perjantai 23. kesäkuuta 2017

Viimeisin villitys

Miulla on uusi neulomiseen liittyvä villitys,neulepodcastit. Ne eivät varmaankaan ole kaikille uutta, mutta mie olen katsellut niitä vasta keväästä asti. Olen kyllä Ravelrystä ja blogeista lukenut niistä ja joskus aiemmin uteliaisuuttani yrittänyt katsella jotakin, mutten sattunut sellaiseen, joka olisi kiinnostanut. Keväällä satuin ja nyt olen ihan koukussa. Neulon ja katson, katson ja neulon.
 Esittelen tässä muutaman neulepodcastin, sellaisen joista olen oppinut uutta. Ensimmäisenä ihastuin suomalaiseen Frostbites-podcastiin, koska siinä on jotain samaa kuin omassa blogissani. Minna kuvaa yleensä ulkona ja selvästikin nauttii retkeilystä. Frostbites on englanninkielinen. Erityisesti pidin jaksosta, jossa Minna kertoi Hailuodon paidasta.
Dingo Dyeworks on podcast, jota pitää indievärjäri Australian Perthistä. Hän esittelee tietenkin lankojaan, joiden värit ovat saaneet inspiraationsa Australian luonnon kukista, puista ja pensaista. Hän kertoo myös kotiseutunsa luonnosta ja nähtävyyksistä. Mielenkiintoisimpia ovat jaksot, joissa hän kertoo väreistä ja siitä miten eri värejä voi yhdistellä toisiinsa. Nämä jaksot ovat olleet miulle hyvin opettavaisia.
Fruity Knitting-podcastia pitää australialainen aviopari, joka asuu Saksassa. Podcast on hyvin ammattimaisesti tehty. Ihastuin heti ensimmäisen jakson Extreme knitting -osioon, jossa Andrea neuloi Snowdonin huipulla. Podcastissa on todella paljon tietoa neulomiseen liittyvistä asioista, mielenkiintoisia haastatteluja ja tietysti kauniita neuleita. Olen oppinut paljon uutta katsomalla tätä podcastia.
Viimeisenä esittelen Kammebornia-podcastin, jota pitää ruotsalainen Pia. Ensimmäisissä jaksoissa Pialla oli hauska tapa haastatella jotakuta neulojaa. He kerivät lankaa. Haastateltavan tehtävänä oli pitää vyyhtiä ja Pia keri.  Haastattelu päättyi, kuin vyyhti oli keritty. Kammebornia on kauniisti kuvattu. Se on ruotsinkieleinen ja siihen saa englanninkieleisen tekstityksen.
Mukavia ja mielenkiintoisia podcasteja on muitakin. Mie tykkään sellaisista, joissa on täyttä asiaakin, joissa kerrotaan jotain uutta tai muuten inspiroivaa tietoa neulomisesta. Mistä podcasteista sie pidät? Vinkkejä otetaan vastaan=)

Olen alkanut myös haaveilla omasta podcastista. Ideoitakin on pyörinyt päässä, mutta niinkuin alimmista kuvista näkyy, miulla on uusi neuleassistentti enkä vähään aikaan ehdi toteuttaa podcasthaavettani. Ensin pitäisi myös opetella editoimaan kuvattu video, jotta saisin podcastista haluamani kaltaisen.
Kuvien sukkia neuloin katsoessani Fruity Knitting -lähetyksiä. Sukkien malli on aika vaativa, pitää seurata ohjetta tarkasti. Harmittaa jälleen kerran värivalintani, mutta valitsin ne ennen kuin olin katsonut Dingo Dyeworksin värijaksot. Nyt osaisin valita värit toisin.
Tässä linkki sukkien tietoihin Ravelryssä.





tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kukkivassa metsässä

Loman aluksi kävimme kävelemässä Elimäellä Mustilan arboretumissa.  Alppiruusut eivät vielä kukkineet, mutta osa atsaleoista oli täydessä kukassa. Ihailtavaa riitti. Toivoin löytäväni jonkun rauhaisan kolkan, jossa voisin kuvata mukana olevia neuleitani. Synkän purppurapihtametsikön kätköistä sellainen löytyikin.
Olen Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerineulontojen vankkumaton neuloja. Touko-kesäkuussa siellä neulottiin (ja neulotaan) Doc Matin TV-sarjaan perustuvat sukat. Sarja kuului aikoinaan lempiohjelmiini, joten aloitin neulomaan näitä sukkia innostuneena .
Neuloessani sukkia malli tuntui jotenkin liian yksinkertaiselta. Ihmettelin, että näkyvätkö nurjilla silmukoilla tehdyt kuviot selvästi sukasta. Sain huokaista helpotuksesta. Valmiista, pestyistä sukista kuviot näkyvät selvästi. Tosin kuvista ei erotu edessä oleva ankkurikuvio kovin selvästi, mutta se onkin kuvaajan vika.
Sukat päätyvät Miehelle, jonka jalkoihin ne sopivat täydellisesti. Portwenn-sukkien tiedot olen jälleen kirjannut Ravelryyn.
Toinen rauhallinen paikka löytyi kahvilan pihasta. Olin keväällä neulonut kaulurin, jota en ole ehtinyt aiemmin kuvata. Myös tämä oli mysteerineule, johon osallistuin koska lankana oli paksu lanka. Yleensähän neulon kaiken ohuista langoista, mutta nyt teki mieli neuloa joutuisampaa lankaa. Löysinkin lankakaupasta ihanan pehmeää merinoa.
Lanka oli hiukan ohjeen lankaa paksumpaa, mutta ajattelin ettei se kaulurissa haittaisi. Lopputuloksesta tuli valtavan suuri. Miten tämmöistä pidetään päällä? Olen miettinyt ja kokeillut sitä monta kertaa, mutten ole täysin tyytyväinen. Ohuemmasta langasta olisi varmaan tullut helpommin pidettävä.
Kaulurista kääntyy helposti nurja puoli päälle ja yläreuna jää lerpattamaan. Malli on kuitenkin sellainen, että oikea puoli pitäisi olla päällä koko ajan.
No, onneksi tässä on vielä aikaa pohtia tätä asiaa ennen ensi talvea! Miulle luonteenomaisin tapa olisi tuo pään yli vetäminen, jolloin käyttäisin sitä päähineenä. Kauluri on niin paksu, etten tiedä, missä tilanteessä pystyisin pitämään sitä pelkästään kaulan ympärillä ilman, että tuntuisi ahdistavalta.

Kaulurin tiedot löytyvät täältä.
Sain ihanan yllätyksen postissa viime viikolla. Olin voittanut Neilin neuleiden arvonnassa Suklaakirjan ja muita herkkuja. Kiitos Neili mieluisasta arpajaisvoitosta!!

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Merellä


Pitkäaikainen haave toteutui, kun pääsimme mukaan Arktika-risteilylle Itäisen Suomenlahden kansallispuistoon Ulko-Tammioon. Tarkoituksena oli tarkkailla Jäämerelle matkaavien lintujen kevätmuuttoa, mutta lintuja ei juurikaan näkynyt. Se ei kylläkään haitannut, sillä retki oli muuten oikein onnistunut. Neuleitakin ehdin kuvata.
Tänä talvena olen neulonut erityisen paljon jämälankojani. Etsin malleja, joihin saisin upotettua mahdollisimman paljon lankoja, jotka olivat jääneet jäljelle muista neuleista. Sen vuoksi aloitin kolmannen Alina-huivini. (Ensimmäinen ja toinen ) Alina on siitä hyvä malli, että sen voi neuloa langasta kuin langasta.
  Ohjeessa on myös vaihtoehdot kolmeen erimuotiseen huiviin. Mie olen aina tehnyt leveän kolmion, koska miusta se istuu parhaiten harteilla. Aikaisemmat Alinani ovat menneet lahjoiksi, niin menee luultavasti tämäkin.
Talvella huomasin Ravelryssa ihanan huivimallin, joka oli lyhyen aikaa ilmainenkin. Tallensin ohjeen Ravelryn kirjastooni ja odotin sopivaa hetkeä huivin aloittamiseen. Huhtikuussa en malttanut enää odotella sopivaa hetkeä, vaan aloitin neulomaan Pyöröpuikosta ostamastani ihanasta langasta. 
Huivissa on kolme eri osan, joissa on oikeaa ja nurjaa hieman eri tavoilla neulottuna.  Kun neuloin huvia, tajusin, että tällainen malli olisi kauniimpi paksummasta langasta. Ohje olikin kirjoitettu sekä ohuelle että paksulle langalle. Niinpä käväisin uudelleen Pyöröpuikossa, ostin Rowanin Felted Tweediä ja neuloin toisenkin huivin.
Harmaassa huivissa pintaneulekuviot pääsevät paremmin esille. Jotenkin yksinkertainen malli soveltuu paremmin tämmöiseen paksumpaan lankaan. Tähän huiviin on ihanaa kääriytyä kylmemmillä keleillä.
Itäisen Suomenlahden ulkosaaristossa oli kuitenkin lämmintä. Kielot olivat puhkeamaisillaan kukkaan ja joutsenet hautoivat pesillään. Kevät on ihanaa aikaa.
Meet in the Middle-huivien tiedot löytyvät täältä.
Alinan tiedot löytyvät täältä.

sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Mysteerineulontaa?

Osallistuin jälleen kerran mysteerineulontaan, jossa oli tarkoituksena neuloa kämmekkäät. Ensimmäinen vihje oli lyhyt ja ytimekäs ja nopeaa neulottavaa. Seuraavassa vihjeessä alettiin neuloa kämmekkäisiin tulevaa kuviota, joka oli iso risteilevä palmikkokuvio kämmenselässä.
Suunnittelija ei omien sanojensa mukaan osannut tehdä kuviosta kaaviota, joten ohje oli kirjoitettu. Ihan kaikkia lyhenteiden selityksiä ei ohjeesta löytynyt, mutta ajattelin, että koska muutkin neulojat selviävät ohjeesta, niin miksikäs en miekin. Kaaviota on niin helppoa seurata ja hyvin kirjoitettua ohjekin menee, mutta mie en pystynyt seuraamaan tätä ohjetta. Tuskailin ja tuskailin.
Lopulta heitin neuleen sohvan nurkkaan ja parahdin, että neuloisinpa kukkakämmeköitä! Pysähdyin. Mikä pakko miun on neuloa sellaista, mistä en tykkää?!? Purin neuleen ja kaivelin piirongin kätköistä uudet langat, tulostin ohjeen Raverystä ja aloitin neulomaan kukkakämmeköitä. Nautin selkeästä kaaviosta, kauniista kukista ja pirteistä väreistä. Ah, onnea!
Olen yrittänyt tänä talvena neuloa jämälankojani pois. Olen myös innostunut neulomaan lapasia. Mengele-lapasissa toteuivat molemmat asiat. Lapaset meinasivat jäädä kokonaan ufoiksi, sillä olin unohtanut ne kokonaan. Kun kaivelin käsityöpussejani jokin aika sitten, löysin nämä melkein valmiina yhdestä pussista.
Kukkakämmekkäät  ja Mengele-lapaset   löytyvät Ravelrystä.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kesää odotellessa

Lapasvillityksen jälkeen vuorossa on ollut kirjoneulesukkavillitys. Ostin taannoisella Helsingin reissullani sukkalankoja, joita on pitänyt päästä neulomaan. Yritin taas valita värejä, jotka olisivat jotenkin erilaisia kuin yleensä, mutta ei olisi pitänyt. En tykkääkään tästä yhdistelmästä. Samaa väriyhdistelmää on valitettavasti tulossa vielä lisääkin...
Sukkamalli oli ihanaa ja koukuttavaa neulottavaa. Monipuolinen kirjoneule toi vaihtelua, se oli helppo muistaa eikä kaaviota tarvinnut joka hetki tutkia. Sukkiin on neulottu kesästä muistuttavat lehti- ja kukkaköynnökset. En yleensä neuloa samaa mallia useampaan kertaan, mutta nämä sukat voisin neuloa uudelleen. Tykkäsin kuviosta niin paljon.
Miulla on puikoilla saman suunnittelijan toisetkin sukat ja jonossa parit muut. Hän osaa tehdä kauniita kirjoneulemalleja, joissa on jokin kiva juju.
Touch of Summer -sukkien tiedot on kirjattu Ravelryyn.

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Leerviikissä

Vaikka kevät on ollut kylmä, on rannikolle saapunut runsaasti muuttolintuja.  Niiden myötä myös me olemme käyneet siellä linturetkillä. Samalla voin yhdistää kaksi rakasta harrastustani, retkeilyn ja neulomisen. Rantakivet ovat hyviä kuvausalustoja neuleille.

Tähän mysteerineulontaan ei ollut tarkoitus osallistua, mutta sitten tajusin, että se tarjoaisi hyvän mahdollisuuden käyttää lankavarastossa pitkään lojunutta lankaa. Kyse oli joulukalenterilapasteni (vihreitten) suunnittelijan mysteerihuivi.

