lauantai 24. syyskuuta 2016

Kesän loppua

Noin kuukausi sitten kävimme päiväpatikoinnilla Repoveden kansallispuistossa. Oli vielä lämmintä. Päivän päätteeksi pysähdyimme pienellä kallioisella niemellä uimaan ennen kotiin lähtöä. Silloin muistin, että repussani olikin juuri valmistunut pipo kuvaamista varten. Ihanasta päivästä nauttiessani olin unohtaa neuleen kuvaamisen.
Neulemaailmassa on jonkin aikaa neulottu innokkaasti patenttineuletta. Mie en ole koskaan tykännyt siitä, mutta Stephen Westin värikkäiden patenttineuleiden innoittamana päädyin kokeilemaan sitä. Mitään isoa en halunnut neuloa. Jos en tykkäisikään, sitä pitäisi neuloa kauan. Pipo oli riittävän pieni neule kokeiluun.
Vaikka piposta tuli hieno, en silti ryhdy patenttineulojaksi. En vieläkään tykkää tästä neulepinnasta. En, vaikka kaksi väriä antaa hienon syvyysvaikutelman ja erilaisilla kuvioilla voi leikitellä monella tapaa. Mutta patenttineuleesta tulee mieleen ruma '70-luku. Silloin ei tosin patenttia neulottu kaksivärisenä.
Pipo on varmasti lämmin, koska se on kirjoneuletta - voiko tätä sanoa kirjoneuleeksi? Pipoja kyllä pitäisi neuloa lisää, sillä entiset ovat jo ihan kulahtahtaneita. Pitää ruveta kaivelemaan Ravelryn aarreaittaa. Löytyiskö siulta jokin kiva päähineohje?
Tämän pipon ohje- ja lankatiedot olen kirjannut tänne.

lauantai 10. syyskuuta 2016

Kesän paras päivä

Kesän parasta päivää vietimme heinäkuun lopussa Pielisellä. Tänä kesänä emme päässeet pitkälle melontareissulle, vaan teimme muutaman päiväreissun Pohjois-Karjalassa. Kesän parhaana päivänä ei tuullut, ei satanut. Pielisellä oli utua, joka häivytti horisontissa taivaan ja järvenselän rajan melkein olemattomiin.

Kesän parhaana päivänä meloimme Pielisen Laitosaareen. Ja mikäs oli meloessa, kun järvi oli rasvatyyni. Perillä, uimisen ja syömisen jälkeen, levitimme riippumatot mäntyjen väliin ja otin neuleen esiin. Ah, onnea! Siinä oli hyvä olla, neuloa ja tuijotella järveä. Taisin nukahtaakin katsellessani selkeytyvää taivasta ja auringon pilkahtelua mäntyjen latvojen lomasta.
Kesän paras päivä ei olisi täydellinen, jos mukana ei olisi valmistunut neule. Langat olin ostanut edellisessä postauksessa kertomallani Helsingin reissulla Lankamaailmasta. Malli oli jälleen kerran Ravelryn Solid Socks-ryhmän mysteerineulonnasta. Siellä on niin kivoja sukkamalleja! Neuloin sukat kesäkuussa ja muistelen, että jotain meni pieleen tai jotain piti muuttaa kantapään tai kiilakavennusten kohdalla, mutten muista enää tarkemmin. Eikä se enää haittaakaan.

Jotenkin sukkien väri ja malli sopivat utuiseen maisemaan. Varren salmiakkikuviosta tulee mieleen kanootin melan järven pintaan jättämä kuvio. Näitä on hyvä muistella, kun laitan nämä sukat jalkaan. 
Sukkien ohje- ja lankatiedot löytyvät täältä.  


keskiviikko 31. elokuuta 2016

Kesälomalla

Tänä kesänä lomalla kävin monessä neulomiseen ja käsitöihin liittyvässä kohteessa. Kesäkuussa piipahdin ystäväni luona Helsingissä. Lyhyen vierailun aikana kiertelimme Itäkeskuksessa ja löysimme Kristiinan silmukoiden ohjeiden mukaan kaksi lankakauppaa. Lankavakkaa piti iäkäs rouva kuulemma harrastuksenaan. Toinen kauppa oli aivan uusi, juuri äsken avattu, Kässäkammari nimeltään.  Siellä meille tarjottiin rupattelun lomassa hyvää teetä. Pistäydyimme myös ystäväni äidin luo mennessämme Oulunkylän Lankamaailmassakin, josta löytyi mukaan huivilankoja.



