sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kallioniemellä


Miulle oli käydä kehnosti Jyväskylän neulefestareilla. Olin varannut festarineuleeksi helpon huivineuleen (linkissä alin huivi) ja kuvitellut että sitä saan neuloa sekä torstain että perjantain. Mutta yllätyksekseni huivi valmistuikin jo torstai-iltana. Onneksi olin oikeassa paikassa, nimittäin Titityyn pihalla. Kiirehdin sisälle ja nappasin Skein Queenin sukkalankaa. Ravelrystä löytyi sopiva malli, Prairie Socks, jotka olen joskus aiemmin neulonutkin.
Olimme melomassa Saimaalla ja pidimme lepo- ja uintipaussia pienellä, viehättävällä kallioniemellä. Oli aikaa myös uusien sukkien kuvaamiseen. Aurinko ei tuntunut kovin kirkkaalta, mutta silti kuvissa vaaleiden sukkien värit ovat palaneet. Harmillista.
Malli sopii hyvin tällaiselle pilkulliselle langalle. Siinä on varressa ja jalkaterän päällä pientä kuviota, joka saa langan värityksen kauniisti esille. Tykkäsin kovasti myös langasta. Se tuntui hyvälaatuiselta, oli kaunista ja oli hieman edullisempaa verrattuna muihin käsinvärjättyihin lankoihin.

Kallioniemellä olisi ollut mukavaa olla pitempäänkin. Olisi voinut virittää riippumaton puiden väliin,  neuloa ja tuijotella järvelle. Valitettavasti meillä ei ole tänä kesänä ollut aikaa pidemmille retkille kanootilla. Onneksi kallioniemi pysyy paikoillaan ja sinne voi palata ensi kesänä. Silloin otan mukaan jonkun mukavan neuleen ja nautin olostani.


lauantai 11. elokuuta 2018

Saaressa

Oli ihanaa päästä melomaan pitkästä aikaa. Emme kylläkään menneet kauas, mutta ei aina tarvitsekaan mennä merta edemmäs kalaan. Lähellä kotia on pieni saari, jossa on kalastusosuuskunnan ylläpitämä melojien ja retkeilijöiden rantautumispaikka. Se on ihana paikka viettää kesäsunnuntaita uiden ja saunoen.
Neulefestareilta löysin Kässäkerho Pom Pomin kojulta kivanoloisen paitamekon kaavat. Kaavat ovat englantilaisen Merchant and Millsin kokoelmasta.  Myyjät vakuuttelivat kaavoissa on hyvät kuvalliset ohjeet, joilla ompelusta selviää. Uskaltauduin ostamaan kaavat. Seuraavalta kaupunkireissulta hankin palan edullista kangasta. Kangas oli muuten hyvää, mutta siitä oli todella vaikeaa nähdä langan suunta.
Kankaan leikkaaminen osoittautuikin hankalaksi. En ollut ollenkaan varma, että sain kaavat kankaaseen oikein. Muutin vielä miehustaa niin, että kankaan raidat ovat miehustassa vinottain 90 asteen kulmassa. Siinä sain miettiä pitkään ja hartaasti, että sain leikattua miehusta palat oikein.
(Olisi ehkä kannattanut ottaa kuvat ennen uimista eikä vasta sen jälkeen...) Ohjeet olivat kuin olivatkin hyvät ja helposti ymmärrettävät. Niissä oli myös selitetty ompelemiseen liittyvät käsitteet, joten ei haitannut, kun eteen tuli jokin outo ompeluun liittyvä termi. Tästä huolimatta onnistuin ompelemaan olkapäiden saumat väärin. Huomasin virheen vasta siinä vaiheessa, kun virheen korjaaminen olisi vaatinut paljon purkamista. Niinpä päätin vain hurauttaa olkasaumat uudelleen. oikealle puolelle ei näy mitään, mutta nurjapuoli ei ole niin siisti ja hieno kuin pitäisi.
Purkamaan toki jouduin muutaman kerran. Heti alkuun onnistuin ompelemaan miehustan palat yhteen nin, että toinen kangas oli oikein päin ja toinen nurin. Olisi kannattanut ostaa kangasta, josta näkyisi selkeästi, kumpi puoli on nurja.
Olen joka tapauksessa todella tyytyväinen lopputulokseen. Sain kivan kotimekon, jonka olen vielä itse ommellut! Kaavat ovat nyt lainassa, mutta voisin jopa joskus ommella mekon uudelleen pellavasta.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Sainko auringonpistoksen?

