torstai 18. heinäkuuta 2019

Yllätyshuivi

Tarkoituksena ei ollut neuloa tätä huivia, mutta kun näin Villapesusiskot-huivin, en voinut olla neulomatta. Tykkään perinteisistä kolmiomallisista huiveista. Ne istuvat miusta hyvin olkapäillä ja ovat lämpimiä. Nykyään monet kolmiohuivit neulotaan sivusta lähtien kärjestä kärkeen. Silloin  huivista tulee kyllä kolmio, mutta usein huivi on matalampi ja sivut ovat pitempiä. En osaa oikein pitää sellaisia huiveja.

Valitsin huivin langoiksi varastoistani jämälankoja. Se rajoitti värivalikoimaa ja olin epävarma valinnoistani. Ajattelin, että tuli liikaa keltaista. Olin lopputulokseen pettynyt. Neulefestareilla sain kuitenkin huivistani paljon kehuja. Olin yllättynyt. Aloin katsella huivia erisilmin. Se on kaunis. Olin ajatellut laittaa huivin lahjalaatikkoon, mutta taidankin pitää sen itse.

Kuvasin huivin jo kuukausi sitten edellisten postauksen puseroiden kanssa samaan aikaan. En tiedä, mihin aika on lomaillessa hurahtanut!

En ehtinyt huivien yhteiskuvaukseen festareilla, koska jouduin kiirehtimään junalle ennen sitä. Sain kuitenkin kuvattua huivini sen suunnittelijoiden, Pirjon ja Katrin kanssa. Kiitos siitä heille!

keskiviikko 3. heinäkuuta 2019

Puseroita



Ehdin vihdoinkin kesän alussa kuvaamaan keväällä valmistuneita puseroita. On ihanaa, kun saa keskittyä kaikessa rauhassa neuleiden kuvaamiseen. Ei ole huolta töistä tai tekemättömistä kotitöistä. Keväällä ei aika eivätkä voimat tähän riittäneet.

Boxy-paidan neulomista olin suunnitellut jo viime kesästä asti. Kun näin mallin ensimmäisiä kertoja, en lämmennyt sille ollenkaan. En ymmärtänyt, mitä ihmeellistä ylisuuressa paidassa muka oli. Mutta kun näin Boxyja yhä uudelleen ja uudelleen, hoksasin, että paitahan on hieno mekkojen ja hameiden kanssa. Miulla on päällä melkein aina mekko tai hame, joten oli pakko neuloa itselleni oma Boxy. Paitaa kehuttiin kovasti myös Ravelryssä.

Sitten kesti kauan ennen kuin osasin päättää, mistä langasta neuloisin Boxyni. Päädyin ihanaan Louhittaren luolan Tuulen tyttäreen, joka osoittautuikin loistavaksi paitalangaksi. Tykkään!!
Paita valmistui niin myöhään keväällä, että en ole pystynyt sitä vielä käyttämään. Odottelen ensi syksyn viileitä kelejä, jolloin voin laittaa uuden paitani päälle.
Tämän huivin neulominen alkoi oikeastaan vuosi sitten neulomastani huivista. Olin ostanut sitä varten harmahtavaa lankaa, jota en sitten käyttänytkään huiviin. Lanka itsessään oli ihanaa neulottavaa, joten halusin ehdottomasti käyttää sen mitä pikimmin. Jouduin kuitenkin ostamaan muutaman kerän lisää, jotta lanka riittäisi puseroon.
Koska lanka on pellavan ja villan sekoitetta, se sopii hyvin kesäneuleisiin. Tämä johdatteli miut suosittuun Tegna-paitaan. Muuntelin ohjetta neulomalla paitaan pitkät hihat. Ohjeessa siinä on lyhyet hihat, mutta ajattelin, että en luultavasti koskaan pitäisi lyhythihaista villapaitaa. Siinä olisi joko liian kuuma tai liian kylmä.
Huomenna lähden Jyväskylän neulefestareille. Säätiedotus lupailee juuri sopivia kelejä miun Tegna-paidalle, jonka laitan päälle. Kivaa!

