sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kotimekko

Tänä syksynä ruska on ollut poikkeuksellisen kaunis. Auringon valossa värit ovat loistaneet kirkkaina. Niinpä päätimme lähteä lauantaiaamuna Repoveden kansallispuistoon ihailemaan värejä. Aurinkoa emme nähneet, oli liian sumuista. Mukaan otin juuri parahiksi valmistuneen Lotta-mekon.

Lotan ohje on kirjoitettu Tukuwoolille, mutta koska halusin neuloa kotimekon ja Tukuwool on hieman karheaa, päätin etten neulo sitä Tukuwoolista. Valitsin edullisemman ja pehmeämmän Sisun. Sisu on Tukuwool Sockia ohuempaa lankaa, joten valitsin ohjeesta suuremman koon kuin muuten olisin valinnut. Sovitin yläosaa usein ja säätelin silmukkamääriä sen mukaan.
Helmaa neuloessa en enää sovittanut. Olisi ehkä kannattanut, sillä helmaosa olisi voinut olla leveämpi. Onneksi se ei haittaa kotioloissa.

Olin myöskin päättänyt neuloa kaikki ostamani langat mekkoon. Lotta ei ole ihan noin pitkä ohjeessa ja itsekin olisin oikeastaan tykännyt hieman lyhyemmästä mekosta, mutta eipä jäänyt jämälankoja piirongin laatikoihin pyörimään.
Mekko on aivan ihana. Se on mukava päällä, lämmin olematta kuuma. Lotan tiedot löytyvät täältä.

Huomasin, että olen unohtanut kertoa pikkumekosta, jonka neuloin kesällä kummitytölleni. Kuvaa ei miulla ole muualla kuin Ravelryssä, jonne sitä  pääsee katsomaan tuosta sinisestä klikkaamaalla. Itse mekko on jo lähetetty pikkuiselle tytölle. Mekko on neulottu pehmoisesta merinosta. Mekon väreiksi löytyi sopivasti vesimelonin sävyjä, onhan ohjeen nimi Watermelon Cardigan.


sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kesän viimeiset

Syksy oli jo ehtinyt pitkälle kun sain kesähuivit valmiiksi. Toista tosin aloitinkin neulomaan vasta syksyllä. Kuvauspäivänä oli kaunis, aurinkoinen syyspäivä. Ruska ja hanhien syysmuutto oli aluillaan. Oli mitä parhain retkipäivä.
Haiku-huivi oli Jyväskylän neulefestareitten huivi-KAL. Ohjeen sai, jos kesäkuussa osti Tukuwoolia. Mie ostin langat tähän villatakkiin ja ohje tuli lankojen mukana. En kuitenkaan ehtinyt neuloa huivia ennen kuin alkusyksystä.
Kun näin ensimmäisiä kuvia huivista Facebookissa ja Ravelryssä, ihastuin. Huivissa vuorottelevat ainaoikeinkerrokset ja kaksivärinen patenttineule. Mie en tykkää patenttineuleesta. Olen sitä kokeillut ja huomannut, että menen aina sekaisin. Ajattelin kuitenkin, että jospa nyt onnistuisin. Kaikki sujuikin hyvin reunakuvioihin saakka. Sekoitin lisäys- ja kavennuskohdat. Purin muutaman kerran. Sitten päätin, että olkoon. Huivista on muutenkin tulossa kotihuivi. Ei sitä ole kukaan katsomassa ja tutkimassa. Virheet saivat jäädä huiviin.
 Väreinä huivissa on Tukuwoolin Anga ja Ujo. Neuloessa Ujo, joka on vaaleaa violettia, näytti ihan luonnon vaaleanruskealta tummanruskean Angan vieressä. Välillä miun piti ihan tarkistaa, että miulla oli oikea lanka käytössä.
Virheistä huolimatta huivista tuli todella mieluisa. Se on muhkea ja lämmin. Juuri sellainen, johon on kylminä syys- ja talvi-iltoina mukavaa kääriytyä sohvan nurkkaan neulomaan. Haikun tiedot löytyvät täältä.

