lauantai 22. huhtikuuta 2017

Pitkäperjantain retkillä

Pitkänperjantain linturetki suuntautui Siikalahdelle. Voimakas pohjoistuuli teki pikkupakkasen niin purevaksi, että retki jäi lyhyeksi. Lintuja lahdella kuitenkin oli runsaasti.
Kun näin Escalator-sukat Ravelryssä, oli pakko kaivella lankavarastoa ja ryhtyä neulomaan. Miulla ei ollut ihan oikean paksuista lankaa, mutta se ei intoa haitannut. Jälkikäteen ajateltuna olisi kannattanut odotella sopivaa lankaa, jotta sukista ei olisi tullut niin tiukkoja.
Sukat neulottiin lyhennetyillä kerroksilla osittain edestakaisinneuleena. Tykkään kovasti vinksin vonksin menevistä raidoista. Tämmöiset voisi joskus neuloa uudestaankin!
Iltapäivällä suuntasimme Punkaharjun Metsäntutkimuslaitokselle kävelemään. Kylmä tuuli oli yltynyt entisestäänkin ja rannassa oli hyytävää. Oli pakko pysyä metsän siimeksessä, jonne tuuli ei yltänyt. Kälyni ei kuitenkaan kaihtanut arktisia oloja, vaan suostui sukkamalliksi Puruveden rantaan.

Törmäsin helmikuussa Ravelryssä Prairie-sukkiin. Sukkien mallin inspiraationa on Laura Ingalls Wilderin kirjat, joita ahmin tyttönä ja joita olen lukenut myöhemminkin. Sukissa on yksinkertainen kuvio, joissa voi nähdä preerioiden vehnäpellot. Olimme juuri lähdössä hiihtolomareissulle Posiolle, tämä malli olisi oiva automatkaneule. Sainkin ensimmäisen sukan melkein valmiiksi menomatkalla. Neuloin maisemia katsellessani hiukan liian pitkän varren. Resori on melkein liian tiukka, koska se ylettyy ylemmäksi pohkeeseen.
 Käly sai sukat kuvauspalkaksi, mutta mie tahtoisin neuloa tämänkin mallin uudelleen. Harmittelin neuloessani koko ajan, että miksi valitsin vaaleanpunaisen langan sukkiin (no, kun sitä sattui olemaan piirongin laatikossa). Olisi kivaa neuloa nämä sukat jostain kauniista langasta.


Escalator ja Prairie -sukkien tiedot löytyvät Ravelryn sivuilta.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Jäällä


Muutama viikko sitten päätimme lähteä vielä kerran järven jäälle potkureilla. Ajattelimme, että pian jäät heikkenevät niin, ettei sinne voi enää mennä. Aamu olikin ihana, aurinkoinen ja pilvetön. Pian kuitenkin tuuli yltyi ja taivaalle alkoi kertyä pilviä.
Oli etsittävä saaresta lahdenpoukama, johon tuuli ei olisi yltänyt. Halusin nimittäin kuvata kahdet mysteerisukat. Se oli hankalaa, sillä tuuli yltyi ja kiersi joka paikkaan. Tämä näkyy yllä olevasta kuvasta. En tarennut enkä ehtinyt vetää sukkaa kunnolla jalkaan, vaan kantapää on jäänyt jalan alle.
Nämä olivat ystävänpäivämysteerisukat. Tykkäsin neuloa näitä, koska sain upotettua sukkiin piirongin laatikossa kauan marinoitunutta sinistä sukkalankaa. Sukan suussa on keltainen käännetty pitsireunus, josta en ole täysin varma. Pysyyköhän se noin?
Jää kumahteli ja paukkui näitä sukkia kuvatessamme. Oli ollut lämmintä ja nyt kylmeni. Jään koostumus muuttui ja samalla se piti ääntä. Pian kuitenkin tuuli niin kovaa, ettei kumahtelua kuullut. Rantaan oli hankalaa päästä. Potkuri oli kulkenut alkumatkasta vauhdikkaasti, mutta vastatuuleen oli työlästä mennä.
Olen ihan koukussa Ravelryn Solid Socks -ryhmän mysteereihin. Näitä oli todella mielenkiintoista ja mukavaa neuloa ja lopputuloskin on hieno. Mysteerisukista myös oppii uutta. Näissäkin on miulle uudenlainen kantapää, josta emme tulleet ottaneeksi kuvaa. Kiilakavennukset ovat jalkapohjassa ja muodostavat kivan näköisen kolmion.

