sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Linturetkeilijän villatakki

Ihana, lämmin kevätpäivä houkutteli lähtemään vuoden ensimmäiselle linturetkelle Virolahdelle. Vaikka talvi on ollut pitkä, silti yllätyimme siitä, että meri oli vielä jäässä. Vain salmessa oli sulaa vettä. Näimme silti paljon muuttolintuja ja olipahan kunnolla aikaa kuvata vihdoinkin valmistunut villatakki.
Neulemaailma on innostunut neulomaan islantilaistyylisiä villapaitoja. Laine-lehdessä ollut Treysta on yksi suosituimmista. Se onkin todella kaunis, mutta en halunnut neuloa samaa kuin "kaikki muut".  Sitten SeijaP Hetkiä Heimolasta -podcastista mainitsi, että hänellä on Islantilaisia neuleita niminen kirja ja hoksasin, että miullakin on. Olen tainnutkin kertoa tästä lapaspostauksessa. Kirjasta  löytyi miesten villapaidan ohje, josta muokkasin villatakin. Kirjan ohjeissa on kokoja runsaasti, joten sopiva koko löytyi helposti.
Sain syksyllä alennuskoodin Menitasta, koska olin tilannut Kalevala -KAL langat sieltä (peitto on vielä hieman kesken). Alennus oli sen verran hyvä, että päätin tilata takkilangat sieltä. En ole täysin tyytyväinen värivalintoihini. Netin kautta väriyhdistelmien valinta on hankalaa, kun ei pääse laittamaan keriä vierekkäin. Kuvissa värit näyttävät hyviltä, mutta sinisen tilalle olisi pitänyt valita jokin toinen, lämmin väri.
 Neuloin ensin hihat. Näin pääsin tympeimmän vaiheen ohi nopeasti. Sitten alkoi Sukka-Finlandia ja joulukalenterineulonnat. Takki jäi odottelemaan niiden päättymistä. Vartalo-osa menikin nopeasti, sillä neuloin takin pyörönä. Eteen neuloin muistaakseni 8 ylimääräistä silmukkaa, jotta sain leikattua takin auki. Ohjeessa kehotettiin ompelemaan koneella ompeleet ylimääräisen kaistaleen reunoihin ja leikkamaan sitten keskeltä.
Olen aina suhtautunut epäilevästi neulottuihin villatakkeihin, joissa on edessä vetoketju. Jotenkin vetoketjut eivät miusta sopineet neuleisiin. Nyt kuitenkin ajatukseni muuttuivat. Ajattelin, että se onkin kätevää. Katselin Youtubesta ohjeita vetoketjun ompelemiseen villatakkiin. Näytti helpolta. Tein ensimmäisen virheen siinä, kun mittasin takin etuosan pituuden ennen kuin olin leikannut sen auki. Ostin liian lyhyen vetoketjun. Menin uudelleen kauppaa ja ostin uudelleen samanpituisen vetoketjun (!!!???!!!), joka ei tietenkään sekään ollut riittävän pitkä. En ymmärrä, mitä mie oikein ajattelin tässä kohtaa. Sitten kävin vaihtamassa vetoketjun pitempään. Sekin oli liian lyhyt. Ja kyllä, olin mitannut pituuden villatakista.
En enää ilennyt mennä kauppaan vaihtamaan vetoketjua. Laitoin Miehen asialle. Kaupassa ei ollut oikean (?) pituista vetoketjua. Sitten satutin käteni ja takki jäi taas odottelemaan. Hoksanin, että kyllähän mie pystyn ompelemaan käsin, vaikka käsi on kipsattu. Nyt piti odottaa, että päästään käymään kaupungissa. Harjoitus tekee mestarin ja sieltä osasin ostaa oikean pituisen vetoketjun. Sen ompeleminen ei vain ollutkaan niin yksinkertaista kuin videoilla oli näyttänyt. En tykkää siitä, miltä se näyttää. Vaikka en venyttänyt neulosta, vetokutju kupruilee. Eilen mietin, että puran sen pois ja neulon siihen nappikaitaleet. Sitten tajusin, että pidän takkia linturetkillä joko tuulta pitävän takin alla  tai ilman takkia. Ei haittaa, vaikka edessä kupruileekin. Ainakin eilisellä retkellä takki oli loistava. Ei tullut kylmä eikä kuuma. Olenkin tyytyväinen.
Ylihuomenna kipsi otetaan pois ja pääsen neulomaan - ihanaa!!!!

