Pakko tehdä ensin!

Aloitin neulomaan Legato-sukkia jo keväällä, mutta aloituksen jälkeen ne eivät oikein edistyneet. Oli kaikenlaista muuta mukavaa neulottavaa. Neuloin näitä sukkia myös reissulla, jonka teimme Länsi-Uudellemaalle. Serkkuni ihaili sukkia ja lupasin antaa ne hänelle. Serkku toivoi samalla, että neuloisin sukat aloe vera-langasta.

 

Legato-sukat olivat Sukka-Finlandian bonusohje, jonka suunnitteli Merja Ojanperä. Tykkäsin mallista kovasti. Malli näyttää monimutkaiselta, mutta opin mallikerran ulkoa melko pian. 

Kuten jo sanoin, sukkien neulominen edityi hitaasti. Lopullisen innon niiden neulomiseen sain, kun Tiina Kuun Tuhansien villasukkien maa ilmestyi. Kirja on täynnä malleja, joita halusin päästä neulomaan mahdollisimman pian. Ensin piti kuitenkin saada Legatot ja muutamat muut sukat valmiiksi. Muuten ne jäisivät kokonaan neulomatta.

Viime talvena kävin ohikulkumatkalla Joensuun Kuitukeijun lankapuodissa ja ostin sukkalankoja. Ne piti neuloa ennen kuin sain aloittaa Tiina Kuun sukkia. Ensin puikoille pääsi Opalin Claude Monet'n lanka, joka on todella kaunista. Lanka itsessään antaa riittävän kuvioinnin, mutta halusin varsiin ja päkiän päälle jotain pientä. Käytin apuna Prairie Socks-sukkien kuviointia. Alunperin ajattelin, että nämä sukat pidän itse, mutta lahjaksi ne lopulta päätyivät.
Lankaa jäi jäljelle sen verran, että päätin neuloa toisetkin sukat. Varren resoriin, kantapäähän ja kärkiin käytin vanhaa Hotsocks-lankaa.

Vihreän langan olin myöskin ostanut Kuitukeijun lankapuodista. Aloitin neulomaan sukkia reissussa ja luulin tehneeni Ravelryyn projektisivun, mutten ollutkaan tehnyt sitä. Vyöte on hävinnyt, enkä muista, mitä lanka on. Lankaa riitti kaksiin sukkiin, kun neuloin toisiin jälleen resorit, kantapäät ja kärjet eri langalla.

 

Sitten pääsin neulomaan serkun pyytämiä aloe vera-sukkia. Mie itse en tykkää langasta, jossa on jojobaa tai aloe veraa. Sellainen tuntuu jotenkin tahmaiselta ja ikävältä. Mallin sukkiin löysin Suuri käsityölehdestä, joka oli ilmestynyt keväällä. Tarkempaa numeroa en tiedä. Päädyin malliin, koska miulla oli se lehti ja koska malli näytti somalta.

Ohje oli puutteellisesti tehty. Kaavio oli virheellinen eikä sen mukaan mallikerta mennytkään tasan annetun silmukkamäärän kanssa. En viitsinyt purkaa, vaan annoin olla.  Niin kiire oli päästä neulomaan Tiina Kuun ohjeita! Tosin jos olisin muuttanut silmukkamäärää, olisi sukista tullut joko liian isot tai pienet.

Ensimmäinen retki

Pitkän harkinnan ja pohdinnan ja suunnittelun jälkeen olen julkaissut ensimmäisen neulepodcastin, Neuleita retkirepustani. Tämä ei tarkoita, että hylkäisin blogini. Jatkan tämän pitämistä entiseen malliin.
Tässä podcastissa esittelen Monday-mekon, Ausable-villatakin,
Väritys-mekon ja Yksi pysyy kuitenkin tai ainakin melkein-sukat sekä melon saareen retkelle.