Sukkien tiedot:
Valentine Sock KAL ja Pinnacles and Turrets Socks

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Hiihtoloma jatkuu

Viimeisenä lomapäivänä suuntasimme lumikenkäilemään Korouomaan. Olipa ihanaa! Maisemat olivat huikaisevia, lumi pehmeää ja jännitystäkin oli. Kuvassa olen ylittämässä Korojokea kapeaa siltaa pitkin. Sillan alla joki virtasi sulana. Pelotti, että astun kohtaan, jossa on vain pelkkää lunta eikä sillan lankkuja.
Olin hankkinut Kenkäverosta Lapasesta lähtöö Savossa -kirjasen aiemmin talvella ja ihastunut sen lapasmalleihin niin, että päätin neuloa kaikki mallit. Hankaluutena oli langat. Ohjeen mukainen lanka (paksu pirkkalanka) olisi tullut aika kalliiksi. Päädyin Pirtin kehräämön ja Schachenmayerin lankoihin, jotka ovat hivenen liian pksuja näihin malleihin. Olen oppinut olemaan hiukan varovainen lapaslankahankinnoissani. Ostin nimittäin kerran paksua Pirkkalankaa Kainuun lapasiin. Niiden jämälangoista sitten neuloin villapaidan.
Osan näistä lapasista olin saanut valmiiksi jo ennen lomaa, osa valmistui loman aikana ja viimeisen näistä neljästä parista aloitin lomalla. Kuvasin kolme paria Korouomassa lumikenkäreissun loppupuolella, mutta ilta alkoi jo hämärtää ja mustien lapasten värit eivät enää näkyneet hyvin. Niinpä kuvasin ne uudelleen tänä aamuna verannallamme.

 Värit eivät vieläkään oikein erotu. Lapasissa on kahta vihreää ja kahta sinistä. Kaikkia näitä lapasia oli ihanaa neuloa. Tuli sellainen "vielä yksi kerros" olo. Oli pakko nähdä, millaiseksi kuvio muotoutuu. Kirjasessa on vielä 11 mallia, joita en ole neulonut. Kahteen malliin olen päättänyt ostaa tarvikepaketin, jotta saan varmasti oikeat värit lapasiin. Muihin täytyy vielä metsästää sopivaa lankaa.
Yllä olevat lapaset eivät kuvassa näytä juuri miltään, värikin on hiukan väärä. Näissä käytin Pirtin kehräämön värjäämättömiä karstalankoja. Tykkään näistä kuitenkin kaikista eniten. Värit ovat harmoniset ja männynkävyt hienot.

 Korouomassa toiset kiipeilivät jääseinämiä, me rämmimme lumikengillä eteenpäin. Ilta hämärsi ja oli aika palata mökille pakkaamaan.
Lapasten tiedot:
Mansikka, Pihlaja, Mustikka-puolukka ja Männynkäpy.



