sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Susien jäjillä

Olimme lumikenkäilleet polkua pitkin, jonka edelliset kulkijat olivat olleet susia. Juuri ennen jokea niiden jäljet kääntyivät toiseen suuntaan. Me jatkoimme joen rantaan kohti laavua. Suuren kuusen juurelta löytyi viehättävä paikka, jossa oli hyvä pysähtyä evästelemään. Mies hakkasi klapit ja minä kuvasin huivin, neuleassistentti juoksenteli liiterin ja laavun väliä osallistuen molempiin toimiin.
 Osallistuin ennen joulua Kaarne-huivin MKAL-neulontaan. Sain sen mökillä valmiiksi. Valitettavasti miulla ei ollut kunnon pingoitusvälineitä mukanani, vaan kastelin huivin ja levitin sen saunan lauteille. Tätä kirjoittaessani huomaan, ettei huivi ole kauniin muotoinen. Kunhan saan postauksen kirjoitettua, pingotan huivin uudelleen.
Ohjeessa huivi oli neulottu kahdella värillä. Mie käytin piirongin laatikoista löytyneitä jämälankoja. Harmaata miulla oli kokonainen vyyhti, joka oli jäänyt tästä villatakista. Mitään muuta väriä ei ollut riittävästi, joten päädyin käyttämään useampaa väriä, mikä itse asiassa olikin hyvä asia. Huivista tuli miusta kaunis. Jäin vain miettimään harmaata vyyhtiä. Milloinkahan uskon, että miulle riittää villapaitaan tai -takkiin 3vyyhtiä fingeringvahvuista lankaa? En uskalla olla ostamatta neljättä vyyhtiä.

Ohjeessa vuorottelivat raita- ja pitsiosuudet ainaoikein neulotulla raidalla. Huivi oli siis helppo. Siitä huolimatta onnistuin sössimään raitaosuuksia. Tai ehkä syynä oli ohjeen helppous. En lukenut ohjetta, vaan ajattelin että ai nyt tulee raitaosuus. Neulotaanpas se. Myöhemmin huomasin, että se olikin erilainen raitaosuus. Hauskaa muuten, että näin oli käynyt muillekin neulojille. Ravelrystä löytyy useampi Laarne tai Kaarneehko.
Huivi jää omaan käyttöön. Se on ihanan kevyt ja suuri. Sitä voi pitää kaulan ja harteiden ympärille käärittynä tai sen voi laittaa harteille perinteisen kolmiohuivin tapaan - kunhan saan sen uudelleen pingotettua.
Kauheasti tekisi mieli aloittaa neulomaan uutta huivia, mutta sukka-Finlandia ja villatakin neulominen vievät neulomisajan kokonaan. Ehkä sitten hiihtolomalla. Kuvittelin, että voisin tässä samalla esitellä toisenkin valmistuneen huivin, mutta en ollutkaan kuvannut sitä vielä.


sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Jälleen lapasia

Kun pääsee erämaahan talvella, voi nauttia täydellisestä hiljaisuudesta. Lumiset puut ovat lumoavan kauniita. Kaukaa alkaa kuulua kosken kohinaa, kohta päästään istumaan nuotion ääreen evästauolle. Juuri ennen laavua, huomaan polun ylitse menevät suden jäljet. Ihana erämaa!
Ennen joulua innostuin jouluisista mysteerineulonnoista, joissa tehtiin lapasia.  Minnuu kiehtoo nähdä, miten kirjoneule muotoutuu ja miten värit sointuvat yhteen. Mysteerineulontoja oli välillä jo liikaakin, mutten pystynyt vastustamaan niiden kutsua. Ja sainhan mie kaikki valmiiksi joulukuussa. Winter Surprise Mittens-MKAL neulottiin onneksi jo marraskuussa. Olin saanut syyslomalla ystävältäni Virtain Villan villalankapaketin, joka oli värjätty kasviväreillä. Se oli juuri sopivaa kirjoneuleeseen. Jonkin verran jouduin käyttämään kesällä ostamaani venäläistä lankaa, sillä Virtain villa loppui kesken. Lapasia oli mukavaa neuloa, sillä jokainen mysteerin vihje oli erilainen. Näistä lapasista tuli miulle liian isot, muttei se haittaa. Ne menevät lahjalaatikkoon.

