lauantai 1. joulukuuta 2018

Täydellisen tyytyväinen

Kerrankin kävi niin, että kun näin juuri julkaistun, ihanan villapaitamallin Ravelryssä, miulla oli siihen lankaa eikä puikoilla ollut ruuhkaa ja pääsin heti neulomaan. Olin ostanut kesän Neulefestareilta Walcot Yarnsin Opusta. Olin päättänyt neuloa siitä villatakin. Ohjekin oli valmiina Ravelryn suosikeissa, mutta jostain syystä neuleen aloittaminen aina vain siirtyi ja siirtyi. Vaikka malli oli kaunis, jokin siinä kaiveli - ei huvittanut aloittaa. Sitten lokakuun alussa Ravelryyn ilmestyi uusi, aivan ihana villapaitamalli, ja miun suunnitelmat villatakin neulomisesta muuttuivat silmänräpäyksessä. Aloitin heti neulomaan puseroa.
Ihastuin mallissa helman ja hihansuiden palmikkoihin.  Niistä tuli mieleen kuusimetsä. Paita aloitettiin neulomaan ylhäältä. Miulla oli vaikeuksia valita oikea koko - tein jopa mallitilkun. Niinpä päätien ja olkapäiden kohdalla seilasin kahden koon välillä. Pääntien resori jää valmiissa puserossa hieman liian korkealle, joten olisi ehkä pitänyt sittenkin valita suurempi koko. Tästä huolimatta taas kerran näin, miten kätevää ylhäältä alaspäin neulominen on. Paitaa voi koko ajan sovittaa ja katsoa, tuleeko siitä oikean kokoinen.
Mie olen aina mieltänyt villapaidan hieman karheaksi, todella lämpimäksi paidaksi, jonka alle täytyy karheuden takia laittaa poolopaita. Sen vuoksi miulle tulee aina niin kuuma villapaidoissa, etten juurikaan niitä käytä, muuten kuin ulkoillessa ja retkillä. Opus-lanka on niin suloisen pehmeää, ettei alle tarvitse laittaa pooloa. Paitaa voi pitää ihoa vasten. Tämä on miulle vallankumouksellista ja olenkin joutunut muuttamaan ajatuksiani siitä, millainen villapaita voi olla. Se voi olla myös ihan tavallinen pusero, jonka voi vetää päälle ilman aluspaitaa. Olen innoissani.

Miulla puikoilla toinen villapusero, josta puuttuu enää yksi hiha. Myös sitä voi pitää ilman alla olevaa paitaa. Se tosin ei valmistu lähiaikoina, sillä olen jälleen kerran haksahtanut täysin adventtineulontoihin. Kahteen muuhun paitaan on jo langat odottamassa. Ihanaa!!! Yllä olevan paidan tiedot löytyvät täältä.


Walcot Yarnsin Opus on ihanan pehmeää, laadukasta lankaa. Se näyttäisi olevan värjätty harmaalle tai ruskealle villalle, sillä värin alta pilkistää toinen väri. Se tekee neulepinnasta elävän ja väristä upean. Pisteenä i:n päälle vyötteessa on lupaus, joka ainakin miun kohdalla toteutui:


Lankaa jäi vielä yksi vyyhti. Jospa hankkisin lisää Opusta ja neuloisin siitä kirjoneulepuseron.

Paita kuvattiin iki-ihanan Pulsan aseman lumihiutalenäyttelyssä.

P.S. Melkein unohdin. Ompelin ystävälle nimipäivälahjaksi kässäpussin.  Näitähän ompelin kesällä pilvin pimein. En vieläkään saa vetoketjua mieleisekseni, mutta ohjeen mukaan se ommellaan näin - kai.