Yllätyshuivi

 

Tarkoituksena ei ollut neuloa tätä huivia, mutta kun näin Villapesusiskot-huivin, en voinut olla neulomatta. Tykkään perinteisistä kolmiomallisista huiveista. Ne istuvat miusta hyvin olkapäillä ja ovat lämpimiä. Nykyään monet kolmiohuivit neulotaan sivusta lähtien kärjestä kärkeen. Silloin  huivista tulee kyllä kolmio, mutta usein huivi on matalampi ja sivut ovat pitempiä. En osaa oikein pitää sellaisia huiveja.

 

Valitsin huivin langoiksi varastoistani jämälankoja. Se rajoitti värivalikoimaa ja olin epävarma valinnoistani. Ajattelin, että tuli liikaa keltaista. Olin lopputulokseen pettynyt. Neulefestareilla sain kuitenkin huivistani paljon kehuja. Olin yllättynyt. Aloin katsella huivia erisilmin. Se on kaunis. Olin ajatellut laittaa huivin lahjalaatikkoon, mutta taidankin pitää sen itse.

Kuvasin huivin jo kuukausi sitten edellisten postauksen puseroiden kanssa samaan aikaan. En tiedä, mihin aika on lomaillessa hurahtanut!

En ehtinyt huivien yhteiskuvaukseen festareilla, koska jouduin kiirehtimään junalle ennen sitä. Sain kuitenkin kuvattua huivini sen suunnittelijoiden, Pirjon ja Katrin kanssa. Kiitos siitä heille!

Puseroita

 

Ehdin vihdoinkin kesän alussa kuvaamaan keväällä valmistuneita puseroita. On ihanaa, kun saa keskittyä kaikessa rauhassa neuleiden kuvaamiseen. Ei ole huolta töistä tai tekemättömistä kotitöistä. Keväällä ei aika eivätkä voimat tähän riittäneet.

 

Boxy-paidan neulomista olin suunnitellut jo viime kesästä asti. Kun näin mallin ensimmäisiä kertoja, en lämmennyt sille ollenkaan. En ymmärtänyt, mitä ihmeellistä ylisuuressa paidassa muka oli. Mutta kun näin Boxyja yhä uudelleen ja uudelleen, hoksasin, että paitahan on hieno mekkojen ja hameiden kanssa. Miulla on päällä melkein aina mekko tai hame, joten oli pakko neuloa itselleni oma Boxy. Paitaa kehuttiin kovasti myös Ravelryssä.

Sitten kesti kauan ennen kuin osasin päättää, mistä langasta neuloisin Boxyni. Päädyin ihanaan Louhittaren luolan Tuulen tyttäreen, joka osoittautuikin loistavaksi paitalangaksi. Tykkään!!

Paita valmistui niin myöhään keväällä, että en ole pystynyt sitä vielä käyttämään. Odottelen ensi syksyn viileitä kelejä, jolloin voin laittaa uuden paitani päälle.

Tämän huivin neulominen alkoi oikeastaan vuosi sitten neulomastani huivista. Olin ostanut sitä varten harmahtavaa lankaa, jota en sitten käyttänytkään huiviin. Lanka itsessään oli ihanaa neulottavaa, joten halusin ehdottomasti käyttää sen mitä pikimmin. Jouduin kuitenkin ostamaan muutaman kerän lisää, jotta lanka riittäisi puseroon.

Koska lanka on pellavan ja villan sekoitetta, se sopii hyvin kesäneuleisiin. Tämä johdatteli miut suosittuun Tegna-paitaan. Muuntelin ohjetta neulomalla paitaan pitkät hihat. Ohjeessa siinä on lyhyet hihat, mutta ajattelin, että en luultavasti koskaan pitäisi lyhythihaista villapaitaa. Siinä olisi joko liian kuuma tai liian kylmä.
Huomenna lähden Jyväskylän neulefestareille. Säätiedotus lupailee juuri sopivia kelejä miun Tegna-paidalle, jonka laitan päälle. Kivaa!

Olen siirtynyt tälle vuosikymmenelle luomalla Instagram-tilin. Olen siellä nimellä Päivikki Piironki. Tilini on tarkoitettu käsitöiden esittelyyn, joten tervetuloa katselemaan, mitä olen puuhastelemassa.