sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Järvellä

Helmi-maaliskuun vaihteessa olikin yllätävän hyvät järvikelit. Lumi oli haihtunut pois, jää oli kovaa ja aurinko paistoi. Edellisissä postauksissa kerroin retkistämme saareen. Mukana yhdellä retkellä oli myös kaksi huivia, joista toinen pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa.
 Ihastuin huivimalliin viime syksynä, kun katselin islantilaista Hiphipbarbaknitstories-podcastia.  Siinä Linda haastatteli islantilaista neulesuunnittelijaa  Auður Björt Skúladóttiria, jolla oli toinen toistaan upeampia neulemalleja. Erityisesti pidin huivista, jonka reunassa oli palmikko molemmilla puolilla huivia. 
Syyslomalla käväisin Helsingissä Snurressa ja ostin sieltä ohjeen mukaista lankaa, Madelinetoshin Tosh Merino Lightia. Tein vain sen virheen, että ostin liian kirjavaa lankaa. Palmikko ei erotu kunnolla huivin reunasta. Harmittaa, sillä juuri se on tämän neuleen juju.

 Huivista neulottiin ensin reunapitsi edestaikaisin neuleena. Mietin kovasti, miksi sen tekeminen tuntui pitkältä ja tympeältä kuin nälkävuosi. Saman työnhän sitä olisi tehnyt, jos reunapitsi olisi neulottu viimeisenä. Silloin neulomista olisi vielä ollut hankaloittamassa vieressä roikkuva huivin ainaoikea osa. Ei mitään logiikkaa! Mutta silti miulta meinasi motivaatio loppua reunan neulomisessa. Kun pitsi oli valmis, loppuhuivin tekeminen sujui nopeasti.
Sain äidiltä pussillisen alpakkalankaa. Tiesin heti, mitä siitä neuloisin. Olin jo pitkään katsellut Ravelryssä Alicia Plummerin Campside-huivia. Minnuu viehätti mallissa sen kaunis yksinkertaisuus ja erityisesti sen liittyminen retkeilyyn. Täältä pääsee lukemaan, mistä Alicia on saanut inspiraationsa huiviinsa.

Neuloin huivin innoissani muutamassa viikossa. Hämmästyin kylläkin kovasti, kun huivin edetessä huomasin, etteivät langat äidin antamassa pussissa olleetkaan samanvärisiä. Olin kylläkin huomannut, että pussissa oli muutama kerä vihreää, mutta muut näyttivät hämärässä valossa ruskealta, semmoiselta  männyn kaarnan väriseltä. Mutta siellä ei ollutkaan kuin muutama kerä ruskeaa, 2 kerää violettia ja 2 vihreää. Päädyin käyttämään vihreät langat ruskean jälkeen. Reunaan tuli vielä violetti raita. Huivista tuli näinkin kaunis, semmoinen metsän värinen. Se sopii hyvin, sillä tästä tulee miun uusi retkeilyhuivi.


lauantai 9. maaliskuuta 2019

Sukkia, sukkia

Ihana auringonpaiste houkutteli vielä kerran loman lopuksi järvelle. Saimme nauttia kauniista kevättalvesta. Retken lopulla pilvet peittivät taivaan todella nopeasti. Tuli hyvä hetki kuvata kasa sukkia.
Näistä joululahjasukista jäi niin paljon jämälankaa, että halusin neuloa ne pois. 3,5 mm puikoilla sukat valmistuivatkin nopeasti. En niitä monta kertaa neulonut vajaan 3 viikon aikan, kun ne olivat puikoilla. Sukkien tiedot löytyvät täältä.

