sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Aina vain sukkia


 Polku johti halki lumisen metsän. Vastaantulijoita ei ollut, oli ihanaa saada nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta. Kohta istahtaisimme nuotiopaikalle nuotion ääreen evästelemään.

 Näitä sukkia miun ei pitänyt neuloa, koska samaan aikaan oli menossa joulukalenterineulontoja, Sukka-Finlandia ja keskeneräistä Kalevala-peittoakin olisi pitänyt ehtiä virkkaamaan. Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerisukka vaikutti kuitenkin niin kutkuttavalta, että puikoille ne päätyivät. Neuloin suurimman osan sukista lentokoneessa. Nämä olivatkin erinomainen matkaneule. Ohje oli sen verran monimutkainen, että siihen piti keskittyä täysin ja matka tuntui sujahtavan nopeasti.
Sukkien tiedot olen kirjannut Ravelryyn.
Paluumatkalla sainkin punaiset sukat valmiiksi. Olin varautunut tähän ottamalla mukaan Austemannin Hand Painted -sukkalankaa, jota olin ostanut viime kesänä Joensuusta. Lanka näytti vyyhdillä kauniilta, mutta neuloessani aloin kutsua näitä sukkia hiljaa mielessäni  nimellä Rumat sukat. Punaisista sukista poiketen näihin ei juurikaan tarvinnut keskittyä ja ne etenivätkin vauhdilla. Sain ne melkein valmiiksi lentomatkan aikana.
Neuletiedot löytyvät täältä.
Huomasin marraskuun lopussa, että Novitalla on mielenkiintoinen joulukalenterineulonta. Siinä neulottiin sukkia, joihin tuli pitsiä ja kohoneuletta. Aiheet olivat peräisin vanhoista perinne(?)neuleista. Alotin siis innolla. Ohje oli tietenkin Seiska veikalle, mutta mie en siitä suostu sukkia neulomaan. Paikallisesta käsityöliikkeestä löytyi vastaavan paksuista Sandnes Garnin Treskoa. Se oli aika karkean tuntuista, mutta muuten sopivaa. Valitettavasti ohjetta ei oltu mietitty loppuun saakka. Mie kyllästyin ja päätin, että en neulokaan sukkia vaan säärystimet, joita olinkin jo suunnitellut tekeväni. Tykkään lopputuloksesta. Ei miulla olisikaan ollut käyttöä näin paksuille sukille.
Säärystimien tiedot on kirjattu tänne.









lauantai 27. tammikuuta 2018

Sukkia pakkasessa

Uhmasimme pakkasta ja hyytävää viimaa ja lähdimme Grand-joen varteen kävelylle polulle, joka oli meille uusi. Sitä ei tietääksemme ollut vielä silloin, kun asuimme Cambridgessä. Kylmästä huolimatta otin taskuun mukaan kahdet sukat kuvattaviksi.
Innostuin neulomaan Ravelryn Lankalaatikko-ryhmän jämälankajoulukalenteria, jossa käytettiin Missä neuloimme kerran -blogin muutaman vuoden takaista joulukalenteria esikuvana. Näitä oli todella mukavaa neuloa. Harmittelin vain, että vihjeet veivät miut koko ajan sinisiin väreihin - tai ainakin enemmän kuin olisin halunnut.
Sain sukat valmiiksi joulupäiväaamuna, kun heräsin aikaerosta johtuen tunteja muita aikaisemmin. Anopin kotona ei voi käyttää nettiä, joten viimeiset vihjeet jäivät neulomatta, mutta se ei haittaa. Sukista tuli riittävän pitkät. Tykkään kovasti iloisen raidallisista sukistani. Ne sopivat hyvin myös vaelluskenkiini. Pidän niissä mieluummin itseneulottuja villasukkia kuin tekokuituisia vaellussukkia.
Toiset taskussa kulkeneet sukat olivat Sukka-Finlandian ensimmäiset etapin In Memoriam -sukat, jotka sain kilpailuajassa valmiiksi. Sitten tuli Kanadan matka ja putosin aikataulusta pois. Se ei tietenkään haittaa, neulon muut sukat omaan tahtiin, mutta harmittaa kovasti. En ole saanut muita kilpailusukkia valmiiksi, koska olen lähinnä purkanut väärien lankavalintojen vuoksi sen mitä olen neulonut.
Projektisivultani voi käydä katsomassa näiden sukkien epäonnistunutta lankavalintaa. Jostain syystä olen onnistunut valitsemaan kaikkiin kilpailusukkiin ensin väärän langan. Joko väri tai langan vahvuus on ollut koko ajan ensin pielessä. Luulisi, että tässä vaiheessa neulomisuraani jo tietäisin, mikä lanka toimii ja mikä ei.
Toinen ongelmani on se, että neuloa töhötän eteenpäin, enkä katso ohjetta kovin tarkasti. Niinpä näissä sukissa on vääränlainen kärki. Ihmettelinkin neuloessa, että jotenkin kärki on epäsuhtainen ja ehkä rumakin. Syy selvisi, kun sain sähköpostia maaliviivalta. Olen neulonut kärjen väärin. Vaikka olenkin sitä mieltä, että purkaminen kannattaa aina, en aijo neuloa näiden sukkien kärkiä uudelleen. Miulla on liian kova himo neuloa muita kilpailusukkia, villatakkia ja virkata Kalevala Calin peittopaloja.
Yllättää kyllä, en kauheasti palellut laittaessani sukkia jalkaan. Luulin, että varpaat olisivat ihan jäässä, mutta olin jo kävellyt pitkän matkan, joten pysyin lämpimänä. Aurinko alkoi laskea ja kuu nousi joen ylle. Oli aika palata anoppilan lämpöön.