Heinäkuun alussa tein perinteisen päiväretken naapurini kanssa. Tällä kertaa suuntasimme Porvooseen. Matkalla pysähdyimme Postimäellä, jossa olikin paljon mielenkiintoista nähtävää, myös käsitöihin liittyvää.

Parikkalan käsityökeskus täytti 30 vuotta. Sen kunniaksi siellä järjestettiin näyttely, jossa esiteltiin käsityökeskuksessa valmistuneita töitä. Näyttelyssä oli useita äitini kutomia käsitöitä, mm. kuvassa olevat raanu, shaali ja pöytäliina.

Pieksämäen Sylvi-pappilassa oli kesällä upea pitsinäyttely, joka melkein salpasi hengen. Pitsit ovat saman henkilön virkkaamia. Hän oli perinyt säkillisen ohutta lankaa ja innostui virkkamaan pitsiliinoja. Niitä on satoja ja jokainen on erilainen.

Heinäkuun lopulla piipahdin Jyväskylässä. Siellä pääsin vihdoinkin tutustumaan Toivolan vanhaan pihaan ja lankakauppa Titityyhyn, jossa pankkitilini keveni ja matkalaukkustani tuli painavampi.

Kesän viimeinen käsityöaiheinen reissu oli kauan haaveilemani elokuinen lauantai Pukkilan puikkopäiville.  Puikkopäiviä on pidetty jo useampana kesänä, mutta mie pääsin mukaan vasta nyt. Puikkopäivillä neulottiin, syötiin hyvin ja saatiin kuunnella mielenkiintoisia esityksiä neulomisesta. Paikalla olivat Janina Kallio kertomassa huiveistaan ja Tiina Kaarela kertomassa uudesta lapaskirjastaan. Myös lankaa oli myynnissä, mutta siitä on liian noloa kertoa enempää.

Näitä ihastuttavia pömpylöitä oli myymässä pikkutyttö, joka huokaili että pisneksen tekeminen on niin tylsää, kun asiakkaita on liian vähän. Ostin 2 hiuspinniversiota.

lauantai 27. elokuuta 2016

Sinitiaiset

Edellisessä postauksessani kerroin huivista, jonka valmistuminen kesti ja kesti. Tämänkertaisten lapasten ohje lojui kirjoituspöydälläni pari vuotta ennen kuin tuli sopiva hetki niiden neulomiseen. Malliin ihastuin heti sen nähtyäni, ohjeen sain muistaakseni erään Ravelryn ryhmän arpajaisista tms.
Lapasia oli ihanaa neuloa, sillä koko ajan tapahtui jotain. Kuvio tai väri muuttui ja mielenkiinto säilyi. Jouduin muuttamaan mallia hiukan, sillä ohje oli lasten lapasiin. Lisäsin kärkeen pituutta. Ohuesta langasta neulottuna lapasista tuli juuri sopivat omiin käsiini.
Kuvasin lapaset ystäväni kanssa samalla reissulla kuin edellisen postauksen huivinkin. Sateisena heinäkuun sunnuntaina pappilan vanhan aitan rappusilta ja seinustalta löytyi rouhea tausta lapasille. Kuvia katsellessani harmittelen ja ihmettelen, että miten kesä meni niin nopeasti ohi. Nyt syksy on jo ovella. Onneksi kylmien kelien koittaessa miulla on kivat lapaset piristämässä ja muistuttamasta mukavasta päivästä ystävän kanssa.
Täältä löytyvät tarkemmat tiedot langasta, puikoista ja ohjeesta.


sunnuntai 14. elokuuta 2016

Vihdoinkin valmista!

