sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Linturetkeilijän villatakki

Ihana, lämmin kevätpäivä houkutteli lähtemään vuoden ensimmäiselle linturetkelle Virolahdelle. Vaikka talvi on ollut pitkä, silti yllätyimme siitä, että meri oli vielä jäässä. Vain salmessa oli sulaa vettä. Näimme silti paljon muuttolintuja ja olipahan kunnolla aikaa kuvata vihdoinkin valmistunut villatakki.
Neulemaailma on innostunut neulomaan islantilaistyylisiä villapaitoja. Laine-lehdessä ollut Treysta on yksi suosituimmista. Se onkin todella kaunis, mutta en halunnut neuloa samaa kuin "kaikki muut".  Sitten SeijaP Hetkiä Heimolasta -podcastista mainitsi, että hänellä on Islantilaisia neuleita niminen kirja ja hoksasin, että miullakin on. Olen tainnutkin kertoa tästä lapaspostauksessa. Kirjasta  löytyi miesten villapaidan ohje, josta muokkasin villatakin. Kirjan ohjeissa on kokoja runsaasti, joten sopiva koko löytyi helposti.
Sain syksyllä alennuskoodin Menitasta, koska olin tilannut Kalevala -KAL langat sieltä (peitto on vielä hieman kesken). Alennus oli sen verran hyvä, että päätin tilata takkilangat sieltä. En ole täysin tyytyväinen värivalintoihini. Netin kautta väriyhdistelmien valinta on hankalaa, kun ei pääse laittamaan keriä vierekkäin. Kuvissa värit näyttävät hyviltä, mutta sinisen tilalle olisi pitänyt valita jokin toinen, lämmin väri.
 Neuloin ensin hihat. Näin pääsin tympeimmän vaiheen ohi nopeasti. Sitten alkoi Sukka-Finlandia ja joulukalenterineulonnat. Takki jäi odottelemaan niiden päättymistä. Vartalo-osa menikin nopeasti, sillä neuloin takin pyörönä. Eteen neuloin muistaakseni 8 ylimääräistä silmukkaa, jotta sain leikattua takin auki. Ohjeessa kehotettiin ompelemaan koneella ompeleet ylimääräisen kaistaleen reunoihin ja leikkamaan sitten keskeltä.
Olen aina suhtautunut epäilevästi neulottuihin villatakkeihin, joissa on edessä vetoketju. Jotenkin vetoketjut eivät miusta sopineet neuleisiin. Nyt kuitenkin ajatukseni muuttuivat. Ajattelin, että se onkin kätevää. Katselin Youtubesta ohjeita vetoketjun ompelemiseen villatakkiin. Näytti helpolta. Tein ensimmäisen virheen siinä, kun mittasin takin etuosan pituuden ennen kuin olin leikannut sen auki. Ostin liian lyhyen vetoketjun. Menin uudelleen kauppaa ja ostin uudelleen samanpituisen vetoketjun (!!!???!!!), joka ei tietenkään sekään ollut riittävän pitkä. En ymmärrä, mitä mie oikein ajattelin tässä kohtaa. Sitten kävin vaihtamassa vetoketjun pitempään. Sekin oli liian lyhyt. Ja kyllä, olin mitannut pituuden villatakista.
En enää ilennyt mennä kauppaan vaihtamaan vetoketjua. Laitoin Miehen asialle. Kaupassa ei ollut oikean (?) pituista vetoketjua. Sitten satutin käteni ja takki jäi taas odottelemaan. Hoksanin, että kyllähän mie pystyn ompelemaan käsin, vaikka käsi on kipsattu. Nyt piti odottaa, että päästään käymään kaupungissa. Harjoitus tekee mestarin ja sieltä osasin ostaa oikean pituisen vetoketjun. Sen ompeleminen ei vain ollutkaan niin yksinkertaista kuin videoilla oli näyttänyt. En tykkää siitä, miltä se näyttää. Vaikka en venyttänyt neulosta, vetokutju kupruilee. Eilen mietin, että puran sen pois ja neulon siihen nappikaitaleet. Sitten tajusin, että pidän takkia linturetkillä joko tuulta pitävän takin alla  tai ilman takkia. Ei haittaa, vaikka edessä kupruileekin. Ainakin eilisellä retkellä takki oli loistava. Ei tullut kylmä eikä kuuma. Olenkin tyytyväinen.
Ylihuomenna kipsi otetaan pois ja pääsen neulomaan - ihanaa!!!!

