sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Alkusyksyä

Syksy on hienoa patikointiaikaa. Ei ole liian kuumaa eikä kylmää. Yleensä ei ole ötököitäkään. Uimassakin voi vielä käydä sillä järvivedet viilentyvät hitaasti. Tällä kertaa retkikohteenamme oli meille uusi Heisanharju. Olen kyllä odotellut viileämpiä kelejä, sillä kesällä neuloin itselleni uuden retkipaidan.

Olin jo kauan miettinyt, että oikeastaan tarvitsisin retkeilypaidan, semmoisen ohuesta langasta neulotun, joka mahtuu hyvin takin alle. Viime kevään muovikeskustelun seurauksena päätin neuloa sellaisen. Miulla on 2 fleecepaitaa, joita olen käyttänyt retkillä. Niitä en heitä pois, sillä nehän olisivat muovijätettä. Mutta aion pääasiassa käyttää uutta paitaani enkä fleecepaitoja.
Ostin langat kesällä ompeluseurani kesäretkeltä. Värit toivat mieleen '70-luvun. Niinpä päätin neuloa paidasta muutenkin sen henkisen. Koko paita on neulottu kolme oikein - yksi nurin joustineuleella. Se oli yleistä seitsemänkymmentäluvulla. Se myös tekee paidasta lämpimämmän, koska neulos myötäilee paremmin vartaloa ja tuo siihen paksuutta.
Mitään ohjetta miulla ei ollut. Olin samaan aikaan neulomassa alempana esittelemääni villatakkia. Siinä oli silmämääräisesti samanvahvuista lankaa, joten otin sen ohjeesta pääntien silmukkamäärän. Molemmat neulottiin ylhäältä alas. Paitaan neuloin takaosan hiukan pidemmäksi lyhennetyillä kerroksilla. Oikeastaan takaosa olisi saanut olla reilusti pidempi, mutta en enää käy sitä korjaamaan.
Lanka oli neulottaessa todella karheaa ja tahmaisen oloista. Uskaltauduin pesemään paidan pesukoneen villapesuohjelmalla. Paita pehmeni huomattavasti, mutta on toki vieläkin karhea. Se ei minnuu haittaa. Tykkään kovasti retkipaidastani. Tämä tulee olemaan päällä useasti. Paidan tiedot on kirjattu Ravelryyn.
Villatakkeja ei voi olla liikaa. Sen sijaan niitä voi olla liian vähän. Siihen havahduin keväällä. En ollut pitkään aikaan juurikaan neulonut villatakkeja. Vanhat alkoivat olla jo aikansa eläneitä. Se keväällä neulomani pitsinen olikin miulle liian iso ja päätyi ystävälle. Punainen takki on oikeastaan ainut vielä siisti takki.  Oli ryhdyttävä toimeen. Ensimmäisenä puikoille päätyi ihana Sammal, joka oli miulla suunnitelmaissa jo pitkään.
(Kuvassa yritän pitää märkää koiraa sopivan etäisyyden päässä. Se innostui polskimaan purossa.) Lanka on ihanaa, värjäämätöntä Tukuwoolia. Ajattelin, että väri sopisi monen vaatteen kanssa. Lanka tuntui sen verran mukavalta, että nyt haaveilen tummankeltaisesta Tukuwool-villapatkista. Pitäisi löytää sopiva malli. Takista tuli kevyt, mutta kuitenkin lämmin.



Sammal-villatakin on suunnitellut Joji Locatelli juuri tälle langalle. Olipa mukavaa neuloa, kun ei tarvinnut miettiä silmukkamääriä tai soveltaa yhtään mitään. Sen kun vain seurasi ohjetta ja hyvä tuli!
Takin tiedot löytyvät Ravelrystä.