Ohje oli aika yksinkertainen, siinä oli yksinkertaista pitsiä ja pintaneuletta nurjilla silmukoilla. Raidoittuva lankani sopi malliin täydellisesti. Tykkään lopputuloksestakin.

Viime vuoden alusta miut vallitsi palava halu virkata peitto. Osallistuin pariin Ravelryn mysteerivirkkaukseen, joissa ilmestyi uusi malli joka kuukausi. Yhdistin näiden peittojen paloja yhteen peittoon. Palat valmistuivat ajallaan, mutta niiden yhdistäminen oli tervanjuontia. Siihen kuluikin  muutama kuukausi aikaa.

Jämälankoja jäi niin paljon, että olen aloittanut uuden peiton virkkauksen. En oikein itsekään ymmärrä peittoviehätystäni. Miulla on kesken 4-5 peittoa ja langat vielä yhteen malliin. Tuo 4-5 tarkoittaa sitä, että olen pohtimassa puranko yhden peitonalun vai jatkanko sitä. Moneen peittoon ilmestyy palan ohje kerran kuussa. Yksi pala on melko nopeaa ja vaivatonta valmistaa. Ehkä siinä piilee viehätys. Iso työ on jaettu pieniin helppoihin osiin.

Tosin englanninkieliset virkkausohjeet ovat aika painajaismaisia. Mie olen oppinut virkkaamaan kaavioista, mutta nämä ohjeet on kirjoitettuja. Niissä on eri termit riippuen siitä onko kirjoittaja amerikkalainen vai englantilainen. Niissä on lauseita, joissa lukee: "Virkkaa puolipylväs edellisen kerroksen pylvään jälkeiseen ketjusilmukkaan. Tee piilosilmukka seuraavan pylvään alla olevaan puolipylvääseen." Onneksi eri vaiheista on yleensä hyvät kuvat, joista saa selvän, mitä pitää tehdä.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pitkäperjantain retkillä

Pitkänperjantain linturetki suuntautui Siikalahdelle. Voimakas pohjoistuuli teki pikkupakkasen niin purevaksi, että retki jäi lyhyeksi. Lintuja lahdella kuitenkin oli runsaasti.
Kun näin Escalator-sukat Ravelryssä, oli pakko kaivella lankavarastoa ja ryhtyä neulomaan. Miulla ei ollut ihan oikean paksuista lankaa, mutta se ei intoa haitannut. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut odotella sopivaa lankaa, jotta sukista ei olisi tullut niin tiukkoja.
Sukat neulottiin lyhennetyillä kerroksilla osittain edestakaisinneuleena. Tykkään kovasti vinksin vonksin menevistä raidoista. Tämmöiset voisi joskus neuloa uudestaankin!
Iltapäivällä suuntasimme Punkaharjun Metsäntutkimuslaitokselle kävelemään. Kylmä tuuli oli yltynyt entisestäänkin ja rannassa oli hyytävää. Oli pakko pysyä metsän siimeksessä, jonne tuuli ei yltänyt. Kälyni ei kuitenkaan kaihtanut arktisia oloja, vaan suostui sukkamalliksi Puruveden rantaan.

Törmäsin helmikuussa Ravelryssä Prairie-sukkiin. Sukkien mallin inspiraationa on Laura Ingalls Wilderin kirjat, joita ahmin tyttönä ja joita olen lukenut myöhemminkin. Sukissa on yksinkertainen kuvio, joissa voi nähdä preerioiden vehnäpellot. Olimme juuri lähdössä hiihtolomareissulle Posiolle, tämä malli olisi oiva automatkaneule. Sainkin ensimmäisen sukan melkein valmiiksi menomatkalla. Neuloin maisemia katsellessani hiukan liian pitkän varren. Resori on melkein liian tiukka, koska se ylettyy ylemmäksi pohkeeseen.
 Käly sai sukat kuvauspalkaksi, mutta mie tahtoisin neuloa tämänkin mallin uudelleen. Harmittelin neuloessani koko ajan, että miksi valitsin vaaleanpunaisen langan sukkiin (no, kun sitä sattui olemaan piirongin laatikossa). Olisi kivaa neuloa nämä sukat jostain kauniista langasta.


Escalator ja Prairie -sukkien tiedot löytyvät Ravelryn sivuilta.