lauantai 29. heinäkuuta 2017

Joen rannalla

Vihdoinkin oli viikonloppuna hieno kesäsää ja pääsimme retkelle pienen joen rantaan. Mukana olivat eväät, uikkarit, pyyhkeet ja neulotut sukat ja lapaset kuvaamista varten. Vesi solisi koskessa, perhoset ja sudenkorennot lentelivät rantaniityllä, aurinko paistoi ja oli ihana kesäpäivä.
Ihastuin Sydämeni laulu -sukkiin heti kun näin ne Ravelryssä. Hankin langat innolla, mutta kun aloin neulomaan, huomasin että jostain syystä olin ostanut liian paksua lankaa. En kuitenkaan malttanut enää odottaa, että pääsisin uudelleen kaupungin lankakauppaan, vaan päätin neuloa sukat. 
Neuloin samalla muutakin ja sukat olivat välillä pitkäänkin poissa käsistä. En oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta toisesta sukasta tuli suurempi kuin toisesta. Miun käsiala pysyy yleensä samana, joten luulen, että toinen sukka on neulottu eri puikoilla kuin toinen. Harmittaa. Onneksi mallina toiminut Mies ihastui sukkiin. Ne sopivat hänelle hyvin ja koska hän pitää niitä unisukkina, ei haittaa vaikka toinen sukka on hiukan suurempi.
Kanada viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhliaan. Koska Mies on sieltä kotoisin ja olen itsekin siellä asunut, halusin jotenkin juhlistaa tätä neulomalla. Grocery Girls -podcastissa  on meneillään Kanada-KAL, johon päätin osallistua näillä Newfoundland -lapasilla. Vaikka lapasissa on samoja värejä kuin yllä olevissa sukissa, ne on neulottu eri langasta. Miulla oli peitosta jäljellä Seiskaveikkaa, jota päätin käyttää näihin lapasiin.

Ei lapasissa mitään erityisen kanadalaista ole, enemmänkin niissä näkyy pohjoismainen vaikutus. Toisaalta juuri se on kanadalaista. Eri maista tulleet siirtolaiset ovat tuoneet mukanaan omaa kulttuuriaan ja siitä on syntynyt Kanada. Newfoundland -lapasissa näkyy miusta aika hauskasti eräs 100 vuotta juhlivan Suomen perinteinen lapasmalli, joten näillä lapasilla voi juhlia Suomeakin.
Miulla on vielä toinenkin suunnitelma Kanadan ja Suomen juhlimiseen, mutta odottelen siihen lankoja. Toivottavasti ne saapuvat ajoissa valtameren poikki.

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Joulukalenteri nro 5

Viime joulukuusta ja joulukalentereista on jo aikaa. Miehän innostuin silloin netin käsityöjoulukalentereista niin, että hyvä kun muuta ehdin tekemäänkään. Yksi näistä oli Soja Murron kansanomainen kirjontakalenteri.
Kalenterissa kirjottiin päivittäin pieni pätkä kansallispukujen kirjonnoista peräisin olevia malleja. Viimeisinä päivinä ommeltiin käsin kirjonnasta ja tilkuista tasku. Kaikki materiaalit ja ohjeet kuuluivat pakettiin.
En kuitenkaan päässyt talven pimeydessä ensimmäisiä päiviä pitemmälle. Nyt kesällä oli enemmän aikaa ja etenkin valoa tehdä tasku valmiiksi. Ohjeet olivat hyvät, mutta ensikertalaisena miulla oli vaikeuksia. Taskuun varatusta pellavakankaasta oli vaikeaa laskea lankoja. Jos olisin alussa tutkinut kangasta tarkemmin, olisin voinut vaihtaa sen toiseen. Miulla olisi ollut varastoissa äidin kutomaa pellavakangasta, josta lankojen laskeminen olisi ollut helpompaa. 
En myöskään ymmärtänyt vetää kirjontalankaa riittävän tiukalle reikäompeleessa, joten siihen ei juurikaan tullut reikiä.
Taskun kirjominen sai miut kunnioittamaan kansallispukujen kirjontoja entistä enemmän. Niiden tekijät ovat todella taitavia!
Kuvasin taskun viime viikonloppuna Heinävedellä Valamon luostarissa, jossa vierailin. 


keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Lankakokeilua

Ostin viime kesänä Titityystä Holstin Shade Bagin, jotta pääsisin kokeilemaan tätä lankaa. Shade bagissä on Holstin Noblea viittä eri väriä, kymmenen gramman pikkukerissä. Etsin Ravelrystä malleja langalle, mutta löysin vain kämmekkäät, joihin olisi mennyt vain osa langoista. Päätin neuloa huivin, koska sen voi neuloa ilman ohjettakin ja sain upotettua siihen kaiken langan.
Neulontakokemuksena lanka oli melko kovaa ja halkeilevaa. Ihmettelin, miksi lankaa pidetään niin hyvänä. Mutta kun pesin huivin, se muuttuikin ihanan pehmeäksi ja ilmavaksi. Tästä langasta voisikin tulla ihana Featherweight Cardigan, jota olen himoinnut neuloa. Langan värivalikoimakin on runsas, joten ei tarvitsisi tyytyä väriin, joka ei ole täydellinen.
  Neuloin huiviin vuoron perään ainaoikeaa ja helppoa pitsiä aina kerän kerrallaan. Huivista tuli ihanan kevyt ja ilmava ja semmoinen sopivan kokoinen kaulan ympärille kiedottavaksi.
Huivin tiedot löytyvät täältä.


tiistai 4. heinäkuuta 2017

Juhannuksena

Juhannuksena oli sopivan kolea keli mennä metsään juhannuslounaalle. Jos olisi ollut lämpimämpää, olisimme menneet järven rantaan. Nyt metsässä oli lämpimämmän ja mukavamman tuntuista. Lämmintä piti kuitenkin olla päällä.
 Aloitin neulomaan paitaa jo joulukuussa. Lanka oli paksua, joten paidan olisi pitänyt valmistua pikavauhtia. Se ei kuitenkaan meinannut valmistua ollenkaan. Lopulta miun piti pakottaa itseni neulomaan se valmiiksi.
Sain äidiltä lahjaksi paksua Dale Garn Hegre -lankaa, josta päätin neuloa Miehelle uuden paidan. Malli löytyi Kaikki lähti lapasesta -kirjasta. Aloitin innoissani neulomaan. Paita neulottiin ylhäältä alaspäin. Ensin tehtiin kaulus, sitten yläkaarroke, vartalo ja viimeiseksi hihat. Heti alussa kaarrokkeessa jouduin kuitenkin ojasta allikkoon, en oikein osannutkaan toimia ohjeen mukaan. Onneksi kirjassa oli paljon kuvia, joiden avulla pääsin eteenpäin. Kun törmäsin seuraavaan hankalaan kohtaan, tutkin Ravelrystä paidan sivuilta kommentteja. Muillakin oli ollut vaikeuksia ohjeen ymmärtämisessä.
Sitten hyydyin hihoihin. Ne tuntuivat loputtomilta. Olin myös epävarma siitä, olinko valinnut oikean koon paitaan. Palmikointi ja joustinneule vetivät neulosta kokoon niin paljon, että paita näytti pieneltä miehelleni. Ei huvittanut jatkaa neulomista. Entä jos pitää purkaa ja neuloa koko paita uudelleen suuremmassa koossa? Hankaluuksien takia se ei innostanut. Piti ottaa pakkokeinot esille. Päätin, etten saa aloittaa uutta villatakkia ennen kuin tämä paita olisi valmis. Jos paidasta tulee liian pieni Miehelle, pidän sen itse ja neulon Miehelle toisen paidan.
Kastelin valmiin paidan ja se muotoutuikin oikean kokoiseksi. Helpotuksen huokaus! Olen lopputulokseen tyytyväinen. Paidasta tuli hyvä, ja mikä parasta, Mieskin tykkää. Toista tämmöistä en neuloisi, sen verran tahmeaa oli ohjeen seuraaminen.
Neuleen tiedot löytyvät jälleen Ravelrystä.
Perinteinen juhannuslounas, nuotioletut kalan tai hillon kanssa maistuivat ihanalta metsässä. Pikkuinen neuleassistentti ei vielä saanut syödä lettuja, vaan koirien vauvaruokaa.