Osallistuin kesällä Dingo Dyeworks-podcastin arpajaisiin ja voitin kässäpussin. Ajattelin, että samalla kun sieltä lähetetään miulle kässäpussipaketti, voi sieltä laittaa lankaakin. Niinpä tilasin huivilangat. Petah värjää australialaista lampaan villaa. Hän saa inspiraationsa paikallisista niittyjen ja metsien kukista. Olen oppinut paljon hänen podcastista värien yhdistämisestä, josta hänellä on pitempi sarja viime talvelta.

sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Lisää sukkia

Matkalla edellisen postauksen kuvauspaikalle näimme kallioon louhittuja bunkkereita ja luolia. Niin kuin sanoin, lapaskuvat onnistuivat, mutta sukkakuvat eivät. Marraskuussa kuvaaminen on haasteellista.
Aloitin alkukesästä neulomaan veljelleni joululahjaksi sukkia. Olin ostanut paksumpaa raitalankaa ja ajattelin, että sukat valmistuvat nopeasti. Neuloin sukkia reissun päällä autossa, rantasaunan portailla ja junassa. Ensimmäinen sukka oli jo melkein valmis. Sitten tapahtui kummia. Käsityöpussi, jossa sukkaneule oli, katosi. Ensin luulin jättäneeni sen lapsuuden kotiini, sitten sinne rantasaunalle, sitten veljentyttöni autoon. Kässäpussia ei ole löytynyt mistään. Olisinko unohtanut sen junaan?

Syyskuun lopulla aloitin  uudet sukat. Jos käy niin onnekkaasti, että kässäpussi löytyy, veljeni saakin kahdet sukat. 
Ystäväni oli halunnut neuloa kielosukat, mutta malli oli osoittautunut liian vaativaksi. Hän pyysi miuta auttamaan ja neulomaan sukat hänelle. Lupauduin, sillä olin joskus itsekin katsellut mallia. En useinkaan moiti ohjetta, mutta nyt teen poikkeuksen. Ohje oli selvästikin keskeneräinen tai sitten en saanut ystävältäni kaikkia ohjeen sivuja.
Varren kielokuvioinnin tekemiseen ehdotettiin kolmea tapaa: sen sai tehdä kirjoneuleena, intarsiana tai jälkeenpäin kirjottuna. Päädyin viimeiseen, mikä oli varmaankin virhe. Paras tapa olisi varmaankin ollut kirjoneule tikapuutekniikalla. Ohjeessa ei ollut kuin oikean sukan kielokaavio. Vasemman sukan kuviointi piti itse kääntää peilikuvaksi. Tätä vastaan mie protestoin. Jos ohje on maksullinen, pitää siinä olla kaikki kunnossa! Miun avaruudellinen hahmotuskyky ei riittänyt siihen. En millään saanut vasemman sukan kieloa samanlaiseski oikean sukan kielon kanssa. Onneksi se tuntunut haittaavan ystävääni. Sukkien tiedot löytyvät täältä.

Osallistuin Facebookissa Niina Laitisen Isänpäiväsukat -mysteerineulontaan. Halusin neuloa joululahjasukat. En kuitenkaan halunnut neuloa sukkia 7 veljeksestä, vaan kaupunkilangasta, mutta en löytänyt sitä mistään lähikaupungin kaupasta. City Marketistä löytyi Pirta-lankaa. Vuosikymmeniä sitten Pirta oli hyvää villalankaa. Muistan itsekin neuloneeni siitä villapuseron. Tämä nykyinen Pirta ei kuitenkaan ole samaa, vaan Kiinassa tehtyä halpislankaa. Olin kuitenkin jo ihan kypsä langan metsästämiseen ja päätin ostaa Pirta-langat. Tulikohan tehtyä virhe? Ei alle 4 euron lanka voi olla hyvää. Olisi varmaan sittenkin pitänyt tyytyä Seiskaveikkaan.

Alussa jouduin purkamaan vartta hieman, koska harmaa olikin sen verran vaaleaa, ettei lumihiutalekuvio erottunut selkeästi valkoisesta pohjasta. Sukista tuli liian pienet. Olisi pitänyt valita isompi koko. Lanka ei myöskään oikein istunut kirjoneuleseen. Edes pingoittaminen ei tasoittanut neulepintaa. Sukat eivät luultavasti päädykään pukinkonttiin, vaan omiksi saapassukiksi.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Lisää lapasia

