sunnuntai 17. joulukuuta 2017

Pipoilua

Kylmien säiden alettua huomasin, että piponi olivat enemmän tai vähemmän kulahtaneita. Samoihin aikoihin posti toi Puikkomaisterin pipokirjan, jossa oli toinen toistaan ihanampia myssymalleja. Myös Raverystä alkoi putkahdella inspiroivia malleja. Oli saatava pipoja puikoille!
Bousta Beanie on tämän vuoden Shetlandin Wool Week -tapahtuman virallinen pipomalli. Joka vuosi tapahtumaan pyydetään neulesuunnittelijalta pipomalli, jossa käytetään shetlantilaisten lampaitten villasta kehrättyä lankaa. Ohje on ilmainen ja sen saa ladattua ainakin Ravelrystä. Mie en käyttänyt shetlantilaista villaa, vaan piirongin laatikoista löytynyttä ja kauan marinoitunutta alpakkaa. Pipo oli joutuisa neuloa. Ohjeen mukaan mallikertoja olisi pitänyt vielä neuloa yksi lisää, mutta miusta se olisi ollut liikaa. Tykkään lopputuloksesta kovasti. Pipo ei kutita ja on todella lämmin.

Edellisessä postauksessa esittelemäni Pikku unikko -sukista jäi aika lailla lankaa. Kun näin Puikkomaisterin kirjassa Samuele-pipon, tiesin mihin käytän jämälangat. En vain muistanut, että en erityisemmin tykkää neuloa kaksiväristä patenttineuletta.
Ohjeen mukaan tässä pipossa ei ole nurjaa puolta, vaan sitä voi käyttää kummin perin vain. Mie tein sen verran virheitä punaisella langalla, että vihreä puoli on pidettävä päällä. Sen lisäksi ompelin pipoon tupsun, joten en tule kääntämään pipoa toisin päin.
 Puikkomaisterin kirjassa ihastuin erityisesti Veera-pipoon. Se oli saatava heti puikoille! Piposta neulottiin ensin raidat harmaalla  ja vaaleanpunaisella. Sitten muistaakseni turkoosit ja harmaat raidat. Näiden kahden osion väliin neulottiin pystyraitoina keltaista ja vihreää. Päälaelle tuli pyöröneuleena erivärisiä raitoja.

Tätä pipoa oli todella hauskaa neuloa. Koko ajan tapahtui jotain uutta niin paljon, että miulta taisi jäädä osa lyhennetyistä kerroksista tekemättä. Se ei haittaa, pipo istuu päässä hyvin. Tästä tulee miun suosikki koiralenkelle. Pipo on lämmin, muttei liian hiostava. 
Kuvissa katson alaspäin, koska leikin neuleassistentin kanssa. Se ei vain mahtunut kuviin, vaikka hyppi ja loikki ympärilläni kuvaamisen ajan.
Pipojen tupsut tilasin Paaposta. (Veerassa ei ole tupsua.) Ihmettelin aikani, mistä saisin tupsuja. En löytänyt niitä lankakaupoista. Täällä melko lähellä on turkisliike, jossa tupsuja olisi, mutta sinne miun on hankalaa päästä. En ymmärrä, miksi kesti niin kauan tajuta, että netistä löytyy kaikkea?!? Paapo toimitti tupsut todella nopeasti, sain ne muutamassa päivässä.




lauantai 2. joulukuuta 2017

Aamiainen metsässä

Tuli kova himo päästä retkelle metsään. Säätiedotus lupasi rankkaa sadetta, retkipäivästä ei tulisi miellyttävä. Kovasti kuitenkin teki mieli lähteä. Päätimme mennä Salpalinjan taukopaikalle, jossa on hyvä laavu. Se olikin oikea päätös, sillä melko pian alkoi sataa rankasti vettä. Miulla oli repussa pussillinen sukkia kuvaamista varten. Hämärässä marraskuun aamussa kuvaaminen on todella hankalaa ja niinpä yhdet piti kuvata uudelleen kotona.
 Keväällä kerran -sukat ovat Sukka-Finlandian lämmittelysukkamalli, jonka on suunnitellut Lumi Karmitsa. Ohje oli hyvin kirjoitettu ja malli aivan ihana. Näitä oli ihanaa neuloa! Ohjeessa lankana oli paksumpi lanka, mie neuloin ohuesta sukkalangasta (420 m / 100 g), jotta sukista ei tulisi liian isoja. Ohjeessa myös sukan suut oli neulottu erivärisellä langalla, mutta mie en löytänyt sopivaa lankaa varastoistani, joten neuloin yksiväriset sukat.

Lämmittelysukat pitää olla neulottuna muistaakseni kisan loppuun mennessä. Yritin etsiä tästä tarkempaa tietoa, mutten juuri nyt löytänyt. Toivottavasti kilpailusukat ovat yhtä hienoja malleja kuin tämä. Enää 4 yötä ja sitten kisa alkaa! En tosin aijo neuloa nopeuskisassa, vaan omaan tahtiin. Olen joukkueessakin mukana (Lankalaatikon 100 K), mutta pyysin päästä joukkueeseen, jossa ei kauheasti nipoteta.

Pikku unikko -sukkia olen haaveillut neulovani jo muutaman vuoden ajan. Etsiskelin kauan sopivia lankoja ja syyskuussa ne sitten löytyivät Lappeenrannan Pyöröpuikosta. Aloitin heti neulomaan.  Niinpä sitten innoissani neuloin liian pitkät varret. Se ei sinällänsä haittaa, mutta miusta nämä sukat olisivat olleet söpömmät lyhytvartisina.
Ensimmäisen sukan ensimmäiset pikku unikot eivät ihan onnistuneet, sillä tekniikka oli miulle uusi. Tässä neulottiin koko ajan vain yhdellä värillä, toisenväriset silmukat nostettiin neulomatta. Miulla kesti vähän aikaa ennen kuin osasin laskea kerrokset.


Punaiset sukat eivät suostuneet kuvattaviksi hämärässä aamussa. Herkät palmikkotkuviot eivät tarkentuneet millään kameran linssiin ja kirkas väri haaleni valkoisen suuntaan. Eiväthän nuo yllä olevat kuvatkaan kovin tarkkoja ole. Malli on jälleen kerran Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteerisukka. Suunnittelija halusi tehdä sukat, joissa olisi koko ajan jotain mielenkiintoista tekemistä, joka veisi ajatukset pois stressaavista asioista. Malli oli juuri sellainen. Neulominen maistui hyvälle ja tykkään lopputuloksesta kovasti!
 Metsässä kaikki maistuu herkulliselta. Aamiainen oli syöty ja sateen vuoksi lähdimme kohti kotia. Kuvassa näkyy majavan kaatamia puunrunkoja. Ne on kuvattu ennen rankkasadetta.