lauantai 18. tammikuuta 2020

Adventtikalentereita

Reppu täynnä neuleita suuntasin Repoveden kansallispuistoon heti vuoden alussa. Oli pikkupakkasta ja aurinko paistoi. Oli mitä parhain retkipäivä!
Repussa olevat neuleet liittyvät melkein kaikki joulukalentereihin, joita en voi vastustaa. Olen jo monena vuotena retkahtanut neulomaan liian montaa kalenterineuletta. Niin kävi tänäkin vuonna. Osa neuleista on vieläkin kesken.

Järbo garnilla oli toistamiseen mysteerilapasneulonta, joka alkoi Lucian päivänä. Olin osallistunut heidän mysteerineulontaan myös viime vuonna ja tykkäsin siitä silloinkin. Tänä vuonna lapaset kuitenkin meinasivat jäädä neulomatta. En osannut neuloa kämmenen pintakuviota mieleisekseni . Neuloin ja purin, neuloin ja purin. Lopulta päätin hylätä koko tekeleen. Silloin näin muistaakseni Facebookissa, että jollain muullakin oli ollut samantyylisiä ongelmia. Hän oli ratkaissut sen niin, että olikin neulonut yksinkertaista kirjoneuletta kämmeniin. Innostuin ja päätin tehdä samoin. Olen todella tyytyväinen lopputulokseen.
Oulun Taito-keskuksella oli hauska joulukalenteri. Luukuista paljastui joka päivä jotain käsitöihin tai  heidän tuotteisiinsa liittyvää. Muutaman päivän välein ilmestyi vihje kauniista lapasista. Mie olin päättänyt neuloa ne teeteen Pallaksesta, jota miulla oli vain 3 väriä. Ohjeen mukaan värejä olisi pitänyt olla enemmän. Miun lapaset ovat onnistuneet, mutta kyllä niistä olisi tullut kauniimmat, jos olisin neulonut niihin ohjeen mukaiset värit.
I Make Mittens - ryhmässä Ravelryssä oli jälleen joulumysteeri. Näitä lapasia oli hauskaa neuloa, sillä jokainen vihje oli erilainen. Lapasethan eivät ole identtiset. Lisää tällaista!
Joulua ennen kävin Kotkassa Lankakaapissa. Siellä oli juuri värjätty jouluisia lankoja. Ihastuin kovin settiin, jossa oli 100 g kirjavaa pohjaväriä ja 20 g punaista kontrastiväriä. Jouluaattona loin silmukat jouluisiin sukkiin. Mitään ohjetta miulla ei ollut. Ajattelin, ettei näihin kauniin langan lisäksi tarvita mitään muuta.

Yllä olevat kirjavat sukat neuloin teeteen Rainbow sock-langasta Miehelle unisukiksi. Alemmat sukat ovat Taito-lehden joulunumerosta Aattoaamun sukat, jotka menivät myös lahjaksi.


Joululahjoiksi on mukavaa neuloa kirjavia sukkia. Niihin soveltuvat useimmat joulukalenteriohjeet. Täksi jouluksi neuloin kahdet tällaiset sukat. Ylemmät ovat neulepodcastaajien joulukalenterista. Siinä vaihtelivat kirjo- ja pintaneuleraidat. Mie muutin pintaneuleetkin mahdollisuuksien mukaan kirjoneuleeksi. Alemmat ovat Niina Laitisen jokavuotiset kalenterisukat. Tosin en neulonut niihin kaikkia vihjeitä, koska lankani oli ohjeen lankaa ohuempaa. Kun varsi alkoi nilkan kohdalla olla sopivan kokoinen, neuloin kantapään ja jatkoin jalkaterään. Näin sain sukat valmiiksi jo kuun puolessa välissä.

lauantai 4. tammikuuta 2020

Mäellä

Joulukuun alun lauantai valkeni harmaana ja ankeana - tai ainakin siltä se näytti ikkunasta. Ulkona vaikutti ihan mukavalta retkeilykeliltä. Niinpä päätimme lähteä Kodalle, joka sijaitsee korkean mäen päällä. Siellä olisimme turvassa sateelta, jota luvattiin. Onneksemme sade alkoi vasta, kun lähdimme pois. Kodassa oli hyvä istua nuotion äärellä ja syödä eväitä.