Hämäränä marraskuun sunnuntaina suuntasimme Salpapolulle, jonka varrella voi tutustua Toisen maailmasodan aikana rakennettuihin linnoitteisiin. Päämäärämme oli Härkämäki, jossa on 3 erilaista luolaa ja retkeilijöille rakennettu nuotiopaikka. Repussa oli jälleen kuvattavia neuleita, joita olikin kerääntynyt iso pino.
En ole voinut kuvata neuleita vähään aikaan, eikä marraskuinen, hämärä kuusikko tietenkään ollut paras mahdollinen paikka. Lapaskuvat kuitenkin onnistuivat hyvin. Myöhemmin esittelen sukkia, joiden kuvat eivät valitettavasti ole kovinkaan hyviä.
Kesällä neulomistani kämmekkäistä jäi lankaa sen verran, että päätin neuloa lisää lapasia. Mallit löysin virolaisesta Eesti kindakirjad kirjasta. Kirjassa mallit on jaettu kuviotyyppien mukaan. Kuvia lapasista ei kirjassa ole, vaan siinä esitellään pelkästään kaavioita. En muista, milloin olen kirjan hankkinut, mutta se on oiva lähdekirja, joka ansaitsisi enemmän käyttöä.
Valitsin kirjasta 2 mallia, jotka olisivat voineet olla myös Suomesta. Ylläolevien lapasten malli löytyy kirjan geometristen kuvioiden luvusta. Tykkään mallista. Harmaan langan väriliu'ut olivat niin pitkiä, että lapaset ovat eriväriset, mutta se ei haittaa.
Toisten lapasten malli löytyy kirjan luvusta, jonka nimi luultavasti on Malleja maasta tai maalta. Google-kääntäjä ei ollut kovin tarkka tässä kohtaa. Mallissa kirjoneuletta on kämmenessä leveän raidan verran. Muu osa kämmentä on yksinkertaista oikein-nurin neulosta. Poikkeuksellisesti näistä lapasista oli kirjassa  kuva. En olisi pelkän kaavion perusteella hoksannutkaan neuloa tätä mallia. Kuvasta näin, että malli onkin kaunis.
Näihin lapasiin piti peukalo neuloa harmaalla, sillä turkoosi lanka alkoi olla jo lopuillaan. Oikeastaan harmaa peukalo antaa hyvän kontrastin turkoosiin kämmeneen.
Lapasten tiedot löytyvät täältä.
 Lapasten neulominen ei ole loppunut tähän, niitä on niin  mukavaa neuloa!!! Puikoilla on tällä hetkellä kahdet ja jonossa kolmet kintaat. Onneksi joulu on tulossa, ja voin antaa lapasia lahjaksi.

sunnuntai 14. lokakuuta 2018

Kotimekko

Tänä syksynä ruska on ollut poikkeuksellisen kaunis. Auringon valossa värit ovat loistaneet kirkkaina. Niinpä päätimme lähteä lauantaiaamuna Repoveden kansallispuistoon ihailemaan värejä. Aurinkoa emme nähneet, oli liian sumuista. Mukaan otin juuri parahiksi valmistuneen Lotta-mekon.

Lotan ohje on kirjoitettu Tukuwoolille, mutta koska halusin neuloa kotimekon ja Tukuwool on hieman karheaa, päätin etten neulo sitä Tukuwoolista. Valitsin edullisemman ja pehmeämmän Sisun. Sisu on Tukuwool Sockia ohuempaa lankaa, joten valitsin ohjeesta suuremman koon kuin muuten olisin valinnut. Sovitin yläosaa usein ja säätelin silmukkamääriä sen mukaan.
Helmaa neuloessa en enää sovittanut. Olisi ehkä kannattanut, sillä helmaosa olisi voinut olla leveämpi. Onneksi se ei haittaa kotioloissa.

Olin myöskin päättänyt neuloa kaikki ostamani langat mekkoon. Lotta ei ole ihan noin pitkä ohjeessa ja itsekin olisin oikeastaan tykännyt hieman lyhyemmästä mekosta, mutta eipä jäänyt jämälankoja piirongin laatikoihin pyörimään.
Mekko on aivan ihana. Se on mukava päällä, lämmin olematta kuuma. Lotan tiedot löytyvät täältä.