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kansainvälisiä kädenlämmittimiä

Loppukesän iltapäivänä oli hienoa meloa vielä kerran lähisaareen saunomaan ja uimaan. Ukkospilvet olivat hajoamassa ja illasta oli tulossa hieno. Aurinko laski salmen taa, takaisin meloimme kuunsiltaa pitkin.
Heinäkuun alussa Ravelryssä alkoi brittiläisen suunnittelijan mysteerineulonta, jossa tehtiin kämmekkäät oman koulun väreissä. Meillä Suomessa ei kouluilla ole omaa väriä, joten ohitin tämän kohdan ja valitsin piirongin kätköistä aiemmin kesällä hankkimani lapaslangat. Ohjeessa oli kaksi vaihtoehtoa, lyhyet ja pitkät kämmekkäät. Valitsin pitkät. Ranteen harmaa osuus kuvaa koulupuvun hametta, turkoosi bleiseriä. En innostunut tekemään solmioita, taskuja enkä muitakaan tilpehöörejä. Näin jälkikäteen olisin ehkä pitänyt enemmän lyhyemmästä mallista, mutta eipähän ranteita palele.
Vuosi sitten tilasin Kanadasta käsinvärjättyä lankaa, josta kerroin tarkemmin tässä postauksessa.  Viime kesänä suunnittelin neulovani langasta vielä sormikkaat, mutten sitten saanutkaan niitä aikaan. Loppukesästä tänä vuonna sitten loin silmukat. En käyttänyt mitään ohjetta enkä mallia, koska langassa on riittävästi kuviointia. Pitsit tai palmikot häviäisivät langan kirjavuuteen.

Kevään ja kesän Pietarin matkoilla kävin myös käsityökaupoissa etsimässä venäläistä lankaa. Kaupoissa oli pääasiassa tuontilankoja Turkista tai Italiasta. Löysin myös venäläistä lankaa, jonka nimi oli Maalaislanka (Деревенская Пехорка). Se oli 100% villaa, melko löyhäksi kaksisäikeiseksi kehrättyä, melko paksua lankaa. Se oli sopivaa lapasiin. Malliksi löytyi sopiva Maatuska-lapaset -ohje. Saa nähdä, miten lanka tulee kestämään. Lapasten tiedot löytyvät täältä.
 Kesällä Ravelryn I Make Mittens -ryhmässä alkoi heinäkuun alussa mysteerineulonta, jossa opeteltiin neulomaan lapaset kärjestä ranteeseen. Ensin neulottiin  peukalot, jotka jätettiin odottamaan. Seuraavaksi tehtiin lapasten kärki ja yläkämmen, johon peukalo liitettiin. 
 Ajattelin, että näin voisin neuloa myös yllä esittelemäni sormikkaat. Mutta sitten kymmenen sormen neulominen ensin tuntui tylsältä. Peukaloiden neulominen ensin kyllä kiinnostaa, sillä niiden neulominen viimeiseksi on myös tylsää. Kun tekee tylsimmän osuuden heti, onkin loppulapasten neulominen pelkästään nautintoa.
Lankana lapasissa on sama venäläinen lanka kuin Maatuskoissa. Lapasten tiedot löytyvät täältä.


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Kesäisiä käsityöreissuja


Heti alkukesästä vierailin Pietarissa. Siellä muun upean katsottavan ja koettavan lisäksi kävin kahdessa käsityökaupassa. Niistä ensimmäinen on aivan keskustassa Gostinnyi Dvor- tavaratalon lähettyvillä Sadovajalla. Sinne on mukavaa kävellä Gostinnyi Dvorin holvikäytävää pitkin. Kun se loppuu, käsityökauppa on kadun toisella puolen. Kaupassa on kaikkea käsitöihin liittyvää, etenkin kirjontatarvikkeita on runsaasti. Kaupassa oli jonkin verran venäläistä villalankaa ja runsaasti tuontilankaa. Työntekijät ovat todella ystävällisiä.

Toinen kauppa löytyi vahingossa. Olimme nousemassa liukuportaita ylös Obvodniyi Kanal-metroasemalle, kun huomasin mainoksia, joissa kerrottiin, että yläkerran ostoskeskuksessa on käsityökauppa. Se olikin ihana paikka! Myös täällä oli paljon kirjontatarvikkeita, mutta myös kankaita, ompelukoneita, neulelankaa ja askartelutarvikkeita. Hintoja ei oltu merkitty tuotteisiin, vaan ne piti käydä lukemassa viivakoodilukijalta.

Parikkalan taitokeskuksessa oli kesän ajan ullakolla näyttely, jossa oli esillä Sanna Vatasen kirjojen käsitöitä. Näyttely oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Olen kyllä aiemminkin ihaillut Sanna Vatasen malleja, mutta ne eivät ole mitenkään innostaneet niitä tekemään. Näyttely oli kuitenkin niin mielenkiintoinen, että nyt saattaisin jopa jotain tehdäkin.