Olen siirtynyt tälle vuosikymmenelle luomalla Instagram-tilin. Olen siellä nimellä Päivikki Piironki. Tilini on tarkoitettu käsitöiden esittelyyn, joten tervetuloa katselemaan, mitä olen puuhastelemassa.

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Huiveja


Viime vuoden Taito-lehdessä (6/2018) oli ihana, kaunis Leeni Hoin huivimalli. Ihmettelen kovasti, miksei sitä ole neulottu enemmänkin. Mie päätin neuloa huivin autralialaisesta langasta, josta olen kertonut tässä postauksessa enemmän.
Harmittaa vain, että neuloin langat alkoittaen vaaleanpunaisella ja lopettaen tummalla pätkävärjätyllä langalla. Nyt huivin leveän osan kaunis pitsi ei oikein erotu. Olisinpa älynnyt neuloa langat toisinpäin!
Joka tapauksessa huivi on ihanan pehmeä ja kaunis kaikesta huolimatta. Kuten kuvista näkyy, kuvasin huivin keväällä lumien vielä ollessa maassa Suomenlahden rannalla linturetkellä.
Tarkemmat tiedot huivista löytyvät Ravelrystä.
Osallistuin Susanna Winterin mysteerineulontaan Spring it on! Tilasin ensimmäistä kertaa myös huiviin tarkoitetut langat Saksasta. Ne tulivat melko nopeasti, eivätkä olleet kovin kalliitkaan.
Huivia neuloessa mietin koko ajan, puranko huivin vai en. Se näytti kummalliselta örvelöltä. Reunat tuntuivat tiukilta ja keskusta näytti löysältä ja epämääräiseltä. Mosaiikkineulonnalla tehdyt lumihiutaleet olivat oudon näköisiä. Kaiken lisäksi huivi meni koko ajan korkkiruuville.  Onneksi en purkanut. Kunnon kasteleminen ja pingoittaminen sai aikaan ihmeitä. Örvelöstä tulikin kaunis huivi. Oudoista lumihiutaleistakin tuli sieviä.
Kuvasin huivin Repoveden kansallispuistossa. Huivin tiedot löytyvät Ravelrystä

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Vielä kisasukkia - ja talvea


Katselen vähän hämmentyneenä tämän postauksen kuvia. Luulin nimittäin kirjoittaneeni Sukka-Finlandian kisasukistani, sillä kuvat on otettu maalis-huhtikuussa. Täältä löytyi kuitenkin vain postauksen luonnos kuvineen, mutta ei tekstiä.


Muistan kuitenkin, että näitä kukkasukkia oli todella mukavaa neuloa. Oli koukuttavaa katsella sukkien pohjakuvion ja kärhöjen kukkien muodotumista neuleessa. Nämä sukat olivat täydellinen "vielä yksi kerros"-neule. Sen vuoksi ne valmistuivat nopeasti.
Kärhö-sukat

Olen näköjään neulonut nämä sukat maaliskuun alussa. Ne ovat olleet jalassanikin jo monta kertaa. Mutta mitään muuta sanottavaa niistä ei sitten olekaan. Vaikka en kilpaillutkaan nopeudesta, halusin pysyä ohjeiden julkaisutahdissa. Sukkia tuli neulotuksi aika nopeasti, eikä neulomiskokemuksesta näköjään jäänyt mitään mieleen.

Näistä sukista jäi sen  verran lankaa jäljelle, että päätin neuloa raidoittamalla tumman sinisellä vielä yhdet sukat, joihin neuloin kärjet, kantapäät ja sukan suun turkoosilla. Sukista tuki juuri sopivat Miehelle. Olen juuri nyt neulomassa raitasukkia, joista jää lankaa taas sen verran, että voin neuloa toiset samantyyliset sukat.

Lumi oli juuri alkanut sulaa. Se paljasti talven aikana kuusista pudonneet neulaset hangella. Nyt samasta paikasta nousevat kielojen suipot kärjet.