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Mielijohde

Talvella olin käymässä lapsuuden kodissani. Poikkesin paikallisessa lankakaupassa ja hetken mielijohteesta päätin osallistua juuri alkamassa olleeseen Niina Laitisen Ystävänpäiväsukkamysteerineulontaan. Lankakaupassa oli Kaupunkilankaa, jota en ole aiemmin neulonut. Päätin neuloa sukat Rotvallista.
Kaupunkilanka Rotvalli vaikutti ainakin neulottaessa ihan hyvältä langalta. Sukat menevät lahjaksi, joten en pääse itse kokeilemaan, mitä langalle tapahtuu käytössä. Onko kellään tästä kokemuksia? Lähinnä mietin Kaupunkilangan vertaamista Seiska veikkaan, joka menee nopeasti huonoksi.
En pysynyt vihjeiden tahdissa, enkä neulonut kahta sukkaa yhtä aikaa. Lapasvillitys ajoi näiden ohi.  Sukat valmistuivat paljon ystävänpäivän jälkeen. Tarvitsisin yhteensä kolmet tälläiset pitkävartiset sukat lahjaksi. En aijo neuloa seuraavaa Niinan mysteerineulontaa, mutta toivottavasti kesällä tai syksyllä tulee uusia, jotta saan neulottua vielä kahdet.
Olin pääsiäisenä jälleen lapsuudenkodissani. Sukat on kuvattu lähellä olevassa lintutornissa.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Jämälankalapasia

Mikä ihana pääsiäisviikonloppu onkaan  ollut! Järvellä on voinut kävellä melkein missä vain ilman lumikenkiä tai suksia. Aurinko on paistanut pilvettömältä taivaalta. Kevät on näyttänyt parastaan. Vaikken olekaan pystynyt neulomaan, olen voinut ulkoilla, mikä on vienyt pois harmituksen siitä, että vielä parin viikon ajan pitää olla neulomatta.
Innostuin siis jälleen lapasista. Alkusysäyksen antoivat oikeastaan jämälangat, jotka jäivät jäljelle neulomastani villatakista. Se ei ole vielä ihan valmis. Luulen etten saa sitä viimeisteltyä ennen kuin kipsi on otettu pois. Pää pursuaa ideoita, joista ehdin neuloa kolmet ennen käden satuttamista. Lapaset ovat siitä mukavia neulottavia, että ne valmistuvat melko nopeasti.
Näiden kirjoneulelapasten malli löytyi kirjasta nimeltä Islantilaisia neuleita, jonka olen ostanut muutama vuotta sitten, mutta josta olen neulonut vasta tänä talvena. Näitä oli todella mukavaa neuloa, koko ajan tuli jotain uutta. Muokkasin ohjetta hieman, sillä miulla ei ollut ihan niin montaa eri väriä kuin ohjeen mukaan olisi pitänyt olla.
Lankaa jäi vieläkin jäljelle. Sattumoisin näin Ravelryssä Escalator Mittens -lapasten ohjeen. Neuloin joskus Escalator-sukat ja muistin, että niitä oli todella hauska neuloa, joten loin silmukat lapasiin. Beige lanka loppui kesken ranteessa, mutta se ei haittaa.
Teki mieli neuloa lapaset, joissa olisi muhkea palmikkokuvio kämmenselässä. Sellainen löytyikin yllättäen Ravelryn ulkopuolelta, Meillä kotona -lehden nettisivuilta. Vai onko se lehti vai pelkkä nettisivusto? Tykkäsin palmikkokuviosta kovasti. Se ei ollut mitää pientä piipertämistä, vaan juuri sopivan muhkeaa. Plussana ohjeessa oli intialainen peukalokiila, jota on mukavaa neuloa. Se myös sopii hyvin käteen. Lankana lapasissa on Pirtin kehräämön kartalanka, jota miulla on jäänyt vajaa kerä edellisestä lapasinnostuksesta viime talvelta.
Kuvauspaikaksi löytyi korkea kallio erään saaren pohjoisrannalta. Aurinko paistoi niin kirkkasti, että muualla värit olisivat haalistuneet kuvissa. Kallion jäkälät auttoivat lapasia pysymään paikoillaan kuvauksen ajan. Sain ne ripustettua sen verran korkealle, ettei neuleassistentti päässyt niihin käsiksi, vai pitäisikö sanoa suiksi, sillä siitä olisi ollut eri hauskaa juosta ne suussa emäntää karkuun.