lauantai 16. kesäkuuta 2018

Pitkän kaavan mukaan

Noin vuosi sitten  päätin neuloa villatakin langasta, jonka olin saanut lahjaksi. Ravelrystä löytyi kaunis Justyna Lorkowskan malli, jonka ostin. Kun tulostin ohjeen, huomasin, että lankani olikin liian paksua. Neuloin siitä tämän takin. Olin kuitenkin ostanut kivan villatakkiohjeen, joten siihen piti saada langat, jotka sitten ostin paikallisesta kaupasta.

Myöhään syksyllä vihdoinkin pääsin aloittamaan neulomisen. Se kuitenkin keskeytyi Sukka-Finlandian ja muiden kiireiden vuoksi kuukausiksi. Kevään lopulla päätin saada villatakin valmiiksi, sillä se on erityisesti kesätakki. Malli oli nopeasti neulottava, mutta muut asiat tulivat aina sen edelle.
Pelkäsin hieman, että kasteltaessa pitsikuvio venyy niin, että takista tulee liian suuri. Onneksi niin ei käynyt. Takista tuli juuri niin väljä kuin olin halunnutkin. Ohje oli selkeästi ja hyvin kirjoitettu - suosittelen! Olen huomannut, että olen enmmänkin villatakki-ihmisiä kuin villapaitaihmisiä. Villatakkeja miulla on useampiakin (ja tulossa on lisää), mutta paitoja ei ole juuri ollenkaan. Pitäisiköhän tämä epäkohta korjata?
Villatakin tiedot löytyvät täältä.

lauantai 9. kesäkuuta 2018

KAL-huiveja

Innostuin neulomaan KAL-huiveja, joiden neulomisia oli menossa podcasteissa. Molempia mietin kyllä ensin aika pitkään, sillä niissä oli asioita, joista en pidä. Molempiin kuitenkin löytyivät langat piirongin laatikoista, joten päätin ryhtyä toimeen.
Huomasin vasta nyt, että yllä olevassa kuvassa rannan värit ovat aika lailla samanlaiset kuin huivinikin värit.
Paivi's crafts -podcastissa neulotaan Veera Välimäen Stay Soft -huivia. Tykkään tässä huivissa selkeistä muodoista. Huivi oli myös joutuisaa neulottavaa ja sain upotettua siihen melkein kaikki langatkin.
Mistä en sitten tykännyt? Keskellä huivia, tuossa keltaisen kaistaleen sisäreunassa, kulkee reikärivi. Se näkyy myös ohjeen huivissa, joten niin kai on tarkoituskin olla. Sen olisi saanut poiskin, mutta mie halusin noudattaa uskollisesti ohjetta. Luulen, että tämä huivi jää omaan käyttöön, eikä reikärivi häiritse huivin käyttöä.
Päivi on ehdottanut, että Jyväskylän neulefestareilla huiveista ja neulojista otetaan yhteiskuva, mutta mie en pääse kuvaan mukaan, sillä lähden festareilta pois ennen kuvan ottamista.
Toinen KAL on meneillään Villapesuohjelmassa, jonka Katri ja Pirjo suunnittelivat todella suositun huivin. Louhittaren luolan Tuulia värjäsi langat huiveihin. Mie en niitä lankoja hankkinut, vaikka mieli olisi tehnyt. Käytin myös tähän huiviin omista varastoista löytyneitä lace-lankoja kaksinkertaisina. Sainkin upotettua huiviin aika paljon lankaa.
Mistä en tässä huivissa pitänyt? En tykkää patenttineuleesta (siis briossista), miusta se ei ole kivan näköistä, eikä sitä ole mukavaa neuloa. Tähän huiviin olisi pitänyt neuloa iso patenttiosuus. Mie päätin, etten neulo sitä, vaan jatkan erilaisilla pinnoilla.
Huivin ideana oli neuloa raitoja, joissa on erilaisia neulepintoja. Mie innostuin tästä valtavasti ja ohjeen lukeminen jäi vähemmälle, kun piti vaan saada neuloa ja katsoa, miltä eri pinnat näyttävät. Niinpä huivin loppuosa ei mennyt ohjeen mukaan ollenkaan. Luin jotenkin huonosti kavennusohjeen, kun en jaksanut sitä patenttiohjetta lukea. Niinpä kavensin huivin molemmissa reunoissa ja ihmettelin, että miksi miulta loppuu silmukat liian aikaisin. Huivista tuli kuitenkin riittävän pitkä, enkä jaksanut lukea ohjetta uudelleen ja purkaa. Jostain kuvasta sitten hoksasin, että kavennuksia tehdään vain toisessa reunassa. Näin huivin muoto pysyy järkevänä ja huivista tulee myös pitempi. Mutta haitanneeko tuo!
Stay So Soft -huivin tiedot löytyvät täältä.
Villapesupinnat-huivin tiedot ovat puolestaan täällä.
Selvennykseksi: Vaikka tuli valitettua näistä molemmista huiveista, tykkään lopputuloksista kovasti paljon. Molemmissa ohjeet oli kirjoitettu selkeästi ja lopputulokset ovat kauniita.