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Mielijohde

Talvella olin käymässä lapsuuden kodissani. Poikkesin paikallisessa lankakaupassa ja hetken mielijohteesta päätin osallistua juuri alkamassa olleeseen Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkamysteerineulontaan. Lankakaupassa oli Kaupunkilankaa, jota en ole aiemmin neulonut. Päätin neuloa sukat Rotvallista.
Kaupunkilanka Rotvalli vaikutti ainakin neulottaessa ihan hyvältä langalta. Sukat menevät lahjaksi, joten en pääse itse kokeilemaan, mitä langalle tapahtuu käytössä. Onko kellään tästä kokemuksia? Lähinnä mietin Kaupunkilangan vertaamista Seiska veikkaan, joka menee nopeasti huonoksi.
En pysynyt vihjeiden tahdissa, enkä neulonut kahta sukkaa yhtä aikaa. Lapasvillitys ajoi näiden ohi.  Sukat valmistuivat paljon ystävänpäivän jälkeen. Tarvitsisin yhteensä kolmet tälläiset pitkävartiset sukat lahjaksi. En aijo neuloa seuraavaa Niinan mysteerineulontaa, mutta toivottavasti kesällä tai syksyllä tulee uusia, jotta saan neulottua vielä kahdet.
Olin pääsiäisenä jälleen lapsuudenkodissani. Sukat on kuvattu lähellä olevassa lintutornissa.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Jämälankalapasia

Mikä ihana pääsiäisviikonloppu onkaan  ollut! Järvellä on voinut kävellä melkein missä vain ilman lumikenkiä tai suksia. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Kevät on näyttänyt parastaan. Vaikken olekaan pystynyt neulomaan, olen voinut ulkoilla, mikä on vienyt pois harmituksen siitä, että vielä parin viikon ajan pitää olla neulomatta.
Innostuin siis jälleen lapasista. Alkusysäyksen antoivat oikeastaan jämälangat, jotka jäivät jäljelle neulomastani villatakista. Se ei ole vielä ihan valmis. Luulen etten saa sitä viimeisteltyä ennen kuin kipsi on otettu pois. Pää pursuaa ideoita, joista ehdin neuloa kolmet ennen käden satuttamista. Lapaset ovat siitä mukavia neulottavia, että ne valmistuvat melko nopeasti.
Näiden kirjoneulelapasten malli löytyi kirjasta nimeltä Islantilaisia neuleita, jonka olen ostanut muutama vuotta sitten, mutta josta olen neulonut vasta tänä talvena. Näitä oli todella mukavaa neuloa, koko ajan tuli jotain uutta. Muokkasin ohjetta hieman, sillä miulla ei ollut ihan niin montaa eri väriä kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt olla.
Lankaa jäi vieläkin jäljelle. Sattumoisin näin Ravelryssä Escalator Mittens -lapasten ohjeen. Neuloin joskus Escalator-sukat ja muistin, että niitä oli todella hauska neuloa, joten loin silmukat lapasiin. Beige lanka loppui kesken ranteessa, mutta se ei haittaa.
Teki mieli neuloa lapaset, joissa olisi muhkea palmikkokuvio kämmenselässä. Sellainen löytyikin yllättäen Ravelryn ulkopuolelta, Meillä kotona -lehden nettisivuilta. Vai onko se lehti vai pelkkä nettisivusto? Tykkäsin palmikkokuviosta kovasti. Se ei ollut mitää pientä piipertämistä, vaan juuri sopivan muhkeaa. Plussana ohjeessa oli intialainen peukalokiila, jota on mukavaa neuloa. Se myös sopii hyvin käteen. Lankana lapasissa on Pirtin kehräämön kartalanka, jota miulla on jäänyt vajaa kerä edellisestä lapasinnostuksesta viime talvelta.
Kuvauspaikaksi löytyi korkea kallio erään saaren pohjoisrannalta. Aurinko paistoi niin kirkkasti, että muualla värit olisivat haalistuneet kuvissa. Kallion jäkälät auttoivat lapasia pysymään paikoillaan kuvauksen ajan. Sain ne ripustettua sen verran korkealle, ettei neuleassistentti päässyt niihin käsiksi, vai pitäisikö sanoa suiksi, sillä siitä olisi ollut eri hauskaa juosta ne suussa emäntää karkuun.