 Halusin taas osallistua Niina Laitisen ystävänpäiväsukkamysteeriin, koska niin saisin taas neulottua joululahjasukkia. Ohjeen lanka olisi ollut Novitan nallea, mutta mie halusin kokeilla Novitan uutta Muumilankaa. Ainakin neulottaessa se tuntui ihan hyvältä. Tulen varmasti käyttämään sitä tulevaisuudessakin. En vain oikein tykännyt Muumilangan värivalikoimasta. Miulla oli vaikeuksia löytää sukkiin mieluiset värit.
Huomasin sukkakuvaa katsellessani, että olenkin laittanut sukat vääriin jalkoihin. Kerroksen vaihtumiskohta pitäisi olla säären sisäsivulla. Ohjeessa se taisi olla takana, mutta mie laitan sen aina sisäsivulle. Sieltä sitä ei kukaan näe.
Sukkien tiedot löytyvät täältä.
Alkuvuosi on mennyt Sukka-Finlandian parissa. Aloitin neulomalla viime vuoden kisan Andante Festivot, jotka olivat jääneet silloin neulomatta. Olin nähtävästi saanut sukkaähkyn, enkä enää jaksanut innostua niitä silloin neulomaan mallin ihanuudesta huolimatta. Näin saattaa muuten käydä nytkin. En ole varma, jaksanko loppuun saakka, vai neulonko jotkut sukat sitten joskus.
Lämmittelysukat neulottiin Tukuwoolin Sockista. Miulla sattui olemaan sitä kauniissa vihreässä värissä. Tykkäsin mallista kovasti. Se ja lanka olivat hyvä pari.
 Aaveisiin käytin Regian Pairfectiä. Sukista tulikin todella suloiset. Pitkä värivaihtelu ei peittänyt kaunista pitsikuviota. Näissä taisin tehdä sukkien kärjet jotenkin erilailla kuin ohjeessa oli. Olisikohan pitsin pitänyt jatkua pitemälle?
Harmoniat unohtuivat kotiin, eivätkä siis päässeet retkelle mukaan. Näissä sukissa oli kaunis pisikuvio, joka oli helppo oppia ulkoa. Harmi, etten huomannut kuvata kantapäitä, sillä ne olivat miulla täysin uudenlaiset. Niissä neulottiin varren alaosaan kiilalevennykset ja sitten kantapää vain käännettiin ja levennykset kaventuivat pois. Kätevää.
Olin ostanut joululomalla Joensuusta Opalin Sinfonie der Träume -lankaa, joka oli niin kaunista, että siitä oli heti pakko aloittaa neulomaan sukat. Nämä ovat tavalliset perussukat, jotka olivat miulla reissu- ja luennonkuunteluneuleena. Lankaa jäi sen verran, että käytin sitä toisiinkin sukkiin, mutta niistä kerron joskus myöhemmin.

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Myötä- ja vastoinkäymisiä


 Lapasinnostukseni ei ole kadonnut minnekään, päinvastoin. Olen viime päivinä miettinyt, miksi lapasia on niin mukavaa neuloa. Syy ei ole käytännöllinen, sillä lapasia tarvitaan huomattavasti lyhyemmän ajan kuin sukkia. Pidän villasukkia melkein vuoden ympäri, lapasia tai kämmekkäitä noin puoli vuotta. Syy on siis muualla.
Pienet kirjoneuletyöt - joihin lasken lapaset - ovat todella kivoja neulottavia. Saa nopeasti kaunista aikaiseksi. On motivoivaa katsoa kuvion muotoutumista neuleessa.