Suositun Skeindeer Knitsin  joulumysteerilapasiin käytin toiselta ystävältä saamiani virolaisia lankoja. Näissä lapasissa tykkään kämmenpuolesta ja ranteista. Lumiosa oli hankala, sillä siihen tuli pitkiä langanjuoksuja. "Pakollisen" poron olisi voinut jättää kuvioista pois. Lapasten muoto ei sovi miun käsiin. Niissä on peukalokiila, mutta ylimääräisiä silmukoita ei kavenneta pois peukalon jälkeen. Näin kämmenosasta peukalon yläpuolella tulee liian iso miun käsiin.
 Ravelrystä näkee tarkemmat tiedot Julenatt-lapasista.
Julevotten-lapasissa  oli viehättävä pirtanauhakuvio - sitä voisi käyttää myöhemmin enemmänkin! Täytyy joskus neuloa lapaset, joissa tätä kuviota voisi olla enemmänkin. 
Nämä lapaset sopivat käsiini parhaiten näistä neljästä parista, sen vuoksi ne päätyvätkin omaan käyttöön.

Olin muutamana viime jouluna katsellut Järbo Garnin sivuilta heidän joulumysteereitään ja päättänyt, että joskus mie vielä osallistun niihin. Heidän mysteerineulontansa ennen joulua ovat olleet lyhyempiä ja lankana on ollut jokin paksumpi lanka. Tällä kertaa se oli Lett Lopi, mutta mie käytin Novitan Naturaa. Vihjeitä ei ollut monia ja lapaset valmistuivat nopeasti. Myös nämä jäävät omaan käyttöön, sillä töpeksin toiseen lapaseen suun letityksen. Unohdin siitä yhden nurjan kerroksen, eikä letitys sen vuoksi oikein näy hyvin. 
Lapasten tarkemmat tiedot löytyvät täältä.

Huomasin, että näissä kuvissa näkyy kaikista lapasista vain selkäpuoli. Kämmenpuolet näkyvät Ravelryssa olevista kuvista, joita pääsee katsomaan, kun klikkaa  linkkejä, jotka vievät neuleiden tarkempiin tietoihin. 
Kuvauspaikkana oli Ruunaan Haapavitja.

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Sukkia ja joululahjoja

Osallistuin Naamakirjassa Niina Laitisen joulumysteerisukkaneulontaan, sillä halusin neuloa sukat joululahjaksi. Miulla oli viime vuoden Sukka-Finlandiasta jäänyt Regian 6-säikeistä lankaa, jota käytin näihin sukkiin. En neulonut ihan kaikkia vihjeitä, koska muuten jalkaterästä olisi tullut liian pitkä. Niinan sukkia on mukavaa neuloa lahjaksi.
Sukkien tiedot on kirjattu tänne.

Toiset lahjasukat neuloin Unelmien käsityöt lehden 2/2018 ohjeella. Tykkäsin tästä mallista, koska siinä on kirjoneuletta vain varressa. Jalkaterässä on kylläkin pientä ja helppoa kirjoneuletta, mutta siinä ei tarvinnut seurata kaavioita, joten sukat valmistuivat melko nopeasti. Syksyisten sukkien tiedot löytyvät täältä.
Juuri ennen joulua sain neulottua Miehelle lahjasukat. Valmistumista edesauttoi koulutuspäivä, jonka aikana sain neulottua toisen sukan kokonaan. Neuleassistentti on tuhonnut hänen sukkiaan niin, ettei jäljellä ole enää kuin yksi pari sukkia, joka ei kylläkään ole pari, sillä molemmat sukat ovat erilaiset. Myös tähän neuleeseen lanka löytyi omista varastoista. Valitettavasti lankakerästä on kadonnut vyöte, joten en tiedä, mistä langasta on kyse.