Olin ihaillut kauan blogeissa ja podcasteissa erilaisia käsityöpusseja. Niitä voisi ostaa Etsystä, mutta mie ajattelin, että kai semmoisia voi itsekin tehdä, vaikkei ompelu aina sujukaan. Viime kesänä sitten ryhdyin toimeen. Lainasin äidiltä ompelukoneen, etsin Youtubestä helpon ohjeen ja ryhdyin innoissani ompelemaan. Jostain syystä ryhdyn aina nimenomaan innoissani ompelemaan. Into laantuu todella nopeasti vastoinkäymisten kohdatessa.
Tällä kertaa kaikki alkoi hyvin. Ohje oli selkeä ja helppoa ymmärää. Miulla oli koossa kankaat ja vetoketju. Ompelukone oli verannan pöydällä. Ohje oli keittiön pöydällä. Olin jo ommellutkin osan työstä. Sitten piti taas mennä keittiöön katsomaan ohjetta. Yht'äkkiä verannalta kuului, kun ompleukone ompeli täysillä. Ajattelin, että koiranpentu oli mennyt makaamaan polkimen päälle. Mutta ei. Kone ompeli itsekseen täysillä ja siitä nousi mustaa savua. Säikähdin ihan hirveästi.

Koska äidin kone oli peräisin '80-luvulta, sitä ei enää kannattanut korjata. Pähkäilyjen jälkeen päädyin ostamaan ompelukoneen. Enpä olisi koskaan uskonut, että sorrun semmoiseen! Ompeluhan ei kuulu miun lempiharrastuksiin, koska siinä menee aina jokin asia pieleen.

Kone seisoi kammarin lattialla koko talven pakkauksessaan. Lomalla otin sen esille ja päätin ommella kesken jääneen käsityöpussin valmiiksi. Sitten päätin harjoitella koneen käyttöä enemmänkin ja opetella käsityöpussien tekemistä. Koko juttu karkasi vähän lapasesta. Puolustuksekseni on sanottava, että näistä alla olevista pusseista yksikään ei ole jäänyt miulle itselleni. Oma käsityöpussi on vielä ommeltava.

Oikeanpuoleinen pussi on viime kesänä aloitettu kässäpussi. Siinä olen erityisen ylpeä siitä että sekä vuori että kukallinen päällikangas ovat samanlaisia, mutta erivärisiä. Sisältä löytyy punaisia kukkia. 
 Jokaiseen pussiin ompelin erilaisen vuorin kuin päällikankaat olivat. Miulla on siis kangasvarasto, koska jossain vaiheessa elämääni kuvittelin alkavani tekemään tilkkutöitä. Suurin osa kankaista on matkamuistoja jopa vuosien takaa. Yhdessä kankaassa oli hinta punnissa. Kävin viimeksi Britanniassa joskus 10 vuotta sitten.
Kangasyhdistelmiä oli hauskaa valita. Miulla on myös nauhavarasto, koska nauhat ovat niin kauniita. Nyt sain käyttää niitä pussien lenksuihin.
Harjoittelin myös penaalin tekemistä - tai voisivathan nuo olla myös puikkopusseja. Vielä pitää hioa tekniikkaa. Pienemmässä pussissa tuli pohjasauma väärään paikkaan.