lauantai 20. tammikuuta 2018

Lankakaupoissa

On niin mukavaa käydä lankakupoissa ulkomailla! (Tässä tapauksessa siis Kanadassa, Etelä-Ontariossa.) Mie olin etukäteen tutkinut Ravelryn kautta, missä sijaitsevat lähimmät lankakaupat. Ne olivat muutenkin mukavilla alueilla, joten Mieskin viihtyi.

Ensimmäinen lankalauppa oli Yarn Bird, joka sijaitsee idyllisessä Eloran pikkukaupungissa. Tämä kauppa oli pienoinen pettymys, sillä muistelin, että kun kävin täällä joskus aikaisemmin (ehkä noin 25 vuotta sitten), siellä oli valtavasti upean värisiä käsinvärjättyjä lankoja. Nyt ei ollut. Jälkeenpäin ajateltuna miksi olisikaan pitänyt. Kaikkihan muuttuu. Siitä huolimatta kaupasta löytyi kivoja nappeja, silmukkamerkkejä, hyvät sukkapuikot ja kaunista lankaa. Miksi ihmeessä siis valitan?
 Kun käymme Kanadassa, käymme aina St. Jacob's -nimisessa pikkukaupungissa ja erityisesti sen maalaistorilla. Siellä on aiemmin ollut hyvä lankakauppa toisessa kerroksessa. Sitä ei ollut. Sen sijaan löysin sieltä innokkaan neulojan, joka piti pientä alpakkaputiikkia. Juttelimme pitkään, mutten ostanut mitään, sillä tämä nimenomainen alpakkalanka arveluttaa minnuu (huonoja aiempia kokemuksia). 

Torilla on useampia rakennuksia ja yhdessä niistä oli pieni lankakauppa, The Knit House. Siellä oli paljon muovia, paksuja villalankoja, pätkäraidoittuvia sukkalankoja, mutta löytyihän sieltä muutama kerä ja vyyhti kaunista sukkalankakin.
Lankakaupan lähellä oli Quilted Heirlooms, jossa myytiin mm. tilkkupeittoja ja niihin tarvikkeita. Ostin kankaita ja yhden tarvikepakkauksen pieneen tilkkutyöhön. Miehän en juurikaan ompele, mutta haaveilla aina voi ja voi myös varautua siihen, että pian sitä innostuu ja osaa tehdä upeita tilkkutöitä.

0
Viimeinen vierailupaikka olisikin sitten neulojan taivas. Olisin voinut olla siellä ikuisuuden hypistelemässä toinen toistaan ihanampia lankoja. Harmittelin sitä, etten mennyt tänne aiemmin, sillä se oli lähellä ja olisin halunnut ostaa sieltä enemmänkin lankoja, mutta kun olin jo tuhlaillut noissa kahdessa ylemmässä kaupassa. Täältä ostin SweetGeorgia Yarnsin sukkalankaa, paikallista käsinvärjättyä lankaa ja Cascade Yarnsin lankaa lapasiin. Tosin kotona tajusin, että siinä huumassa en hoksannut, että piirongin laatikossa on jo 1 iso vyyhti samaa väriä yhtä Cascade-lankaa. Jäin kuolaamaan SweetGeorgia Yarnsin ihanaa lankapakkausta, mutta niin jo sanoin lankaa oli jo ostettu.
Lopuksi vielä yhteiskuvat hankinnoistani:


lauantai 13. tammikuuta 2018

Hyytävän kylmää!