lauantai 1. huhtikuuta 2017

Verenpisarat tunturissa

Tammikuussa Ravelryn Solid Socks-ryhmässä neulottiin mysteerisukkia, joiden inspiraationa oli Kotukutuku eli verenpisara. Miulla oli piirongin kätköissä verenpisaran kukkiin sopivaa Roosa nauha -sukkalankaa, joten pääsin neulomaan heti mysteerin alettua.
Ohjeessa sukat neulottiin kahdella pyöröpuikolla varpaista ylöspäin. Mie neuloin sukkapuikoilla ja sen vuoksi välillä oli hankalaa ymmärtää ohjetta. Niinpä miun sukat eivät ole ihan ohjeen mukaiset. Terässä on liian vähän verenpisaroita ja varressa liikaa. Lopputulokseen se ei tietenkään vaikuta, mutta olen sittemmin hankkinut kahdet lyhyet 2 mm pyöröpuikot, joilla voi neuloa sukkia. Pitkiä miulla on, mutta miusta on liian vaivalloista koko ajan kiskoa pitkää kaapelia.
Sukat pääsivät retkelle hiihtolomalla Riisitunturille. Lumikenkäilimme tunturin yli Uudenlammen laavulle. Tunturissa oli sumua, mutta maisemat olivat silti todella kauniit. Riisitunturin huipun jälkeen saimme edetä omia polkuja pitkin laavulle saakka. Sukat oli tarkoitus kuvata siellä, mutta paikalle pyrähti 8 koirarekeä, joten kuvaamisesta ei tullut mitään. Onneksi paluumatkalla Riisitunturin huipun kyltit tarjosivat hyvän kuvauspaikan ja samalla mahdollisuuden pieneen lepotaukoon rankan nousun jälkeen.
Sukkien tiedot löytyvät täältä.

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Tunturissa

Latu tunturiin nousi ja nousi. Kiipeäminen kannatti sillä maisemat olivat upeat. Tunturissa sai myös olla rauhassa, vain harva halusi kiivetä suksilla huipulle. Huipulla odotti pieni taukotupa, jossa oli hyvä evästellä ja kuvata repussa matkannut huivi.
Olin ostanut langan puolitoista vuotta sitten Wienistä. En ole pätkävärjättyjen lankojen suuri ystävä, enkä kauheasti tykännyt tästäkään langasta. Olin neulonut punaisen huivin viime syksynä. Se ei ihan onnistunut. Nyt halusin kokeilla ohjetta uudelleen ja päätin käyttää siihen Wienin lankani. Huivi ei vieläkään onnistunut täysin. En saanut pingoitettua sitä oikean muotoiseksi. Huivin pitäisi olla paljon alareunasta pyöreämpi ja yläreunan pitäisi olla suora.
Pitkän evästelytauon jälkeen oli aika lähteä kotiin. Sukset veivätkin niin nopeasti alas tunturin rinteitä, että toisen huivin kuvauspaikka meinasi olla löytymättä. Väsymyskin alkoi painaa. Ei ollut mukavaa ottaa lapasia pois kädestä. Lopulta pakotin itseni pysähtymään ja kuvaamaan toista huivia.
Winter's whisper oli Ravelryn mysteerineulonta. Olin saanut kesällä lahjaksi ystävältäni ihanaa lankaa, jonka päätin käyttää tähän huiviin. Jälkikäteen hieman kadutti, sillä huivin malli olisi ehkä vaatinut hiukan paksumpaa lankaa. Mutta toisaalta, olin odottanut paljon, että pääsisin neulomaan tätä lankaa.
Huiviin olisi pitänyt laittaa helmiä kuvaamaan lumisadetta, mutta mie laitoin niitä vain kahdelle kerrokselle. En jaksanut laittaa niitä, eikä miulla olisi ollut riittävästi helmiäkään. Valitettavasti helmet eivät näy kuvasta.
Tämä huivi jää miulle. Suurin osa neulomistani huiveista päätyy lahjaksi. Lahjaksi saadun langan takia pidän Winter's whisperin itse.
Oranssikirjavan huivin tiedot ovat täällä.
Sinisen huivin tiedot löytyvät täältä.

