lauantai 12. elokuuta 2017

Lankaongelmia

Olen aiemminkin kuvannut lapasia Kolin kansallismaisemissa. Tällä kertaa kiipesimme Mäkrävaaralle, joka on lempipaikkojani Kolin kansallispuistossa. Tässä on ihan lähellä Ikolanaho, jonka ihanaa kukkaniittyä pääsin vihdoinkin ihailemaan. Tätä olin odottanut vuosia. Valitettavasti siellä tuuli niin voimakkaasti, ettei niityllä voinut kuvata neuleita. Jostain syystä Mäkrän huippu oli tuulen suojassa ja sain lapaset kuvattua.
Kerroin jo talvella, miten olin innostunut Lapasesta lähtöö Savossa -kirjasen lapasmalleista. Haluan neuloa kirjasen kaikki lapaset. Muisnaispuku -lapaset halusin neuloa tarvikepaketin langoista, jotta saisin oikeat värit lapasiin. En uskonut löytäväni noin hyvää väriyhdistelmää muista langoista kovinkaan helposti.
Tarvikepakettini oli kuitenkin maanantaikappale, sillä toista lapasta neuloessani sininen väri loppui kesken. Otin yhteyttä Kenkäveroon ja sieltä ystävällisesti lähetettiin heti miulle lisää lankaa. Sitten loppui tummanoranssi lanka. En enää jaksanut pyytää lisää lankaa, vaan käytin vaaleanoranssia lankaa toisen lapasen peukaloon. Halusin myöskin saada lapaset nopeasti valmiiksi, jotta voisin aloittaa neulomaan jotain muuta.
Ohjeen mukaan lapasen pitkälle reunalle olisi pitänyt laittaa lyhyet hapsut, mutta lankaa oli liian vähän hapsuihin. Enkä oikeastaan olisi niitä siihen halunnutkaan. En tykkää hapsuista. Lapasten tiedot löytyvät täältä.
Ravelryn I Make Mittens -ryhmän jokakesäisessä mysteerineulonnassa tehtiin tällä kertaa lapaset, joiden inspiraationa oli muinainen Kreikka. Lapasia oli hauskaa neuloa, sillä niissä tapahtui koko ajan jotain uutta. Tykkäsin neuloa erilaisia kuivioita ja mielestäni lapaset oli hyvin suunniteltu.

Lankavalintani ei vain ollut paras mahdollinen. Lanka oli ehkä himpun verran liian ohutta (550 m / 100 g) ja hairahduin värivalinnoissani. Sininen väri on nimeltään Greece, joten kuvittelin, että kreikkalaisvaikutteisiin lapasiin se sopisi hyvin. Varmasti sopiikin, jos muut värit olisivat sointuneet siihen paremmin. Olisinkin saanut hyvän väriyhdistelmän, jos olisin jättänyt Greece-värin pois ja korvannut sen joko tummanharmaalla tai -oransilla.
Onneksi lankaa jäi jäljelle reilusti. Aloitin neulomaan latvialaislapasia 1,5 mm puikoilla. Lanka sopii siihen loistavasti ja mie nautin! Ainigma-lapasten tiedot löytyvät täältä.


sunnuntai 6. elokuuta 2017

Melomaan?

Heti kesän alussa aloin neulomaan uusia melontasukkia tulevaa kanoottiretkeä varten. Silloin en vielä tiennyt, millainen kesästä oli tulossa. Ei tullut sopivia melontakelejä sellaiseen aikaan, että olisimme päässeet järvelle. No, onhan kesää vielä jäljellä, mutta vapaata aikaa ei enää niinkään. Joka tapauksessa innostuin neulomaan jopa kolmet sukat retkeä varten. Onneksi sentään pääsimme soutuveneretkelle Pieliselle.
Ihastuin tähän puuvillasekoitelankaan lankakaupassa. En ollut suunnitellut ostavani sukkalankaa, mutta tämä kerä oli ostettava. En käyttänyt mitään sen kummempaa ohjetta, vaan neuloin ihan perussukat varresta varpaisiin. Sukista tuli kivat, harmi etten päässyt käyttämään niitä retkellä.
Lankaa jäi sen verran jäljelle, että päätin käyttää sen toisiin sukkiin. Muistin myös, että miulla oli toisista melontasukistaljelle jäänyttä lankaa, joka sopisi yhteen keltaisen langan kanssa.  Nämä sukat neuloin kärjestä varteen, jotta saisin käytettyä langan mahdollisimman tarkasti loppuun. Kantapäät neuloin jälkikäteen. Tykkään kovasti lopputuloksesta, sukista tuli somat ja sain neulottua jämälankoja.