Vietimme joululoman Miehen sukulaisten luona Kanadassa. Koko Pohjois-Amerikka kärvisteli paukkupakkasten kourissa. Pakkasen purevuutta lisäsi ainakin Etelä-Ontariossa kova tuuli. Vierailimme heti joulun jälkeen Niagaran putouksilla. Kauniista maisemista huolimatta kävely jäi lyhyeksi, emmekä suunnitelmista huolimatta patikoineet ollenkaan kanjonin reunaa pitkin.

Osallistuin taas intopinkeänä erilaisiin joulukalenterineulontoihin. Alotin etsiä niitä jo marraskuun alussa ja silti muutama tosi kiva jäi huomaamatta. Ihan kaikkein suosituimpiin en osallistunut, eikä miulla olisi ollut aikaakaan neuloa jokaista mielenkiintoista joulukalenteria.

 Yksi mukavimmista kalenterineuleista oli kauluri, jota neulottiin vain muutama kerros päivässä. Alussa ajattelin, ettei se riitä ja että kaulurista tulee varmaan liian kapea. Onneksi arveluni osoittautuivat vääriksi ja kaulurista tuli juuri sopiva. Ohje oli sekä pitemmälle että lyhyemmälle kaulurille. Mie neuloin lyhyemmän, mikä olikin miulle sopivampi ratkaisu.
 Ennen ensimmäistä vihjettä huiviin tehtiin väliaikainen aloitus, joka purettiin lopussa pois ja sitten silmukoitiin yhteen viimeisen kerroksen kanssa. Vai pääteltiinkö se sittenkin kolmella puikolla? En muista. Neuloin nimittäin kaulurin loppuun aamuyöllä, sillä aikaerosta johtuen heräsin ennen neljää pirteänä kuin peipponen monena aamuna. Onneksi neulojan ei tarvitse pitkästyä tai harmitella sitä, ettei voi tehdä mitään. Aina voi ottaa neuleen esiin ja nauttia siitä, että kerrankin neuloa tuntikausia kenenkään häiritsemättä.
Neuleen tiedot löytyvät Ravelryn projektisivultani.
 Toinen varhaisen aamun neule oli kirjoneulekauluri, jonka olin aloittanut melkein 2 vuotta sitten. En alkuinnostuksen jälkeen ollut päässyt kovinkaan pitkälle. Tässä neulottiin 160 cm pitkä putki, joka sitten silmukoitiin yhteen päistään. Jos olisin muistanut marraskuun lopussa tämän neuleen, en olisi aloittanut joulukalenterikauluria, sillä nehän ovat kovin samantapaiset. Toinen näistä menee lahjalaatikkoon.

 Inspiraation tämän jo ufoutuneen kaulurin neulomiseen sain Maikin kontti-podcastista, jossa on meneillään Ufo-KAL. Mikähän siinä oikein on, että sitä tarvitsee jonkun tällaisen ulkoisen potkun, jotta saa itsestään irti jonkin jo unohtuneen neuleen loppuunneulomisen? Eikö sitä voisi itsekin päättää, että nyt neulon tätä? Etenkin kun tätä oli todella mukavaa neuloa. Erilaiset kuvioraidat toivat niin paljon vaihtelua neulomiseen, että senttimetrit karttuivat nopeasti. Lankojen päättelykin sujui melkein huomaamattomasti anopin kanssa jutustellessa.
Tätä kauluria ei kuvattu Niagaralla, sillä se ei ollut vielä silloin valmis. Sää oli kuitenkin samanlainen pakkasta parikymmentä astetta ja tuuli tunkeutui luihin ja ytimiin.
Neuleen tiedot on kirjattu Ravelryyn projektisivulleni.
Niagaran putoukset ovat kaamea turistirysä. Putoukset toki ovat upeat, mutta muuten se ei ole meidäntyylinen paikka. Putouksilta alavirtaan kaupungin ulkopuolella on kaunista puistoaluetta, jossa voi patikoida, hiihtää ja käydä piknikeillä. Kun ensimmäisen kerran kävin putouksilla yli 30 vuotta sitten, oli talvipakkaset. Mieleen jäivät joen rannan jäätyneet puut. Ne halusin nähdä uudelleen. Putouksesta nouseva vesihöyry jäätyy rannan puihin. Näky on satumaisen kaunis.