lauantai 24. maaliskuuta 2018

Lempineuleita


Ihana, aurinkoinen maaliskuun sää houkutteli meidät lumikenkäilemään Repoveden kansallispuistoon. Miten ihana talvi voikaan olla! Olin juuri saanut valmiiksi lapaset, mukaan tulivat myös Sukka-Finlandian mukavat sukat.
Työkaverini on innostunut värjäämään lankaa puun kuorilla ja kävyillä. Hänelle onkin kerääntynyt runsaasti ruskean eri sävyjä. Ostin häneltä kolme pientä vyyhtiä Maijaa, jotka hän oli värjännyt tervalepän, vaahteran ja haavan kuorilla. Värit ovat kauniit ja sopivat hyvin yhteen.
Ohjeeksi löysin Ravelrystä Yarn Ends Mittens -mallin, joka sopi lankoihin loistavasti. Maija on melko ohutta lankaa, mutta ohuilla puikoilla ja tiheällä kirjoneulemallilla lapasista tuli todella lämpimät. Nämä jäävät miulle itselleni! 
Löysin sukkien kuvaukseen omasta mielestäni hyvän paikan kallion juuresta suuren kiven päältä. Se ei ollutkaan tasainen, vaan vietti jäälle päin. Sukat liukuivat koko ajan pois istuinalustalta. Mie tarrauduin männyn oksaan, mutta kuvaaminen oli vaikeaa, koska en pysynyt paikallani.
Sukat olivat yksi Sukka-Finlandian etapeista. Sukkien rakenne oli hyvin erikoinen. Niissä neulottiin lyhennetyillä kerroksillä kolmioita, joilla saatii sukkiin mielenkiintoiset kuviot. Kantapäähän tuli kaunis kukkanen. Tykkäsin neuloa näitä!  Malli ei ollut vaikea, mutta mielenkiinto säilyi koko ajan. Oli kivaa nähdä, miten neuloessa sukka rakentui eteen päin. Jos ymmärsin oikein, sukkien malli julkaistaan myöhemmin Puikkomaisterin uudessa kirjassa.
Muistaakseni näissäkin sukissa olisi pitänyt käyttää paksumpaa lankaa. Mie päädyin perinteiseen 420 / 100 g lankaan, koska muuten sukista olisi tullut liian suuret. Mie varustauduin Sukka-Finlandiaan ostamalla Nalle-vahvuista lankaa, mutta ne kaikki jäivät käyttämättä, sillä en halunnut neuloa suuria sukkia. Nyt harmittaa, että miulla on paksumpia lankoja useampi kerä.
Maaliskuun retkeilyt jäivätkin tähän flunssan ja murtuneen ranteen vuoksi. En voi neuloakaan ainakaan kuukauteen. Esiteltäviä lapasia miulla kuitenkin vielä on. Harmittaa, sillä miulla oli 2 villatakkia valmistautumaisillaan ja nyt joudun odottamaan pitkän aikaa ennen kuin voin jatkaa niitä.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Lapaset naapurissa


Pitkästä aikaa Pietarissa! Aurinko paistoi täydeltä terältä, kun lähestyimme Nevan rantoja tarkoituksenamme kävellä ja ihailla ja nauttia. Kävelystä ei tullut mitään. Parinkymmenen asteen pakkanen ja pohjoinen viima häätivät meidät museoiden uumeniin. Sitä ennen Admiraliteetin rakennusten suojista löytyi paikka, johon viima ei käynyt.
Olen hurahtanut lapasten neulomiseen. Kaikki muut neuleet ovat saaneet jäädä odottelemaan. Lapasideoita pyörii päässä. Olen ostellut lapaslankoja. Puikoilta putoilee pelkästään lapasia. Ihanaa!!
Nagu-lapaset olivat ensimmäiset, jotka neuloin. Malli on peräisin Nauvosta. Tykkäsin kovasti kuviosta, jota oli pakko neuloa "vielä yksi kerros". Perinnemallit ovat kauniita ja harmonisia. Malli on myös siitä hyvä, että sitä voi soveltaa erivahvuisiin lankoihin.

 Lapasvimman aikana olen huomannut, että miulla on tarkka mielipide siitä, millaiset hyvien, lämpimien palasten pitää olla. Niissä on oltava kirjoneuletta. Olen neulonut yhdet yksiväriset lapaset tänä talvena, jotta saisin käytettyä jämälangat. Olen jo useamman kerran ajatellut neulovani nämä lapaset, mutta toistaiseksi se on tyssännyt siihen, että niissä ei ole kirjoneuletta. Eihän niistä tule lämpimät! Neuleen pitää myös olla tiukkaa, jotta lapaset pitävät tuulta. Nagu-lapasista tuli juuri oikeanlaiset. Vaikka kuvauspaikalla ei tuullut, oli siellä kylmä. Nagu-lapaset tuntuivat täydellisiltä juuri tähän säähän.