Kun ostin keltaisen langan, tein myös toisen heräteostoksen, Pairfect Design Line By Arne & Carlos -langan. Ajattelin, että kanoottiretkellä olisi hyvä olla mukana myös villasukat.
Langan vyötteessä oli ohje, miten langasta saadaan kuviolliset sukat. Neuloin sukkia matkaneuleena, koska sukissa ei juurikaan tarvinnut ajatella, sen kun vain neuloi. Vihreän värin ilmestyessä piti muistaa aloittaa kantapää tai kärki, mutta muuta ei sitten tarvinnutkaan muistaa. Ostin langan kokeilumielessä. Neuloessa mietin, että miksi ihmeessä neulon tällaista. Miehän tykkään neuloa kirjoneuletta. Miksi tyytyisin lankaan, jolla tulee kirjoneuleen näköistä, mutta kuviot eivät välttämättä asetu kohdalleen, vaan ovat vähän sinnepäin. No, tulipahan kokeiltua.

Retkeä seuraavina päivinä tuuli yltyi niin, ettemme enää päässeet järvelle. Onneksi soudimme pieneen kalliosaareen silloin, kun se oli mahdollista. Lyhyestä retkestä jäi hienot retkimuistot.
Sukkien tiedot löytyvät Ravelrystä:
Keltaiset sukat
Jämälankasukat 
Villasukat

lauantai 29. heinäkuuta 2017

Joen rannalla

Vihdoinkin oli viikonloppuna hieno kesäsää ja pääsimme retkelle pienen joen rantaan. Mukana olivat eväät, uikkarit, pyyhkeet ja neulotut sukat ja lapaset kuvaamista varten. Vesi solisi koskessa, perhoset ja sudenkorennot lentelivät rantaniityllä, aurinko paistoi ja oli ihana kesäpäivä.
Ihastuin Sydämeni laulu -sukkiin heti kun näin ne Ravelryssä. Hankin langat innolla, mutta kun aloin neulomaan, huomasin että jostain syystä olin ostanut liian paksua lankaa. En kuitenkaan malttanut enää odottaa, että pääsisin uudelleen kaupungin lankakauppaan, vaan päätin neuloa sukat. 
Neuloin samalla muutakin ja sukat olivat välillä pitkäänkin poissa käsistä. En oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta toisesta sukasta tuli suurempi kuin toisesta. Miun käsiala pysyy yleensä samana, joten luulen, että toinen sukka on neulottu eri puikoilla kuin toinen. Harmittaa. Onneksi mallina toiminut Mies ihastui sukkiin. Ne sopivat hänelle hyvin ja koska hän pitää niitä unisukkina, ei haittaa vaikka toinen sukka on hiukan suurempi.
Kanada viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan. Koska Mies on sieltä kotoisin ja olen itsekin siellä asunut, halusin jotenkin juhlistaa tätä neulomalla. Grocery Girls -podcastissa  on meneillään Kanada-KAL, johon päätin osallistua näillä Newfoundland -lapasilla. Vaikka lapasissa on samoja värejä kuin yllä olevissa sukissa, ne on neulottu eri langasta. Miulla oli peitosta jäljellä Seiskaveikkaa, jota päätin käyttää näihin lapasiin.

Ei lapasissa mitään erityisen kanadalaista ole, enemmänkin niissä näkyy pohjoismainen vaikutus. Toisaalta juuri se on kanadalaista. Eri maista tulleet siirtolaiset ovat tuoneet mukanaan omaa kulttuuriaan ja siitä on syntynyt Kanada. Newfoundland -lapasissa näkyy miusta aika hauskasti eräs 100 vuotta juhlivan Suomen perinteinen lapasmalli, joten näillä lapasilla voi juhlia Suomeakin.
Miulla on vielä toinenkin suunnitelma Kanadan ja Suomen juhlimiseen, mutta odottelen siihen lankoja. Toivottavasti ne saapuvat ajoissa valtameren poikki.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Joulukalenteri nro 5