Luumäellä avattiin kesän alussa presidentti Svinhufvudin kotimuseo, Kotkaniemi. Vierailin siellä eräänä lauantaina Lappeenrannan neulojien kanssa. Muun mielenkiintoisen lisäksi museossa on esillä paljon Ellen Svinhufvudin käsitöitä. Ellen oli taitava käsitöiden tekijä, joka kokeili ja teki monenlaisia, vaativia käsitöitä. Tänä kesänä museon pihamaan aitassa oli pieni käsityöpuoti, jossa myytiin virolaista ja latvialaista lankaa ja niistä neulottuja huiveja jne.



Jyväskylän neulefestareista ovat jo "kaikki" kertoneetkin blogeissa ja podcasteissa. Miekin olin siellä, en koko aikaa, vaan torstaista perjantaihin. Oli mukavaa neuloa toisten neulojien kanssa, ihailla lankoja ja värien loistoa ja ostaa ihania lankoja. Tarkoituksenani oli osallistua ilmaistapahtumiin. Mutta koska oli niin mukavaa vain neuloa ja jutella muiden kanssa Toivolan pihalla, en sitten osallistunutkaan muuhun kuin torstai-illan neuletapahtumaan Suomen käsityömuseossa. Siellä oli mielenkiintoinen itetaiteilijoiden näyttely.



Kävin ompeluseurani kanssa Puumalassa kesäretkellä. Pääsimme mm käymään Rukki ja rautapadan Sanskin luona. Saimme tutustua angoravuohiin ja kauniisiin kasvivärjättyihin lankoihin.




sunnuntai 19. elokuuta 2018

Kallioniemellä


Miulle oli käydä kehnosti Jyväskylän neulefestareilla. Olin varannut festarineuleeksi helpon huivineuleen (linkissä alin huivi) ja kuvitellut että sitä saan neuloa sekä torstain että perjantain. Mutta yllätyksekseni huivi valmistuikin jo torstai-iltana. Onneksi olin oikeassa paikassa, nimittäin Titityyn pihalla. Kiirehdin sisälle ja nappasin Skein Queenin sukkalankaa. Ravelrystä löytyi sopiva malli, Prairie Socks, jotka olen joskus aiemmin neulonutkin.
Olimme melomassa Saimaalla ja pidimme lepo- ja uintipaussia pienellä, viehättävällä kallioniemellä. Oli aikaa myös uusien sukkien kuvaamiseen. Aurinko ei tuntunut kovin kirkkaalta, mutta silti kuvissa vaaleiden sukkien värit ovat palaneet. Harmillista.
Malli sopii hyvin tällaiselle pilkulliselle langalle. Siinä on varressa ja jalkaterän päällä pientä kuviota, joka saa langan värityksen kauniisti esille. Tykkäsin kovasti myös langasta. Se tuntui hyvälaatuiselta, oli kaunista ja oli hieman edullisempaa verrattuna muihin käsinvärjättyihin lankoihin.

Kallioniemellä olisi ollut mukavaa olla pitempäänkin. Olisi voinut virittää riippumaton puiden väliin,  neuloa ja tuijotella järvelle. Valitettavasti meillä ei ole tänä kesänä ollut aikaa pidemmille retkille kanootilla. Onneksi kallioniemi pysyy paikoillaan ja sinne voi palata ensi kesänä. Silloin otan mukaan jonkun mukavan neuleen ja nautin olostani.