Osallistuin Taito-lehden jouluiseen mysteerineulontaan. Lankana on jo kauan piirongin laatikossa marinoitunut Handun paksusukkis. Väri on ihanan pirteä. Neulottaessa lanka tuntui hyvältä. Myös malli on kaunis. Olisin kylläkin toivonut pitempää vartta, sillä nyt lankaa jäi jäljelle aika paljon. Pitemmät varret olisivat muutenkin olleet miun mieleen. Mutta kun neuloo mysteerin, tähän on tyydyttävä.
Sitten saamiini lahjoihin:

Äidiltä sain kivat villasukat. Hän ei enää itse neulo, mutta naapuri kuulemma neuloo jatkuvasti sukkia. Äiti oli ostanut niitä kassillisen. Meillä on tapana, että aattona jouluruuan jälkeen otamme neulekassit esille, kaadamme pinon neuleita pöydälle. Siitä kaikki paikalla olevat saavat ottaa mitä haluavat. Sinne katoavat monet miun neulomat lapset, huivit ja sukat.

Mieheltä sain lahjaksi syksyn Making-lehden sekä kaikki vuoden 2019 lehdet (=4 kpl). Making on amerikkalainen julkaisu, hieman Laineen tyylinen, mutta siinä on myös ompelu-, virkkaus- ja kudontaohjeita neuleiden lisäksi. Mie kiinnostuin lehdestä, kun näin Ravelryssä syksyn lehden villatakkeja ja -lapasia. Kesällä aijon ommella lehdestä kassin ja pussin. Ohjeet näyttävät tarpeeksi seikkaperäiset. Kaavet saa tulostettua heidän nettisivuiltaan.


Sain 3 neulekirjaa, jotka ovat kaikki mielenkiintoisia. Viikinkineulekirjasta voisi neuloa jotain Miehelle. Saumatonta neulontaa kirjassa oli muutama mielenkiintoinen paitamalli. Haapsaluhuivit ovat kaikki kauniita. Sellaisen vielä neulon!
Valitettavasti en millään saanut hyvää kuvaa neulovasta hiirestä, jonka sain lahjaksi ystävältäni. Hiiri on Beatrix Potter -hahmo ja todella suloinen.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Melkein unohdin

On ollut kiirettä. En ole ehtinyt kuvaamaan valmistuneita neuleita - neuloa nyt sentään aina ehtii. Eilisiltana muistin Ravelryä selatessani muistin, että kyllähän mie olin kuvannut yhden valmistuneen neuleen. En vain ollut muistanut koko asiaa. Olimme siis käyneet marraskuun lopulla metsässä aamiaisella. Maan peitti ohut lumiharso ja lampi oli jo paksussa jäässä (jouduin nimittäin hakkaamaan avannon kirveellä saadakseni nuotiopannuun vettä).
Olin näköjään myös unohtanut lumessa kuvaamisen hankaluudet. Värit katoavat. Nyt olen myöskin kadottanut huivin. Ensin luulin, että olen jo antanut sen lahjaksi, mutta olinkin antanut toisen huivin. Merkillistä. En jättänyt sitä laavullekaan, koska tarkistin lähtiessämme, ettemme jättäneet sinne mitään. Hohhoijaa!
Birds of a Feather-huivin ohje löytyy Laine 2:sta. En alussa lämmennyt mallille, mutta kun näin siitä erilaisia toteutuksia, halusinkin neuloa sen.
Kun löysin neulomisen ilon uudelleen vuonna 2005, mohairlangat olivat muodissa. Miekin virkkasin salomoninsolmuhuiveja siitä kaikille sukulaisille. Kyllästyin kuitenkin karvaisiin lankoihin ja siihen, että huiveista irtosi karvoja, jotka päätyivät suuhun. Olen seurannut nykyistä mohairvillitystä vierestä, kulmakarvat hieman pystyssä.
Tähän huiviin tuli kuitenkin mohairia harmaisiin ja valkoisiin  raitoihin. Ensin epäröin, mutta sitten päätin suostua siihen. Jospa nykyajan mohair olisi parempilaatuista, eikä karvoja joutuisi kakistelemaan kurkusta. Tätä en pääse testaamaan, jos en löydä huivia. Tätä kirjoittaessani pohdin, että laitoinkohan mie huivin kuitenkin postissa lahjaksi eräälle ystävälleni??? Kuten jo kerroin, miulla on ollut kiireettä ja monet asiat olen joutunut tekemään lennossa.
Neuleen tiedot löytyvät täältä.