Jokaiseen pussiin tuli "Handmade with love" - nauha tai metallinen sydän.
Tässä linkki Hue Locon ohjevideoon.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Rannalla


Oli ihanaa levittää riippumatto varjoon mäntyjen väliin, kaivella neule käsityöpussista esiin, tuijottaa tyynelle järvelle ja neuloa. Mikä ihana lomapäivä Saimaan rannalla!
Ystäväni pyysi neulomaan morsiammelle huivin. Malliksi valitsin viime kesänä neulomani Combinatorics Shawlin, koska siinä oli kauniita, erivärisiä pitsiraitoja. En yleensä neulo mitään mallia toistamiseen , mutta tämä sopi ystävältäni saamiin lankoihin (Dropsin Baby Alpapacaa) hyvin. Sen lisäksi tämmöinen huivi neuloutuu nopeasti, koska aina oli saatava yksi raita valmiiksi ja sitten katsottava, millainen seuraavasta raidasta tulee.
Valitettavasti huivin värit ovat kuvissa haalistuneet. Morsian ei halunnut vitivalkoista huivia, joten siinä on valkoisen lisäksi harmaata ja beigeä. Huivin tiedot löytyvät täältä.
Häähuivista jäi lankaa aika paljon, joten päätin neuloa jämälangoista toisen huivin Villapesuohjelman kevään huivi-KAL:in innoittamana. Sehän oli pitkä huivi, mutta tähän tuli kolmioon erilaisia pintoja, raitojen väliin tuli yksinkertainen pitsi. Neuloin aina kerällisen yhteen raitaan.
Tässä kuvassa näkyvät värit paremmin. Pitsihuivissa on vihreätä lukuunottamatta kaikkia samoja värejä. Tykkään tästä huivista enemmän kuin ensimmäisestä. Morsiammella on varaa valita mieleisensä. Huivin tiedot on kirjattu Ravelryyn.
Aivan loman alussa aloitin neulomaan huivia. Halusin neuleen, jota olisi helppoa neuloa reissussa, eikä tarvitsisi kaivella ohjetta esille hankalissa paikoissa. Halusin myös käyttää piirongin laatikoissa marinoituja lankoja. Sieltä löytyikin Schoppel-Wollen Laceball, jossa oli pitkät väriliu'ut. Aloitin neulomaan ilman mitään sen kummempaa mallia. Kun lanka itsessään antaa kuvion, tässä tapauksessa raidat, ei miusta siihen juuri muuta tarvitse lisätä.
Neuloin huivia jonkin matkaa, mutten tykännytkään. Mietin, miten muuttaisin neuletta, pohdin erilaisia vaihtoehtoja. Sopisiko enemmän pitsinen malli lankaan kuitenkin paremmin? Tulin siihen tulokseen, että vika oli kovissa väreissä. Sitten muistin, että viime aikoina Ravelryssä ja podcasteissa on ollut esillä "marled knitting", jossa neulotaan yhtä aikaa kahta eriväristä lankaa. Miulla oli  valkoista Austermannin Merino Lacea useampi kerä. Kokeilin ja ihastuin. Sain merinot ja Schoppel-wollit kaikki upotettua huiviin ja siitä tuli kaunis. Valitettavasti hellepäivän aurinko haalistaa kaikki värit, eikä valkoinen juurikaan kuvista näy.

Tähänkään huiviin ei siis ole mitään ohjetta. Posottelin ainaoikeaa 28 kerrosta ja sitten tein yksinkertaisen pitsiraidan. Valkoinen lanka loppui juuri ennen reunan tummansinistä raitaa. Väri tuli siihen sattumalta, mutta näyttää suunnitellulta. Tykkään! Huivin tiedot on kirjattu tänne.




keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Hellepäivänä

Helteisenä päivänä oli hyvä mennä järvenrantaan kuvaamaan valmistuneita sukkia. Itse asiassa olisin halunnut uidakin rannassa, mutten  voinut koiran (omani) takia mennä, koska rannassa oli muitakin ihmisiä. Mutta niemen kärjessä ei muita ollut, joten kun koira juoksi keppi suussa ympyrää, mie kuvasin sukat.