lauantai 11. elokuuta 2018

Saaressa

Oli ihanaa päästä melomaan pitkästä aikaa. Emme kylläkään menneet kauas, mutta ei aina tarvitsekaan mennä merta edemmäs kalaan. Lähellä kotia on pieni saari, jossa on kalastusosuuskunnan ylläpitämä melojien ja retkeilijöiden rantautumispaikka. Se on ihana paikka viettää kesäsunnuntaita uiden ja saunoen.
Neulefestareilta löysin Kässäkerho Pom Pomin kojulta kivanoloisen paitamekon kaavat. Kaavat ovat englantilaisen Merchant and Millsin kokoelmasta.  Myyjät vakuuttelivat kaavoissa on hyvät kuvalliset ohjeet, joilla ompelusta selviää. Uskaltauduin ostamaan kaavat. Seuraavalta kaupunkireissulta hankin palan edullista kangasta. Kangas oli muuten hyvää, mutta siitä oli todella vaikeaa nähdä langan suunta.
Kankaan leikkaaminen osoittautuikin hankalaksi. En ollut ollenkaan varma, että sain kaavat kankaaseen oikein. Muutin vielä miehustaa niin, että kankaan raidat ovat miehustassa vinottain 90 asteen kulmassa. Siinä sain miettiä pitkään ja hartaasti, että sain leikattua miehusta palat oikein.
(Olisi ehkä kannattanut ottaa kuvat ennen uimista eikä vasta sen jälkeen...) Ohjeet olivat kuin olivatkin hyvät ja helposti ymmärrettävät. Niissä oli myös selitetty ompelemiseen liittyvät käsitteet, joten ei haitannut, kun eteen tuli jokin outo ompeluun liittyvä termi. Tästä huolimatta onnistuin ompelemaan olkapäiden saumat väärin. Huomasin virheen vasta siinä vaiheessa, kun virheen korjaaminen olisi vaatinut paljon purkamista. Niinpä päätin vain hurauttaa olkasaumat uudelleen. oikealle puolelle ei näy mitään, mutta nurjapuoli ei ole niin siisti ja hieno kuin pitäisi.
Purkamaan toki jouduin muutaman kerran. Heti alkuun onnistuin ompelemaan miehustan palat yhteen nin, että toinen kangas oli oikein päin ja toinen nurin. Olisi kannattanut ostaa kangasta, josta näkyisi selkeästi, kumpi puoli on nurja.
Olen joka tapauksessa todella tyytyväinen lopputulokseen. Sain kivan kotimekon, jonka olen vielä itse ommellut! Kaavat ovat nyt lainassa, mutta voisin jopa joskus ommella mekon uudelleen pellavasta.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2018

Sainko auringonpistoksen?

Olin ihaillut kauan blogeissa ja podcasteissa erilaisia käsityöpusseja. Niitä voisi ostaa Etsystä, mutta mie ajattelin, että kai semmoisia voi itsekin tehdä, vaikkei ompelu aina sujukaan. Viime kesänä sitten ryhdyin toimeen. Lainasin äidiltä ompelukoneen, etsin Youtubestä helpon ohjeen ja ryhdyin innoissani ompelemaan. Jostain syystä ryhdyn aina nimenomaan innoissani ompelemaan. Into laantuu todella nopeasti vastoinkäymisten kohdatessa.
Tällä kertaa kaikki alkoi hyvin. Ohje oli selkeä ja helppoa ymmärää. Miulla oli koossa kankaat ja vetoketju. Ompelukone oli verannan pöydällä. Ohje oli keittiön pöydällä. Olin jo ommellutkin osan työstä. Sitten piti taas mennä keittiöön katsomaan ohjetta. Yht'äkkiä verannalta kuului, kun ompleukone ompeli täysillä. Ajattelin, että koiranpentu oli mennyt makaamaan polkimen päälle. Mutta ei. Kone ompeli itsekseen täysillä ja siitä nousi mustaa savua. Säikähdin ihan hirveästi.

Koska äidin kone oli peräisin '80-luvulta, sitä ei enää kannattanut korjata. Pähkäilyjen jälkeen päädyin ostamaan ompelukoneen. Enpä olisi koskaan uskonut, että sorrun semmoiseen! Ompeluhan ei kuulu miun lempiharrastuksiin, koska siinä menee aina jokin asia pieleen.

Kone seisoi kammarin lattialla koko talven pakkauksessaan. Lomalla otin sen esille ja päätin ommella kesken jääneen käsityöpussin valmiiksi. Sitten päätin harjoitella koneen käyttöä enemmänkin ja opetella käsityöpussien tekemistä. Koko juttu karkasi vähän lapasesta. Puolustuksekseni on sanottava, että näistä alla olevista pusseista yksikään ei ole jäänyt miulle itselleni. Oma käsityöpussi on vielä ommeltava.