Osallistuin kesällä Winter Raven Walks -MKAL:iin. Mysteerivihjeiden yhteydessä oli aina jokin tarina korpeista. Kovin talvinen miun huivista ei tullut, sillä käytin ohuen ohuta lankaa. Olin jo alkukesästä neulonut sinivihreän huivin, johon olin käyttänyt kerän samaa, jo kauan piirongissa marinoitunutta, lankaa erivärisenä. Halusin neuloa myös punaisen kerän pois  - olihan se jo ollut vuosia lankavarastossani.
Tämä huivi ei mainannut valmistua ollenkaan. Jotenkin tympäännyin sen neulomiseen. Kyseessä oli mysteerihuivi, joka neulottiin "siivestä siipeen". Keskiosa tehtiin lyhennetyillä kerroksilla. Kun oli päässyt puoliväliin, loppu olikin alkuosan kertausta - päinvastaisessa järjestyksessä tosin. Mitään kaipaamaani uutta ja yllätyksellistä ei puolen välin jälkeen tullut. Oli aika tylsää.
Lopputulos on siitä huolimatta mieluinen. Miulla on muutama mekko, joiden kanssa huivi sopii erinomaisesti.
Huivin tiedot löytyvät täältä.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Sumuisena aamuna

Sumuinen aamu järven rannassa on valtavan kiehtova. Maailma näyttää loppuvan tyhjyyteen. Sumun keskeltä näkyvät kohteet ovat sadunomaisia. Kuvasta ei juurikaan näy, mutta porraskaiteiden yläpuolella on pieni tumma piste. Siinä oli joku aamuvirkku veneellä ongella. Vene näytti kelluvan tyhjän päällä.
Osallistuin kesällä Kirstin Kapurin mysteerineulontaan. Siinä neulottiin kaksivärinen todella kaunis huivi. Mie kompastuin värien valintaan. Miusta netin kautta on vaikeaa valita yhteensopivia värejä, koska niitä ei pääse kokeilemaan vierekkäin. En päässyt käymään lankakaupassa, joten oli tyydyttävä niihin väreihin, joiden olin arvellut sopivan yhteen.
Värit eivät sopineet yhteen ollenkaan. Huiviin neulottiin leveä pää toisella värillä. Miulla oli toisena värinä harmaanruskea, jonka pitäisi sopia väriin kuin väriin. Mutta ei. Yhdistelmä sai molemmat värit näyttämään likaisilta. Olin jo neulonut aika paljon ja purkaminen harmitti. Mutta sitten ajattelin, että en pitäisi rumaa huivia enkä voisi antaa sitä lahjaksikaan. Hankin lisää keltaista lankaa ja neuloin huivista yksivärisen. Kyllä kannatti purkaa!
Lanka oli Isagerin Merliniä eli merinon ja pellavan sekoitusta - aivan ihanaa lankaa. Se on juuri sopivaa kesäneuleisiin. Miulla jäi useampi kerä ruskeaharmaata. Tajusin tänä aamuna, että siitä voisinkin neuloa Campside-huivin, joka on ollut suunnitelmissani useamman kuukauden ajan. Olin ajatellut neulovani sen jostain pehmeästä DK-langasta, mutta oikeastaan ei leiritulilla mitään paksua huivia tarvita. Kevyt, mutta lämmin riittää.


Olen siis tyytyväinen lopputulokseen. Ainut ongelma on se, etten ymmärrä, miten tuon muotoista huivia kannattaisi pitää kaulalla tai olkapäillä. Miten sie pitäisit?
Huivin tiedot löytyvät täältä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Alkusyksyä

Syksy on hienoa patikointiaikaa. Ei ole liian kuumaa eikä kylmää. Yleensä ei ole ötököitäkään. Uimassakin voi vielä käydä sillä järvivedet viilentyvät hitaasti. Tällä kertaa retkikohteenamme oli meille uusi Heisanharju. Olen kyllä odotellut viileämpiä kelejä, sillä kesällä neuloin itselleni uuden retkipaidan.