lauantai 26. toukokuuta 2018

Lisää lapasia

Olin jo pitkään suunnitellut ja haaveillut neulovani lapaset oikein ohuesta langasta oikein ohuilla puikoilla. Eräänä viime heinäkuun iltana sitten loin silmukat latvialaisiin lapasiin 1,5 mm puikoilla. Jostain syystä lapaset jäivät kuitenkin heti kesken. Kun Maikin kontti -podcastissa alkoi UFO-KAL, päätin neuloa lapaset valmiiksi.

Niitä olikin ihanaa ja nautinnollista neuloa. Kukkasista tuli suloiset ja yksityiskohtaiset. En usko, että näiden lapasten neulomiseen  meni yhtään pitempi aika kuin jos olisin tehnyt ne paksummasta langasta, sillä silmukoita ja kerroksia olisi ollut silloinkin sama määrä. Lapasista olisi vain tullut liian suuret ja kukista kömpelöt.
Lapasten ohje- ja lankatiedot löytyvät täältä. 

Olin ostanut talven Pietarin reissulta ihanan pehmeää sinistä ja vaaleanpunaista merinolankaa lapasia varten. Olin vain tyhmyyksissäni ostanut yhden kerän liian vähän. Piti löytää malli, jossa kumpaakin väriä käytetään suunnilleen yhtä paljon. Se olikin yllättävän vaikeaa. Lopulta sovelsin Bloomin' Happy Mittens -lapasten mallia. Nappasin mallista lapasiin kämmenpuolen sydämet. 

Lapasista tuli ihanat ja valtavan pehmeät. Monet neulomani lapaset päätyvät lahjaksi, mutta nämä taidan pitää itse. Annoin lapasille nimeksi Petrogradskaja, koska lankakauppa oli siellä. Tarkemmat tiedot lapasista löytyvät täältä.

torstai 10. toukokuuta 2018

Illalla

Ehdimme linturetkelle meren rantaan vasta illan suussa. Lintuja oli tavanomainen määrä, ei mitään erikoista. Se ei haitannut, sillä eväskorissa oli lettutaikinaa ja ilta sujuikin mukavasti nuotion ääressä laulurastaiden lurituksia kuunnellessa ja lettuja paistaessa.
 Olin saanut synttärilahjaksi ihanaa Isagerin alpakkalankaa. Olin jo kauan haaveillut neulovani Tiina Huhtaniemen Kaipuu-huivin. Se on yksinkertainen, kaksivärinen huivi, jossa on sileää neuletta ja leveä reunapitsi. Ei mitään kovin erikoista, mutta jollain tavoin puhuttelevaa. Olen huomannut, että neuleen nimi vaikuttaa miuhun paljon. Suunnittelija kertoo ohjeessa, miten neulominen auttaa häntä käsittelemään surua ja raskaita hetkiä. Miulla ei tällä hetkellä näitä tuntemuksia ole, mutta silti koin sen neulomisen tärkeäksi.
Jos neulemallilla on jotenkin vastenmielinen nimi, rivo tai miun arvojen vastainen, en neulo sitä vaikka muuten malli voisikin olla hyvä.
Neuloin huivin ohjetta suuremmaksi, sillä halusin käyttää kaiken langan. Pingotuksen jälkeen huivista tulikin todella leveä. Onneksi neulos on kevyttä, joten huvin saa pituudestaan huolimatta kiedottua kauniisti harteille.
Huivin tiedot olen kirjannut tänne.
Auringon laskettua nautimme vielä hetken nuotion valosta ja lämmöstä. Sitten menimme vielä meren rantaan, jossa nouseva kuu teki kuunsillan saarten väliin. Pimeästä kuului haahkojen huutoa ja hanhien  kaakatusta. Upean illan kruunasi paluumatkalla tien yli löntystelevä ilves.