Petrogradskajan puolelta löytyi pikkuinen, suloinen lankakauppa, josta mukaan tarttui tietenkin lapaslankaa, ihanaa italialaista Lamanaa. Reissu oli sen verran lyhyt, etten käynyt muissa lankakaupoissa. Olisi ollut mukavaa ostaa myös venäläistä lankaa.










lauantai 3. maaliskuuta 2018

Lomalta lomalle

Hiihtoloma alkoi ja pääsin kuvaamaan joululomalla aloitettuja neuleita. Ihana aurinkoinen sää houkutteli meidät Valkmusan kansallispuistion soille. Taukotupa tarjosi oivan taustan neulotuille sukille.
 Päivi Hoon  blogissa alkoi joulukuun alussa adventtikalenterineulonta, johon oli ihan pakko osallistua. Päivin mallit ovat todella koukuttavia ja kauniita. Tykkään, kun neuleessa on haastetta. Jos ohjeessa sanotaan, että malli on helppo, minnuu ei yleensä kiinnosta. Näissä sukissa haastetta riitti ja lopputulos on kaunis.
Harmittaa, kun en ehtinyt neuloa sukkia vihjeiden ilmestymisen tahtiin. Aloitin neulomaan sukkia liian paksulla langalla, joten sukista alkoi tulla liian suuret. Sitten sain joululahjaksi Väinämöistä.  Ihkulangasta oli hyvä aloittaa kauniin mallin neulominen. Kyllä kannatti! Väinämöistä oli loistavaa neuloa ja sukista tuli todella kauniit. Nämä eivät päädy lahjalaatikkoon, vaan omiin jalkoihini.
Sukkien tiedot löytyvät täältä.
Syy, miksen ehtinyt neuloa adventtikalenterusukkia oli Sukka-Finlandia. Yritin vielä silloin pysyä kisan matkassa, mutta putosin kelkasta Kanadan matkan takia. Miulla on vielä puolet malleista neulomatta, vaikka kisa juuri päättyi. Kuvastimet sentään sain valmiiksi ajoissa. Tykkäsin kovasti, vaikka näissäkin oli sähläämistä langan vahvuuden kanssa. Miun pitää muistaa, että jos sukan varressa on yli 60 silmukkaa, miun pitää neuloa langasta, jonka vahvuus on 420 m / 100 g. Muuten sukista tulee sopivat jollekin isojalkaisemmalle.
Nyt pitääkin muistaa tulostaa kisan loput ohjeet ennen kuin kisa-alue menee kiinni.
 Suolla kulki hyvä polku. Emme tarvinneetkaan lumikenkiä, mikä oli hyvä asia, sillä luulen, että neuleassistentti olisi riehaantunut kummallisista kengistä ja sauvoista. Niihin olisi ollut hyvä tarrata kiinni.
  

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Miss Bates

Kesällä huomasin, että alkusyksystä alkoi Miss Bates -niminen mysteerineulonta. Innostuin heti, sillä Miss Bates on Jane Austenin Emma-kirjan eräs henkilö. Hän on köyhtynyt, hölösuinen säätyläinen, joka asuu pienessä ja kylmässä asunnossa. Mysteerineulonnan tarkoituksena oli neuloa suuri, lämmin huivi.

Ohjeen langoiksi oli valittu 5 lankavyyhtiä, jotka olivat saman värin eri sävyjä. Mie ostin omat lankani kesälomareissulla Joensuusta. Päädyin Pirtin kehräämön kampalankaan, joka oli tarjouksessa. Viisi  vyyhtiä ohjeen mukaista lankaa olisi tullut aika kalliiksi.

Huivista tuli valtavan suuri. Oikeastaan se ei ole huivi vaan shaali, juuri sellainen, jonka sisään lohdullista kääriytyä silloin kun on kylmä. Toistaiseksi huivi on kaapissa, sillä en uskalla laittaa sitä esille, koska neuleassistenttikoirani on siinä iässä, jolloin kaikkea pitää maistaa ja pureksia. Olisi kurjaa, jos uuteen huiviin tulisi uusia reikiä.

Huivi valmistui jo marraskuussa, mutta unohdin sen kaappiin odottelemaan valokuvaamista. Kuvaamisen jälkeen unohdin, etten ollutkaan tehnyt huivista blogipostausta. Nyt toivon, etten unohda sitä uudelleen kaappiin, vaan otan sen käyttöön heti, kun neuleassistentti on oppinut, mitä voi maistella ja mitä ei.
Neuleen tiedot löytyvät täältä.