Olin jo kauan miettinyt, että oikeastaan tarvitsisin retkeilypaidan, semmoisen ohuesta langasta neulotun, joka mahtuu hyvin takin alle. Viime kevään muovikeskustelun seurauksena päätin neuloa sellaisen. Miulla on 2 fleecepaitaa, joita olen käyttänyt retkillä. Niitä en heitä pois, sillä nehän olisivat muovijätettä. Mutta aion pääasiassa käyttää uutta paitaani enkä fleecepaitoja.
Ostin langat kesällä ompeluseurani kesäretkeltä. Värit toivat mieleen '70-luvun. Niinpä päätin neuloa paidasta muutenkin sen henkisen. Koko paita on neulottu kolme oikein - yksi nurin joustineuleella. Se oli yleistä seitsemänkymmentäluvulla. Se myös tekee paidasta lämpimämmän, koska neulos myötäilee paremmin vartaloa ja tuo siihen paksuutta.
Mitään ohjetta miulla ei ollut. Olin samaan aikaan neulomassa alempana esittelemääni villatakkia. Siinä oli silmämääräisesti samanvahvuista lankaa, joten otin sen ohjeesta pääntien silmukkamäärän. Molemmat neulottiin ylhäältä alas. Paitaan neuloin takaosan hiukan pidemmäksi lyhennetyillä kerroksilla. Oikeastaan takaosa olisi saanut olla reilusti pidempi, mutta en enää käy sitä korjaamaan.
Lanka oli neulottaessa todella karheaa ja tahmaisen oloista. Uskaltauduin pesemään paidan pesukoneen villapesuohjelmalla. Paita pehmeni huomattavasti, mutta on toki vieläkin karhea. Se ei minnuu haittaa. Tykkään kovasti retkipaidastani. Tämä tulee olemaan päällä useasti. Paidan tiedot on kirjattu Ravelryyn.
Villatakkeja ei voi olla liikaa. Sen sijaan niitä voi olla liian vähän. Siihen havahduin keväällä. En ollut pitkään aikaan juurikaan neulonut villatakkeja. Vanhat alkoivat olla jo aikansa eläneitä. Se keväällä neulomani pitsinen olikin miulle liian iso ja päätyi ystävälle. Punainen takki on oikeastaan ainut vielä siisti takki.  Oli ryhdyttävä toimeen. Ensimmäisenä puikoille päätyi ihana Sammal, joka oli miulla suunnitelmaissa jo pitkään.
(Kuvassa yritän pitää märkää koiraa sopivan etäisyyden päässä. Se innostui polskimaan purossa.) Lanka on ihanaa, värjäämätöntä Tukuwoolia. Ajattelin, että väri sopisi monen vaatteen kanssa. Lanka tuntui sen verran mukavalta, että nyt haaveilen tummankeltaisesta Tukuwool-villapatkista. Pitäisi löytää sopiva malli. Takista tuli kevyt, mutta kuitenkin lämmin.



Sammal-villatakin on suunnitellut Joji Locatelli juuri tälle langalle. Olipa mukavaa neuloa, kun ei tarvinnut miettiä silmukkamääriä tai soveltaa yhtään mitään. Sen kun vain seurasi ohjetta ja hyvä tuli!
Takin tiedot löytyvät Ravelrystä.