Haldir-kämmeekkäät olivat mysteerineulonta, johon alun pitäen en aikonut osallistua. Mutta kun huomasin, että ohjeessa oli käytetty Tukuwool fingeringiä, päätin osallistua. Olin nimittäin juuri ostanut kirpparilta halvalla vihreän ja keltaisen vyyhdin Tukuwoolia. Keltaisesta tulisi kevääksi pirteät kämmekkäät. En tiedä, mihin olin keskittynyt, mutta seuraavaksi havahduin siihen, että olin neulonut ensimmäisen vihjeen vihreästä langasta, enkä keltaisesta. En viitsinyt purkaa, vaan jatkoin vihreällä. Pelkäsin tummanruskean kuviovärin loppuvan, joten käytin yläkämmeneen kuviovärinä harmaata. Valitettavasti se ei erotu kuvissa.
Jossain vaiheessa päätin, etten teekään kämmekkäitä vaan lapaset. Neuloin toiseen kärjen, mutten ollutkaan siihen tyytyväinen. Se oli liian kapea. Lopulta päädyin purkamaan ja seuraamaan ohjetta. 
Käytin eilen näitä kämmekkäitä ensimmäisen kerran koiralenkillä. Ne olivat todella hyvät tämmöiseen lämpimään kevättalven keliin.
Voitin yli vuosi sitten Ravelryn I Make Mittens-ryhmän vuotuisista arpajaisista Sanquhar-sormikkaiden tarvikepakkauksen. Malli oli todella kaunis, juuri sellainen ihana pikkutarkka tikutettava, josta tykkään. Aloitin neulomaan sormikkaita kesähelteillä heinäkuussa. Miten nautinkaan! Puikot olivat 1,5 mm, mutta työ edistyi aluksi hyvin. Ongelmaksi muodostui se, että vihreän langan värjäys oli epäonnistunut. Langasta lähti väriä käsiin ja valkoinen lanka värjäytyi vihertäväksi kirjoneuleessa. Sinnittelin toisen lapasen ranteeseen saakka.  Sitten päätin, että olkoon. Tiedän, että olisin voinut kiinnittää värin itsekin sormikkaisen valmistuttua, mutten tykännyt siitä, että valkoinen lanka oli jo tuhraantunut.

Samaan aikaan kun aloitin neulomaan vihreitä kämmekkäitä, aloitin myös toisen mysteerineulonnan, Shetland Peerie lapaset.  Nämä juuttuivat siihen vaiheeseen, jossa olisi pitänyt tehdä jälkijättöinen peukalo. Miusta ohjeessa oli virhe ja päätin jäädä odottamaan. Odotellessa pohdin lapasen alkua. En tykännyt väriyhdistelmästäni. Musta ja oranssi eivät miusta sovi yhteen. Tulee liikaa mieleen ´70-luku. Se tulee myös mieleen Shetlannin kirjoneuleista. ´70-luvulla oli myynnissä akryylipaitoja, joissa oli tällaista kirjoneuletta. Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä vakuuttuneemmaksi tulin siitä, etten tuhlaa neuleaikaani näihin lapasiin.

Karsin Shetlannin lapasiin varaamistani lankakeristä toisiinsa sopimattomat värit pois ja aloitin Pia Kammebornin suunnittelemat kämmekkäät, joiden ohje olikin jo lojunut Ravelryn kirjastossa luvattoman pitkään käyttämättömänä. Se oli hyvä päätös. Sain haluamani iloisen väriset kämmekkäät. Nämä sopivat hyvin sellaiseen kevään vaiheeseen, jolloin on jo lämpimämpää, mutta vielä ei tarkene ihan ilman mitään käsineitä.
Bits and Pieces -kämmekkäiden tiedot on kirjattu Ravelryyn.

Lapaset kuvattiin viikonloppuna eväsretkellä läheiseen saareen.
Nyt voin huokaista helpotuksesta. Kämmekkäät ovat valmiit ja voin alkaa neuloa uusia lapasia - kivaa!!