Viime joulukuusta ja joulukalentereista on jo aikaa. Miehän innostuin silloin netin käsityöjoulukalentereista niin, että hyvä kun muuta ehdin tekemäänkään. Yksi näistä oli Soja Murron kansanomainen kirjontakalenteri.
Kalenterissa kirjottiin päivittäin pieni pätkä kansallispukujen kirjonnoista peräisin olevia malleja. Viimeisinä päivinä ommeltiin käsin kirjonnasta ja tilkuista tasku. Kaikki materiaalit ja ohjeet kuuluivat pakettiin.
En kuitenkaan päässyt talven pimeydessä ensimmäisiä päiviä pitemmälle. Nyt kesällä oli enemmän aikaa ja etenkin valoa tehdä tasku valmiiksi. Ohjeet olivat hyvät, mutta ensikertalaisena miulla oli vaikeuksia. Taskuun varatusta pellavakankaasta oli vaikeaa laskea lankoja. Jos olisin alussa tutkinut kangasta tarkemmin, olisin voinut vaihtaa sen toiseen. Miulla olisi ollut varastoissa äidin kutomaa pellavakangasta, josta lankojen laskeminen olisi ollut helpompaa. 
En myöskään ymmärtänyt vetää kirjontalankaa riittävän tiukalle reikäompeleessa, joten siihen ei juurikaan tullut reikiä.
Taskun kirjominen sai miut kunnioittamaan kansallispukujen kirjontoja entistä enemmän. Niiden tekijät ovat todella taitavia!
Kuvasin taskun viime viikonloppuna Heinävedellä Valamon luostarissa, jossa vierailin. 


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Lankakokeilua

Ostin viime kesänä Titityystä Holstin Shade Bagin, jotta pääsisin kokeilemaan tätä lankaa. Shade bagissä on Holstin Noblea viittä eri väriä, kymmenen gramman pikkukerissä. Etsin Ravelrystä malleja langalle, mutta löysin vain kämmekkäät, joihin olisi mennyt vain osa langoista. Päätin neuloa huivin, koska sen voi neuloa ilman ohjettakin ja sain upotettua siihen kaiken langan.
Neulontakokemuksena lanka oli melko kovaa ja halkeilevaa. Ihmettelin, miksi lankaa pidetään niin hyvänä. Mutta kun pesin huivin, se muuttuikin ihanan pehmeäksi ja ilmavaksi. Tästä langasta voisikin tulla ihana Featherweight Cardigan, jota olen himoinnut neuloa. Langan värivalikoimakin on runsas, joten ei tarvitsisi tyytyä väriin, joka ei ole täydellinen.
  Neuloin huiviin vuoron perään ainaoikeaa ja helppoa pitsiä aina kerän kerrallaan. Huivista tuli ihanan kevyt ja ilmava ja semmoinen sopivan kokoinen kaulan ympärille kiedottavaksi.
Huivin tiedot löytyvät täältä.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Juhannuksena

Juhannuksena oli sopivan kolea keli mennä metsään juhannuslounaalle. Jos olisi ollut lämpimämpää, olisimme menneet järven rantaan. Nyt metsässä oli lämpimämmän ja mukavamman tuntuista. Lämmintä piti kuitenkin olla päällä.
 Aloitin neulomaan paitaa jo joulukuussa. Lanka oli paksua, joten paidan olisi pitänyt valmistua pikavauhtia. Se ei kuitenkaan meinannut valmistua ollenkaan. Lopulta miun piti pakottaa itseni neulomaan se valmiiksi.
Sain äidiltä lahjaksi paksua Dale Garn Hegre -lankaa, josta päätin neuloa Miehelle uuden paidan. Malli löytyi Kaikki lähti lapasesta -kirjasta. Aloitin innoissani neulomaan. Paita neulottiin ylhäältä alaspäin. Ensin tehtiin kaulus, sitten yläkaarroke, vartalo ja viimeiseksi hihat. Heti alussa kaarrokkeessa jouduin kuitenkin ojasta allikkoon, en oikein osannutkaan toimia ohjeen mukaan. Onneksi kirjassa oli paljon kuvia, joiden avulla pääsin eteenpäin. Kun törmäsin seuraavaan hankalaan kohtaan, tutkin Ravelrystä paidan sivuilta kommentteja. Muillakin oli ollut vaikeuksia ohjeen ymmärtämisessä.
Sitten hyydyin hihoihin. Ne tuntuivat loputtomilta. Olin myös epävarma siitä, olinko valinnut oikean koon paitaan. Palmikointi ja joustinneule vetivät neulosta kokoon niin paljon, että paita näytti pieneltä miehelleni. Ei huvittanut jatkaa neulomista. Entä jos pitää purkaa ja neuloa koko paita uudelleen suuremmassa koossa? Hankaluuksien takia se ei innostanut. Piti ottaa pakkokeinot esille. Päätin, etten saa aloittaa uutta villatakkia ennen kuin tämä paita olisi valmis. Jos paidasta tulee liian pieni Miehelle, pidän sen itse ja neulon Miehelle toisen paidan.
Kastelin valmiin paidan ja se muotoutuikin oikean kokoiseksi. Helpotuksen huokaus! Olen lopputulokseen tyytyväinen. Paidasta tuli hyvä, ja mikä parasta, Mieskin tykkää. Toista tämmöistä en neuloisi, sen verran tahmeaa oli ohjeen seuraaminen.
Neuleen tiedot löytyvät jälleen Ravelrystä.
Perinteinen juhannuslounas, nuotioletut kalan tai hillon kanssa maistuivat ihanalta metsässä. Pikkuinen neuleassistentti ei vielä saanut syödä lettuja, vaan koirien vauvaruokaa.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Viimeisin villitys