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kansainvälisiä kädenlämmittimiä

Loppukesän iltapäivänä oli hienoa meloa vielä kerran lähisaareen saunomaan ja uimaan. Ukkospilvet olivat hajoamassa ja illasta oli tulossa hieno. Aurinko laski salmen taa, takaisin meloimme kuunsiltaa pitkin.
Heinäkuun alussa Ravelryssä alkoi brittiläisen suunnittelijan mysteerineulonta, jossa tehtiin kämmekkäät oman koulun väreissä. Meillä Suomessa ei kouluilla ole omaa väriä, joten ohitin tämän kohdan ja valitsin piirongin kätköistä aiemmin kesällä hankkimani lapaslangat. Ohjeessa oli kaksi vaihtoehtoa, lyhyet ja pitkät kämmekkäät. Valitsin pitkät. Ranteen harmaa osuus kuvaa koulupuvun hametta, turkoosi bleiseriä. En innostunut tekemään solmioita, taskuja enkä muitakaan tilpehöörejä. Näin jälkikäteen olisin ehkä pitänyt enemmän lyhyemmästä mallista, mutta eipähän ranteita palele.
Vuosi sitten tilasin Kanadasta käsinvärjättyä lankaa, josta kerroin tarkemmin tässä postauksessa.  Viime kesänä suunnittelin neulovani langasta vielä sormikkaat, mutten sitten saanutkaan niitä aikaan. Loppukesästä tänä vuonna sitten loin silmukat. En käyttänyt mitään ohjetta enkä mallia, koska langassa on riittävästi kuviointia. Pitsit tai palmikot häviäisivät langan kirjavuuteen.

Kevään ja kesän Pietarin matkoilla kävin myös käsityökaupoissa etsimässä venäläistä lankaa. Kaupoissa oli pääasiassa tuontilankoja Turkista tai Italiasta. Löysin myös venäläistä lankaa, jonka nimi oli Maalaislanka (Деревенская Пехорка). Se oli 100% villaa, melko löyhäksi kaksisäikeiseksi kehrättyä, melko paksua lankaa. Se oli sopivaa lapasiin. Malliksi löytyi sopiva Maatuska-lapaset -ohje. Saa nähdä, miten lanka tulee kestämään. Lapasten tiedot löytyvät täältä.
 Kesällä Ravelryn I Make Mittens -ryhmässä alkoi heinäkuun alussa mysteerineulonta, jossa opeteltiin neulomaan lapaset kärjestä ranteeseen. Ensin neulottiin  peukalot, jotka jätettiin odottamaan. Seuraavaksi tehtiin lapasten kärki ja yläkämmen, johon peukalo liitettiin. 
 Ajattelin, että näin voisin neuloa myös yllä esittelemäni sormikkaat. Mutta sitten kymmenen sormen neulominen ensin tuntui tylsältä. Peukaloiden neulominen ensin kyllä kiinnostaa, sillä niiden neulominen viimeiseksi on myös tylsää. Kun tekee tylsimmän osuuden heti, onkin loppulapasten neulominen pelkästään nautintoa.
Lankana lapasissa on sama venäläinen lanka kuin Maatuskoissa. Lapasten tiedot löytyvät täältä.


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kesäisiä käsityöreissuja


Heti alkukesästä vierailin Pietarissa. Siellä muun upean katsottavan ja koettavan lisäksi kävin kahdessa käsityökaupassa. Niistä ensimmäinen on aivan keskustassa Gostinnyi Dvor- tavaratalon lähettyvillä Sadovajalla. Sinne on mukavaa kävellä Gostinnyi Dvorin holvikäytävää pitkin. Kun se loppuu, käsityökauppa on kadun toisella puolen. Kaupassa on kaikkea käsitöihin liittyvää, etenkin kirjontatarvikkeita on runsaasti. Kaupassa oli jonkin verran venäläistä villalankaa ja runsaasti tuontilankaa. Työntekijät ovat todella ystävällisiä.

Toinen kauppa löytyi vahingossa. Olimme nousemassa liukuportaita ylös Obvodniyi Kanal-metroasemalle, kun huomasin mainoksia, joissa kerrottiin, että yläkerran ostoskeskuksessa on käsityökauppa. Se olikin ihana paikka! Myös täällä oli paljon kirjontatarvikkeita, mutta myös kankaita, ompelukoneita, neulelankaa ja askartelutarvikkeita. Hintoja ei oltu merkitty tuotteisiin, vaan ne piti käydä lukemassa viivakoodilukijalta.

