tiistai 28. kesäkuuta 2016

Loman alkuun

Mikä sopisi loman aloittamiseen paremmin kuin rantasauna ja uiminen. Koska meillä ei ole omaa rantasaunaa, vuokraamme sellaisen aina tarpeen tullen. Tällä kertaa Mäntyharjun Linkkumyllystä. Miten suloista olikaan nauttia kunnon löylyistä ja virkistävästä uimisesta! Siitä alkoi työharmitusten unohtaminen.
Asiaa auttoi myös saunan jälkeen kauniiden sukkien kuvaaminen. Olen tänä vuonna neulonut paljon sukkia, mutta nämä ovat toistaiseksi mieluisimmat. Näitä oli todella mielenkiintoista neuloa. Kuvio on kaunis ja helmet tuovat sopivaa bling blingiä sukkiin. Neuloin helmiä vain varsiin, sillä kokemuksesta tiedän, että helmet jalkaterässä painavat kengissä ikävästi.
Sukissa oli erikoinen kantapää. Mitään kantalappua ei neulottu edestakaisin, vaan lisättiin silmukoita kiilaa varten. Sitten neulottiin kantapään käännös ja kavennettiin kiilan ylimääräiset silmukat pois. Aika veikeä tapa tehdä kantapää! Tätä täytyisi kokeilla vielä kerran, jotta hahmottaisin tämän kunnolla.  Tämä tapa voisi olla kirjoneuleessa kätevä.
Malli on Ravelryn Solid Socks-ryhmän touko-kesäkuun mysteerineulontamalli. Siinä ryhmässä on kyllä aina kivoja sukkamalleja. Iiks! Tällä viikolla alkaa uusi. Nyt lähden etsimään sopivia lankoja.

Ai niin, lopuksi vielä kuva junasukista, jotka neuloin erään pakolaisperheen juuri syntyneelle tyttövauvalle.


sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Karjalaista

Kesäloma oli hyvä aloittaa lyhyellä retkellä Repoveden kansallispuistoon. Ajan puutteen vuoksi ehdimme nauttia luonnosta vain sen verran, että kävelimme lähimmälle nuotiopaikalle ja paistoimme lettuja. Sitten olikin jo kiirehdittävä eteenpäin.
Niin kiire ei kuitenkaan ollut, ettenkö olisi ehtinyt kuvata juuri valmistuneita lapasia. Useat vinkkasivat miulle kevään aikana Kodinkuvalehden Karjalan käköslapasista.  Pakkohan ne oli sitten neuloa!
Tykkäsin mallista kovasti. Karjalainen kuviointi on kaunis ja sitä oli mielenkiintoista neuloa. Muutin ohjetta peukalossa. Alkuperäisessä ohjeessa peukalo ei ollut kirjoneuletta. Siihen oli kirjottu silmukoita jäljittelemällä sydän, mikä on kylläkin kaunista. Näin neulottuna peukalo on kuitenkin kylmempi kuin muu osa lapasta. Kirjottu osa tuntuu peukalossa paksummalta ja ikävältä. Lapasten neulominen tyssäsi pitkäksi aikaa peukaloihin, kun en keksinyt, mitä voisin tehdä.
Ratkaisu olikin helppo. Jatkoin käen pyrstökuviointia peukkuihin. Tästä olisi ollut hyvä olla kuva, mutta en sitä Repovedellä älynnyt ottaa ja nyt lapaset ovat jo lennähtäneet muualle. Lopetankin tavoistani poiketen vitsiin:
- Miksi käet eivät enää kuku Karjalassa?
- Koska karjalaiset lähtivät evakkoon käet taskuissa.
Eiku hups! Onhan miulla kuva lapasten peukkupuolestakin. Ja tässä tulee vielä linkki Ravelryyn.

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Kevätjuhlat


Ompeluseurani vietti kevätjuhlia sunnuntaina Pulsan asemalla. Ompeluseura on kokoontunut noin kaksi kertaa kuussa vuorotellen jokaisen kotona.

Ensin kahvittelemme ja sitten otamme käsityöt esille. Meillä ei ole yhteisiä käsityötavoitteita, vaan jokainen tekee, mitä haluaa.


Pulsassa toimimme samalla tavalla. Ensin nautimme ihanasta kahvi- ja teetarjoilusta. Sitten siirryimme meille varattuun erilliseen tilaan neulomaan ja virkkaamaan. Olen käynyt Pulsan asemalla monta kertaa, mutta tämä kokoustila oli miulle uusi.
Tällä kertaa aikaa meni myös kauniin sisustuksen ihailuun. Kaikki tilat on korjattu ja remontoitu kauniisti. Jos vierailet kesällä Lappeenrannan suunnalla, Pulsassa kannattaa ehdottomasti käydä.

Kevätjuhlamme päättyi Suvivirteen, jonka lauloimme sireenien ja kielojen tuoksussa vanhassa rautatielaisten tuvassa.

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Toteutunut toive

Sitten viime vierailun Valkmusan kansallispuistoon olen haaveillut, että pääsisin sinne alkukesästä, suon kukkien kukinta-aikaan. Viime viikonloppuna toive toteutui, tosin toukokuun lämpimien säiden vuoksi osa kukista oli jo kukkinut. Silti siellä oli paljon kaunista ja ihanaa. Suo on ihana, rauhallinen paikka, osa miun sielunmaisemaa.
Kuukausi sitten alkoi Raveryssä Meijun MKAL. Vaikka miulla oli puikot täynnä neulomista, tähän oli "pakko" osallistua. Meijulla on aina niin kivoja neuleita, että tiesin etukäteen, että lopputuloksesta tulee mieluinen.
Niin kuin tulikin. Olisi ollut hienoa, jos olisin osannut valita värit räväkämmin. Mutta lankakaupassa olin taas sormi suussa. En osannut valita mitään, mikä ei ollut tuttua ja turvallista. Värit huivissa ovat toki hyvät, mutta olisinpa uskaltanut valita toisella tavalla.
 Huivista oli kaksi eri vaihtoehtoa, ainaoikein- ja pitsiversio. Valitsin pitsin, koska siitä tuli ilmavampi ja ehkä myös isompi. Huivia oli joutuisaa ja mielenkiintoista neuloa. Muutin ohjetta lopussa hiukan neulomalla nirkkoja harvemmin kuin ohjeessa. Raveryn ryhmässä osalla nirkkoja neuloneilla oli vaikeuksia saada tiheästi neulotut nirkot  asettumaan kauniisti. Nirkkoja on myös tuskallista neuloa, joten päätin etten tee niitä niin usein.
Huivin tiedot löytyvät täältä. Miulla on vielä 2 huivia puikoilla. Jospa sitten neuloisi jotain muuta.