P.S. Löysin huivin retkirepustani.

lauantai 1. joulukuuta 2018

Täydellisen tyytyväinen

Kerrankin kävi niin, että kun näin juuri julkaistun, ihanan villapaitamallin Ravelryssä, miulla oli siihen lankaa eikä puikoilla ollut ruuhkaa ja pääsin heti neulomaan. Olin ostanut kesän Neulefestareilta Walcot Yarnsin Opusta. Olin päättänyt neuloa siitä villatakin. Ohjekin oli valmiina Ravelryn suosikeissa, mutta jostain syystä neuleen aloittaminen aina vain siirtyi ja siirtyi. Vaikka malli oli kaunis, jokin siinä kaiveli - ei huvittanut aloittaa. Sitten lokakuun alussa Ravelryyn ilmestyi uusi, aivan ihana villapaitamalli, ja miun suunnitelmat villatakin neulomisesta muuttuivat silmänräpäyksessä. Aloitin heti neulomaan puseroa.
Ihastuin mallissa helman ja hihansuiden palmikkoihin.  Niistä tuli mieleen kuusimetsä. Paita aloitettiin neulomaan ylhäältä. Miulla oli vaikeuksia valita oikea koko - tein jopa mallitilkun. Niinpä päätien ja olkapäiden kohdalla seilasin kahden koon välillä. Pääntien resori jää valmiissa puserossa hieman liian korkealle, joten olisi ehkä pitänyt sittenkin valita suurempi koko. Tästä huolimatta taas kerran näin, miten kätevää ylhäältä alaspäin neulominen on. Paitaa voi koko ajan sovittaa ja katsoa, tuleeko siitä oikean kokoinen.
Mie olen aina mieltänyt villapaidan hieman karheaksi, todella lämpimäksi paidaksi, jonka alle täytyy karheuden takia laittaa poolopaita. Sen vuoksi miulle tulee aina niin kuuma villapaidoissa, etten juurikaan niitä käytä, muuten kuin ulkoillessa ja retkillä. Opus-lanka on niin suloisen pehmeää, ettei alle tarvitse laittaa pooloa. Paitaa voi pitää ihoa vasten. Tämä on miulle vallankumouksellista ja olenkin joutunut muuttamaan ajatuksiani siitä, millainen villapaita voi olla. Se voi olla myös ihan tavallinen pusero, jonka voi vetää päälle ilman aluspaitaa. Olen innoissani.

Miulla puikoilla toinen villapusero, josta puuttuu enää yksi hiha. Myös sitä voi pitää ilman alla olevaa paitaa. Se tosin ei valmistu lähiaikoina, sillä olen jälleen kerran haksahtanut täysin adventtineulontoihin. Kahteen muuhun paitaan on jo langat odottamassa. Ihanaa!!! Yllä olevan paidan tiedot löytyvät täältä.