tiistai 1. toukokuuta 2018

Vasemmalla kädellä


Kun loukkasin käteni, harmittelin sitä, etten pystyisi neulomaan. Ensin luin muutaman kirjan ja harmittelin lisää. Sitten muistin, että miullahan oli viime kesänä kesken jäänyt kanavatyö kesken. Kaivelin sen kaapista ja ryhdyin työhön. Ensin pistelin vasemmalla kädellä, se sujui yllättävän hyvin, Huomaamatta siirryin muutaman kirjontaillan jälkeen osittain pistelemään oikealla kädellä. Huomasin, että kyllä kipsatullakin kädellä voi ihan hyvin kirjoa. Neula pysyy kädessä, vaikka ranne on kipsattu suoraksi.

Olin saanut maatuskatyynypaketin ystävältäni lahjaksi. Kesällä olin saanut maatuskan kasvot valmiiksi. Nyt aloitin pionia, jota olikin todella mukavaa pistellä. Miulta loppui toiseksi vaalein pinkki kesken. Lanka työssä oli kiiltävää akryylia, jota en mistään löytänyt. Onneksi osuuskaupasta löytyi oikean sävyistä villalankaa. Kuvissa villa ei erotu ollenkaan, mutta kyllä sen siitä erottaa. Muuten olen lopputulokseen erittäin tyytyväinen.
Kun maatuska oli valmis, muistin, että miehän olin saanut kesällä orvokkiristipistotyön myöskin valmiiksi. Kehystäminen oli jäänyt kesken. Kuvassa värit ovat haalistuneet, orvokit erottuvat taustasta oikeasti selvemmin.
Ennen kuin sain kipsin pois kädestä, ehdin aloittaa samalta ystävältä saamaani punatulkkukirjontaa. Pääsin siinä hyvään vaiheeseen, joten toivottavasti se valmistuu kesälomalla.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Linturetkeilijän villatakki