lauantai 11. maaliskuuta 2017

Lomatumput

Hiihtoloma lähestyi ja miun lapastilanne näytti huonolta, mikä voi vaikuttaa kummalliselta, sillä olenhan viime kuukausina neulonut melkein pelkästään lapasia. Tulevalle lomalle tarvitsin lapasia, jotka olisivat lämpimät säällä kuin säällä. Kaikki miun huovutetut lapaset olivat kuluneet puhki. Oli aika neuloa uudet. Piirongin kätköistä löytyi kassillinen hahtuvajämiä, joista raidoittamalla sain neulottua tumput.
Lomalla suuntasimme Posiolle, jossa olimme seikkailleet pari vuotta sitten kesällä. Ensimmäisenä päivänä suuntasimme suksilla Riisitunturille. Pakkasta oli aika paljon, joten huovutetut tumppuni olivatkin tarpeen. Niitä ei olla kauneudella pilattu, mutta ne pitävät kädet aina lämpiminä.
Edellisistä tumpuista tuli melkein liian pienet, mutta näistä tuli hieman liian suuret. Se ei haitannut, sillä miulla oli melkein aina aluslapaset alla. Näin kädet pysyivät lämpiminä silloinkin, jos piti ottaa paksut lapaset pois käsistä.
Lomatumppuni osoittautuivat erittäin toimiviksi. Ne olivat lomaviikon aikana välillä märät ja jopa jäätyneet ulkopinnastaan, mutta kädet pysyivät aina lämpiminä. Villa on loistava materiaali!
Alkumatka Riisitunturille hiihdeltiin pilvisessä säässä. Kun olimme syöneet eväät aurinko tuli yllättäen esille ja koko maisema muuttui huikaisevan kauniiksi. Oli aika laskea tunturin rinnettä alas parkkipaikalle.
Tumppujen tiedot olen jälleen merkinnyt Ravelryyn.


perjantai 24. helmikuuta 2017

Järvellä

Jokunen viikko sitten lähdimme lauantaiaamuna Simpelejärven jäälle aamulenkille potkurilla. Jäällä oli vain vähän lunta ja potkuri luisti hyvin. Kuvissa kaikki näyttää siniseltä, mutta järvellä emme sitä huomanneet. Sumu ja aamuvalo kai saivat sinisyyden aikaan.
Tammikuussa Ravelryssä neulotaan lapasia, koska Amerikassa on ainakin neulojien parissa lapaskuu. Sen kunniaksi eräs suunnittelija julkaisi ilmaismallina ihanat lumiukkolapaset. Lapashullaantumiseni huumassa en voinut vastustaa niitä, vaan aloin heti neulomaan. Mikään ei ole niin ihanaa neulottavaa kuin ohuilla puikoilla ohuesta langasta neulottavat kirjoneulelapaset.
Tällä kertaa lapasista tuli miulle itselleni oikean kokoiset, joten nämä pidän itse. Vaikka olen viime aikoina tehtaillut lapasia, en olekaan itse saanut uusia lapasia ennen näitä.
Lapasten tiedot löytyvät täältä.

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Neuletapahtumia

Viime viikonloppuna pidettiin jo perinteiset Navettaneulonnat Tuhannen tarinan talossa. Oli mukavaa istahtaa entiseen lehmän parteen syöttökaukalon ääreen ja viettää viikonloppu neuloen, herkkuja syöden ja muiden neulojien seurasta nauttien.

Maanantaina oli kirjastossa jälleen käsityöilta. Paikalla oli myös kirjailija Mooses Mentula, joka kertoi, kuinka hänestä tuli kirjailija. Sain siellä pääteltyä Navettaneulonnoissa valmistuneita töitä. Niistä kerron sitten joskus myöhemmin.