Walcot Yarnsin Opus on ihanan pehmeää, laadukasta lankaa. Se näyttäisi olevan värjätty harmaalle tai ruskealle villalle, sillä värin alta pilkistää toinen väri. Se tekee neulepinnasta elävän ja väristä upean. Pisteenä i:n päälle vyötteessa on lupaus, joka ainakin miun kohdalla toteutui:


Lankaa jäi vielä yksi vyyhti. Jospa hankkisin lisää Opusta ja neuloisin siitä kirjoneulepuseron.

Paita kuvattiin iki-ihanan Pulsan aseman lumihiutalenäyttelyssä.

P.S. Melkein unohdin. Ompelin ystävälle nimipäivälahjaksi kässäpussin.  Näitähän ompelin kesällä pilvin pimein. En vieläkään saa vetoketjua mieleisekseni, mutta ohjeen mukaan se ommellaan näin - kai.

Osallistuin kesällä Dingo Dyeworks-podcastin arpajaisiin ja voitin kässäpussin. Ajattelin, että samalla kun sieltä lähetetään miulle kässäpussipaketti, voi sieltä laittaa lankaakin. Niinpä tilasin huivilangat. Petah värjää australialaista lampaan villaa. Hän saa inspiraationsa paikallisista niittyjen ja metsien kukista. Olen oppinut paljon hänen podcastista värien yhdistämisestä, josta hänellä on pitempi sarja viime talvelta.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Lisää sukkia

Matkalla edellisen postauksen kuvauspaikalle näimme kallioon louhittuja bunkkereita ja luolia. Niin kuin sanoin, lapaskuvat onnistuivat, mutta sukkakuvat eivät. Marraskuussa kuvaaminen on haasteellista.
Aloitin alkukesästä neulomaan veljelleni joululahjaksi sukkia. Olin ostanut paksumpaa raitalankaa ja ajattelin, että sukat valmistuvat nopeasti. Neuloin sukkia reissun päällä autossa, rantasaunan portailla ja junassa. Ensimmäinen sukka oli jo melkein valmis. Sitten tapahtui kummia. Käsityöpussi, jossa sukkaneule oli, katosi. Ensin luulin jättäneeni sen lapsuuden kotiini, sitten sinne rantasaunalle, sitten veljentyttöni autoon. Kässäpussia ei ole löytynyt mistään. Olisinko unohtanut sen junaan?

Syyskuun lopulla aloitin  uudet sukat. Jos käy niin onnekkaasti, että kässäpussi löytyy, veljeni saakin kahdet sukat. 
Ystäväni oli halunnut neuloa kielosukat, mutta malli oli osoittautunut liian vaativaksi. Hän pyysi miuta auttamaan ja neulomaan sukat hänelle. Lupauduin, sillä olin joskus itsekin katsellut mallia. En useinkaan moiti ohjetta, mutta nyt teen poikkeuksen. Ohje oli selvästikin keskeneräinen tai sitten en saanut ystävältäni kaikkia ohjeen sivuja.
Varren kielokuvioinnin tekemiseen ehdotettiin kolmea tapaa: sen sai tehdä kirjoneuleena, intarsiana tai jälkeenpäin kirjottuna. Päädyin viimeiseen, mikä oli varmaankin virhe. Paras tapa olisi varmaankin ollut kirjoneule tikapuutekniikalla. Ohjeessa ei ollut kuin oikean sukan kielokaavio. Vasemman sukan kuviointi piti itse kääntää peilikuvaksi. Tätä vastaan mie protestoin. Jos ohje on maksullinen, pitää siinä olla kaikki kunnossa! Miun avaruudellinen hahmotuskyky ei riittänyt siihen. En millään saanut vasemman sukan kieloa samanlaiseski oikean sukan kielon kanssa. Onneksi se tuntunut haittaavan ystävääni. Sukkien tiedot löytyvät täältä.