Huomasin, että olen unohtanut kertoa pikkumekosta, jonka neuloin kesällä kummitytölleni. Kuvaa ei miulla ole muualla kuin Ravelryssä, jonne sitä  pääsee katsomaan tuosta sinisestä klikkaamaalla. Itse mekko on jo lähetetty pikkuiselle tytölle. Mekko on neulottu pehmoisesta merinosta. Mekon väreiksi löytyi sopivasti vesimelonin sävyjä, onhan ohjeen nimi Watermelon Cardigan.


sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kesän viimeiset

Syksy oli jo ehtinyt pitkälle kun sain kesähuivit valmiiksi. Toista tosin aloitinkin neulomaan vasta syksyllä. Kuvauspäivänä oli kaunis, aurinkoinen syyspäivä. Ruska ja hanhien syysmuutto oli aluillaan. Oli mitä parhain retkipäivä.
Haiku-huivi oli Jyväskylän neulefestareitten huivi-KAL. Ohjeen sai, jos kesäkuussa osti Tukuwoolia. Mie ostin langat tähän villatakkiin ja ohje tuli lankojen mukana. En kuitenkaan ehtinyt neuloa huivia ennen kuin alkusyksystä.
Kun näin ensimmäisiä kuvia huivista Facebookissa ja Ravelryssä, ihastuin. Huivissa vuorottelevat ainaoikeinkerrokset ja kaksivärinen patenttineule. Mie en tykkää patenttineuleesta. Olen sitä kokeillut ja huomannut, että menen aina sekaisin. Ajattelin kuitenkin, että jospa nyt onnistuisin. Kaikki sujuikin hyvin reunakuvioihin saakka. Sekoitin lisäys- ja kavennuskohdat. Purin muutaman kerran. Sitten päätin, että olkoon. Huivista on muutenkin tulossa kotihuivi. Ei sitä ole kukaan katsomassa ja tutkimassa. Virheet saivat jäädä huiviin.
 Väreinä huivissa on Tukuwoolin Anga ja Ujo. Neuloessa Ujo, joka on vaaleaa violettia, näytti ihan luonnon vaaleanruskealta tummanruskean Angan vieressä. Välillä miun piti ihan tarkistaa, että miulla oli oikea lanka käytössä.
Virheistä huolimatta huivista tuli todella mieluisa. Se on muhkea ja lämmin. Juuri sellainen, johon on kylminä syys- ja talvi-iltoina mukavaa kääriytyä sohvan nurkkaan neulomaan. Haikun tiedot löytyvät täältä.

Osallistuin kesällä Winter Raven Walks -MKAL:iin. Mysteerivihjeiden yhteydessä oli aina jokin tarina korpeista. Kovin talvinen miun huivista ei tullut, sillä käytin ohuen ohuta lankaa. Olin jo alkukesästä neulonut sinivihreän huivin, johon olin käyttänyt kerän samaa, jo kauan piirongissa marinoitunutta, lankaa erivärisenä. Halusin neuloa myös punaisen kerän pois  - olihan se jo ollut vuosia lankavarastossani.
Tämä huivi ei mainannut valmistua ollenkaan. Jotenkin tympäännyin sen neulomiseen. Kyseessä oli mysteerihuivi, joka neulottiin "siivestä siipeen". Keskiosa tehtiin lyhennetyillä kerroksilla. Kun oli päässyt puoliväliin, loppu olikin alkuosan kertausta - päinvastaisessa järjestyksessä tosin. Mitään kaipaamaani uutta ja yllätyksellistä ei puolen välin jälkeen tullut. Oli aika tylsää.
Lopputulos on siitä huolimatta mieluinen. Miulla on muutama mekko, joiden kanssa huivi sopii erinomaisesti.
Huivin tiedot löytyvät täältä.