Viime keväänä huomasin Raveryssä uuden, kauniin huivimallin. Ihastuin siihen oitis. Harmillista, kun suuresta lankavarastosta huolimatta miulla ei ollut juuri tähän huiviin sopivaa lankaa, enkä pystynyt heti aloittamaan sen neulomista. Onneksi sopiva lanka löytyi kesän neulefestareilta Jyväskylästä. Heti torin avauduttua satuin Auringonkehrän myyntipöydälle ja sieltä silmiini sattui sopivan näköinen lanka. Kuvassa langan väri näyttää harmaammalta kuin se oikeasti on. Vihreä on paremminkin raikas.
Huivi oli helppo neuloa, koska siinähän tehdään koko ajan samaa reunukseen asti. Tykkään lopputuloksesta ihan yhtä paljon kuin viime keväänä Ravelryssä näkemästäni huivista.
Halo-huivin tiedot löytyvät Ravelrystä.
Starflake oli Viime syksynä Stephen Westin mysteerihuivi. En ole neulonut hänen mysteereitään moneen vuoteen, mutta nyt päätin osallistua. Hyvä, että osallistuin! Tykkään lopputuloksesta valtavasti. Huivi on nerokkaasti suunniteltu, kaunis, suuri ja juuri sellaine, johon on ihanaa kääriytyä viileänä iltana. Miulla ei enää ole huivia, sillä se matkusti ystäväni luokse.
Kesällä Jyväskylän neulefestareilla osallistuin Olga Buraya-Kefelianin kurssille, jossa aloitettiin neuloa yllä olevan kuvan kauluria. Se jäi miulta kesällä kesken, mutta sain sen neulottua syksyllä. Harmi vain, että pitkä paussi oli saanut miut unohtamaan, että olin vaihtanut työhön puikot. Neuloin kaulurin väärän kokoisilla puikoilla. Siitä oli seurauksena se, että en voinutkaan ommella kauluria ohjeiden mukaan, koska se ei olisi mahtunut päälleni. Jouduin tyytymään perinteisempään ja tylsempään saumaan. Siitä huolimatta kaulurista tuli hieno. En yleensä neulo mitään mallia useampaan kertaan, mutta tämän voisin neuloa uudelleen. Niin mukava neulottava se oli!
Tiedot löytyvät taaskin Ravelrystä.
Neuloin harmaat Skog Mittens -kämmekkäät syyslomalla karheasta, venäläisestä villalangasta. Vaaleanpunaiset neuloin myöhemmin, koska halusin saada Skogit jostain pehmeästä langasta. Harmaat päätyivät arvontavoitoksi podcastissani, myös vaaleanpunaiset menevät lahjaksi joskus tulevaisuudessa.
Neuloin joululahjaksi pienelle tytölle villatakin. Halusin neuloa jotain yksinkertaista, mutta myös jotain sellaista, jossa olisi jokin kaunis yksityiskohta. Nämä toiveet löysin Norwegian Fir -villatakista. Lanka oli samaa kuin yllä olevissa vaaleanpunaisissa kämmekkäissä.

lauantai 30. marraskuuta 2019

Ihana Ukonsärkkä

Pääsin syyslomallani käymään yhdessä lempiretkikohteissani, Lieksan Ukonsärkällä. Sääkin sattui kohdalleen, oli täydellinen päivä! Tapani mukaan miulla oli reppu täynnä neuleita, jotka kuvasin ja joista olen myöskin kertonut podcastissani.

Neuloin alkusyksystä Tiina Kuun kauniit Rakkautesi jäljet -sukat. Tykkään kovasti siitä, että varren sydänkuvio jatkuu jalkaterään toisenlaisena sydänkuviona. Vaaleansininen väri sopi miusta tähän herkkään malliin hienosti.

Silmitön talvi -sukat neuloin lahjaksi kummitytölle, mutta epäilen, etteivät niistä tuli liian pienet. Kävin eilen ostamassa lisää paksua sukkalankaa ja neulon varmuuden vuoksi toiset sukat. Taito-lehden joulunumerossa oli kauniit Aattoaamun sukat, jotka yritän ehtiä neulomaan ennen aattoaamua.