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Muistelen vielä lomaa

Lomasta on jo yli kuukausi, en vain ole ehtinyt kirjoittaa. Ennen kotiin lähtöä patikoimme vielä joen rantaa pitkin lähimmälle nuotiopaikalle paistamaan vuoden viimeiset makkarat. Aurinko paistoi ja lumi kimmelsi. Mikä ihana päivä! Valitettavasti piti kiirehtää pakkaamaan ja kääntää auton nokka kohti kotia, Sitä ennen ehdittiin vielä kuvaamaan juuri valmistunut villapaita mökin verannalla.
Kun näin Rai Rai-paidan ensimmäisiä kertoja Taito-lehdessä, en kiinnittänyt siihen juuri mitään huomiota. Näin käy miulle usein. En huomaa neuleen hienoutta ennen kuin olen nähnyt siitä monta eri  versiota. Pikkuhiljaa Rai rai -paitoja alkoi ilmestyä Ravelryyn ja podcasteihin. Ne olivat kauniita! Miekin halusin neuloa sen. Ohjekin oli valmiina olohuoneen pöydällä.
Samoihin aikoihin hoksasin Rouva Silmusolmun kaupassa puseroon sopivaa merinosinkkua, jossa oli miuta puhutteleva Savusauna-väri. En ole mustan värin ystävä, se kuuluu hautajaisiin. Savusauna ei kuitenkaan ole tasaisen musta. Väri tuo mieleen mukavia muistoja saunomisista ihanissa savusaunoissa. Raitalangoiksi piirongin varastoista löytyi merinosinkkua minivyyhdeissä, joten raitalangatkin olivat valmiina. Yksi langoista oli tummaa violettia, joka ei kovin hyvin erotu pohjaväristä, mutta halusin silti käyttää sitä.
Paidasta tuli ihana. Se on oikean kokoinen ja suloisen pehmeä. Paita muutti miun käsityksen villapaidoista. Olen aina ajatellut, että villapaidan alla pitää olla jokin toinen paita, jottei villa kutita. En pidä juurikaan villapaitoja, koska ne ovat pitkähihaisen aluspaidan kanssa liian kuumia. Rai raita voi pitää ilman alla olevaa poolopaitaa. Tämmöisiä paitoja pitää neuloa lisää!!
Paidan tiedot olen merkinnyt jälleen Raveryyn.

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Susien jäjillä

Olimme lumikenkäilleet polkua pitkin, jonka edelliset kulkijat olivat olleet susia. Juuri ennen jokea niiden jäljet kääntyivät toiseen suuntaan. Me jatkoimme joen rantaan kohti laavua. Suuren kuusen juurelta löytyi viehättävä paikka, jossa oli hyvä pysähtyä evästelemään. Mies hakkasi klapit ja minä kuvasin huivin, neuleassistentti juoksenteli liiterin ja laavun väliä osallistuen molempiin toimiin.
 Osallistuin ennen joulua Kaarne-huivin MKAL-neulontaan. Sain sen mökillä valmiiksi. Valitettavasti miulla ei ollut kunnon pingoitusvälineitä mukanani, vaan kastelin huivin ja levitin sen saunan lauteille. Tätä kirjoittaessani huomaan, ettei huivi ole kauniin muotoinen. Kunhan saan postauksen kirjoitettua, pingotan huivin uudelleen.
Ohjeessa huivi oli neulottu kahdella värillä. Mie käytin piirongin laatikoista löytyneitä jämälankoja. Harmaata miulla oli kokonainen vyyhti, joka oli jäänyt tästä villatakista. Mitään muuta väriä ei ollut riittävästi, joten päädyin käyttämään useampaa väriä, mikä itse asiassa olikin hyvä asia. Huivista tuli miusta kaunis. Jäin vain miettimään harmaata vyyhtiä. Milloinkahan uskon, että miulle riittää villapaitaan tai -takkiin 3vyyhtiä fingeringvahvuista lankaa? En uskalla olla ostamatta neljättä vyyhtiä.

Ohjeessa vuorottelivat raita- ja pitsiosuudet ainaoikein neulotulla raidalla. Huivi oli siis helppo. Siitä huolimatta onnistuin sössimään raitaosuuksia. Tai ehkä syynä oli ohjeen helppous. En lukenut ohjetta, vaan ajattelin että ai nyt tulee raitaosuus. Neulotaanpas se. Myöhemmin huomasin, että se olikin erilainen raitaosuus. Hauskaa muuten, että näin oli käynyt muillekin neulojille. Ravelrystä löytyy useampi Laarne tai Kaarneehko.
Huivi jää omaan käyttöön. Se on ihanan kevyt ja suuri. Sitä voi pitää kaulan ja harteiden ympärille käärittynä tai sen voi laittaa harteille perinteisen kolmiohuivin tapaan - kunhan saan sen uudelleen pingotettua.
Kauheasti tekisi mieli aloittaa neulomaan uutta huivia, mutta sukka-Finlandia ja villatakin neulominen vievät neulomisajan kokonaan. Ehkä sitten hiihtolomalla. Kuvittelin, että voisin tässä samalla esitellä toisenkin valmistuneen huivin, mutta en ollutkaan kuvannut sitä vielä.


sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Jälleen lapasia

Kun pääsee erämaahan talvella, voi nauttia täydellisestä hiljaisuudesta. Lumiset puut ovat lumoavan kauniita. Kaukaa alkaa kuulua kosken kohinaa, kohta päästään istumaan nuotion ääreen evästauolle. Juuri ennen laavua, huomaan polun ylitse menevät suden jäljet. Ihana erämaa!
Ennen joulua innostuin jouluisista mysteerineulonnoista, joissa tehtiin lapasia.  Minnuu kiehtoo nähdä, miten kirjoneule muotoutuu ja miten värit sointuvat yhteen. Mysteerineulontoja oli välillä jo liikaakin, mutten pystynyt vastustamaan niiden kutsua. Ja sainhan mie kaikki valmiiksi joulukuussa. Winter Surprise Mittens-MKAL neulottiin onneksi jo marraskuussa. Olin saanut syyslomalla ystävältäni Virtain Villan villalankapaketin, joka oli värjätty kasviväreillä. Se oli juuri sopivaa kirjoneuleeseen. Jonkin verran jouduin käyttämään kesällä ostamaani venäläistä lankaa, sillä Virtain villa loppui kesken. Lapasia oli mukavaa neuloa, sillä jokainen mysteerin vihje oli erilainen. Näistä lapasista tuli miulle liian isot, muttei se haittaa. Ne menevät lahjalaatikkoon.

Suositun Skeindeer Knitsin  joulumysteerilapasiin käytin toiselta ystävältä saamiani virolaisia lankoja. Näissä lapasissa tykkään kämmenpuolesta ja ranteista. Lumiosa oli hankala, sillä siihen tuli pitkiä langanjuoksuja. "Pakollisen" poron olisi voinut jättää kuvioista pois. Lapasten muoto ei sovi miun käsiin. Niissä on peukalokiila, mutta ylimääräisiä silmukoita ei kavenneta pois peukalon jälkeen. Näin kämmenosasta peukalon yläpuolella tulee liian iso miun käsiin.
 Ravelrystä näkee tarkemmat tiedot Julenatt-lapasista.
Julevotten-lapasissa  oli viehättävä pirtanauhakuvio - sitä voisi käyttää myöhemmin enemmänkin! Täytyy joskus neuloa lapaset, joissa tätä kuviota voisi olla enemmänkin. 
Nämä lapaset sopivat käsiini parhaiten näistä neljästä parista, sen vuoksi ne päätyvätkin omaan käyttöön.

Olin muutamana viime jouluna katsellut Järbo Garnin sivuilta heidän joulumysteereitään ja päättänyt, että joskus mie vielä osallistun niihin. Heidän mysteerineulontansa ennen joulua ovat olleet lyhyempiä ja lankana on ollut jokin paksumpi lanka. Tällä kertaa se oli Lett Lopi, mutta mie käytin Novitan Naturaa. Vihjeitä ei ollut monia ja lapaset valmistuivat nopeasti. Myös nämä jäävät omaan käyttöön, sillä töpeksin toiseen lapaseen suun letityksen. Unohdin siitä yhden nurjan kerroksen, eikä letitys sen vuoksi oikein näy hyvin. 
Lapasten tarkemmat tiedot löytyvät täältä.

