lauantai 30. tammikuuta 2016

Kukkahuivi

Joululoman iloja oli se, että pääsin metsään retkeilemään. Sieltä saa voimia ja levollisuutta. Sielu lepää lumisessa maisemassa. Metsä auttaa jaksamaan arkea. Lisäksi metsässä on mukavaa kuvata neuleita. On aikaa, hyviä kuvauspaikkoja ja riittävästi valoa.
Huivi oli yksi joulukuun mysteerineuleista ja ehdoton suosikkini. Tämän huivin voisin neuloa uudelleenkin! Yleensähän en neulo juuri mitään uudelleen. Maailmassa on niin paljon ihania malleja, jotta pitäisi neuloa sitä samaa toistamiseen. Annoin huivin lahjaksi, joten voisin kyllä neuloa sen uudelleen. Kuviot olisivat kauniit paksummastakin langasta. Kunpa vain olisi aikaa toteuttaa kaikki neulehaaveet!
Ohjelinkki löytyy täältä.


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Uusi vuosi Liesjärvellä

Vietimme uuden vuoden aattoa Liesjärven kansallispuistossa patikoiden. Paikka oli meille uusi ja ihastuimme heti. Siellä oli vanhaa metsää, kulttuurimaisemaa, kauniita järviä ja ihastuttava vanha metsänvartijan torppa. Siellä oli hyvä kuvata joulukalenterisukat.
Missä neuloimme kerran -blogin Neulisti ja Vyyhti järjestivät jo kolmannen (?) kerran jämälankavillasukkajoulukalenterin. Tämä on oiva tapa saada kulutettua jämälankoja järkevään neuleeseen. Vihjeet olivat hauskoja. Aamulla piti aina ensimmäiseksi "avata päivän luukku" ja katsoa vihje, että ehtisi päivän mittaan miettiä, mitä lankaa käyttäisi päivän raitaan.
Osallistuin myös toiseen joulukalenterineulontaan, jossa vihjeissä oli kirjoneuletta. Käytin niitä näiden sukkien varsien kuviointiin.
Tykkään sukistani todella paljon. Ainut, mikä hiukan harmittaa on se, että innoissani neuloessani en muistanut lisätä varsiin silmukoita (sukat neulottiin varpaista lähtien), joten varret jäivät hiukan tiukoiksi. Kuviointi tulisi kauniimmin näkyviin, jos varsi ei olisi niin tiukka.
 Facebookin ryhmässä neulottiin joulukalenterisukkina kirjoneuletta. Alkupeäisessä ohjeessa lankana oli kaiketi Novitan Seitsemän veljestä, mutta halusin kestävämmät sukat ohuesta langasta, joten käytin Hot socksia ja Jawohl Magicia. Jätin osan vihjeistä käyttämättä, koska oli muita kiireitä, mutta kivat sukat sain neulottua.
Jämälankasukat pidän itselläni, mutta nämä punavalkoiset menevät ehkä lahjakoppaan. Sukkien tarkemmat tiedot löytyvät täältä ja täältä
 



lauantai 16. tammikuuta 2016

Pihan harakat

Kiitos kaikille nukkeni nimiehdotuksista. Päädyin Raijaan, koska muista nimistä miulle tuli mieleen jokin henkilö, joka ei ole ollenkaan nukkeni kaltainen. Raijankin tunnen, mutta nukkeni on oikeastaan hänen näköisensä.



Kun muutama vuosi sitten muutimme, jäin kaipaamaan entisen asunnon pihamaan lintuja, . Asuimme ennen metsän keskellä ja pihallamme vieraili monia eri lintulajeja, pöllöjä, töyhtötiaisia, haukkoja, puukiipiöitä . Nykyinen kotimme on pienen metsikön keskelleä taajaman laidalla. Pihallamme vierailee pääasiassa variksia ja harakoita.
Tylsää ja tavallista. Paitsi että harakka on itseasiassa kaunis lintu, kun sitä tarkemmin katsoo. Kaukaa katsottuna se on mustavalkoinen, mutta läheltä näkee metallinhohtoisen vihreän sävyjä. Pihan harakat pomppivat kesäisin nurmikolla noukkien etanoita ja muita herkkupaloja. Kylminä vuodenaikoina ne istuvat puiden oksilla tarkkaillen lähiympäristöä.
Kun oli saanut sinitiaiseni valmiiksi, halusin kirjoa harakan. Hyvä ystäväni löysi miulle mallin. Viime keväänä ja kesänä sitten sain harakkani valmiiksi. Kehystämiseen meni oma aikansa, mutta nyt harakka on kunniapaikalla myös olohuoneen seinällä.

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

Martta-nukke

Olin marraskuussa kolmena lauantaina paikallisessa Taito-käsityökeskuksessa Martta-nukkekurssilla. Martta-nukkeja tehtiin 1900-luvun alusta 1970-luvulle asti. Nuken nimi ei suinkaan ole Martta, vaan Martat kehittivät nuken kotiäideille lisätulojen saamiseksi. Miulta meni nuken tekemiseen n. 18 tuntia, eikä työn jälki ole sellainen, että nuken voisi myydä, joten ei lisätienesti helpolla Martoille tullut.
Olin jo kauan haaveillut Martta-nuken tekemisestä, mutta myöhästyin aina kaupungin kurssien ilmoittautumisesta. Kun kurssi järjestettiinkin omalla kylällä, sinne oli pakko mennä. Kyllä kannatti! Nuken tekemiseen kuului monta eri vaihetta, jotka olisivat jääneet kotiolissa tekemättä.

Nukkeni on malliltaan Repro Pula-Bebe. Jotta sitä voitaisiin kutsua tällä nimellä, oli ohjeita seurattava tarkasti. En olisi halunnut maalata suuhun hampaita näkyviin, mutta Pula-Bebellä pitää olla hampaat, joten maalattava ne oli.
Kurssin lopulla ehdin vielä ommella nukelle mekonkin. Yllätyksekseni löysin tilkkukassistani juuri sopivaan kangasta mekkoon. Olen aloittanut neulomaan nukelle sukkia. Haluaisin myös neuloa sille villatakin. Katsotaan saanko aikaiseksi.
Nukkeni on ihana! Sillä ei ole vielä nimeä. Marttaa, Mariaa ja Auroraa on jo ehdotettu.  Mitä sie ehdottaisit?