Ihana, lämmin kevätpäivä houkutteli lähtemään vuoden ensimmäiselle linturetkelle Virolahdelle. Vaikka talvi on ollut pitkä, silti yllätyimme siitä, että meri oli vielä jäässä. Vain salmessa oli sulaa vettä. Näimme silti paljon muuttolintuja ja olipahan kunnolla aikaa kuvata vihdoinkin valmistunut villatakki.
Neulemaailma on innostunut neulomaan islantilaistyylisiä villapaitoja. Laine-lehdessä ollut Treysta on yksi suosituimmista. Se onkin todella kaunis, mutta en halunnut neuloa samaa kuin "kaikki muut".  Sitten SeijaP Hetkiä Heimolasta -podcastista mainitsi, että hänellä on Islantilaisia neuleita niminen kirja ja hoksasin, että miullakin on. Olen tainnutkin kertoa tästä lapaspostauksessa. Kirjasta  löytyi miesten villapaidan ohje, josta muokkasin villatakin. Kirjan ohjeissa on kokoja runsaasti, joten sopiva koko löytyi helposti.
Sain syksyllä alennuskoodin Menitasta, koska olin tilannut Kalevala -KAL langat sieltä (peitto on vielä hieman kesken). Alennus oli sen verran hyvä, että päätin tilata takkilangat sieltä. En ole täysin tyytyväinen värivalintoihini. Netin kautta väriyhdistelmien valinta on hankalaa, kun ei pääse laittamaan keriä vierekkäin. Kuvissa värit näyttävät hyviltä, mutta sinisen tilalle olisi pitänyt valita jokin toinen, lämmin väri.
 Neuloin ensin hihat. Näin pääsin tympeimmän vaiheen ohi nopeasti. Sitten alkoi Sukka-Finlandia ja joulukalenterineulonnat. Takki jäi odottelemaan niiden päättymistä. Vartalo-osa menikin nopeasti, sillä neuloin takin pyörönä. Eteen neuloin muistaakseni 8 ylimääräistä silmukkaa, jotta sain leikattua takin auki. Ohjeessa kehotettiin ompelemaan koneella ompeleet ylimääräisen kaistaleen reunoihin ja leikkamaan sitten keskeltä.
Olen aina suhtautunut epäilevästi neulottuihin villatakkeihin, joissa on edessä vetoketju. Jotenkin vetoketjut eivät miusta sopineet neuleisiin. Nyt kuitenkin ajatukseni muuttuivat. Ajattelin, että se onkin kätevää. Katselin Youtubesta ohjeita vetoketjun ompelemiseen villatakkiin. Näytti helpolta. Tein ensimmäisen virheen siinä, kun mittasin takin etuosan pituuden ennen kuin olin leikannut sen auki. Ostin liian lyhyen vetoketjun. Menin uudelleen kauppaa ja ostin uudelleen samanpituisen vetoketjun (!!!???!!!), joka ei tietenkään sekään ollut riittävän pitkä. En ymmärrä, mitä mie oikein ajattelin tässä kohtaa. Sitten kävin vaihtamassa vetoketjun pitempään. Sekin oli liian lyhyt. Ja kyllä, olin mitannut pituuden villatakista.
En enää ilennyt mennä kauppaan vaihtamaan vetoketjua. Laitoin Miehen asialle. Kaupassa ei ollut oikean (?) pituista vetoketjua. Sitten satutin käteni ja takki jäi taas odottelemaan. Hoksanin, että kyllähän mie pystyn ompelemaan käsin, vaikka käsi on kipsattu. Nyt piti odottaa, että päästään käymään kaupungissa. Harjoitus tekee mestarin ja sieltä osasin ostaa oikean pituisen vetoketjun. Sen ompeleminen ei vain ollutkaan niin yksinkertaista kuin videoilla oli näyttänyt. En tykkää siitä, miltä se näyttää. Vaikka en venyttänyt neulosta, vetokutju kupruilee. Eilen mietin, että puran sen pois ja neulon siihen nappikaitaleet. Sitten tajusin, että pidän takkia linturetkillä joko tuulta pitävän takin alla  tai ilman takkia. Ei haittaa, vaikka edessä kupruileekin. Ainakin eilisellä retkellä takki oli loistava. Ei tullut kylmä eikä kuuma. Olenkin tyytyväinen.
Ylihuomenna kipsi otetaan pois ja pääsen neulomaan - ihanaa!!!!

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Mielijohde

Talvella olin käymässä lapsuuden kodissani. Poikkesin paikallisessa lankakaupassa ja hetken mielijohteesta päätin osallistua juuri alkamassa olleeseen Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkamysteerineulontaan. Lankakaupassa oli Kaupunkilankaa, jota en ole aiemmin neulonut. Päätin neuloa sukat Rotvallista.
Kaupunkilanka Rotvalli vaikutti ainakin neulottaessa ihan hyvältä langalta. Sukat menevät lahjaksi, joten en pääse itse kokeilemaan, mitä langalle tapahtuu käytössä. Onko kellään tästä kokemuksia? Lähinnä mietin Kaupunkilangan vertaamista Seiska veikkaan, joka menee nopeasti huonoksi.
En pysynyt vihjeiden tahdissa, enkä neulonut kahta sukkaa yhtä aikaa. Lapasvillitys ajoi näiden ohi.  Sukat valmistuivat paljon ystävänpäivän jälkeen. Tarvitsisin yhteensä kolmet tälläiset pitkävartiset sukat lahjaksi. En aijo neuloa seuraavaa Niinan mysteerineulontaa, mutta toivottavasti kesällä tai syksyllä tulee uusia, jotta saan neulottua vielä kahdet.
Olin pääsiäisenä jälleen lapsuudenkodissani. Sukat on kuvattu lähellä olevassa lintutornissa.