Hetkiä Heimolasta-podcastissa  on meneillään Ullaneule-KAL. Miulta oli jäänyt Sukka-Finlandiasta jäljelle Tukuwoolin sukkalankaa, jolle Ullasta löytyikin kiva sukkamalli, Unelias. Miulla ei ole moniakaan paksuja sukkia, joten nämä tulivat tarpeeseen.
Sukkien kuvio oli helppo, mutta silti piti neulomisen mielenkiintoisena. Minnuu jännitti hiukan vetääkö kuvio neuleen niin tiukaksi, etten saa sukkia jalkaan. Onneksi niin ei käynyt, vaan sukista tuli sopivan napakat.
Aiemmin neuloin kaikki Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerisukat. Viime talvi oli sen verran rankka ja käsikin oli kuukauden kipeänä, että mysteerit ovat jääneet vähemmälle. Kesän alussa päätin, että nyt on "pakko" osallistua. Langaksi löytyi viime talvena Kanadasta ostamani ihanaakin ihanampi brittiläinen sukkalanka (nimen voi katsoa alla llevasta linkistä), jota olisi mahtavaa saada lisääkin. Koska mallikin oli upea, tuli sukista aivan täysosumat.

Unelias-sukkien tiedot ja  Hidden Garden -sukkien tiedot on kirjattu Ravelryyn.

torstai 28. kesäkuuta 2018

Tumput naapurissa


Olin ihaillut Laineessa olleita Syyskukkia-lapasia. Olisi ihanaa neuloa ne, mutta miusta lämpimissä lapasissa täytyy olla kirjoneuletta tai niiden pitää olla huovutetut. Pähkäilin ja pähkäilin, kunnes eräässä Ravelryn keskustelussa joku sanoi, että voihan Syyskukkien alle laittaa toiset lapaset. Miksen mie ollut tätä tajunnut, vaikka itsekin käytän usein kaksia lapasia?!?

Taito-lehdestä löytyi kiva lapasmalli, Basket Case Mittens, joka oli suunniiteltu käsinvärjätyille langoille. Malli oli juuri sopiva aluslapasiin ja kun piirongin kätköistä löytyi Handun värjäämä sukkalankku, oli asia selvä. Lapaset puikoille nopeasti.

Syyskukkia lapaset eivät valmistuneet yhtä joutuisasti, sillä jouduin muokkaamaan ohjetta. Neuloin ensimmäistä lapasta kämmeneen saakka kun tajusin, että niistä oli tulossa auttamattomasti liian suuret. Purin ja vaihdoin pienemmät puikot. Ei auttanut. Purin uudelleen ja loin vähemmän silmukoita. Jätin kuvion reunoista muutaman silmukan pois. Nyt lapasista tuli sopivan kokoiset.

Lapaset pääsivät mukaan Pietariin, jossa vierailin ystäväni kanssa kesäloman alussa. Sopiva kuvauspaikka löytyi erään kirkon aitaa vasten. Ystäväni toimi myös mannekiinina - kiitos!
Tässä vielä linkit lapasten tietoihin: Basket Case Mittens, Syyskukkia

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Pitkän kaavan mukaan

Noin vuosi sitten  päätin neuloa villatakin langasta, jonka olin saanut lahjaksi. Ravelrystä löytyi kaunis Justyna Lorkowskan malli, jonka ostin. Kun tulostin ohjeen, huomasin, että lankani olikin liian paksua. Neuloin siitä tämän takin. Olin kuitenkin ostanut kivan villatakkiohjeen, joten siihen piti saada langat, jotka sitten ostin paikallisesta kaupasta.

Myöhään syksyllä vihdoinkin pääsin aloittamaan neulomisen. Se kuitenkin keskeytyi Sukka-Finlandian ja muiden kiireiden vuoksi kuukausiksi. Kevään lopulla päätin saada villatakin valmiiksi, sillä se on erityisesti kesätakki. Malli oli nopeasti neulottava, mutta muut asiat tulivat aina sen edelle.
Pelkäsin hieman, että kasteltaessa pitsikuvio venyy niin, että takista tulee liian suuri. Onneksi niin ei käynyt. Takista tuli juuri niin väljä kuin olin halunnutkin. Ohje oli selkeästi ja hyvin kirjoitettu - suosittelen! Olen huomannut, että olen enmmänkin villatakki-ihmisiä kuin villapaitaihmisiä. Villatakkeja miulla on useampiakin (ja tulossa on lisää), mutta paitoja ei ole juuri ollenkaan. Pitäisiköhän tämä epäkohta korjata?
Villatakin tiedot löytyvät täältä.