Miulla on uusi neulomiseen liittyvä villitys,neulepodcastit. Ne eivät varmaankaan ole kaikille uutta, mutta mie olen katsellut niitä vasta keväästä asti. Olen kyllä Ravelrystä ja blogeista lukenut niistä ja joskus aiemmin uteliaisuuttani yrittänyt katsella jotakin, mutten sattunut sellaiseen, joka olisi kiinnostanut. Keväällä satuin ja nyt olen ihan koukussa. Neulon ja katson, katson ja neulon.
 Esittelen tässä muutaman neulepodcastin, sellaisen joista olen oppinut uutta. Ensimmäisenä ihastuin suomalaiseen Frostbites-podcastiin, koska siinä on jotain samaa kuin omassa blogissani. Minna kuvaa yleensä ulkona ja selvästikin nauttii retkeilystä. Frostbites on englanninkielinen. Erityisesti pidin jaksosta, jossa Minna kertoi Hailuodon paidasta.
Dingo Dyeworks on podcast, jota pitää indievärjäri Australian Perthistä. Hän esittelee tietenkin lankojaan, joiden värit ovat saaneet inspiraationsa Australian luonnon kukista, puista ja pensaista. Hän kertoo myös kotiseutunsa luonnosta ja nähtävyyksistä. Mielenkiintoisimpia ovat jaksot, joissa hän kertoo väreistä ja siitä miten eri värejä voi yhdistellä toisiinsa. Nämä jaksot ovat olleet miulle hyvin opettavaisia.
Fruity Knitting-podcastia pitää australialainen aviopari, joka asuu Saksassa. Podcast on hyvin ammattimaisesti tehty. Ihastuin heti ensimmäisen jakson Extreme knitting -osioon, jossa Andrea neuloi Snowdonin huipulla. Podcastissa on todella paljon tietoa neulomiseen liittyvistä asioista, mielenkiintoisia haastatteluja ja tietysti kauniita neuleita. Olen oppinut paljon uutta katsomalla tätä podcastia.
Viimeisenä esittelen Kammebornia-podcastin, jota pitää ruotsalainen Pia. Ensimmäisissä jaksoissa Pialla oli hauska tapa haastatella jotakuta neulojaa. He kerivät lankaa. Haastateltavan tehtävänä oli pitää vyyhtiä ja Pia keri.  Haastattelu päättyi, kuin vyyhti oli keritty. Kammebornia on kauniisti kuvattu. Se on ruotsinkieleinen ja siihen saa englanninkieleisen tekstityksen.
Mukavia ja mielenkiintoisia podcasteja on muitakin. Mie tykkään sellaisista, joissa on täyttä asiaakin, joissa kerrotaan jotain uutta tai muuten inspiroivaa tietoa neulomisesta. Mistä podcasteista sie pidät? Vinkkejä otetaan vastaan=)

Olen alkanut myös haaveilla omasta podcastista. Ideoitakin on pyörinyt päässä, mutta niinkuin alimmista kuvista näkyy, miulla on uusi neuleassistentti enkä vähään aikaan ehdi toteuttaa podcasthaavettani. Ensin pitäisi myös opetella editoimaan kuvattu video, jotta saisin podcastista haluamani kaltaisen.
Kuvien sukkia neuloin katsoessani Fruity Knitting -lähetyksiä. Sukkien malli on aika vaativa, pitää seurata ohjetta tarkasti. Harmittaa jälleen kerran värivalintani, mutta valitsin ne ennen kuin olin katsonut Dingo Dyeworksin värijaksot. Nyt osaisin valita värit toisin.
Tässä linkki sukkien tietoihin Ravelryssä.