Kaksi vuotta sitten eräänä heinäkuun alun myöhäisenä iltana sain suuren inspiraation. Olin pitkään ihaillut henkäyksen ohutta huivia, jolla oli osuva nimi: My heaven. Nyt juuri se pitää saada puikoille. Keskiyön tunteina sitten aloitin neulomaan tuota ihanaa huivia. Valitettavasti inspiraatio ei kantanut kovin pitkälle.
Huivi aloitettiin tavallisuudesta poiketen reunapitsistä. Alussa miulle tuli virheitä, jostain syystä en purkanut. Näin jälkeen päin ajateltuna, olisikohan tämä ollutkin syynä innottomuuteeni. En millään olisi jaksanut neuloa kapeaa ja todella piiiiiiitkää reunapitsiä. Viime keväänä sitten pakotin itseni neulomaan. Tunti päivässä reunapitsiä ennen kuin sain luvan neuloa jotain kivempaa. Huh huh!
 Reunapitsi valmistui. Sen jälkeen neulominen muuttuikin mukavammaksi. Paitsi että aluksi ajattelin, että ei kai keskikohdassa nyt mitään silmukkamerkkiä tarvita. Erottuuhan se muutenkin. Ei erottunut. Nyt pitsissä näkyy kiemurteleva "keskisauma". Tämän lisäksi luin kaavion mallikertaa jotenkin väärin ja pitsikuvioni ei ole mallinmukainen, vaikka kaunis onkin. En purkanut. Valmista piti tulla. Olihan huivin tekele lojunut jo kohta kaksi vuotta sohvan takana keskeneräisenä.
Niinpä melkein tasan 2 vuotta silmukoiden luomisen jälkeen huivi valmistui. Ei ehkä aivan ohjeen mukaisena eikä niin kauniina, mutta valmistuipa kuitenkin. Mutta jos unohtaa alkuperäisen mallin, huivista tuli hieno ja kauniskin. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että tämä ufo valmistui vihdoinkin.
Kuvasin huivin heinäkuussa Savossa ystäväni kanssa pappilan salissa ja pihamaalla navetan seinää vasten. Monet neulomani huivit päätyvät lahjaksi, mutta tämän pidän itse.
Huivin lisätiedot löytyvät Ravelrystä.

perjantai 5. elokuuta 2016

Raijan neuleet

Halusin neuloa talvella valmistamalleni nukelle sukat ja villatakin. Itse asiassa aloitin neulomaan sukkia heti, kun nukke valmistui. Mutta sitten iski kyllästyminen. Ei huvittanut. Muu neulominen kyllä huvitti ja ne ajoivat nuken vaatteiden ohi.
Kun heinäkuussa menin lapsuudenkotiini, päätin ottaa kesken jääneet neuleet mukaan. Sainkin sukat valmiiksi ja villatakin aloitettua yhdessä illassa. Villatakkia oli hankalaa tehdä. sillä Raija-nukke oli kotona, enkä päässyt sovittamaan. Arvaukset menivät melkolailla nappiin ja Raija sai tarvitsemansa villatakin ja sukat. Ihan suunnitelmien mukaan villatakki ei edennyt, sillä yksinkertaistin kirjoneulesuunnitelmaani. Tarkoitus oli tehdä jotain hienoa kansanomaista, mutta päädyin kaikista yksinkertaisimpaan malliin. En vain jaksanut innostua ja räpeltää. Kaikesta huolimatta sekä Raija että mie ollaan tyytyväisiä lopputulokseen. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että sain taas yhden keskeneräisen neuleen valmiiksi.
Lanka- ja puikkotiedot on kirjattu Ravelryyn.

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Sukkia, sukkia

Aurinko meni pilveen ja kaukaa kuului ukkosen jyrinää. Se ei estänyt meitä nauttimasta kuuman päivän jälkeen uimisesta ja iltapäivästä erämaajärven rauhassa. Kunpa tällaisia hetkiä olisi enemmän!
Olen taas neulonut sukkia. Harmittaa, kun olen jäljessä blogipostauksissani enkä enää muista kovin paljoa neulomisesta. Sen muistan, että sähläsin molempien sukkien varsissa ja päädyin jälleen purkamaan. Yllä olevien sukkien mallikerta oli yksinkertainen, mutta erilainen kuin mitä olen ennen neulonut ja kesti aikansa ennen kuin tajusin sen. Virheitä tuli niin paljon, että päätin aloittaa alusta.
Näihin sukkiin valitsin yhden väärän värin kirjoneuleeseen. Neuloin molempiin sukkiin kantapäätkin, mutta sitten purin, koska yhtä kuvioraitaa ei oikein erottanut. Nyt kun katson kuvia, olisi punaisen raidankin voinut vaihtaa toiseksi väriksi. Mutta oikeasti punainen erottuu hyvin, vastavalo tekee tepposet kuvassa.
Olen iloinen, että onnistuin neulomaan muuta kuin lempiväriäni punaista. Tosin nyt näyttää siltä, että olisin ihastunut sinisiin sävyihin. Sininen on kaunis väri, mutta punainen on yhä kauniimpi.
 Nämä Åsa-sukat kuuluvat hyväntekeväisyysmalleihin, joista olen kertonut aiemmin hiihtolomalla. Niiden ohje- ja lankatiedot löytyvät täältä.
Näihin Nimi-sukkiin ihastuin Facebookin sukkaryhmässä. Niiden varsiin "kirjoitettiin" oma nimi. Jokaista aakkosten kirjainta vastasi kirjoneuleraita. Idea oli miusta kiva ja laitoinkin ohjeen muistiin heti sen ilmestyttyä talvella. Tarkemmat tiedot löytyvät täältä.