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Pipoilua

Kylmien säiden alettua huomasin, että piponi olivat enemmän tai vähemmän kulahtaneita. Samoihin aikoihin posti toi Puikkomaisterin pipokirjan, jossa oli toinen toistaan ihanampia myssymalleja. Myös Raverystä alkoi putkahdella inspiroivia malleja. Oli saatava pipoja puikoille!
Bousta Beanie on tämän vuoden Shetlandin Wool Week -tapahtuman virallinen pipomalli. Joka vuosi tapahtumaan pyydetään neulesuunnittelijalta pipomalli, jossa käytetään shetlantilaisten lampaitten villasta kehrättyä lankaa. Ohje on ilmainen ja sen saa ladattua ainakin Ravelrystä. Mie en käyttänyt shetlantilaista villaa, vaan piirongin laatikoista löytynyttä ja kauan marinoitunutta alpakkaa. Pipo oli joutuisa neuloa. Ohjeen mukaan mallikertoja olisi pitänyt vielä neuloa yksi lisää, mutta miusta se olisi ollut liikaa. Tykkään lopputuloksesta kovasti. Pipo ei kutita ja on todella lämmin.

Edellisessä postauksessa esittelemäni Pikku unikko -sukista jäi aika lailla lankaa. Kun näin Puikkomaisterin kirjassa Samuele-pipon, tiesin mihin käytän jämälangat. En vain muistanut, että en erityisemmin tykkää neuloa kaksiväristä patenttineuletta.
Ohjeen mukaan tässä pipossa ei ole nurjaa puolta, vaan sitä voi käyttää kummin perin vain. Mie tein sen verran virheitä punaisella langalla, että vihreä puoli on pidettävä päällä. Sen lisäksi ompelin pipoon tupsun, joten en tule kääntämään pipoa toisin päin.
 Puikkomaisterin kirjassa ihastuin erityisesti Veera-pipoon. Se oli saatava heti puikoille! Piposta neulottiin ensin raidat harmaalla  ja vaaleanpunaisella. Sitten muistaakseni turkoosit ja harmaat raidat. Näiden kahden osion väliin neulottiin pystyraitoina keltaista ja vihreää. Päälaelle tuli pyöröneuleena erivärisiä raitoja.

Tätä pipoa oli todella hauskaa neuloa. Koko ajan tapahtui jotain uutta niin paljon, että miulta taisi jäädä osa lyhennetyistä kerroksista tekemättä. Se ei haittaa, pipo istuu päässä hyvin. Tästä tulee miun suosikki koiralenkelle. Pipo on lämmin, muttei liian hiostava. 
Kuvissa katson alaspäin, koska leikin neuleassistentin kanssa. Se ei vain mahtunut kuviin, vaikka hyppi ja loikki ympärilläni kuvaamisen ajan.
Pipojen tupsut tilasin Paaposta. (Veerassa ei ole tupsua.) Ihmettelin aikani, mistä saisin tupsuja. En löytänyt niitä lankakaupoista. Täällä melko lähellä on turkisliike, jossa tupsuja olisi, mutta sinne miun on hankalaa päästä. En ymmärrä, miksi kesti niin kauan tajuta, että netistä löytyy kaikkea?!? Paapo toimitti tupsut todella nopeasti, sain ne muutamassa päivässä.




lauantai 2. joulukuuta 2017

Aamiainen metsässä

Tuli kova himo päästä retkelle metsään. Säätiedotus lupasi rankkaa sadetta, retkipäivästä ei tulisi miellyttävä. Kovasti kuitenkin teki mieli lähteä. Päätimme mennä Salpalinjan taukopaikalle, jossa on hyvä laavu. Se olikin oikea päätös, sillä melko pian alkoi sataa rankasti vettä. Miulla oli repussa pussillinen sukkia kuvaamista varten. Hämärässä marraskuun aamussa kuvaaminen on todella hankalaa ja niinpä yhdet piti kuvata uudelleen kotona.
 Keväällä kerran -sukat ovat Sukka-Finlandian lämmittelysukkamalli, jonka on suunnitellut Lumi Karmitsa. Ohje oli hyvin kirjoitettu ja malli aivan ihana. Näitä oli ihanaa neuloa! Ohjeessa lankana oli paksumpi lanka, mie neuloin ohuesta sukkalangasta (420 m / 100 g), jotta sukista ei tulisi liian isoja. Ohjeessa myös sukan suut oli neulottu erivärisellä langalla, mutta mie en löytänyt sopivaa lankaa varastoistani, joten neuloin yksiväriset sukat.