Lopuksi vielä kuva hauskasta rannerenkaasta, jonka ostin Lappeenrannan Pyöröpuikosta. Tykkään siitä kovasti.
Kuvat tähän postaukseen otin tabletilla ja sen kyllä huomaa. Olisi kannattanut käyttää kameraa.


lauantai 11. helmikuuta 2017

Lumiset lapaset

Noin vuosi sitten voitin Ravelryn lapasryhmästä kauniiden lapasten ohjeen.  Olen viime aikoina neulonut melkein pelkästään lapasia. Tässä lapasvimmassa aloitin näitäkin neulomaan. Kuvissa tämä malli näyttää kauniilta ja semmoiselta "pakkoneuloaheti" -neuleelta. Sellainen se onkin. Mutta...

vaikka olen neulonut lapaset hyvin ohuesta langasta, ovat ne auttamattoman suuret. Ne ylettyvät melkein kyynärpäihin saakka ja ovat liian leveät miun omiin käsiini. Se harmittaa, sillä olisi mukavaa pitää näin kauniita lapasia kädessään. Onneksi ne voi antaa jollekin lahjaksi.
Lapasten ohjetiedot löytyvät täältä.


sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Joulukalenteri nro 4

On niin ihanaa, kun talvellakin pystyy retkeilemään. Kesäretkillä miulla on usein neulottavaa mukana, mutta talvella vain kuvattavaa. Melko lähellä kotiani on virta, joka yhdistää kahta järveä. Virran suussa on laavu, jonne yleensä johtaa talvella latu, mutta tänä talvena on liian vähän lunta.
Viime kesänä kävin Jyväskylässä Titityyssä. Sieltä tarttui mukaan useampikin vyyhti lankaa, mm. Tukuwoolia. Olen parina vuotena osallistunut jämälankavillasukkajoulukalenteriin. Vuosi sitten järjestäjät kyselivät, kiinnostaisiko joulukalenterihuivi enemmän kuin sukat. Niinpä nyt neulottiin huivi, johon miulla oli prikulleen oikeat langat! Ne kesällä ostetut Tukuwoolit. No, jouduin turvautumaan yhteen siniseen vyyhtiin Pirtin kehräämön karstalankaa, koska en ollut ostanut riittävästi Tukuwoolia.
Kun huivi oli melkein valmis, huomasin että olin napannut käsityöpussista heti alussa väärän värin. Sininen ja vihreä vaihtoivat paikkaa. Sinisen piti olla kontrastiväri ja vihreällä oli tarkoitus neuloa pitsit. En käynyt purkamaan, huivista tuli ihan hyvä näinkin. 
Vaikka huivista tuli hieno ja sitä oli mukavaa neuloa, jäin kaipaamaan jämälankasukkakalenteria. Sellaiset neulon joulukuussa!
Huivin tiedot löytyvät täältä.

lauantai 21. tammikuuta 2017

Joulukalenteri nro 3

Sää lauhtui aikalailla ja pilvet roikkuivat alhaalla. Siitä huolimatta oli mukavaa mennä metsään virran rannalle retkelle. Kuvaamista tosin haittasi hämärä keli. Sillalla oli sen verran avaraa ja valoisaa, että kuvat saatiin joten kuten otettua.
Vinterkyla -sukkien vihjeet tulivat neljänä adventtina. Etukäteistietojen perusteella odotin jotain haastavampaa. Sukista tuli kyllä ihan kivat, mutta jotenkin olin pettynyt niiden yksinkertaisuuteen. Kannattiko tästä mallista tehdä mysteerineulonta?
Tyrin kantapäävihjeen. Olin jo neulonut molemmat kantapäät, kun huomasin, että ai, olisikin pitänyt neuloa valkoisella langalla. En purkanut, koska ajattelin, että valkoinen kantapää näyttää helposti likaiselta.
Nyt, kun katselen kuvia, huomaan pitäväni sukista enemmän kuin alunperin. Mutta silti niistä puuttuu  jokin kiva juju. Olisinpa jättänyt nämä neulomatta ja neulonut joko nämä tai nämä. Toivottavasti olen ensi jouluna viisaampi (tuskin...)!