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Lisää lapasia

Näiden pikkukämmekkäiden neulomisesta on jo sen verran aikaa, etten kyllä muista niistä muuta kuin, että olin suunnitellut neulovani jotain muuta. Se ei onnistunut. Lohdutukseksi ostin Ravelrystä Sofia Kammebornin kämmekkäohjeen ja neuloin ne. Ihanat!


Talventörröttäjä-lapasten ohje löytyy  Taito 1/2019 -lehdestä. Näitä lapasia oli mukavaa neuloa. Aina piti tehdä vielä yksi mallikerta loppuun asti, joten lapaset valmistuivat joutuisasti. Muutin ohjetta hieman peukaloiden takaosassa, johin en saanut kukkakuviota kauniisti asettumaan. Miulla oli muistaakseni ohjetta enemmän silmukoita peukalossa.

Huhtikuussa alkoi Ravelryn Fingerless Mittens -ryhmässä mysteerineulonta. Tavoilleni uskollisena ryntäsin mukaan. Langaksi hankin kaunista Pirkanmaan kotityön ohutta Pirkkalankaa. Kämmekkäistä tuli kauniit, mutta toisenlainen, pyöreämpi lanka olisi taannut paremman lopputuloksen. Malli on kaunis. Ohje oli hieman hämmentävä, miusta toisen lapasen kaavio alkoi väärästä kohdasta - tai sitten olin itse aloittanut toisen lapasen eri kohdasta kuin ohjeessa.


Samoihin aikoihin Ravelryssa alkoi muutama pääsiäiseen liittyvä mysteerilapasneulonta. Kaikki olivat norjalaisten järjestämiä. Se tarkoittaa sitä, että lapasista oli tulossa mukavaa neulottavaa ja että lopputulos olisi kaunis. Harmitti, kun en ehtinyt osallistua vielä yhteen, sillä sekin olisi ollut ihana. Yllä oleviin lapasiin neulottiin pääsiäiseen liittyviä symboleja. Sieltä löytyy palmunoksa, viinimalja, risti ja nouseva aurinko.
Näitä lapasia oli erityisen mukavaa neuloa, sillä rannetta lukuunottamatta niissä ei ollut mitään säännönmukaisuutta. Tykkään kovasti!
Lankana käytin näissä molemmissa pääsiäislapasissa Novitan Muumilankaa. Olen jo aiemmin kertonut, etten oikein tykkää Muumilankojen väreistä. Kun olin valitsemassa tuskaisena lankaa näihin lapasiin, tajusin mistä oli kyse. Lankojen värihän on tietysti peräisin vanhoista muumikirjoista. Miulla oli joskus Kuinkas sitten kävikään. Lankojen värit ovat kuin suoraan siitä - tietystikin! (Miun oli siis "pakko" ostaa Muumilankaa, koska en siihen kiireeseen ehtinyt hankkia muuta lankaa kuin mitä paikallisessa osuuskaupassa oli. Muumilanka ainakin tuntuu laadukkaammlta kuin muut Novitan langat.) En ole koskaan tykännyt muumeista, enkä siten näistä väreistäkään.

Lapasintoilu ei ota laantuakseen. Puikoilla on yhdet murheengryynit, joita epäilen kovasti. Suunnitelmissa on useammat. Kivaa!

Bits and Pieces Mittens
Talventörröttäjä-lapaset
Phytomitts
Påskesamstrikk
En Fugl in Hånden

perjantai 19. huhtikuuta 2019

Kylmää

Muutama viikko sitten menimme kävelemään järven rantaan. Samalla halusin kuvata juuri valmistuneen Kuru-villatakin. Valitettavasti rannalla tuuli pohjoisesta todella kovaa. Ei tullut mieleenkään ottaa tuulen pitävää takkia pois. Kävelimme niemen taakse, jossa tuuli ei ollut niin hyytävää. Kuvat piti kuitenkin ottaa nopeasti, sillä en tarennut pelkässä villatakissa.
Kuru-villatakki oli ollut pitkän aikaa neulejonossani. Kun viime kesänä näin Neulefestareilla Kässäkerho Pom Pomin Donegal Tweediä, palaset loksahtivat yhteen. Aloitin innoissani neulomaan heti vuoden alussa. Takki neulottiin ylhäältä alaspäin.