Oikeanpuoleinen pussi on viime kesänä aloitettu kässäpussi. Siinä olen erityisen ylpeä siitä että sekä vuori että kukallinen päällikangas ovat samanlaisia, mutta erivärisiä. Sisältä löytyy punaisia kukkia. 
 Jokaiseen pussiin ompelin erilaisen vuorin kuin päällikankaat olivat. Miulla on siis kangasvarasto, koska jossain vaiheessa elämääni kuvittelin alkavani tekemään tilkkutöitä. Suurin osa kankaista on matkamuistoja jopa vuosien takaa. Yhdessä kankaassa oli hinta punnissa. Kävin viimeksi Britanniassa joskus 10 vuotta sitten.
Kangasyhdistelmiä oli hauskaa valita. Miulla on myös nauhavarasto, koska nauhat ovat niin kauniita. Nyt sain käyttää niitä pussien lenksuihin.
Harjoittelin myös penaalin tekemistä - tai voisivathan nuo olla myös puikkopusseja. Vielä pitää hioa tekniikkaa. Pienemmässä pussissa tuli pohjasauma väärään paikkaan.

Jokaiseen pussiin tuli "Handmade with love" - nauha tai metallinen sydän.
Tässä linkki Hue Locon ohjevideoon.

lauantai 21. heinäkuuta 2018

Rannalla


Oli ihanaa levittää riippumatto varjoon mäntyjen väliin, kaivella neule käsityöpussista esiin, tuijottaa tyynelle järvelle ja neuloa. Mikä ihana lomapäivä Saimaan rannalla!
Ystäväni pyysi neulomaan morsiammelle huivin. Malliksi valitsin viime kesänä neulomani Combinatorics Shawlin, koska siinä oli kauniita, erivärisiä pitsiraitoja. En yleensä neulo mitään mallia toistamiseen , mutta tämä sopi ystävältäni saamiin lankoihin (Dropsin Baby Alpapacaa) hyvin. Sen lisäksi tämmöinen huivi neuloutuu nopeasti, koska aina oli saatava yksi raita valmiiksi ja sitten katsottava, millainen seuraavasta raidasta tulee.
Valitettavasti huivin värit ovat kuvissa haalistuneet. Morsian ei halunnut vitivalkoista huivia, joten siinä on valkoisen lisäksi harmaata ja beigeä. Huivin tiedot löytyvät täältä.
Häähuivista jäi lankaa aika paljon, joten päätin neuloa jämälangoista toisen huivin Villapesuohjelman kevään huivi-KAL:in innoittamana. Sehän oli pitkä huivi, mutta tähän tuli kolmioon erilaisia pintoja, raitojen väliin tuli yksinkertainen pitsi. Neuloin aina kerällisen yhteen raitaan.
Tässä kuvassa näkyvät värit paremmin. Pitsihuivissa on vihreätä lukuunottamatta kaikkia samoja värejä. Tykkään tästä huivista enemmän kuin ensimmäisestä. Morsiammella on varaa valita mieleisensä. Huivin tiedot on kirjattu Ravelryyn.
Aivan loman alussa aloitin neulomaan huivia. Halusin neuleen, jota olisi helppoa neuloa reissussa, eikä tarvitsisi kaivella ohjetta esille hankalissa paikoissa. Halusin myös käyttää piirongin laatikoissa marinoituja lankoja. Sieltä löytyikin Schoppel-Wollen Laceball, jossa oli pitkät väriliu'ut. Aloitin neulomaan ilman mitään sen kummempaa mallia. Kun lanka itsessään antaa kuvion, tässä tapauksessa raidat, ei miusta siihen juuri muuta tarvitse lisätä.
Neuloin huivia jonkin matkaa, mutten tykännytkään. Mietin, miten muuttaisin neuletta, pohdin erilaisia vaihtoehtoja. Sopisiko enemmän pitsinen malli lankaan kuitenkin paremmin? Tulin siihen tulokseen, että vika oli kovissa väreissä. Sitten muistin, että viime aikoina Ravelryssä ja podcasteissa on ollut esillä "marled knitting", jossa neulotaan yhtä aikaa kahta eriväristä lankaa. Miulla oli  valkoista Austermannin Merino Lacea useampi kerä. Kokeilin ja ihastuin. Sain merinot ja Schoppel-wollit kaikki upotettua huiviin ja siitä tuli kaunis. Valitettavasti hellepäivän aurinko haalistaa kaikki värit, eikä valkoinen juurikaan kuvista näy.

Tähänkään huiviin ei siis ole mitään ohjetta. Posottelin ainaoikeaa 28 kerrosta ja sitten tein yksinkertaisen pitsiraidan. Valkoinen lanka loppui juuri ennen reunan tummansinistä raitaa. Väri tuli siihen sattumalta, mutta näyttää suunnitellulta. Tykkään! Huivin tiedot on kirjattu tänne.