lauantai 22. syyskuuta 2018

Sumuisena aamuna

Sumuinen aamu järven rannassa on valtavan kiehtova. Maailma näyttää loppuvan tyhjyyteen. Sumun keskeltä näkyvät kohteet ovat sadunomaisia. Kuvasta ei juurikaan näy, mutta porraskaiteiden yläpuolella on pieni tumma piste. Siinä oli joku aamuvirkku veneellä ongella. Vene näytti kelluvan tyhjän päällä.
Osallistuin kesällä Kirstin Kapurin mysteerineulontaan. Siinä neulottiin kaksivärinen todella kaunis huivi. Mie kompastuin värien valintaan. Miusta netin kautta on vaikeaa valita yhteensopivia värejä, koska niitä ei pääse kokeilemaan vierekkäin. En päässyt käymään lankakaupassa, joten oli tyydyttävä niihin väreihin, joiden olin arvellut sopivan yhteen.
Värit eivät sopineet yhteen ollenkaan. Huiviin neulottiin leveä pää toisella värillä. Miulla oli toisena värinä harmaanruskea, jonka pitäisi sopia väriin kuin väriin. Mutta ei. Yhdistelmä sai molemmat värit näyttämään likaisilta. Olin jo neulonut aika paljon ja purkaminen harmitti. Mutta sitten ajattelin, että en pitäisi rumaa huivia enkä voisi antaa sitä lahjaksikaan. Hankin lisää keltaista lankaa ja neuloin huivista yksivärisen. Kyllä kannatti purkaa!
Lanka oli Isagerin Merliniä eli merinon ja pellavan sekoitusta - aivan ihanaa lankaa. Se on juuri sopivaa kesäneuleisiin. Miulla jäi useampi kerä ruskeaharmaata. Tajusin tänä aamuna, että siitä voisinkin neuloa Campside-huivin, joka on ollut suunnitelmissani useamman kuukauden ajan. Olin ajatellut neulovani sen jostain pehmeästä DK-langasta, mutta oikeastaan ei leiritulilla mitään paksua huivia tarvita. Kevyt, mutta lämmin riittää.


Olen siis tyytyväinen lopputulokseen. Ainut ongelma on se, etten ymmärrä, miten tuon muotoista huivia kannattaisi pitää kaulalla tai olkapäillä. Miten sie pitäisit?
Huivin tiedot löytyvät täältä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Alkusyksyä

Syksy on hienoa patikointiaikaa. Ei ole liian kuumaa eikä kylmää. Yleensä ei ole ötököitäkään. Uimassakin voi vielä käydä sillä järvivedet viilentyvät hitaasti. Tällä kertaa retkikohteenamme oli meille uusi Heisanharju. Olen kyllä odotellut viileämpiä kelejä, sillä kesällä neuloin itselleni uuden retkipaidan.

Olin jo kauan miettinyt, että oikeastaan tarvitsisin retkeilypaidan, semmoisen ohuesta langasta neulotun, joka mahtuu hyvin takin alle. Viime kevään muovikeskustelun seurauksena päätin neuloa sellaisen. Miulla on 2 fleecepaitaa, joita olen käyttänyt retkillä. Niitä en heitä pois, sillä nehän olisivat muovijätettä. Mutta aion pääasiassa käyttää uutta paitaani enkä fleecepaitoja.
Ostin langat kesällä ompeluseurani kesäretkeltä. Värit toivat mieleen '70-luvun. Niinpä päätin neuloa paidasta muutenkin sen henkisen. Koko paita on neulottu kolme oikein - yksi nurin joustineuleella. Se oli yleistä seitsemänkymmentäluvulla. Se myös tekee paidasta lämpimämmän, koska neulos myötäilee paremmin vartaloa ja tuo siihen paksuutta.
Mitään ohjetta miulla ei ollut. Olin samaan aikaan neulomassa alempana esittelemääni villatakkia. Siinä oli silmämääräisesti samanvahvuista lankaa, joten otin sen ohjeesta pääntien silmukkamäärän. Molemmat neulottiin ylhäältä alas. Paitaan neuloin takaosan hiukan pidemmäksi lyhennetyillä kerroksilla. Oikeastaan takaosa olisi saanut olla reilusti pidempi, mutta en enää käy sitä korjaamaan.
Lanka oli neulottaessa todella karheaa ja tahmaisen oloista. Uskaltauduin pesemään paidan pesukoneen villapesuohjelmalla. Paita pehmeni huomattavasti, mutta on toki vieläkin karhea. Se ei minnuu haittaa. Tykkään kovasti retkipaidastani. Tämä tulee olemaan päällä useasti. Paidan tiedot on kirjattu Ravelryyn.
Villatakkeja ei voi olla liikaa. Sen sijaan niitä voi olla liian vähän. Siihen havahduin keväällä. En ollut pitkään aikaan juurikaan neulonut villatakkeja. Vanhat alkoivat olla jo aikansa eläneitä. Se keväällä neulomani pitsinen olikin miulle liian iso ja päätyi ystävälle. Punainen takki on oikeastaan ainut vielä siisti takki.  Oli ryhdyttävä toimeen. Ensimmäisenä puikoille päätyi ihana Sammal, joka oli miulla suunnitelmaissa jo pitkään.
(Kuvassa yritän pitää märkää koiraa sopivan etäisyyden päässä. Se innostui polskimaan purossa.) Lanka on ihanaa, värjäämätöntä Tukuwoolia. Ajattelin, että väri sopisi monen vaatteen kanssa. Lanka tuntui sen verran mukavalta, että nyt haaveilen tummankeltaisesta Tukuwool-villapatkista. Pitäisi löytää sopiva malli. Takista tuli kevyt, mutta kuitenkin lämmin.