Lämmittelysukat pitää olla neulottuna muistaakseni kisan loppuun mennessä. Yritin etsiä tästä tarkempaa tietoa, mutten juuri nyt löytänyt. Toivottavasti kilpailusukat ovat yhtä hienoja malleja kuin tämä. Enää 4 yötä ja sitten kisa alkaa! En tosin aijo neuloa nopeuskisassa, vaan omaan tahtiin. Olen joukkueessakin mukana (Lankalaatikon 100 K), mutta pyysin päästä joukkueeseen, jossa ei kauheasti nipoteta.

Pikku unikko -sukkia olen haaveillut neulovani jo muutaman vuoden ajan. Etsiskelin kauan sopivia lankoja ja syyskuussa ne sitten löytyivät Lappeenrannan Pyöröpuikosta. Aloitin heti neulomaan.  Niinpä sitten innoissani neuloin liian pitkät varret. Se ei sinällänsä haittaa, mutta miusta nämä sukat olisivat olleet söpömmät lyhytvartisina.
Ensimmäisen sukan ensimmäiset pikku unikot eivät ihan onnistuneet, sillä tekniikka oli miulle uusi. Tässä neulottiin koko ajan vain yhdellä värillä, toisenväriset silmukat nostettiin neulomatta. Miulla kesti vähän aikaa ennen kuin osasin laskea kerrokset.


Punaiset sukat eivät suostuneet kuvattaviksi hämärässä aamussa. Herkät palmikkotkuviot eivät tarkentuneet millään kameran linssiin ja kirkas väri haaleni valkoisen suuntaan. Eiväthän nuo yllä olevat kuvatkaan kovin tarkkoja ole. Malli on jälleen kerran Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerisukka. Suunnittelija halusi tehdä sukat, joissa olisi koko ajan jotain mielenkiintoista tekemistä, joka veisi ajatukset pois stressaavista asioista. Malli oli juuri sellainen. Neulominen maistui hyvälle ja tykkään lopputuloksesta kovasti!
 Metsässä kaikki maistuu herkulliselta. Aamiainen oli syöty ja sateen vuoksi lähdimme kohti kotia. Kuvassa näkyy majavan kaatamia puunrunkoja. Ne on kuvattu ennen rankkasadetta.

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kanadan juhlavuosi

Myös Kanada täyttää tänä vuonna vuosia. Grocery Girls -podcastissa juhlittiin kesällä 150-vuotiasta Kanadaa KAL:illa, jossa neulottiin kanadalaisia neuleita. Kaliin kelpuutettiin mallit, joissa oli käytetty kanadalaista lankaa, suunnittelijaa tai jotain muuta maahan liittyvää. Mie halusin osallistua neulomalla Miehelle, joka siis on Kanadasta kotoisin, suomalaisen kaulurin kanadalaisesta langasta. Tilasin heinäkuun alussa langat ja jäin odottelemaan. Aikaa neulomiseen olisi runsaasti, sillä KAL päättyisi vasta elokuun lopussa.



Elokuun alussa hoksasin, että lankoja ei näy eikä kuulu. Otin yhteyttä värjäriin, joka sanoi lähettäneensä langat aikoja sitten. Langat olivatkin hävinneet postissa. Värjäri oli todella ystävällinen ja lupasi värjätä lisää lankaa ja lähettää langat uudelleen miulle. Siihen kului tietenkin aikaa ja niinpä sain langat vasta elokuun lopulla, joten varsinaiseen KALiin en ehtinyt osallistua. Se ei tietenkään haittaa, sillä enhän mie KALin takia neulo. 
Kaulurilangan lisäksi olin tilannut sukkalankaa. Sain myös yhden ylimääräisen vyyhdin  DK-vahvuista lankaa hyvitykseksi hävinneistä langoista, vaikkei katoaminen lähettäjän syy ollutkaan. Ihanan ystävällistä!



Neuloin joskus '90-luvulla Miehelle perinteisen suomalaisen kalurin. Olen neulonut hänelle muitakin kaulureita, mutta tämä malli on ollut hänestä paras. Kauluri on jo ihan repaleinen, mutta koska se on niin hyvä, mies on yhä pitänyt sitä. Otin mitat vanhasta kaulurista ja neuloin tismalleen samanlaisen. Ja hyvä kuulemma tuli!
Kuvissa näkyy myös '90-luvulla tuttavani lampaiden villasta kehrätystä langasta neulomani retkeilypaita. Suomenlahdelta kävi kylmä viima Varlaxuddenin rantaan, paita oli tarpeen.

Neuleen tiedot löytyvät täältä.