Parikkalan taitokeskuksessa oli kesän ajan ullakolla näyttely, jossa oli esillä Sanna Vatasen kirjojen käsitöitä. Näyttely oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Olen kyllä aiemminkin ihaillut Sanna Vatasen malleja, mutta ne eivät ole mitenkään innostaneet niitä tekemään. Näyttely oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, että nyt saattaisin jopa jotain tehdäkin.

Luumäellä avattiin kesän alussa presidentti Svinhufvudin kotimuseo, Kotkaniemi. Vierailin siellä eräänä lauantaina Lappeenrannan neulojien kanssa. Muun mielenkiintoisen lisäksi museossa on esillä paljon Ellen Svinhufvudin käsitöitä. Ellen oli taitava käsitöiden tekijä, joka kokeili ja teki monenlaisia, vaativia käsitöitä. Tänä kesänä museon pihamaan aitassa oli pieni käsityöpuoti, jossa myytiin virolaista ja latvialaista lankaa ja niistä neulottuja huiveja jne.



Jyväskylän neulefestareista ovat jo "kaikki" kertoneetkin blogeissa ja podcasteissa. Miekin olin siellä, en koko aikaa, vaan torstaista perjantaihin. Oli mukavaa neuloa toisten neulojien kanssa, ihailla lankoja ja värien loistoa ja ostaa ihania lankoja. Tarkoituksenani oli osallistua ilmaistapahtumiin. Mutta koska oli niin mukavaa vain neuloa ja jutella muiden kanssa Toivolan pihalla, en sitten osallistunutkaan muuhun kuin torstai-illan neuletapahtumaan Suomen käsityömuseossa. Siellä oli mielenkiintoinen itetaiteilijoiden näyttely.



Kävin ompeluseurani kanssa Puumalassa kesäretkellä. Pääsimme mm käymään Rukki ja rautapadan Sanskin luona. Saimme tutustua angoravuohiin ja kauniisiin kasvivärjättyihin lankoihin.




sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kallioniemellä


Miulle oli käydä kehnosti Jyväskylän neulefestareilla. Olin varannut festarineuleeksi helpon huivineuleen (linkissä alin huivi) ja kuvitellut että sitä saan neuloa sekä torstain että perjantain. Mutta yllätyksekseni huivi valmistuikin jo torstai-iltana. Onneksi olin oikeassa paikassa, nimittäin Titityyn pihalla. Kiirehdin sisälle ja nappasin Skein Queenin sukkalankaa. Ravelrystä löytyi sopiva malli, Prairie Socks, jotka olen joskus aiemmin neulonutkin.
Olimme melomassa Saimaalla ja pidimme lepo- ja uintipaussia pienellä, viehättävällä kallioniemellä. Oli aikaa myös uusien sukkien kuvaamiseen. Aurinko ei tuntunut kovin kirkkaalta, mutta silti kuvissa vaaleiden sukkien värit ovat palaneet. Harmillista.
Malli sopii hyvin tällaiselle pilkulliselle langalle. Siinä on varressa ja jalkaterän päällä pientä kuviota, joka saa langan värityksen kauniisti esille. Tykkäsin kovasti myös langasta. Se tuntui hyvälaatuiselta, oli kaunista ja oli hieman edullisempaa verrattuna muihin käsinvärjättyihin lankoihin.

Kallioniemellä olisi ollut mukavaa olla pitempäänkin. Olisi voinut virittää riippumaton puiden väliin,  neuloa ja tuijotella järvelle. Valitettavasti meillä ei ole tänä kesänä ollut aikaa pidemmille retkille kanootilla. Onneksi kallioniemi pysyy paikoillaan ja sinne voi palata ensi kesänä. Silloin otan mukaan jonkun mukavan neuleen ja nautin olostani.