Sammal-villatakin on suunnitellut Joji Locatelli juuri tälle langalle. Olipa mukavaa neuloa, kun ei tarvinnut miettiä silmukkamääriä tai soveltaa yhtään mitään. Sen kun vain seurasi ohjetta ja hyvä tuli!
Takin tiedot löytyvät Ravelrystä.


sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Kansainvälisiä kädenlämmittimiä

Loppukesän iltapäivänä oli hienoa meloa vielä kerran lähisaareen saunomaan ja uimaan. Ukkospilvet olivat hajoamassa ja illasta oli tulossa hieno. Aurinko laski salmen taa, takaisin meloimme kuunsiltaa pitkin.
Heinäkuun alussa Ravelryssä alkoi brittiläisen suunnittelijan mysteerineulonta, jossa tehtiin kämmekkäät oman koulun väreissä. Meillä Suomessa ei kouluilla ole omaa väriä, joten ohitin tämän kohdan ja valitsin piirongin kätköistä aiemmin kesällä hankkimani lapaslangat. Ohjeessa oli kaksi vaihtoehtoa, lyhyet ja pitkät kämmekkäät. Valitsin pitkät. Ranteen harmaa osuus kuvaa koulupuvun hametta, turkoosi bleiseriä. En innostunut tekemään solmioita, taskuja enkä muitakaan tilpehöörejä. Näin jälkikäteen olisin ehkä pitänyt enemmän lyhyemmästä mallista, mutta eipähän ranteita palele.
Vuosi sitten tilasin Kanadasta käsinvärjättyä lankaa, josta kerroin tarkemmin tässä postauksessa.  Viime kesänä suunnittelin neulovani langasta vielä sormikkaat, mutten sitten saanutkaan niitä aikaan. Loppukesästä tänä vuonna sitten loin silmukat. En käyttänyt mitään ohjetta enkä mallia, koska langassa on riittävästi kuviointia. Pitsit tai palmikot häviäisivät langan kirjavuuteen.

Kevään ja kesän Pietarin matkoilla kävin myös käsityökaupoissa etsimässä venäläistä lankaa. Kaupoissa oli pääasiassa tuontilankoja Turkista tai Italiasta. Löysin myös venäläistä lankaa, jonka nimi oli Maalaislanka (Деревенская Пехорка). Se oli 100% villaa, melko löyhäksi kaksisäikeiseksi kehrättyä, melko paksua lankaa. Se oli sopivaa lapasiin. Malliksi löytyi sopiva Maatuska-lapaset -ohje. Saa nähdä, miten lanka tulee kestämään. Lapasten tiedot löytyvät täältä.
 Kesällä Ravelryn I Make Mittens -ryhmässä alkoi heinäkuun alussa mysteerineulonta, jossa opeteltiin neulomaan lapaset kärjestä ranteeseen. Ensin neulottiin  peukalot, jotka jätettiin odottamaan. Seuraavaksi tehtiin lapasten kärki ja yläkämmen, johon peukalo liitettiin. 
 Ajattelin, että näin voisin neuloa myös yllä esittelemäni sormikkaat. Mutta sitten kymmenen sormen neulominen ensin tuntui tylsältä. Peukaloiden neulominen ensin kyllä kiinnostaa, sillä niiden neulominen viimeiseksi on myös tylsää. Kun tekee tylsimmän osuuden heti, onkin loppulapasten neulominen pelkästään nautintoa.
Lankana lapasissa on sama venäläinen lanka kuin Maatuskoissa. Lapasten tiedot löytyvät täältä.