Osallistuin Facebookissa Niina Laitisen Isänpäiväsukat -mysteerineulontaan. Halusin neuloa joululahjasukat. En kuitenkaan halunnut neuloa sukkia 7 veljeksestä, vaan kaupunkilangasta, mutta en löytänyt sitä mistään lähikaupungin kaupasta. City Marketistä löytyi Pirta-lankaa. Vuosikymmeniä sitten Pirta oli hyvää villalankaa. Muistan itsekin neuloneeni siitä villapuseron. Tämä nykyinen Pirta ei kuitenkaan ole samaa, vaan Kiinassa tehtyä halpislankaa. Olin kuitenkin jo ihan kypsä langan metsästämiseen ja päätin ostaa Pirta-langat. Tulikohan tehtyä virhe? Ei alle 4 euron lanka voi olla hyvää. Olisi varmaan sittenkin pitänyt tyytyä Seiskaveikkaan.

Alussa jouduin purkamaan vartta hieman, koska harmaa olikin sen verran vaaleaa, ettei lumihiutalekuvio erottunut selkeästi valkoisesta pohjasta. Sukista tuli liian pienet. Olisi pitänyt valita isompi koko. Lanka ei myöskään oikein istunut kirjoneuleseen. Edes pingoittaminen ei tasoittanut neulepintaa. Sukat eivät luultavasti päädykään pukinkonttiin, vaan omiksi saapassukiksi.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Lisää lapasia

Hämäränä marraskuun sunnuntaina suuntasimme Salpapolulle, jonka varrella voi tutustua Toisen maailmasodan aikana rakennettuihin linnoitteisiin. Päämäärämme oli Härkämäki, jossa on 3 erilaista luolaa ja retkeilijöille rakennettu nuotiopaikka. Repussa oli jälleen kuvattavia neuleita, joita olikin kerääntynyt iso pino.
En ole voinut kuvata neuleita vähään aikaan, eikä marraskuinen, hämärä kuusikko tietenkään ollut paras mahdollinen paikka. Lapaskuvat kuitenkin onnistuivat hyvin. Myöhemmin esittelen sukkia, joiden kuvat eivät valitettavasti ole kovinkaan hyviä.
Kesällä neulomistani kämmekkäistä jäi lankaa sen verran, että päätin neuloa lisää lapasia. Mallit löysin virolaisesta Eesti kindakirjad kirjasta. Kirjassa mallit on jaettu kuviotyyppien mukaan. Kuvia lapasista ei kirjassa ole, vaan siinä esitellään pelkästään kaavioita. En muista, milloin olen kirjan hankkinut, mutta se on oiva lähdekirja, joka ansaitsisi enemmän käyttöä.
Valitsin kirjasta 2 mallia, jotka olisivat voineet olla myös Suomesta. Ylläolevien lapasten malli löytyy kirjan geometristen kuvioiden luvusta. Tykkään mallista. Harmaan langan väriliu'ut olivat niin pitkiä, että lapaset ovat eriväriset, mutta se ei haittaa.
Toisten lapasten malli löytyy kirjan luvusta, jonka nimi luultavasti on Malleja maasta tai maalta. Google-kääntäjä ei ollut kovin tarkka tässä kohtaa. Mallissa kirjoneuletta on kämmenessä leveän raidan verran. Muu osa kämmentä on yksinkertaista oikein-nurin neulosta. Poikkeuksellisesti näistä lapasista oli kirjassa  kuva. En olisi pelkän kaavion perusteella hoksannutkaan neuloa tätä mallia. Kuvasta näin, että malli onkin kaunis.
Näihin lapasiin piti peukalo neuloa harmaalla, sillä turkoosi lanka alkoi olla jo lopuillaan. Oikeastaan harmaa peukalo antaa hyvän kontrastin turkoosiin kämmeneen.
Lapasten tiedot löytyvät täältä.
 Lapasten neulominen ei ole loppunut tähän, niitä on niin  mukavaa neuloa!!! Puikoilla on tällä hetkellä kahdet ja jonossa kolmet kintaat. Onneksi joulu on tulossa, ja voin antaa lapasia lahjaksi.