En vain ollut ihan varma, mikä olisi oikea koko. Seikkailin S- ja M-kokojen välillä. Kun olin neulonut vartalon ja toisen hihan, miun oli pakko myöntää, että takista oli tulossa liian suuri. Oli pakko purkaa hiha ja vartalo kainalohin saakka. Purin vielä sen jälkeen muutaman sentin. Tulipahan tehtyä tarpeeksi iso mallitilkku =)
Takista tuli lopulta juuri sopiva. Löysin varastoistani siihen sopivat napitkin. Tykkään siitä valtavasti! Ehdin käyttää sitä töissä muutaman kerran ennen sään lämpenemistä. Lankaa jäi sen verran, että pitää varmaan hankkia lisää Pom Pom Donegal Tweediä - vaikka jossain toisessa värissä ja neuloa jokin kirjoneule.

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Järvellä

Helmi-maaliskuun vaihteessa olikin yllätävän hyvät järvikelit. Lumi oli haihtunut pois, jää oli kovaa ja aurinko paistoi. Edellisissä postauksissa kerroin retkistämme saareen. Mukana yhdellä retkellä oli myös kaksi huivia, joista toinen pääsi käyttöön ensimmäistä kertaa.
 Ihastuin huivimalliin viime syksynä, kun katselin islantilaista Hiphipbarbaknitstories-podcastia.  Siinä Linda haastatteli islantilaista neulesuunnittelijaa  Auður Björt Skúladóttiria, jolla oli toinen toistaan upeampia neulemalleja. Erityisesti pidin huivista, jonka reunassa oli palmikko molemmilla puolilla huivia. 
Syyslomalla käväisin Helsingissä Snurressa ja ostin sieltä ohjeen mukaista lankaa, Madelinetoshin Tosh Merino Lightia. Tein vain sen virheen, että ostin liian kirjavaa lankaa. Palmikko ei erotu kunnolla huivin reunasta. Harmittaa, sillä juuri se on tämän neuleen juju.

 Huivista neulottiin ensin reunapitsi edestaikaisin neuleena. Mietin kovasti, miksi sen tekeminen tuntui pitkältä ja tympeältä kuin nälkävuosi. Saman työnhän sitä olisi tehnyt, jos reunapitsi olisi neulottu viimeisenä. Silloin neulomista olisi vielä ollut hankaloittamassa vieressä roikkuva huivin ainaoikea osa. Ei mitään logiikkaa! Mutta silti miulta meinasi motivaatio loppua reunan neulomisessa. Kun pitsi oli valmis, loppuhuivin tekeminen sujui nopeasti.
Sain äidiltä pussillisen alpakkalankaa. Tiesin heti, mitä siitä neuloisin. Olin jo pitkään katsellut Ravelryssä Alicia Plummerin Campside-huivia. Minnuu viehätti mallissa sen kaunis yksinkertaisuus ja erityisesti sen liittyminen retkeilyyn. Täältä pääsee lukemaan, mistä Alicia on saanut inspiraationsa huiviinsa.

Neuloin huivin innoissani muutamassa viikossa. Hämmästyin kylläkin kovasti, kun huivin edetessä huomasin, etteivät langat äidin antamassa pussissa olleetkaan samanvärisiä. Olin kylläkin huomannut, että pussissa oli muutama kerä vihreää, mutta muut näyttivät hämärässä valossa ruskealta, semmoiselta  männyn kaarnan väriseltä. Mutta siellä ei ollutkaan kuin muutama kerä ruskeaa, 2 kerää violettia ja 2 vihreää. Päädyin käyttämään vihreät langat ruskean jälkeen. Reunaan tuli vielä violetti raita. Huivista tuli näinkin kaunis, semmoinen metsän värinen. Se sopii hyvin, sillä tästä tulee miun uusi retkeilyhuivi.