon jostain syystä ihastuin.

Mekko onnistui muuten ihan hyvin, en vain pidäkään langasta. Se on miun silmissä liian levotonta.  Ohje on loistavasti kirjoitettu, mekosta tulee tällä ohjeella todella hyvä. En yleensä neulo mitään useampaan kertaan, mutta taidanpa haluta toisenkin Väritys-mekon jostain rauhallisemmasta langasta.

Kuvasin mekot lyhyellä melontaretkellä läheiseen saareen. Olen kertonut saaresta aiemminkin, ainakin vuosi sitten elokuussa. Siellä pitää käydä ainakin kerran kesässä uimassa ja saunomassa ja neulomassa.

Toinen retki

Toinen retki on valmis katsottavaksi.
Valmiit:
Punatulkkupistely
Puikkopussi, jonka ohje löytyy Making No 7

Kesken:
Tulppaanihuivi
Yksi pysyy kuitenkin -sukat

Pakko tehdä ensin!

Aloitin neulomaan Legato-sukkia jo keväällä, mutta aloituksen jälkeen ne eivät oikein edistyneet. Oli kaikenlaista muuta mukavaa neulottavaa. Neuloin näitä sukkia myös reissulla, jonka teimme Länsi-Uudellemaalle. Serkkuni ihaili sukkia ja lupasin antaa ne hänelle. Serkku toivoi samalla, että neuloisin sukat aloe vera-langasta.

 

Legato-sukat olivat Sukka-Finlandian bonusohje, jonka suunnitteli Merja Ojanperä. Tykkäsin mallista kovasti. Malli näyttää monimutkaiselta, mutta opin mallikerran ulkoa melko pian. 

Kuten jo sanoin, sukkien neulominen edityi hitaasti. Lopullisen innon niiden neulomiseen sain, kun Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa ilmestyi. Kirja on täynnä malleja, joita halusin päästä neulomaan mahdollisimman pian. Ensin piti kuitenkin saada Legatot ja muutamat muut sukat valmiiksi. Muuten ne jäisivät kokonaan neulomatta.

Viime talvena kävin ohikulkumatkalla Joensuun Kuitukeijun lankapuodissa ja ostin sukkalankoja. Ne piti neuloa ennen kuin sain aloittaa Tiina Kuun sukkia. Ensin puikoille pääsi Opalin Claude Monet'n lanka, joka on todella kaunista. Lanka itsessään antaa riittävän kuvioinnin, mutta halusin varsiin ja päkiän päälle jotain pientä. Käytin apuna Prairie Socks-sukkien kuviointia. Alunperin ajattelin, että nämä sukat pidän itse, mutta lahjaksi ne lopulta päätyivät.
Lankaa jäi jäljelle sen verran, että päätin neuloa toisetkin sukat. Varren resoriin, kantapäähän ja kärkiin käytin vanhaa Hotsocks-lankaa.

Vihreän langan olin myöskin ostanut Kuitukeijun lankapuodista. Aloitin neulomaan sukkia reissussa ja luulin tehneeni Ravelryyn projektisivun, mutten ollutkaan tehnyt sitä. Vyöte on hävinnyt, enkä muista, mitä lanka on. Lankaa riitti kaksiin sukkiin, kun neuloin toisiin jälleen resorit, kantapäät ja kärjet eri langalla.

 

Sitten pääsin neulomaan serkun pyytämiä aloe vera-sukkia. Mie itse en tykkää langasta, jossa on jojobaa tai aloe veraa. Sellainen tuntuu jotenkin tahmaiselta ja ikävältä. Mallin sukkiin löysin Suuri käsityölehdestä, joka oli ilmestynyt keväällä. Tarkempaa numeroa en tiedä. Päädyin malliin, koska miulla oli se lehti ja koska malli näytti somalta.

Ohje oli puutteellisesti tehty. Kaavio oli virheellinen eikä sen mukaan mallikerta mennytkään tasan annetun silmukkamäärän kanssa. En viitsinyt purkaa, vaan annoin olla.  Niin kiire oli päästä neulomaan Tiina Kuun ohjeita! Tosin jos olisin muuttanut silmukkamäärää, olisi sukista tullut joko liian isot tai pienet.