Neuloin Niina Laitisen suunnittelemat Kukkalapaset, koska en voi vastustaa mysteerilapasneulontoja. Tällä kertaa kyllä kannattikin osallistua! Lapasista tuli todella mieluisat. Niitä oli mukavaa neuloa, koska etukäteen ei voinut arvata, mitä seuraavaksi tulee, eikä niissä ollut kuviointia raidoittain.
Lomalla sain vihdoinkin valmiiksi pipon, jonka olin aloittanut vuosi sitten lomalla. En oikein ole innostunut neulomaan pipoja, en tiedä miksi. Niinpä tämäkin oli jäänyt loppumetreillä kesken. Innostuksen puutteesta huolimatta olen alkanut suunnitella pipojen neulomista, sillä Ravelryssä on meneillään Year of hats, jossa on toinen toistaan mukavampia pipomalleja. Lankaakin löytyisi ihan omasta takaa piirongin laatikoista. 
Ravelryssä "kaikki" halusivat osallistua Stephen Westin 10-vuotismysteerihuivin neulomiseen. Miekin olisin halunnut, mutta katselin lankoja ja ajattelin, että aika kalliiksi tulee ja päätin olla osallistumatta. Lohdutukseksi osallistuin toiseen mysteerineulontaan, Amber Eye -huivin neulomiseen. Lankaakaan ei tarvinnut ostaa, koska se löytyi omista varastoista. Huivista tuli suloinen. Hyvä, että neuloin.
Kerran koiraa lenkittäessäni tajusin, etteihän Stephen Westin huivin lankojen tarvitse olla kalliita. Voin ihan hyvin ostaa edullisempia lankoja. Niin tein. Ostin Roosa nauha sukkalankaa ja neuloin huivin niistä. En ole vielä kuvannut huivia, joten siitä kerron myöhemmin.

lauantai 23. marraskuuta 2019

Pietarissa

Kävin pari viikkoa sitten päiväseltään Pietarissa. Yksi reissun kohteista oli Pietarin etnografinen museo, jossa oli meneillään tsaarin ajan Venäjän pohjoisosissa elävien kansojen vaatetus. Siellä oli paljon myös suomalaista esineistöä. Minnuu kiinnostivat erityisesti suomalaiset neuleet.
Ensimmäisenä näin hevosen jouhista tehdyt neulakintaat. Valitettavasti kuva yllä on huono. Näiden yhteydessä oli kalastukseen liittyviä esineitä. Jos oikein ymmärsin, nämä olivat kalastajan kintaat. Tällaisistä kuulimme, kun teimme Sukupolvien silmukat kirjaa, oli hienoa nähdä nämä ihan oikeasti.
 Lisää neulakintaita - nämä olivat myös suomalaisosastolla.


Mie olin niin varma, että muistaisin tarkasti, mitkä lapaset olivat suomalaisia, mutta näistä yllä olevista en olekaan varma. Ainakin nuo alimmaiset vaikuttavat venäläisiltä.
Tähän pysähdyin pitkäksi aikaa. Siis lapas- ja sormikasblokkerit eivät olekaan mikään nykyajan keksintö! Näitä esiteltiin huovutettujen käsineiden yhteydessä.
Latvialaislapasten yhteydessä kerrottiin, miten tärkeää lapasten ja sukkien myyminen markkinoilla oli. Siitä sai moni lisätienestiä. Myös tämä tuli tutuksi Sukupolvien silmukat -kirjaa tehdessä. Samalla tavalla toimivat Suomenlahden saarien asukkaat.
Harmi, kun yllä oleva kuva taidokkaista kirjoneulesukista on epäonnistunut. Nämä taisivat olla myös Latviasta.

Seiskarilta peräisin olevat sormikkaat ihastuttivat.

Lapaset ja sukat olivat venäläistä alkuperää.

Näyttely oli laaja ja todella mielenkiintoinen. Museossa oli vaatetusta myös Venäjän muista osista. Todella mielenkiintoista!
Pahoittelen sitä, etten tehnyt museossa muistiinpanoja. Toivottavasti en muistanut asioita väärin.