Huomasin, että näissä kuvissa näkyy kaikista lapasista vain selkäpuoli. Kämmenpuolet näkyvät Ravelryssa olevista kuvista, joita pääsee katsomaan, kun klikkaa  linkkejä, jotka vievät neuleiden tarkempiin tietoihin. 
Kuvauspaikkana oli Ruunaan Haapavitja.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Sukkia ja joululahjoja

Osallistuin Naamakirjassa Niina Laitisen joulumysteerisukkaneulontaan, sillä halusin neuloa sukat joululahjaksi. Miulla oli viime vuoden Sukka-Finlandiasta jäänyt Regian 6-säikeistä lankaa, jota käytin näihin sukkiin. En neulonut ihan kaikkia vihjeitä, koska muuten jalkaterästä olisi tullut liian pitkä. Niinan sukkia on mukavaa neuloa lahjaksi.
Sukkien tiedot on kirjattu tänne.

Toiset lahjasukat neuloin Unelmien käsityöt lehden 2/2018 ohjeella. Tykkäsin tästä mallista, koska siinä on kirjoneuletta vain varressa. Jalkaterässä on kylläkin pientä ja helppoa kirjoneuletta, mutta siinä ei tarvinnut seurata kaavioita, joten sukat valmistuivat melko nopeasti. Syksyisten sukkien tiedot löytyvät täältä.
Juuri ennen joulua sain neulottua Miehelle lahjasukat. Valmistumista edesauttoi koulutuspäivä, jonka aikana sain neulottua toisen sukan kokonaan. Neuleassistentti on tuhonnut hänen sukkiaan niin, ettei jäljellä ole enää kuin yksi pari sukkia, joka ei kylläkään ole pari, sillä molemmat sukat ovat erilaiset. Myös tähän neuleeseen lanka löytyi omista varastoista. Valitettavasti lankakerästä on kadonnut vyöte, joten en tiedä, mistä langasta on kyse.

Osallistuin Taito-lehden jouluiseen mysteerineulontaan. Lankana on jo kauan piirongin laatikossa marinoitunut Handun paksusukkis. Väri on ihanan pirteä. Neulottaessa lanka tuntui hyvältä. Myös malli on kaunis. Olisin kylläkin toivonut pitempää vartta, sillä nyt lankaa jäi jäljelle aika paljon. Pitemmät varret olisivat muutenkin olleet miun mieleen. Mutta kun neuloo mysteerin, tähän on tyydyttävä.
Sitten saamiini lahjoihin:

Äidiltä sain kivat villasukat. Hän ei enää itse neulo, mutta naapuri kuulemma neuloo jatkuvasti sukkia. Äiti oli ostanut niitä kassillisen. Meillä on tapana, että aattona jouluruuan jälkeen otamme neulekassit esille, kaadamme pinon neuleita pöydälle. Siitä kaikki paikalla olevat saavat ottaa mitä haluavat. Sinne katoavat monet miun neulomat lapset, huivit ja sukat.

Mieheltä sain lahjaksi syksyn Making-lehden sekä kaikki vuoden 2019 lehdet (=4 kpl). Making on amerikkalainen julkaisu, hieman Laineen tyylinen, mutta siinä on myös ompelu-, virkkaus- ja kudontaohjeita neuleiden lisäksi. Mie kiinnostuin lehdestä, kun näin Ravelryssä syksyn lehden villatakkeja ja -lapasia. Kesällä aijon ommella lehdestä kassin ja pussin. Ohjeet näyttävät tarpeeksi seikkaperäiset. Kaavet saa tulostettua heidän nettisivuiltaan.


Sain 3 neulekirjaa, jotka ovat kaikki mielenkiintoisia. Viikinkineulekirjasta voisi neuloa jotain Miehelle. Saumatonta neulontaa kirjassa oli muutama mielenkiintoinen paitamalli. Haapsaluhuivit ovat kaikki kauniita. Sellaisen vielä neulon!
Valitettavasti en millään saanut hyvää kuvaa neulovasta hiirestä, jonka sain lahjaksi ystävältäni. Hiiri on Beatrix Potter -hahmo ja todella suloinen.